Reservin fyysinen kunto ja ikääntyminen

Näläkämaalaisgeeni keksitty uudelleen.

Lihavuusgeeni lihottaa vaikka liikkuisi
klo 12:47 | 14.11.2017 https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/lihavuusgeeni-lihottaa-vaikka-liikkuisi

Hiiri oikealla on lihonut huomattavasti kaveriaan tuhdimmaksi. Siltä puuttuu ankyrin-b -nimistä proteiinia tuottava geeni kokonaan. Kuva: UNC Nutrition and Obesity Research Center
Muutos yhden ainoan geenin toiminnassa sai hiiret lihomaan, vaikka ne liikkuivat yhtä paljon kuin lajitoverinsa.


Vaikka varmin tapa lihoa on syödä liikaa ja liikkua liian vähän, voi lihavuus olla osittain myös perinnöllistä.

Hiirillä Yhdysvalloissa tehty tutkimus antaa nyt osviittaa, että mutaatiot eräässä geenissä voivat vaikuttaa huomattavan paljon siihen, miten rasvaa kertyy kehoon.

Kyseisen geenin ja sen tuottaman proteiinin nimi on ankyrin-b. Hiiret, joilla oli poikkeava muoto tästä geenistä tai joilta tutkijat olivat poistaneet kyseisen geenin kokonaan, lihoivat huomattavasti enemmän kuin lajitoverinsa.


Muutos geenin toiminnassa sai rasvasolut imemään itseensä glukoosia paljon nopeammin kuin tavallisesti.


Kun tähän yhdistetään ikääntymisen mukanaan tuoma aineenvaihdunnan hidastuminen ja ylensyönti, on lihavuus käytännössä varmaa.

”Uskomme, että tämä geeni on auttanut esi-isiämme varastoimaan energiaa laihoina aikoina. Kuitenkin nykymaailmassa, jossa ruoasta ei ole pulaa, se voi ruokkia ylilihavuusepidemiaa”, kertoo professori Vann Bennett Duken yliopistosta tiedotteessa.

Bennett löysi ankyrin-b -proteiinin yli kolmekymmentä vuotta sitten. Sitä on kehossamme jokaisessa kudoksessa ja sillä on tärkeä tehtävä erilaisten proteiinien ankkuroimisessa solukalvoon.

Bennettin laboratorion tohtoriopiskelija Jane Healey huomasi muutama vuosi sitten, että hiiret, joilla oli ankyrin b -geenin mutaatioista johtuvia rytmihäiriöitä, olivat muita hiiriä lihavampia.

Tutkijat peukaloivat hiirten perimään ihmiselle tyypillisiä ankyrin b -geenin variantteja. Tulokset olivat tuhteja. Nämä hiiret varastoivat suurimman osan ravintonsa energiasta rasvaksi.

Havainnosta julkaistiin tutkimus vuonna 2015. Nyt tutkijat selvittivät mekanismia vielä tarkemmin.

Geenimutaatioiden tutkimisen sijasta hiiriltä poistettiin ankyrin b -geeni kokonaan. Vaikka hiiret liikkuivat yhtä paljon kuin tavalliset lajitoverinsa, niiden rasvasolut pullistuivat kaksinkertaisiksi, kun ne varastoivat energiaa ravinnosta.

Painonnousu vain kiihtyi hiirten ikääntyessä ja kun niille syötettiin rasvaista ruokaa. Rasvaa ei kertynyt vain rasvasoluihin vaan sitä tihkui myös maksaan ja lihaksiin. Siitä aiheutui tulehdusta ja insuliinivasteen häiriöitä, mikä taas on kakkostyypin diabeteksessa tyypillistä.

Näyttää siltä, että muutokset ankyrin b -geenissä tai sen puuttuminen kokonaan saa rasvasolujen portinvartijana toimivan glut 4 -proteiinin häiriintymään. Glukoosi pääsee virtaamaan rasvasoluun huomattavasti nopeammin kuin tavallisesti.

Tutkimuksen päätekijä, solubiologian ja fysiologian apulaisprofessori Damaris Lorenzo havaitsi saman myös rasvasoluilla soluviljelmässä. Solut, joissa oli joillekin ihmisille tyypillisiä mutaatioita ankyrin b -geenin toiminnassa, imivät itseensä enemmän rasvaa.

