Reservi kunniaan - ja kunto kasvuun

koponen kirjoitti:
Vastassa on meidän hyvinvointi-Suomemme ankarin vitsaus, "mitämäsiitäsaan". Siksi reserviläisyyttä pitäisi kehittää kuin kestävyysjuoksua: tehdä siitä trendikäs ja ihqu tapa haastaa itsensä kivassa sosiaalisessa seurassa.
Tätä olen itsekin pohtinut. Kuinka moni aktiivinen ressu tekee sitä vain "isänmaan vuoksi", eikä siksi, että tykkää / on kiinnostunut aiheesta? Kuinka moni meistä tännekkin kirjoittelevista funtsii näitä asioita vain isänmaan edun takia, eikä siksi että on kiiinnostunut muutenkin aiheesta?
 
baikal kirjoitti:
Jos kysymyksen haluaa vielä vaikeammaksi, niin: mitä hyötyä koko tohinasta aikuisten oikeasti on?

Höyty tulee siitä, että ammutaan alas turhanpäiväiset puheet reservin unohtamisesta tai suoranaisesta alasajosta.

Oikeastaan päinvastoin, ehdotetussa systeemissä kenenkään ei tarvitse odotella yhteydenottoa sotavaltion suunnasta, vaan kaikki ressut voivat tasa-arvoisesti hankkia kh-vuorokausia. Jos ei kiinnosta, niin se ei ole sotavaltion vika, vaan kuvastaa ressujen kelvottomuutta.

Jos taas tarkoitit, että mitä hyötyä tohinasta on puolustusvalmiuden kannalta, niin enpä osaa arvailla.. :a-rolleyes:
 
Jo nyt kaikille on mahdollisuus hankkia tasa-arvoisesti kh-vuorokausia, oma vika jos ei kelpaa. Kovasti ollaan vaatimassa kaikkea mutta sitten todellisuudessa ei osallistuta mihinkään tai tehdä omaa osuutta. Maakuntajoukot ennen kuntotestejä ja osallistusmiseurantaa oli loistava esimerkki tästä. Kuvaavinta tässä on sekin että tälläkin laudalla ketjussa josta tämä ketju lähti liikkeelle luuli eräskin että reserviläistouhuissa ollaan herroittelulinjalla.
 
commando kirjoitti:
Kuvaavinta tässä on sekin että tälläkin laudalla ketjussa josta tämä ketju lähti liikkeelle luuli eräskin että reserviläistouhuissa ollaan herroittelulinjalla.

Kuinkas muutenkaan, kun harva reserviläinen on muunlaista palvelusta maistanut. :-/
 
No onkin mielenkiintoista että ko. herrat ovat kiinnostuneita maanpuolustusaktiviiteista mitä tulee reserviläisyyteen ja luomassa systeemeitä mutta eivät ole koskaan osallistuneet edes nykyiseen toimintaan vaikka varmasti ovat tietoisia MPK:sta.
 
commando kirjoitti:
No onkin mielenkiintoista että ko. herrat ovat kiinnostuneita maanpuolustusaktiviiteista mitä tulee reserviläisyyteen ja luomassa systeemeitä mutta eivät ole koskaan osallistuneet edes nykyiseen toimintaan vaikka varmasti ovat tietoisia MPK:sta.

Eipä! Kyse ei ole yksittäisistä edes nettiaktiiveista reserviläisistä, vaan sadoista tuhansista miehistä, jotka ovat reservissä. Heistä tässä pitäisi olla huolissaan.

Kokonaisuuden kannalta on täysin se ja sama, mitä joku yksittäinen skärdis tekee tai jättää tekemättä. Meillä on yleinen asevelvollisuus, joka perustuu satojen tuhansien reserviläisten kykyihin ja osaamiseen. Siinä se on ongelma on, että 90 %:a reserviläisistä jää kaiken koulutuksen ja toiminnan ulkopuolelle. Vielä suurempi on miehistön kato, kun ei ole porkkanana edes natsojen perässä juokseminen.
 
vonka avasi hyvin. Ja minun oli pakko tarttua: mihin reserviläistoiminta tähtää ja mitä saavutetaan? MITÄ SAAVUTETAAN? Onko kyseessä puhdas, moderni tapa valvoa innokkaita aktiiveja, koota poppoo turvallisesti yhteen ja heittää täky sinne tänne, jotta homma pelaa? Vaiko vankka himo saada reserviläistoiminta tuottamaan oikeasti jotain painavaa arvoa? Jos näin on, niin missä ovat panokset? Suut puhuvat, kädet tekevät. Kiusallinen pallo heitetään reserviläisille: toimintaa pitää olla innokkaimmille, sitä järjestetään. Mikä on se arvo, joka näin tuotetaan puolustuskyvylle? Onko se hitu kissan viiksessä vaiko jotain enemmän?

En halua kuulla mitään mm. yhteydenpidosta ja kontaktipinnan luomisesta yhteiskuntaan, minua kiinnostaa puhtaasti rautaiset asiat eli se, mitä lisäarvoa reserviläistoiminta tuottaa tarvittaessa tst-kentälle?
 
Jos reserviläistoiminnalla tarkoitat vaikka MPK:n kursseja niin kyllähän noilla kursseilla henkilön yksilöllisiä taitoja lisäävä vaikutus, suuri sellainen. Jos vertaan vaikka omaa osaamista intin jälkeen ja nykyistä niin kyllähän siinä on aivan helvetin suuri ero. Varusmiespalveluksen tai pikemminkin AUK:n ollessa ohitse sitä luuli olevansa vaikka valmis sotaan. Vasta myöhemmin sitä tajuaa miten märkäkorva ja huono olikaan. Aina on opittavaa ja sotilaan polku ei lopu varusmiespalvelukseen tai edes muutamaan kertausharjoitukseen.

