Reservin fyysinen kunto ja ikääntyminen

[baikal]

Tässä se ongelma fysiikan kannalta on. Sotilas tarvitsisi 6kk lenkkarit jalassa, ilman mitään lisäkuormaa tehtävää matalatehoista harjoitusta (kävelyä/sauvakävelyä) nousujohteisesti toteutettuna

Ja samalla nuoren ihmisen tuki- ja liikuntaelimistökin vahvistuu, että kestää ne polvet lonkat selkä nilkat....

Sauvakävely on varmasti yksi parhaita pk-harjoitteita. Ja jos tuntuu liian helpolta niin vie homman maastoon. Mäkinousut ovat jees, epätasainen alusta haastaa tasapainon jne. Tasapaino-ominaisuuksien laiminlyöminen kostautui ainakin minulle vaatimattomalla urheilijan urallani. Näin jälkeenpäin se on liian helppo tajuta, toinen on keskivartalon lihasten treenaamisen -välttely-. Kaikkea tätä voi kuitenkin suorittaa pk-rasituksella.

Peruskestävyys on se POHJA, mille rakentuu loppujen lopuksi kaikki. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen. Ja peruskestävyysliikunta tarpeeksi pitkäkestoisena auttaa pirusti painonhallinnassa, kun katsoo mitä syö.

 

[Sardaukar]

Ongelmaksi muodostuu se, että taistelukoulutus ja jo marssikoulutuskin tst-varustus (lisäkuorma) päällä on teholtaan hyvin monella nuorella niin kovaa, ettei se kehitä peruskestävyysominaisuuksia kovinkaan hyvin.
Tätä on tutkittu ja sen myötä mm. syke- ja laktaattimittaustuloksia on melko paljon, joten johtopäätöksille alkaa olemaan pohjaa.
Eli ongelma on tämän päivän nuoren alhainen peruskestävyystaso. Tämä on aika ilmeinenkin asia, koska nuoriso suosii punttisaliharjoittelua ja mm. pallopelejä, jolloin suorituskyvyn alapää (peruskestävyys) jää heikoksi.
Heikon peruskestävyyden omaava joutuu esim. marssilla TST-varustus päällä jopa hipomaan kestävyyssuorituskykynsä ylärajoja, tehon ollessa anaerobisen kynnyksen tuntumassa kahta puolen.
Eli treeni on kilpaurheilun mittarein mitattuna tehollisesti erittäin kovaa/kuormittavaa, usein jopa selvästi kovempaa kuin kilpaurheiluvalmennuksessa pidetään järkevänä edes hetkellisesti.
Tässä se ongelma fysiikan kannalta on. Sotilas tarvitsisi 6kk lenkkarit jalassa, ilman mitään lisäkuormaa tehtävää matalatehoista harjoitusta (kävelyä/sauvakävelyä) nousujohteisesti toteutettuna. 6kk jälkeen alkaa sitten marssi- ja taistelukoulutus purra paremmin myös fysiikan kehittämisessä.

Itse ajattelisin, että varusmiespalvelukseen pitäisi liittää 1kk "esikuntoiluvaihe" ennen palvelusta. Huonokuntoisella se kunto nousee tuossakin ajassa ihan hyvin, sillä kunnon nousuhan on nopeinta alussa, riippuen lähtötasosta. Samalla voitaisiin tehdä esivalintaa siitä, kenet sijoitetaan mihinkin tehtäviin.

Ajatus tulee IDF:n käytännöstä, joissa moniin taistelujoukkoihin hakeutuvilla on ennen palvelusta valintakoe eli "gibush"/"tryout".

 

[Nojatuolistrategi]

Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen. Ja peruskestävyysliikunta tarpeeksi pitkäkestoisena auttaa pirusti painonhallinnassa, kun katsoo mitä syö.

Ei tarvitse. Sopii polvivaivaisillekin.



http://www.kirjastovirma.fi/haapajarvi/sota

 

[Ingsoc]

Hyvä että tämä kamppailulajiasia tuli esille!!
Kannatan ja suosittelen lämpimästi kamppailulajiharrastusta jokaiselle sotilaalle ja erityisesti taisteleviin joukkoihin kuuluville. Useimpien kamppailulajien harjoittelussa yhdistyy kestävyys, voima ja kehonhallinta erittäin hyvin. Lisäksi - mitä pidän erittäin tärkeänä - fyysinen kontakti vastustajaan tulee tutuksi. Normaali ihminen kun hyvin suurella todennäköisyydellä menettää hetkeksi (hämmästymisen ja epäuskon tapahtuneeseen takia) toimintakykynsä kun nyrkki läsähtää naamaan. Taistelussa, missä meidän olosuhteissa lähitaistelutilanteet ovat väistämättömiä, tämä on tuhoisaa.
Oikeastaan kaikissa tuntemissani/tietämissäni ammattiarmeijoissa nyrkkeilyllä ja painilla on keskeinen sija sotilaiden fysiikkaharjoittelussa. Niistä ammennetaan myös pohjaa varsinaiselle lähitaistelukoulutukselle.
Kamppailulajeille siis minulta vahva suositus osana sotilaan treeniä.