Tällaisia geenivariantteja kantaa Yhdysvalloissa arviolta 1,3 prosenttia valkoisesta väestöstä ja 8,4 prosenttia afrikkalaistaustaisesta väestöstä.

Tulokset täytyy vielä vahvistaa ihmisillä. Näin saadaan selville, mikä ankyrin b -geenin rooli todella on ihmisten lihomiseen.

Tutkimuksen julkaisi Pnas.
 
Moro. Lainaus tuolta toisesta ketjusta.
Moro. Tuli tällainen viestiketju vastaan. Intissä vuonna -71 juoksin coopperin 3150m. Olin silloin kaksikymppinen, paino oli 82kg. Nyt viime keväänä testattiin ennen Jukolaa, olin silloin juuri täyttänyt 66v, paino edelleen 82kg. Tulos 3050m. Jos koko ikänsä harrastaa anaerobisia lajeja, ei tuloskunto välttämättä hiivu.
En ole koskaan käyttänyt näitä testosteroni-lisäapuja. Monipuolinen ravinto, pitkälti kalapainotteinen on aikas hyvä. Tää homma perustuu vain ja ainoastaan koko elämänikäiseen harrrastukseen, hulluuteen, sitkeyteen ja toistuvuuteen.. Ei kukaan voi puolessavuodessa nostaa coopper-tulostaan kuin max 500m. En ole lihaksiltani kuin tuo bodari tuossa edellä, jos olisin, ei näitä metrejä tulisi. Silti mielestäni lihaskunto on kohdillaan, lihakset on vaan pienemmät ja kireämmät. Parhaimmillaan rasva% oli pikkaisen alle 10, nyt on valitettavasti luisuttu pikkaisen päälle. Lissää treeniä.
 
Kun nyt tässä on puhuttu liikunnasta useammassa ketjussa, niin oheisesta linkistä voi lukea hieman tietoa lisää. Se mikä pistää silmään on se, että joillekin se liikunta vaan vaikuttaa erilailla kuin toiseen. Eli esim paljon puhuttu Cooper voi olla toiselle ihan helppoa ja toisellle taas melkein mahdottomuus saavuttaa hyvää tulosta. Sama sitten lihaskunnon suhteen. Mutta kaikille kuitenkin liikunnasta hyötyä, eli siinä mielessä kannattaa vaan hikoilla :)
https://yle.fi/uutiset/3-9935828
 
Kun nyt tässä on puhuttu liikunnasta useammassa ketjussa, niin oheisesta linkistä voi lukea hieman tietoa lisää. Se mikä pistää silmään on se, että joillekin se liikunta vaan vaikuttaa erilailla kuin toiseen. Eli esim paljon puhuttu Cooper voi olla toiselle ihan helppoa ja toisellle taas melkein mahdottomuus saavuttaa hyvää tulosta. Sama sitten lihaskunnon suhteen. Mutta kaikille kuitenkin liikunnasta hyötyä, eli siinä mielessä kannattaa vaan hikoilla :)
https://yle.fi/uutiset/3-9935828

Joidenkin ihmisten on hyvin vaikea tai mahdotonta ymmärtää noita juttuja.

Joillakin on sopivat fyysiset valmiudet juoksuun ja joillakin taas esimerkiksi voimaharjoitteluun. Joillakin taas kehon hallinta on hyvin korkealla tasolla toiset taas joutuu harjoittelemaan paljon, että osuu sulkapalloon tai saa häävalssin riipaistua.

Kyllä harjoittelu parantaa tuloksia kaikilla, mutta ihmisen synnynnäisiä ominaisuuksia on mahdoton muokata tietyn pisteen ohi. Joskus olen suoraan sanonut tutuille leptosomeille, että punttisali ei ehkä ole sinun juttusi. Toisaalta kateeksi käy kun kyseinen hemmo vetää 3000+ cooper tuloksia vaikka vetää pari 30 minuutin lenkkiä viikossa!
 
Joidenkin ihmisten on hyvin vaikea tai mahdotonta ymmärtää noita juttuja.

Joillakin on sopivat fyysiset valmiudet juoksuun ja joillakin taas esimerkiksi voimaharjoitteluun. Joillakin taas kehon hallinta on hyvin korkealla tasolla toiset taas joutuu harjoittelemaan paljon, että osuu sulkapalloon tai saa häävalssin riipaistua.