Panoksia jaetaan toimintaan ja mielestäni ne panokset tuottavat todella paljon suhteessa niiden määrään! Pitää muistaa että antamalla liikaa resursseja ei välttämättä saada hyvää lopputulosta. Käyttäisin käytännön esimerkkinä idioottien kinuamia paukkupatruunoita joka otteeseen. Ase sanoo "bang" mutta miehet eivät suojaudu ja rahaa kuluu. Aivan turhaa resurssien tuhlausta. Nämäkin rahat voisi sijoittaa vaikka oikeisiin patruunoihin. Mutta jos palaan siihen arvoon, jota se tuottaa niin kyllähän ne osittain menevät hukkaan koska sijoituksia ei kaikille treenaamisesta huolimatta tule ja eikä kursseille osallistuminenkaan tee kenestäkään supersotilasta. Joka tapauksessa minusta nuo reserviläistoimintaan sijoitetut rahat yksilön taitojen osalta MPK:lle jaettuna tuottavat enemmän kuin PV-vetoisina kertausharjoituksina.

Miksi PV:n pitäisi valvoa sitten reserviläisiä tai meitä "pyssyhulluja"? En näe siihen mitään syytä nykypäivänä, Neuvostoliiton aikoina siihen saattoi jotain intressejä olla ja kyllä varmasti rekistereitä pideltiin reserviläisistä ja poliittisista mielipiteistä. En usko että nykypäivänä on mitään intressejä valvoa reserviläisiä kuin sen suhteen ettei perinneammuntaa harrasteta Waffen-SS-univormussa kun PV:lla on vieraita ulkomailta.
 
commando kirjoitti:
Jos reserviläistoiminnalla tarkoitat vaikka MPK:n kursseja niin kyllähän noilla kursseilla henkilön yksilöllisiä taitoja lisäävä vaikutus, suuri sellainen.

Epäilemättä, mutta yksilösuoritusten tärkeys jäi sodassa historiaan ritarien myötä.

Perusjalkaväkitaistelijan tuottaminen ei ole mustaa magiaa vaan hoidetaan läpi koko maailman 10-12 viikon mittaisella boot camp-jaksolla, sen jälkeen resurssien käyttäminen yksittäisen taistelijantaitojen hiomiseen tuottaa vain minimaalisia parannuksia.

Kommandot erikseen, puhun nyt jalkaväestä.

Siksipä tehoja on löydettävä yhteistoiminnasta:
X päivää harjoituksia tuottaa ryhmän
X+Y joukkueen
jne

Jotta haluttuun lopputulokseen päästään pitää porukan harjoitella yhdessä, joukkona, johtajiensa alaisuudessa. MPKRY:n toiminnassa vain MAAK tuottaa minkäänlaisia parannuksia toimintakykyyn. Hieman kärjistäen: Muu koulutus tuottaa osaavia ja taitavia taistelijoita jotka joukkona ottavat pataan loppusotaansa käyviltä varusmiehiltä.
 
Creidiki kirjoitti:
Epäilemättä, mutta yksilösuoritusten tärkeys jäi sodassa historiaan ritarien myötä.

Nojaa, ritareita tai maaorjia. Kukaan tuskin kiistää esim. neuvostoliittolaisten tarkka-ampujien yksilötason vaikutusta tai kotimaisien (mannerheimin)ritareiden vaikutusta lopputulokseen taisteluissa joskaan ei sodassa? Jos nyt ei mihinkään muuhun niin vähintään mielialaan. Mutta onko tuo nyt niin muuttunut radikaalisti, aikoinaan kun sodittiin lineaarista sodankäyntiä niityillä muodostelmissa niin joukon toimintakyky taisi olla tärkeämpi asia yhteislaukauksineen musketeilla muutaman kymmenien metrien päästä kuin nyt epälineaarisilla taistelukentillä, jossa yhdellä miehellä voi olla tulivoimaa tuhota kymmeniä miehiä ja kymmenien ellei jopa satojen miljoonien huipputeknologisia laitteita.

Perusjalkaväkitaistelijan tuottaminen ei ole mustaa magiaa vaan hoidetaan läpi koko maailman 10-12 viikon mittaisella boot camp-jaksolla, sen jälkeen resurssien käyttäminen yksittäisen taistelijantaitojen hiomiseen tuottaa vain minimaalisia parannuksia.

Jonka vuoksi yksi pitempään koulutettu länsimainen jalkaväensotilas vastaa vähintään kymmentä talebania, afrikkalaista, suomalaista you name it.

Jotta haluttuun lopputulokseen päästään pitää porukan harjoitella yhdessä, joukkona, johtajiensa alaisuudessa. MPKRY:n toiminnassa vain MAAK tuottaa minkäänlaisia parannuksia toimintakykyyn. Hieman kärjistäen: Muu koulutus tuottaa osaavia ja taitavia taistelijoita jotka joukkona ottavat pataan loppusotaansa käyviltä varusmiehiltä.

Ne vuodet joiden aikana minä olen ollut mukana ei MAAK minusta ole tuottanut minkäänlaisia joukkokohtaisia parannuksia toimintakykyyn, koska missään harjoituksessa joukko ei ole toiminut joukkona. Eräässä harjoituksessa tosin oltiin jopa joukkueen kokoisena harjoittelemassa (tosin ei edes oikeassa kokoonpanossa) hyökkäystä pari tuntia. Kaikki toiminta minun aikana on keskittynyt yksilö- ja ryhmätasolla toimimiseen. Käytännössä on mahdotonta saada harjoittelemaan joukkoa joukkona ilman virallista kh-kutsua, johon ei ole varaa! Se ei muuten ole edes ry. nykyisin!
 
