Saksalainen taktinen käyttötapa oli hieman yksinkertaistaen seuraava:
Luodaan panssaridivisioonalle kyky pysyä liikkeessä 7vrk yhtäjaksoisesti siten että ainoat lyhyet tauot tulevat tankkausten yhteydessä.
Tällä saavutetaan etenemisnopeus johon vastustajan on vaikea reagoida tai edes uskoa sitä todeksi.
Tämä selviää hyvin mm. ranskalaisten taisteluraporteista vuodelta 1940. He eivät uskoneet - teoriassa aivan oikein perustein - saksalaisten kykenevän niin nopeaan etenemiseen. Tästä seurasi se että ranskalaiset olivat koko ajan kaksi askelta jäljessä omassa taktisen tason toiminnassaan. Se taas antoi saksalaisille huikean edun.
Tämä on aika kaukana Pervitinin "kaukopartiomieskäytöstä".
Saksalaiset jopa totesivat etenemisen aikaisten liikenneonnettomuuksien vähentyvän Pervitinin ansiosta. Tämä liittynee normaalitilanteessa väsymyksen aikaansaamaan liikenneonnettomuusriskin kasvuun, joka nyt vältettiin Pervitinin oikein mitoitetulla käytöllä.
Minusta ranskalaiset olivat kaksi askelta jäljessä kyllä mutta etupäässä muilla perusteilla. Saksalaiset itse katsovat "salamasodan" etenkin Ardennien ylityksessä olevan myytti. Itse asiassa se lienee vieläkin maailmanhistorian suurin liikenneruuhka. Mutta ei siellä jonossa oikein nukkuakaan voinut, jos kuljettajan paikalla istui.
Etukäteisosasto oli peliä avaava. Brandenburg-rykmentti ja laskuvarjojääkärit valtasivat Eben Emaelin 6. armeijan reitillä, Hollannin lentokentät sekä tärkeimmät sillat 18. armeijan reitillä. Sitten mentiin. Oli varmaa, että liittoutuneiden sivusta siirtyy Belgiaan, koska saksalaiset tunsivat sotasuunnitelman. Harhautushyökkäykseen maginot-linjalle laitettiin kaksi kokonaista armeijaryhmää. Kahden päivän kuluttua liikenneruuhka eli kuuluisa "salamasotaan" liitetty kierto metsän halki pantiin pystyyn. Kun saksalaiset olivat Meuse-joen yli jo 12.5. alkaen, kaikki tiet syvälle Ranskaan olivat vapaat ja auki. Sitten kyse tosiaan oli enemmän jo divisioonien marssivauhdista.
Tätä ennen oli ollut kitkaa yhteistyössä sekä hollantilaisten että belgialaisten kanssa ja osin myös ranskalaisten ja brittien. Monikansallisuus näytti varjonpuolensa kriittisellä hetkellä.
Olen ajanut sen tien Ardenneilla. Jos siellä olisi ollut jotain järjellisiä vastatoimia, se olisi ollut saksalaisille vaikea paikka.
Minusta ranskalaisten tappio ei johdu niinkään siitä, että saksalainen olisi ollut paremmin doupattu vaan siitä, että vielä keväällä 1940, kun maat olivat jo sotatilassa ja saksalainen suunnitteli hyökkäystään, ranskalaisten suurin huoli joka päivä tuntui olleen se, että mitähän tänään söisi lounaaksi.
Mitä panssariin tulee, salamasodassa ajettiin kärjellä ohi puolustusasemasta ja jätettiin takana tuleville siivoaminen. Tässä on nauhaa, josta huomaa panssarien yksinäisyyden ja miten suuri osa Wehrmachtia marssii myös jalan ja hevosilla.