Kyllä harjoittelu parantaa tuloksia kaikilla, mutta ihmisen synnynnäisiä ominaisuuksia on mahdoton muokata tietyn pisteen ohi. Joskus olen suoraan sanonut tutuille leptosomeille, että punttisali ei ehkä ole sinun juttusi. Toisaalta kateeksi käy kun kyseinen hemmo vetää 3000+ cooper tuloksia vaikka vetää pari 30 minuutin lenkkiä viikossa!

Näinhän se menee. Itselle hidastempoisempi on parempi. Hiihto, vaellus ja uinti. Palloiluista tulee vaan paha mieli kuten myös juoksemisesta. Lihaskuntoa on maagisesti vaikka en salilla käy, enemmän otan sen klapihommista yms. Kestävyys ja sitkeys on ehkä itsellä ne parhaat kun hypätään omaan ympäristöön eli metsään :)
 
  • Tykkää
Reactions: jak
Testosteronista vielä sellainen huomio, että järkevästi annosteltuna se olisi varmaan tehokkain mahdollinen sotilaiden taistelukykyä kohottava lääkeaine.

Ensinnäkin, suoria tutkimuksia ei tietenkään ole, mutta on päivänselvää, että aktiivisessa taistelutoiminnassa muutaman päivän olleen sotilaan testosteronituotanto on lähellä kastraattia. Testosteronin tuotantoa laskevat erittäin tehokkaasti seuraavat:
Unen puute, raskas pitkäaikainen fyysinen ponnistelu, ravinnon puute ja stressi.

Kuulostaako tutulta?

Lisäksi kannattaa huomata, että laskeneiden testosteronitasojen nostaminen normaaleiksi on pelkästään terveydelle hyväksi. Ei sitä muuten tehtäisi.

Ja tässä sotilaan suorituskukyä parantavia vaikutuksia:
- Mielialan nousu, vähentynyt unen tarve.
- Nopeampi fyysiikan ja hermoston palautuminen rasituksesta. Myös huonommalla ravinnolla ja unella.
- Lihasmassakin kasvaa, mutta tämä vaatii liikaa aikaa ollakseen relevanttia.
- Parempi stressinsietokyky.
- Hermostollisen voimatason nousu.(selittää osittain sen, miksi samalla lihasmassalla varustettu mies on vastaavaa naista vahvempi ja räjähtävämpi.)
- Verisolujen määrän lisääntyminen. Parantunut hapenottokyky.


"Mielenkiintoisia" vaikutuksia:

- Veren nopeampi hyytyminen. (Verenvuotokin lakkaa nopeammin, mitä helvettiä?)

- Taipumus "statushakuiseen" käytökseen. Tämän lopputulema hiukan riippuu kulttuurista:
Kun natsit tekivät testosteronilla kokeita, niin tämä oli ylitsepääsemätön pyhäinhäväistys. Sotilaat napisivat vastaan!
Toisaalta sellaisessa porukassa, jossa kunnioitus ansaitaan teoilla taistelukentällä, saattaisivat "Riitaojat":kin muuttua sotilaiksi.


Edelliset vaikutukset ymmärtää paremmin kun ajattelee, milloin testosteronia kaikilla nisäkäsuroksilla erittyy eniten: kiima-aikana, kun pitää taistella naaraista..
 
Testosteronista vielä sellainen huomio, että järkevästi annosteltuna se olisi varmaan tehokkain mahdollinen sotilaiden taistelukykyä kohottava lääkeaine.

Kolikon toisesta puolesta eli testosteronin doping-käytön (erotuksena lääketieteellisestä käytöstä) haittavaikutuksista muutama sana Timo ”Doping” Seppälän suulla:

Kun elimistöön joutuu testosteronia tai anabolisia steroideja yli normaalin tarpeen, ne aiheuttavat hormonaalisia häiriöitä.

Miehillä elimistön oma hormonituotanto heikkenee. Hormoneja tuottavissa rauhasissa ja elimissä, kuten kiveksissä, tapahtuu rakenteellista surkastumista. Hormonijaksojen jälkeen seuraa hedelmättömyyttä ja seksuaalitoimintojen heikkenemistä [4, 5].