Ah. Natsat. :heart:

1. Miten sotamiehen osaamisalueen ja kyvykkyyden pitää kasvaa jos kaulukseen tulee kaksi kulmarautaa lisää?
2. Miten alikersantin osaamisalueen ja kyvykkyyden pitää kasvaa jos kaulukseen tulee kaksi kulmarautaa lisää?
3. Miten vänrikin osaamisalueen ja kyvykkyyden pitää kasvaa jos kaulukseen tulee ruusuke ja tanko lisää?

Voin muuten kertoa suuren salaisuuden: edes ”normaalit” reserviupseerit ja reservialiupseerit eivät saa ylennyksiä ilmaiseksi tai ilman osoitettua tehtävää ja koulutusta vuonna 2013 (jos et usko, niin katso miten ylennyslistat ovat lyhentyneet vuosien mittaan) ja yksi tai kaksi kulmarautaa tai ruusuke + - ei välttämättä tarkoita sitä, että tehtävä kovinkaan paljon muuttuisi. Kersantti ja ylikersantti ovat nuorempia aliupseereita siinä missä alikersantitkin ja tehtävät ovat samaa tasoa eli ryhmänvarajohtaja, ryhmänjohtaja ja joukkueen varajohtaja. Tai sitten sellainen tehtävä, joka joukkotuotetusta vm-aikaisessa kokoonpanossa kuuluu miehistölle eli vaikkapa konekiväärin ampuja.

Entäs vänrikeillä, luutnanteilla tai yliluutnanteilla? Komppaniatason upseeriarvoja ja tehtävät ovat joukkueenvarajohtajasta joukkueenjohtajan kautta komppanian varapäällikköön. Pääsääntöisesti siis.

Mille tasolle sotamiehen tulisi kohota pelkillä kertausharjoitusvuorokausilla ja 6 kuukauden asepalveluksella, johon ei ole kuulunut edes perusteita sotilasjohtamisesta ja sotilaskouluttamisesta saati sitä kaikkein tärkeintä johtajakoulutuksen vaihetta eli viimeistä puolta vuotta varusmiesesimiehenä oman joukon osana sitä kouluttaen ja saaden hyvin yksilöityä ja tehtävänmukaista jatkokoulutusta?

Eiväthän aliupseeritkaan kaiketi mehustele komppanianpäällikön tehtävistä tai res. upseerit komentajatason tehtävistä. Liian isot saappaat sillä koulutuksella. Toistan itseäni toisesta ketjusta: hyvin koulutettu jääkäri pystyy vaihtamaan lennosta rj:n tehtäviin, hyvin koulutettu rj pystyy vaihtamaan lennosta jj:n tehtäviin, hyvin koulutettu jj pystyy vaihtamaan lennosta komppanian päälliköntehtäviin etc. Ei siis riitä, että oma homma on hallussa, vaan tuon lisäksi tulee pystyä myös oman lähiesimiehen tehtäviin. Tarkoittaa siis sitä, että miehistöstä aliupseeriksi ja ryhmänjohtajaksi nostetulla tulisi olla ainakin jonkinlaiset valmiudet myös joukkueenjohtajan tehtäviin eli pykälää ylöspäin. Jos ei ole, niin sitten se alikersantin arvo ei ole ainakaan liian matala osaamiseen nähden.

Nythän järjestelmä mahdollistaa ryhmänvarajohtajan ja ryhmänjohtajan tehtävät miehistökoulutetulle, mutta molempiin on edellytyksenä kyvykkyys eikä pelkkä halukkuus. Ovatko nuo liian helppoja tehtäviä?
AUK:n käyneillä reservialiupseereilla on kuitenkin 182 päivää enemmän palveluksessa ja heidän tehtävänsä ovat suurimmaksi osaksi juuri rj tai rvj. Alikersantin arvoon tarvitaan 10 kh-päivää koulutusvaatimuksena jos kyseessä on jääkäri. Lienee sanomattakin selvää, että 10 päivää ei riitä edes siihen tasoon, joka varusmiesjohtajilla on. Kaiken lisäksi aikuisia työssäkäyviä ja kenties perheellisiä miehiä ei voi johtaa samalla tapaa kuin 19- vuotiaita alokkaita eli pelimerkit ovat paljon vähäisemmät kuin varusmiesjohtajalla, jonka asema on järjestelmässä tunnustettu ja jolla on selkänsä takana koko kurinpitojärjestelmä ja mahdollisuus runnuttaa motivoitumatonta miehistöä komppanian pihalla. En suosittele tuota mallia käyttöön silloin kun ollaan tekemisissä normaalien ihmisten eikä herrapelkoisten varusmiesten kanssa…

Varusmiehenä esimiestehtäviin koulutettavilla 12 kuukauden palveluksesta 10 kuukautta on tarkoitettu johtajakoulutukselle unohtamatta sitä, että johtajaksi kasvaminen ei ole mikään surkea 12 kk pläjäys tiiviisti, vaan johtajana ja sotilaana kehittyminen on vuosien, vuosikymmenten ja itse asiassa koko elinajan kestävä prosessi. Minäkin ole tavannut reserviläistoiminnassa sellaisen ihmistyypin, joka on käynyt lusimassa 11 kuukautta joskus 25-30 vuotta sitten ja liittynyt äskettäin johonkin reserviUPSEERIKLUBIIN tavoitteena luutnantin sotilasarvo, koska muuten toimistolla joutuu nurkkaan häpeämään. Harjoituksissa on ilmennyt, että tälläisten sotilas- ja johtajaominaisuudet ovat jopa heikommat kuin kastemadolla enkä ainakaan itse uskaltaisi käskeä tälläistä setää edes taistelijaparin vanhimmaksi saati vaativampaan johtajatehtävään ihan riippumatta siitä, että aikanaan onkin suorittanut reserviupseeritutkinnon. Jos minusta olisi kiinni, niin kenties konekiväärin vöiden täyttäminen olisi sopivaa hommaa näille… Tälläinen aines on kaiketi heikompaa kuin aikanaan Volksturmissa. En edes liioittele kun sanon, että suurin osa pelkän peruskoulutuskauden rivissä olleista varusmiehistä on hiton paljon parempia sotilaita. Onneksi tuo ei ole kovin yleinen ihmistyyppi, mutta todistettavasti noitakin on.
 
Minua kiinnostaa eniten raaka rauta. En akkiloi juurikaan muuta enää. Eli:

miten tuottaa ja kehittää sitä osaamista kentälle, joka panee vastustajaa pussiin? Osaako pst-mies käyttää aseitaan, valita asemiaan, pitääkö pinna, osaako toimia pimeässä? Onko jv-mies hyvä ampuja, riittääkö munkkeli tirvaisemaan vastustajaa kärsään? Lentääkö käsikranu 12 metriä vaiko 40 metriä, pimeätoiminta, fysiikka? Osaako sissi hoitaa temppunsa, fysiikka, kykeneekö soveltamaan tilanteen mukaan, ampua pitää tarvittaessa osata karheaan malliin? Krh-miehet...lentääkö kranu tarpeeksi vikkelästi ja tarkasti kohteisiin?

Nimittäin edelleenkin se kovempi ja taitavampi, motivoituneempi, se korjaa potin, jopa lkm alivoimaisena. Mitään virkaa ei ole tilannekuvalla, ei oivallisella johtamisella eikä millään muullakaan "kehityksen painopisteeseen valitulla" asialla, jos kentän duunarit falskaavat taidoiltaan. Ei tämä muuksi muutu.

Jos ym. kirjoitus osuu oikeaan, niin mitä reserviläistoiminnan pitää olla sisällöltään?
 
Miksi PV:n pitäisi valvoa sitten reserviläisiä tai meitä "pyssyhulluja"? En näe siihen mitään syytä nykypäivänä, Neuvostoliiton aikoina siihen saattoi jotain intressejä olla ja kyllä varmasti rekistereitä pideltiin reserviläisistä ja poliittisista mielipiteistä. En usko että nykypäivänä on mitään intressejä valvoa reserviläisiä kuin sen suhteen ettei perinneammuntaa harrasteta Waffen-SS-univormussa kun PV:lla on vieraita ulkomailta.

Ei PV erityisesti valvo reserviläisiä tai "pyssyhulluja", sillä rekisteröityjen yhdistysten, siviilien ja aseenomistajien valvonta kuuluu täysin eri hallinnonalan eli sisäasiainministeriön ja poliisihallituksen vastuulle.

Puolustusvoimat kiinnostuu "valvomaan" reserviläisten harrastustoimintaa vasta siinä vaiheessa kun se saattaa mahdollisesti aiheuttaa haittaa PV:n julkisuuskuvalle tai muuten vaikeuttaa PV:n omaa toimintaa, esimerkiksi toimittaessa PV:n vakituisesti hallinnoimalla sotilas- tai harjoitusalueella.

Noin muuten yleisellä tasolla perinnepukeutumista saa vapaassa maassa harrastaa vaikka SS-Reichsführer Himmleriksi pukeutuneena, kunhan tekee sen jossain muualla kuin PV:n hallinnoimalla alueella, jolloin toimintaa ei vahingossa liitetä Puolustusvoimien toimintaan, sen edustamiin arvoihin ja perinteisiin eikä se siten aiheuta mahdollista haittaa PV:n julkisuuskuvalle ja ole siten omiaan vähentämään sen luottamusta viranomaisena kansalaisten (= suuri yleisö) silmissä. Kannattaa kuitenkin huomioida, että oma toiminta vaikuttaa joka tapauksessa kuitenkin reserviläistoiminnan julkisuuskuvaan ja sen vuoksi harkita tarkoin minkälaista toimintaa sen nimissä kannattaa järjestää. Tahallinen omiin muroihin kuseminen ei ole viisasta, varsinkaan nykyisen ajanhengen vallitessa.

Lopulta kyse on vain siitä yksinkertaisesta perusasiasta, että talossa toimitaan ja käyttäydytään talon tavalla ja sen normien mukaisesti - vaikka vain vieraanakin. Toisinsanoen kyse on normaaleista hyvistä käytöstavoista.
 
pstsika kirjoitti:
Ah. Natsat. :heart:

1. Miten sotamiehen osaamisalueen ja kyvykkyyden pitää kasvaa jos kaulukseen tulee kaksi kulmarautaa lisää?
2. Miten alikersantin osaamisalueen ja kyvykkyyden pitää kasvaa jos kaulukseen tulee kaksi kulmarautaa lisää?
3. Miten vänrikin osaamisalueen ja kyvykkyyden pitää kasvaa jos kaulukseen tulee ruusuke ja tanko lisää?

Voin muuten kertoa suuren salaisuuden: edes ”normaalit” reserviupseerit ja reservialiupseerit eivät saa ylennyksiä ilmaiseksi tai ilman osoitettua tehtävää ja koulutusta vuonna 2013 (jos et usko, niin katso miten ylennyslistat ovat lyhentyneet vuosien mittaan) ja yksi tai kaksi kulmarautaa tai ruusuke + - ei välttämättä tarkoita sitä, että tehtävä kovinkaan paljon muuttuisi. Kersantti ja ylikersantti ovat nuorempia aliupseereita siinä missä alikersantitkin ja tehtävät ovat samaa tasoa eli ryhmänvarajohtaja, ryhmänjohtaja ja joukkueen varajohtaja. Tai sitten sellainen tehtävä, joka joukkotuotetusta vm-aikaisessa kokoonpanossa kuuluu miehistölle eli vaikkapa konekiväärin ampuja.