Naisille testosteroni ja anaboliset steroidit aiheuttavat karvoitusta, äänen madaltumista, rintojen pienenemistä, kaljuuntumista, klitoriksen liikakasvua, iho-ongelmia sekä kuukautiskierron häiriöitä. Osa näistä jää pysyviksi käytön loputtua [4].

Nuorilla kasvuikäisillä kasvu saattaa pysähtyä, josta voi seurata lyhytkasvuisuutta [4].

https://dopinglinkki.fi/doping/dopingaineet/anaboliset-steroidit-ja-testosteroni
 
Kolikon toisesta puolesta eli testosteronin doping-käytön (erotuksena lääketieteellisestä käytöstä) haittavaikutuksista muutama sana Timo ”Doping” Seppälän suulla:

Tuossa on aika harmiton lista, jos annosta kasvatetaan.
Miehillä myös kosmeettisina haittoina voi ilmetä aknea ja vaikka manboobsien kasvua. Eikä sekoiteta tähän noita haittoja naisille; kaikkihan tiedämme itäsaksan kuulantyöntäjättäret.

Selkeästi huonoin juttu isommille populaatioille suht isoina annoksina annosteltuna olisi selkeä sydän ja verisuonitautien määrän kasvu:

Punasolumäärän kasvu paksuntaa verta, lisääntynyt hyytymistaipumus altistaa veritulpille, ylisuuret annokset testosteronia muuttavat rasvan kertymisen nimenomaan vatsaonteloon "sydänkohtausrasvaksi".
Myös veren kolesteroliarvot kääntyvät huonompaan suuntaan. Sydänlihaskin voi ääritapauksessa kasvaa, mikä lisää sydänkohtauksen riskiä.

Nämä kaikki ovat kolikon kaksi puolta:
"Sydänkohtausrasva" on helpoiten kehon käyttöön ottama rasvakudoksen muoto ja se toimii parhaiten käytössä olevana energiapankkina siinä vaiheessa kun hiilihydraatit on loppu.
Ylimääräiset punasolut parantavat hapenottokykyä ja veren nopeampi hyytyminen voi pelastaa kun sattuu huono tuuri.

Jos puhutaan taistelutoiminnassa olevasta etulinjan joukosta niin edellämainitut haittavaikutukset ovat aikalailla, kuin hyttysen paska itämeressä. Akuutti hengenlähtö on paljon isompi juttu, kuin kohonnut sydänkohtausriski.

Puolustusvoimillahan on kuitenkin sitä pervitiiniäkin vielä jemmassa pahan päivän varalle..
 
Kolikon toisesta puolesta eli testosteronin doping-käytön (erotuksena lääketieteellisestä käytöstä) haittavaikutuksista muutama sana Timo ”Doping” Seppälän suulla:

Kaikilla lääkeaineilla on haittavaikutuksensa, myös testosteronilla, mutta kun annos on oikea, ei haittavaikutuksia ole, tai ne ovat pieniä. Tietysti myös käytön pituus ovat yksi merkittävä muuttuja.
Pointti on, testosteronin lyhytaikainen käyttö sopivalla annoksella on täysin mahdollista, kysymys kuuluukin, onko haitta vs hyöty millainen.
En osaa itse sanoa.
 
Tuossa on aika harmiton lista, jos annosta kasvatetaan.
Miehillä myös kosmeettisina haittoina voi ilmetä aknea ja vaikka manboobsien kasvua. Eikä sekoiteta tähän noita haittoja naisille; kaikkihan tiedämme itäsaksan kuulantyöntäjättäret.

Selkeästi huonoin juttu isommille populaatioille suht isoina annoksina annosteltuna olisi selkeä sydän ja verisuonitautien määrän kasvu:

Punasolumäärän kasvu paksuntaa verta, lisääntynyt hyytymistaipumus altistaa veritulpille, ylisuuret annokset testosteronia muuttavat rasvan kertymisen nimenomaan vatsaonteloon "sydänkohtausrasvaksi".
Myös veren kolesteroliarvot kääntyvät huonompaan suuntaan. Sydänlihaskin voi ääritapauksessa kasvaa, mikä lisää sydänkohtauksen riskiä.

Nämä kaikki ovat kolikon kaksi puolta:
"Sydänkohtausrasva" on helpoiten kehon käyttöön ottama rasvakudoksen muoto ja se toimii parhaiten käytössä olevana energiapankkina siinä vaiheessa kun hiilihydraatit on loppu.
Ylimääräiset punasolut parantavat hapenottokykyä ja veren nopeampi hyytyminen voi pelastaa kun sattuu huono tuuri.