Entäs vänrikeillä, luutnanteilla tai yliluutnanteilla? Komppaniatason upseeriarvoja ja tehtävät ovat joukkueenvarajohtajasta joukkueenjohtajan kautta komppanian varapäällikköön. Pääsääntöisesti siis.

Mille tasolle sotamiehen tulisi kohota pelkillä kertausharjoitusvuorokausilla ja 6 kuukauden asepalveluksella, johon ei ole kuulunut edes perusteita sotilasjohtamisesta ja sotilaskouluttamisesta saati sitä kaikkein tärkeintä johtajakoulutuksen vaihetta eli viimeistä puolta vuotta varusmiesesimiehenä oman joukon osana sitä kouluttaen ja saaden hyvin yksilöityä ja tehtävänmukaista jatkokoulutusta?

Eiväthän aliupseeritkaan kaiketi mehustele komppanianpäällikön tehtävistä tai res. upseerit komentajatason tehtävistä. Liian isot saappaat sillä koulutuksella. Toistan itseäni toisesta ketjusta: hyvin koulutettu jääkäri pystyy vaihtamaan lennosta rj:n tehtäviin, hyvin koulutettu rj pystyy vaihtamaan lennosta jj:n tehtäviin, hyvin koulutettu jj pystyy vaihtamaan lennosta komppanian päälliköntehtäviin etc. Ei siis riitä, että oma homma on hallussa, vaan tuon lisäksi tulee pystyä myös oman lähiesimiehen tehtäviin. Tarkoittaa siis sitä, että miehistöstä aliupseeriksi ja ryhmänjohtajaksi nostetulla tulisi olla ainakin jonkinlaiset valmiudet myös joukkueenjohtajan tehtäviin eli pykälää ylöspäin. Jos ei ole, niin sitten se alikersantin arvo ei ole ainakaan liian matala osaamiseen nähden.

Nythän järjestelmä mahdollistaa ryhmänvarajohtajan ja ryhmänjohtajan tehtävät miehistökoulutetulle, mutta molempiin on edellytyksenä kyvykkyys eikä pelkkä halukkuus. Ovatko nuo liian helppoja tehtäviä?
AUK:n käyneillä reservialiupseereilla on kuitenkin 182 päivää enemmän palveluksessa ja heidän tehtävänsä ovat suurimmaksi osaksi juuri rj tai rvj. Alikersantin arvoon tarvitaan 10 kh-päivää koulutusvaatimuksena jos kyseessä on jääkäri. Lienee sanomattakin selvää, että 10 päivää ei riitä edes siihen tasoon, joka varusmiesjohtajilla on. Kaiken lisäksi aikuisia työssäkäyviä ja kenties perheellisiä miehiä ei voi johtaa samalla tapaa kuin 19- vuotiaita alokkaita eli pelimerkit ovat paljon vähäisemmät kuin varusmiesjohtajalla, jonka asema on järjestelmässä tunnustettu ja jolla on selkänsä takana koko kurinpitojärjestelmä ja mahdollisuus runnuttaa motivoitumatonta miehistöä komppanian pihalla. En suosittele tuota mallia käyttöön silloin kun ollaan tekemisissä normaalien ihmisten eikä herrapelkoisten varusmiesten kanssa…

Varusmiehenä esimiestehtäviin koulutettavilla 12 kuukauden palveluksesta 10 kuukautta on tarkoitettu johtajakoulutukselle unohtamatta sitä, että johtajaksi kasvaminen ei ole mikään surkea 12 kk pläjäys tiiviisti, vaan johtajana ja sotilaana kehittyminen on vuosien, vuosikymmenten ja itse asiassa koko elinajan kestävä prosessi. Minäkin ole tavannut reserviläistoiminnassa sellaisen ihmistyypin, joka on käynyt lusimassa 11 kuukautta joskus 25-30 vuotta sitten ja liittynyt äskettäin johonkin reserviUPSEERIKLUBIIN tavoitteena luutnantin sotilasarvo, koska muuten toimistolla joutuu nurkkaan häpeämään. Harjoituksissa on ilmennyt, että tälläisten sotilas- ja johtajaominaisuudet ovat jopa heikommat kuin kastemadolla enkä ainakaan itse uskaltaisi käskeä tälläistä setää edes taistelijaparin vanhimmaksi saati vaativampaan johtajatehtävään ihan riippumatta siitä, että aikanaan onkin suorittanut reserviupseeritutkinnon. Jos minusta olisi kiinni, niin kenties konekiväärin vöiden täyttäminen olisi sopivaa hommaa näille… Tälläinen aines on kaiketi heikompaa kuin aikanaan Volksturmissa. En edes liioittele kun sanon, että suurin osa pelkän peruskoulutuskauden rivissä olleista varusmiehistä on hiton paljon parempia sotilaita. Onneksi tuo ei ole kovin yleinen ihmistyyppi, mutta todistettavasti noitakin on.


Nykyisten asotilasarvojen ja arvomerkkien rinnalle tulisi kehittää toinen järjestelmä, joka kulkisi tavallaan 90 asteen kulmassa suhteessa sotilasarvoihin. Mosuri, kersantti ja vänrikki pysyisivät edelleen omassa sotilasarvossaan, mutta harjoittelun ja kasvaneen kunnon sekä taitojen pohjalta saisi jonkin lisähimmelin asuun ja arvonimeen. Eli sotamies --> jääkäri --> erikoisjääkäri -->eliittijääkäri. Tai jotain vastaavaa.