Jos puhutaan taistelutoiminnassa olevasta etulinjan joukosta niin edellämainitut haittavaikutukset ovat aikalailla, kuin hyttysen paska itämeressä. Akuutti hengenlähtö on paljon isompi juttu, kuin kohonnut sydänkohtausriski.

Puolustusvoimillahan on kuitenkin sitä pervitiiniäkin vielä jemmassa pahan päivän varalle..

Antidoping-asiantuntijan asiana on tietysti puhua dopingin haitoista. Amfetamiini ja testosteroni alkavat kuitenkin olla jo menneen talvisodan lumia.

Toisen maailmansodan aikana sotilaat saattoivat käyttää amfetamiinia fyysisen suorituskyvyn parantamiseen. Sodan jälkeen tieto amfetamiinin vaikutuksesta levisi myös urheilijoiden keskuuteen, ja sen käyttö yleistyi urheilussa.[10] Anaboliset steroidit levisivät urheiluun myös 1940-luvulla, ja ensimmäinen dopingtapaus on vuodelta 1941. Testosteronin avulla eräs vanha ruuna palasi jälleen huippukuntoon. Urheilijoista ensimmäisenä testosteronivalmisteiden käytön aloittivat 1950-luvun alussa https://fi.wikipedia.org/wiki/Doping

Geenidoping tekee tuloaan. Tehtävästäkin taitaa riippua, millaista piristettä taistelija tarvitsee. EPOa kaukopartiomiehille, beetasalpaajaa tarkka-ampujille ja konjakkia ylipäällikölle.
 
Tuossa on aika harmiton lista, jos annosta kasvatetaan.
Miehillä myös kosmeettisina haittoina voi ilmetä aknea ja vaikka manboobsien kasvua. Eikä sekoiteta tähän noita haittoja naisille; kaikkihan tiedämme itäsaksan kuulantyöntäjättäret.

Selkeästi huonoin juttu isommille populaatioille suht isoina annoksina annosteltuna olisi selkeä sydän ja verisuonitautien määrän kasvu:

Punasolumäärän kasvu paksuntaa verta, lisääntynyt hyytymistaipumus altistaa veritulpille, ylisuuret annokset testosteronia muuttavat rasvan kertymisen nimenomaan vatsaonteloon "sydänkohtausrasvaksi".
Myös veren kolesteroliarvot kääntyvät huonompaan suuntaan. Sydänlihaskin voi ääritapauksessa kasvaa, mikä lisää sydänkohtauksen riskiä.

Nämä kaikki ovat kolikon kaksi puolta:
"Sydänkohtausrasva" on helpoiten kehon käyttöön ottama rasvakudoksen muoto ja se toimii parhaiten käytössä olevana energiapankkina siinä vaiheessa kun hiilihydraatit on loppu.
Ylimääräiset punasolut parantavat hapenottokykyä ja veren nopeampi hyytyminen voi pelastaa kun sattuu huono tuuri.

Jos puhutaan taistelutoiminnassa olevasta etulinjan joukosta niin edellämainitut haittavaikutukset ovat aikalailla, kuin hyttysen paska itämeressä. Akuutti hengenlähtö on paljon isompi juttu, kuin kohonnut sydänkohtausriski.

Puolustusvoimillahan on kuitenkin sitä pervitiiniäkin vielä jemmassa pahan päivän varalle..

Vanhemmilla ikäluokilla tuota testosteronin korvausta ja sen vaikutuksia on jonkin verran tutkittu, kun se on nouseva trendi ja siitä on paljon myös hyötyä ikääntyville miehille. Verisuonivaikutuksia on pelätty, mutta ilmeisesti kuitenkaan niitä lisääntyneitä sydän- ja verisuonitauteja ei ole tutkimuksissa löytynyt säännöllisiltä (lääketieteellisen määrän) käyttäjiltä.

Doping-käyttö on sitten tosiaan asia erikseen, varsinkin ammattibodareilta ja vastaavilla ammattiurheilijoilla, jotka käyttävät huomattavasti suurempia määriä. Niissä piireissä annostelu tehdään nurkan takana kaverien suositusten mukaan, ja tällöin on nähty myös negatiivisia sydänvaikutuksia (mm. sydänlihaksen paksuneminen) ja slaagiin kuolleita nelikymppisiä lihasukkoja. Mutta se on tosiaan moninkertaisia määriä eri aineita ja 10-20 vuoden käyttöä sitten.
 