Tässä ammattitaitoa osoittavassa arvojärjestelmässä pysyisi korkeammalla vain niin kauan, kuin olisi edellinen vapaaehtoinen harjoitus käyty suorittamassa vuoden sisään ja arvonimen ylittävät testirajat olisivat ylitetty. Osa arvonimen vaatimista asioista olisi tietenkin ihan sotilaan perusvaatimuksia. Ampumataito, juoksukunto, jne. Ylempiin pykäliin tulisi sitten mukaan vähän erikoisempaa touhua tietynlaisen eliittihohteen luomiseksi hommalle. 200 kilometrin hiihtomarssi Lapissa tai jotain vastaavaa. Muutamia erilaisia hankalia haasteita, jotta ei tarvitse peräkkäisinä vuosina käydä suorittamassa samaa seikkailua.

Tällaisen järjestelmän myötä myös Eliittijääkäri Möttönen voisi käydä ABC:llä patsastelemassa rinta rottingilla ja sehän on tietysti se ressutoiminnan tärkein osa. ;)
 
Pinssejä saa reserviläinenkin tarvittaessa. Kerää koko sarja, siitä tulee hyvä mieli ja kunto ja taidot paranevat. :) Harvaapa nuo patsastelumerkit silti laittavat lenkille! Reserviläisliitonkin liikuntakortti on aika vähäinen liikuttaja. Ihmisiä ei vaan saa vapaaehtoisesti tekemään mitään, se on tosiasia vaikka millaisia järjestelmiä yrittäisi luoda! Itse lähinnä toivon että joku järjestäisi hiihdot, suunnistukset ja uimajutut että saisin koko sarjan täyteen kun ei niitä varusmiesaikanakaan järjestetty! Mielestäni ko. merkkien väheksyminen esim. varusmiespalveluksessa ja kokelailta niiden kieltäminen on vahingollista. Kokelas tai aliupseeri ilman kultaisia merkkejä on noloa ja siksi osa yksiköistä kieltää merkkien pitämisen kaikilta ettei kenellekään tulisi paha mieli... Nyyh. Tämä osaltaan tarkoittaa sitä ettei edes yritetä tarpeeksi! Käsittääkseni Hamiinassa oikein ohjeistetaan ettei koristauduta kuin RUK:n ristillä sillä upseerit ovat yhdestä puusta veistettyjä. No ei sillä että kaikilla olisikaan yhtään muuta merkkiä mitä kiinnittää... :D Mielestäni myös ne pronssiset ja hopeiset merkit pitäisi jakaa ja pakottaa jokaista käyttämään niitä että kaikki näkisivät mikä on miehiään joukon johtajasta aina polkupyörämekaanikkoon!

Mielestäni ideasi jostain 200 km:n hiihtomerkeistä että reservissä saisi arvon "eliittitykkimies" on täysin naurettava, kallis ja tehoton järjestelmä. Suomessa jossa ei ole ammattiarmeijaa tai edes kertausharjoituksia reserviläisille on joku reserviläisille tarkoitettu "pillunkillutineliittijääkärihiihto"-järjestelmä turha. Ne miehistöstä jotka tykkäävät tetsata ja kuntoilla kuntoilevat jo nyt. Ne jotka haluavat tetsata hakeutuvat maakuntajoukkoihin ja ne miehistöstä joita harmittaa natsojen puute hakeutuvat miehistöstä aliupseeriksi kurssille! Millähän lailla sitä miehistöä saisi eliittiviestimies reservissä kurssille suorittelemaan kun miehistötehtäviä ei edes maakuntajoukoissa saada täyteen?!
 
baikal kirjoitti:
Minua kiinnostaa eniten raaka rauta. En akkiloi juurikaan muuta enää. Eli:

miten tuottaa ja kehittää sitä osaamista kentälle, joka panee vastustajaa pussiin? Osaako pst-mies käyttää aseitaan, valita asemiaan, pitääkö pinna, osaako toimia pimeässä? Onko jv-mies hyvä ampuja, riittääkö munkkeli tirvaisemaan vastustajaa kärsään? Lentääkö käsikranu 12 metriä vaiko 40 metriä, pimeätoiminta, fysiikka? Osaako sissi hoitaa temppunsa, fysiikka, kykeneekö soveltamaan tilanteen mukaan, ampua pitää tarvittaessa osata karheaan malliin? Krh-miehet...lentääkö kranu tarpeeksi vikkelästi ja tarkasti kohteisiin?

Nimittäin edelleenkin se kovempi ja taitavampi, motivoituneempi, se korjaa potin, jopa lkm alivoimaisena. Mitään virkaa ei ole tilannekuvalla, ei oivallisella johtamisella eikä millään muullakaan "kehityksen painopisteeseen valitulla" asialla, jos kentän duunarit falskaavat taidoiltaan. Ei tämä muuksi muutu.

Jos ym. kirjoitus osuu oikeaan, niin mitä reserviläistoiminnan pitää olla sisällöltään?


Sotilaallista koulutusta.Itse olen vetänyt kyllä liikuntatoimintaakin.

Ollessani MPK:n "suhdetoimintateltassa" veteraanipäivien aikana tuli telttaan varttunut leveäharteinen ja ryhdikäs mies, jonka koko olemuksesta huokui vahva henkinen ja fyysinen voima. Seinällä pyöri video, jossa Tea Khalifa mainosti hymyillen MPK:n toimintaa. Aina paistoi aurinko, aina oli hauskaa, soppaa jaettiin ja ensiapua opeteltiin.

En ollut miettinyt koko hupaisaa mainosta millään tavoin. Yleensä ihmiset pitivät siitä. Siellähän pyöri.

Kun mies lähti, hän katsoi nopeasti minua silmiin. Katse oli tumma, harkitseva ja paljon nähnyt, armoton - tuollainen katse menee persreikään asti ja tutkii, mitä vastaaja on syönyt aamiaiseksi.

"Taitaa olla tuollaisia kauniin ilman hommia nuo", sanoi ritari Tuomas Gerdt ja lähti teltasta.
 
baikal kirjoitti:
Minua kiinnostaa eniten raaka rauta. En akkiloi juurikaan muuta enää. Eli:

miten tuottaa ja kehittää sitä osaamista kentälle, joka panee vastustajaa pussiin? Osaako pst-mies käyttää aseitaan, valita asemiaan, pitääkö pinna, osaako toimia pimeässä? Onko jv-mies hyvä ampuja, riittääkö munkkeli tirvaisemaan vastustajaa kärsään? Lentääkö käsikranu 12 metriä vaiko 40 metriä, pimeätoiminta, fysiikka? Osaako sissi hoitaa temppunsa, fysiikka, kykeneekö soveltamaan tilanteen mukaan, ampua pitää tarvittaessa osata karheaan malliin? Krh-miehet...lentääkö kranu tarpeeksi vikkelästi ja tarkasti kohteisiin?

Nimittäin edelleenkin se kovempi ja taitavampi, motivoituneempi, se korjaa potin, jopa lkm alivoimaisena. Mitään virkaa ei ole tilannekuvalla, ei oivallisella johtamisella eikä millään muullakaan "kehityksen painopisteeseen valitulla" asialla, jos kentän duunarit falskaavat taidoiltaan. Ei tämä muuksi muutu.

Jos ym. kirjoitus osuu oikeaan, niin mitä reserviläistoiminnan pitää olla sisällöltään?

Vapaaehtoinen maanpuolustus on aina ollut ja tulee olemaan mittakaavaltaan sellaista että siinä luodaan SA-tilannetta ajatellen lähinnä vain pieni prosentti paremmin harjaantuneita yksilöitä jotka kykenevät sitten "ylimääräisten harjoitusten" aikana jakamaan osaamistaan muille joko joukon alijohtajina tai ihan suoraan määrättynä koulutustehtäviin. Tästäkin on enemmän hyötyä ns. 2-portaan joukoille joiden vm-palveluksesta tai mahdollisesta joukkokohtaisesta kertauksesta alkaa olla jo enemmän aikaa ja porukka saatetaan muutenkin kasata varsin sekalaisesta aineksesta.

Tärkeimmät SA-joukot pidetään (alati suuremmissa määrin) nykyään sen verran tuoreina että siellä mennään hyvin pitkälti VM-palveluksen aikana opituilla taidoilla. Homma pitää olla jo kotiutuessa luettelemiesi kohtien osalta hanskassa, tämän jälkeen tapahtuva mahdollinen joukkokohtainen harjoittelu on käytännössä enemmän tai vähemmän vain vanhan mieleen palauttelua ja joukon yhteen hitsautumista. Fysiikan tai henkisen kantin riittävyys on kouluttajien valintojen varassa, nopea sykli joukkojen kierrossa edesauttaa tuota aika oleellisesti. Alle 30v, alle 25v:stä puhumattakaan ei ole kauheasti yleensä kerennyt rasvatynnyriä ympärilleen kasaamaan, eikä ikääntyminen muutenkaan ole tuonnut vielä fyysisiä vaivoja tahi kasvanutta mukavuudenhalua.

Maastovuorokausiin ja maastossa tapahtuviin kovapanosammuntoihin pitää löytyä rahaa -> se on mielestäni merkittävin osa-alue VM-palvelusta jolla joukon suorituskyky lopullisesti nostetaan/jätetään nostamatta kelvolliselle tasolle! En jaksa uskoa että keltään SA-joukkoon sijoitettavalta jää homma kiinni perusasioden vajaasta osaamisesta koska niitä on jauhettu kassuilla kyllästymiseen asti, "oikea oppisista aseen valmiusotteista" ja ties mistä "natostandardin mukaisista sormivarmistuksista" voidaan jauhaa täällä vaikka tuhannen sivun verran, mutta minusta joukon suorituskyvystä kertoo 100x enemmän se miten joukko kokonaisuutena liikkuu maastossa similoidussa tehtävässä ja kun tuli avataan niin puhkeavatko/reikiintyvätkö maali-ilmapallot/vaunumaalit vai ei.

VM-palveluksesta kotiutuneen SA-joukon suorituskyvystä tunnutaan olevan montaa mieltä, yksi kv-sankari laskee suomi ressun samaan sarjaan afrikkalaisten heimosoturien kanssa... En ota asiaan sen enempää kantaa koska itse puhun sijoitetuista SA-joukoista ja hän yksittäisestä perus jv-taistelijasta yleisellä tasolla. Meiltäkin kun kotiutuu monenlaista hiihtäjää reserviin, osa saa sijoituksen ja osa ei...

Aikoinaan omassa prikaatin valmiuspataljoonan sijoitetussa joukkueessa oli kotiutuessa ihan kelvollisesti maastovuorokausia takana, porukka liikkui kokonaisuutena ripeästi sekä motorisoituna että jalkaisin ja ammutut laukaukset yleensä osuivat maaliinsa kaliberista riippumatta.
Oliko osaaminen täydellistä, no ei varmasti, mutta vähintään kelvollisella tasolla! Valmiina sotaan, onko kukaan tai mikään joukko sitä ennen tulikastetta?
ps. 4-vuotta kotiutumisesta ensimmäisessä kertauksessa oli pääosa joukkueesta vaihdettu jo tuoreempaan erään ja itse olin siellä täydennyksenä. 10-vuoden kohdalla sijoitusta ei enää ollutkaan.

Ja kun tuolla tosiaan hahmotettiin suomi ressu samaan sarjaan afrikkalaisten kanssa vastaamaa 10:llä yhtä pidempään koulutettua "länsitaistelijaa", niin toteampahan vaan ettei ne länsiarmaijatkaan sotaan ilman "ylimääräisiä harjouksia" lähde. Venäläiset lähti ensimmäisessä Tshetsenian kähinässä ja jälki oli sitten sen mukaista...
 
commando kirjoitti:
Perusjalkaväkitaistelijan tuottaminen ei ole mustaa magiaa vaan hoidetaan läpi koko maailman 10-12 viikon mittaisella boot camp-jaksolla, sen jälkeen resurssien käyttäminen yksittäisen taistelijantaitojen hiomiseen tuottaa vain minimaalisia parannuksia.