Kaikilla lääkeaineilla on haittavaikutuksensa, myös testosteronilla, mutta kun annos on oikea, ei haittavaikutuksia ole, tai ne ovat pieniä. Tietysti myös käytön pituus ovat yksi merkittävä muuttuja.
Pointti on, testosteronin lyhytaikainen käyttö sopivalla annoksella on täysin mahdollista, kysymys kuuluukin, onko haitta vs hyöty millainen.
En osaa itse sanoa.
Tätä on kyllä tutkittu hyvin paljon. Tutkimusta on tehty kilpaurheilun, "sotilaskäytön" ja lääketieteellisen hoidon näkökulmista sekä meillä että muualla kymmeniä vuosia.
Jos mietitään kestävyysurheilun ja sotilaskäytön näkökulmasta asiaa niin tilanne on kutakuinkin tämä:
Menemättä sen enempää yksityiskohtiin, molemmissa tapauksissa ongelma on hyvin pitkälti sama, eli pitkään toistuvan pitkäkestoisen rasituksen aiheuttama androgeenisten hormonien tason lasku ja sen myötä hormonitasapainon häiriö. Tilan korjaamiseksi tuodaan kehoon ulkopuolista testosteronia sen verran että hormonitasapaino saadaan palautettua normaaliksi. Käytännössä tällöin kehon ulkopuolelta tuotavan testosteronin määrä on lähes kaikissa tapauksissa pienempi kuin mitä käytetään hoitoannoksina syystä tai toisesta testosteronin vajaatuotannosta kärsivillä miehillä. Heillä hoito kestää käytännössä loppuelämän ja hyvin harva kokee hoitoon käytettävin annoksin haitallisia sivuvaikutuksia.
Kestävyysurheilussa ja sotilaskäytössä siis annos on useimmiten hoitoannosta pienempi ja käyttöaika lyhytjaksoinen. Näinollen haitalliset sivuvaikutukset jäävät myös ainakin tutkimuksen valossa olemattomiksi, hyödyn ollessa useimmiten merkittävä.

Tästä ei siis tieteellisen näytön puolesta taida olla juurikaan epäselvää. Siihen, miksi tämä kuitenkin on aika vaiettu aihe on muutama syy. Urheilun puolella tämä liittyy hyvin kiinteästi siihen, miten testosteronia voidaan käyttää tämänkin päivän parantuneista testimenetelmistä huolimatta siten ettei käyttö näy testeissä, mutta urheilija saa haetun hyödyn. Sotilashommissa asia taas kytkeytyy edelliseen. Testosteroni yhdistyy mielikuvissa urheiludopingiin, joka on äärimmäisen kielteistä ja vahvasti vaaralliseksi miellettyä puuhaa. Niitä mielikuvia ei haluta yhdistää sotilaskäyttöön.
 
Ensinnäkin, suoria tutkimuksia ei tietenkään ole, mutta on päivänselvää, että aktiivisessa taistelutoiminnassa muutaman päivän olleen sotilaan testosteronituotanto on lähellä kastraattia. Testosteronin tuotantoa laskevat erittäin tehokkaasti seuraavat:
Unen puute, raskas pitkäaikainen fyysinen ponnistelu, ravinnon puute ja stressi.

Kuten jo tuossa edellä kommentoin, tutkimusta on tehty paljon myös sotilasnäkökulmasta sekä meillä että ulkomailla. Suomessa on ensimmäinen merkittävämpi tutkimus aiheesta tehty muistaakseni jo 80-luvun puolella. Sekin vahvistaa että ajatuksesi on täysin oikea. Noin viikossa sotatilannetta fyysiseltä kuormitukseltaan vastaavassa sotaharjoituksessa pojasta tulee "tyttö". Hormonitasapainon palautuminen normaaliksi kesti siinä tutkimuksessa useita viikkoja.
Psyykkinen stressi on unenpuutteen ohella merkittävimpiä testosteronitasapainon laskijoita. Sotatilanteessa stressitaso on harjoitustilannetta suurempi, joten hormonitasapainon häiriintyminen on tositilanteessa harjoitustilannetta nopeampaa ja dramaattisempaa.
 