Jonka vuoksi yksi pitempään koulutettu länsimainen jalkaväensotilas vastaa vähintään kymmentä talebania, afrikkalaista, suomalaista you name it.

Alkaa olla sen verran painavaa puhetta että pitäsi pystyä tieteellisesti todistamaan.

Länsimaisella sotilaalla voi olla pidempi koulutus, mutta myös parempi huolto, parempi epäsuora, tehokkaampi viesti, suurempi liikkuvuus ja paremmat komentajat. Jos nuo jäljempänä luetellut edut riisutaan pois niin epäilen että suhde ei yllä ihan 1/10.
 
Minua ei kiinnosta afrikkalaisen heimosoturin suorituskyky. Enemmän kiinnostaa venäläisen sopimussotilaan suorituskyky. Se on se mittari, saatana, eikä mikään ambomaan repaleshortsikarjun oletettu tai todellinen kyky sotia. 12 viikon bootcamp....joo, vastassaan oikea ammattisotilas.....ja karkelo päättyy 9-0, armotta.
 
Kun nyt on jälleen kerran lähdetty virallisten totuuksien kyseenalaistamisen loputtomalle tielle, nostan kerralla kissan pöydälle ja kyseenalaistan reservin ylennysten perusteet. Missä muussa maailman armeijassa yhtä vähällä koulutusmäärällä voi saada sotilasarvon korotuksen?

Tosiasiassa ylennysperusteiden vaatimuksena esitetyt 10 - XX - whatever kh-vuorokausimäärät ovat hävyttömän käsittämättömän lyhyt aika sotilaskoulutusta minkä tahansa sotilastehtävän hoitamiseen, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomessa reservin ylennyksiä jaetaan varsin mitättömin perustein kuin karkkia. Lisäksi kun huomioidaan, että usein nämä mitättömät vuorokausimäärät "harjaannuttavat" jopa sellaisiin tehtäviin, joita tyypillisesti muiden maiden asevoimissa hoitaa ammattisotilas.

Ihan näin ajatuksena.

Nykyisten asotilasarvojen ja arvomerkkien rinnalle tulisi kehittää toinen järjestelmä, joka kulkisi tavallaan 90 asteen kulmassa suhteessa sotilasarvoihin. Mosuri, kersantti ja vänrikki pysyisivät edelleen omassa sotilasarvossaan, mutta harjoittelun ja kasvaneen kunnon sekä taitojen pohjalta saisi jonkin lisähimmelin asuun ja arvonimeen. Eli sotamies --> jääkäri --> erikoisjääkäri -->eliittijääkäri. Tai jotain vastaavaa.

Höpöhöpö. Tämän on oltava sarkasmia ja puhdas vitsi!

Kieltämättä jokin eliittierikoissuperjääkäri sotilasarvona voisi olla ihan pätevä meriitti reserviläisen CV:ssä. Kyllä varmasti kelpaisi tehdä itseään tykö ABC:n peliautomaattien vierellä.:a-grin: Noin muuten 200km hiihtomarssi suorituksena vaikka ilman mitään merkkejäkin on erittäin kannatettava!

Lienee sanomattakin selvää, että 10 päivää ei riitä edes siihen tasoon, joka varusmiesjohtajilla on. Kaiken lisäksi aikuisia työssäkäyviä ja kenties perheellisiä miehiä ei voi johtaa samalla tapaa kuin 19- vuotiaita alokkaita eli pelimerkit ovat paljon vähäisemmät kuin varusmiesjohtajalla, jonka asema on järjestelmässä tunnustettu ja jolla on selkänsä takana koko kurinpitojärjestelmä ja mahdollisuus runnuttaa motivoitumatonta miehistöä komppanian pihalla. En suosittele tuota mallia käyttöön silloin kun ollaan tekemisissä normaalien ihmisten eikä herrapelkoisten varusmiesten kanssa…

Varusmiesjohtajien ns. "johtamistapaa" siinä muodossa kuin se useinmiten perinteisesti ymmärretään ei voi suositella kenellekään täyspäiselle aikuiselle ihmiselle mihinkään sotilas-, työ- tai muuhun yhteisöön. Sillä tavalla koulutetaan kyllä koiria, mutta ei johdeta aikuisia ihmisiä. Ei Puolustusvoimissa, ei reservin harjoituksissa eikä siviilityöelämän organisaatioissa. Ei, vaikka jokaisessa järjestäytyneen yhteiskunnan organisaatiossa esimiehellä on työnantajan edustajana selkänsä takana koko järjestelmä ja peloitteenaan laaja kurinpidollisten keinojen repertuaari (esim. lopputili).

Puolustusvoimien nykyinen johtajakoulutus syvä(ltä)johtamisen oppeineen on ihan pätevä johtamisen malli, kun sen sisällön ymmärtää oikein. Käytännössä se sisältää hyvän perusmallin aikuisten ihmisten johtamiseen. Siinä ei oikeastaan ole edes mitään uutta tai ihmeellistä, vaan joku on vain kirjoittanut ikiaikaiset johtamisopit tieteelliseksi mustaksi viralliselle valkoiselle.

Valitettavasti se vain on usein 19 vuotiaille pojanklopeille ja näiden verrattain vielä vähäiselle elämänkokemukselle hieman liian korkealentoista tuotosta, mutta jalostuu kyllä iän ja kokemuksen myötä. Malli toimii toki parhaiten varttuneemmalle soturiväelle ja aikuisen ikään ehtineille reserviläisille.
 
Back
Top