Antidoping-asiantuntijan asiana on tietysti puhua dopingin haitoista. Amfetamiini ja testosteroni alkavat kuitenkin olla jo menneen talvisodan lumia.



Geenidoping tekee tuloaan. Tehtävästäkin taitaa riippua, millaista piristettä taistelija tarvitsee. EPOa kaukopartiomiehille, beetasalpaajaa tarkka-ampujille ja konjakkia ylipäällikölle.

Amfetamiini on laajassa käytössä sekä lentäjillä että erikoisjoukoilla edelleen.

https://www.strategypage.com/htmw/htsf/20120920.aspx
 
Amfetamiinijohdannaisia tosiaan on sotilaskäytössä laajasti edelleen. Pitää kuitenkin huomioida että kaikille tuttu Pervitin on aikalailla eri juttu kuin nykyisin käytettävät amfetamiinijohdannaiset. Kuten useimmat varmasti tietävät, Pervitin oli metamfetamiinia. Sen haittavaikutukset ovat varsin laajat ja ilmenevät joillakin jopa hyvin lyhyestä käytöstä. "Meta ist meta und krieg ist krieg" ei ehkä enää ihan (onneksi) päde.
Useat asevoimat ovat myös etsineet kiivaasti vaihtoehtoja amfetamiinijohdannaisille, jossakin vaiheessa varmasti löytyykin.
 
Amfetamiini on laajassa käytössä sekä lentäjillä että erikoisjoukoilla edelleen.

https://www.strategypage.com/htmw/htsf/20120920.aspx

Mahdollisesti. Mutta ikääntyvä reservi käyttää doping-aineita luultavasti enimmäkseen muista syistä kuin taisteluvalmiutensa nostamiseen, ylläpitoon tai palauttamiseen.

Dopingaineita käytetään huippu-urheilun lisäksi neljän eri syyn takia. Ensimmäinen ryhmä käyttää dopingaineita käytännössä samasta syystä kuin urheilijatkin, eli heidän tavoitteena on mahdollisimman hyvä urheilusuoritus. Doping onkin heille osa kurinalaista harjoittelua, ja tähän ryhmään kuuluvat voimailijat ja harrasteliikkujat. Toisen ryhmän tärkein tavoite on yhteiskunnan asettamien ulkonäkökriteerien täyttäminen, ja ryhmään kuuluvat esimerkiksi harrastekehonrakentajat tai tavalliset kuntoilijat, jotka tavoittelevat niin sanottua rantakuntoa. Dopingia voidaan käyttää myös ammatillisten tavoitteiden takia, ja tähän ryhmään kuuluvat erityisesti henkilöt, jotka tarvitsevat fyysistä voimaa ammatissaan. Neljäs ryhmä on järjestäytynyt rikollisuus, jossa dopingin tarjoamasta lisävoimasta voi olla hyötyä esimerkiksi rikollisten välienselvittelyssä. https://fi.wikipedia.org/wiki/Doping

Huippu-urheilun ulkopuolella doping-aineiden käyttö on tietenkin jokaisen oma asia, kunhan lain rajoissa pysytään.
 
Tätä on kyllä tutkittu hyvin paljon. Tutkimusta on tehty kilpaurheilun, "sotilaskäytön" ja lääketieteellisen hoidon näkökulmista sekä meillä että muualla kymmeniä vuosia.
Jos mietitään kestävyysurheilun ja sotilaskäytön näkökulmasta asiaa niin tilanne on kutakuinkin tämä:
Menemättä sen enempää yksityiskohtiin, molemmissa tapauksissa ongelma on hyvin pitkälti sama, eli pitkään toistuvan pitkäkestoisen rasituksen aiheuttama androgeenisten hormonien tason lasku ja sen myötä hormonitasapainon häiriö. Tilan korjaamiseksi tuodaan kehoon ulkopuolista testosteronia sen verran että hormonitasapaino saadaan palautettua normaaliksi. Käytännössä tällöin kehon ulkopuolelta tuotavan testosteronin määrä on lähes kaikissa tapauksissa pienempi kuin mitä käytetään hoitoannoksina syystä tai toisesta testosteronin vajaatuotannosta kärsivillä miehillä. Heillä hoito kestää käytännössä loppuelämän ja hyvin harva kokee hoitoon käytettävin annoksin haitallisia sivuvaikutuksia.
Kestävyysurheilussa ja sotilaskäytössä siis annos on useimmiten hoitoannosta pienempi ja käyttöaika lyhytjaksoinen. Näinollen haitalliset sivuvaikutukset jäävät myös ainakin tutkimuksen valossa olemattomiksi, hyödyn ollessa useimmiten merkittävä.

Tästä ei siis tieteellisen näytön puolesta taida olla juurikaan epäselvää. Siihen, miksi tämä kuitenkin on aika vaiettu aihe on muutama syy. Urheilun puolella tämä liittyy hyvin kiinteästi siihen, miten testosteronia voidaan käyttää tämänkin päivän parantuneista testimenetelmistä huolimatta siten ettei käyttö näy testeissä, mutta urheilija saa haetun hyödyn. Sotilashommissa asia taas kytkeytyy edelliseen. Testosteroni yhdistyy mielikuvissa urheiludopingiin, joka on äärimmäisen kielteistä ja vahvasti vaaralliseksi miellettyä puuhaa. Niitä mielikuvia ei haluta yhdistää sotilaskäyttöön.

Vau, seison korjattuna, tuosta siis todellakin on tutkimuksia. :)

Tuo edellä ollut, käytännön toteutuskelpoisuudeltaan legendaaristen karttaruutupommien tasoa oleva, visiointini hyötyineen ja haittoineen käsitteli enemmänkin tyyliin neljäkertaisesti normaalin tuotannon ylittävää annostelua. Tuolloin myös jotkin haittavaikutukset olisivat mahdollisia.

Toisaalta tuo kuvaamasi mikroannostelu-protokolla on erittäin järkeenkäypä ja huomattavasti tuota omaa kuvitelmaani realistisempi.

Kun ottaa huomioon, miten dramaattinen vaikutus testosteronitason palauttamisella normaalille fysiologiselle tasolle on, niin tuostahan koituisi massiivinen hyöty käytännössä olemattomilla haittavaikutuksilla.

Onko muuten minkäänlaista tutkimusta tai edes perusteltua spekulaatiota siitä, minkälainen vaikutus tuollaisella protokollalla olisi taistelu-uupumukseen ja sitä kautta psykologisiin tappioihin?

Ihan tutkittua tietoahan on matalan testosteronitason negatiivinen vaikutus sekä psyykkisen-, että fyysisen tressin sietokykyyn. Voisin ainakin kuvitella, että tuollainen protokolla voisi vähintäänkin viivyttää taistelu-uupumuksen kumuloitumista. Koska ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, niin varmasti jo fysiikan parempi palautuminen rasituksesta voisi tehdä ihmeitä.
 
En muista törmänneeni yhteenkään tutkimukseen sotilas- tai urheilupuolellakaan, jossa olisi käsitelty androgeenivajeen korjaamisen vaikutuksia henkiseen puoleen kuin korkeintaan sivulauseen puolikkaassa.
Toki tietoa siitä että alhaisella androgeenitasolla ja henkisellä alavireydellä olisi yhteys, on löydettävissä useista muista tutkimuksista.
Omana mielipiteenäni sanonkin, että pitämällä hormonitasapaino balanssissa, pysyy todennäköisesti myös mieli paremmin vireänä.
 
Amfetamiinijohdannaisia tosiaan on sotilaskäytössä laajasti edelleen. Pitää kuitenkin huomioida että kaikille tuttu Pervitin on aikalailla eri juttu kuin nykyisin käytettävät amfetamiinijohdannaiset. Kuten useimmat varmasti tietävät, Pervitin oli metamfetamiinia. Sen haittavaikutukset ovat varsin laajat ja ilmenevät joillakin jopa hyvin lyhyestä käytöstä. "Meta ist meta und krieg ist krieg" ei ehkä enää ihan (onneksi) päde.
Useat asevoimat ovat myös etsineet kiivaasti vaihtoehtoja amfetamiinijohdannaisille, jossakin vaiheessa varmasti löytyykin.
Eräs hylje kuvaili että yksi oranssi Go-pilleri vastaa vaikutukseltaan Red Bull törppöä. Jos haluaa että nupissa tutisee niin pitää kuulemma vetää 3-4 o_O
 
Back
Top