Minä tervehdin tälläisiä mielipiteitä suurella mielihyvällä.

Vielä 90-luvulla saattoi usein kuulla sellaisia tuhahteluja "että aseetkin on keksitty".

Erityisesti painottaisin tuota henkistä puolta. Aikoinaan varusmiespalveluksessa tuli nähtyä kaikenlaisia urheilijoita ja mielestäni kamppailulajien harrastajilla oli paras asenne. Ei selityksiä, osallistui harjoitteluun mukisematta ja teki parhaansa.

Kamppailulajit myös opettavat paljon sellaista mikä sotilaalle on hyväksi. Hyväksi kamppailijaksi ei tulla ilman kipua ja kovaa harjoittelua. Kunto ja kehonhallinta kasvaa ja varsinkin tietty hyökkäyshenkisyys ja nimenomaan sellaisella fiksulla tavalla.

 

[Raveni]

Tässä kun on katsonut tuota nyky reservin kuntoa (itseni mukaan lukien) vaikka itse jo taidan ikäni puolesta kuulua siihen porukkaan joka kutsutaan palvelukseen vasta siinä vaiheessa kun tosi hätä. Se kunto on sotimisessa aika oleellinen homma ja voisi miettiä, että missä kunnossa on joukko esimerkiksi 10-20km pika siirtämän jälkeen. Onko porukka siinä kunnossa, että se voidaan heittää taisteluun. Entäs taistelussa? Huono kunto voi todella merkittävä tekijä esimerkiksi pitkään jatkuneessa taistelukeskityksessä. Kuinka paljon meillä tulee "tappioita" muusta toiminnasta kuin varsinaisesta taistelutoiminnasta? Kenellä hajoaa pää ja kenellä kroppa. Materiaali on kovin erilaista mitä 80-luvulla saati 40-luvulla kun pojat ja miehet olivat karaistuneet metsä ja maahommissa. Nykyään tuntuu monelle ottavan kunnon päälle jo terassilla istuskelu ja kaljatuopin nostelu. 1h homman vähänkin raskaamman fyysisen homman jälkeen täytyy saada 2h lepoa.

Toki paljon on sitä todella hyvääkin materiaalia. Kysymys onkin suhdeluvusta. Paljon sitä hyvää materiaalia on suhteessa siihen heikkokuntoiseen? Jos ajetellaan komppaniaa eli 150 äijää ja siitä vaikkapa 30% on ylipainoista porukkaa joka ei ole intin jälkeen nostellut kuin tv:n kaukosäädintä niin se 70% joutuu tekemään myös sen 30% hommat.

 

[Bodyguard]

Me alamme olla jo kirjoituspöytäiässä, mutta kyllä me varmasti vielä yhden perkin suojaisimme vaikka kahdestaan.

Mä tulisin mukaan, mutta kun ikää on jo sen verran, ettei PV enää ota vaikak kuinka hinkuisin...

 

[Bodyguard]

Minä tervehdin tälläisiä mielipiteitä suurella mielihyvällä.

Vielä 90-luvulla saattoi usein kuulla sellaisia tuhahteluja "että aseetkin on keksitty".

Erityisesti painottaisin tuota henkistä puolta. Aikoinaan varusmiespalveluksessa tuli nähtyä kaikenlaisia urheilijoita ja mielestäni kamppailulajien harrastajilla oli paras asenne. Ei selityksiä, osallistui harjoitteluun mukisematta ja teki parhaansa.

Kamppailulajit myös opettavat paljon sellaista mikä sotilaalle on hyväksi. Hyväksi kamppailijaksi ei tulla ilman kipua ja kovaa harjoittelua. Kunto ja kehonhallinta kasvaa ja varsinkin tietty hyökkäyshenkisyys ja nimenomaan sellaisella fiksulla tavalla.

Ehkäpä tärkein ominaisuus, mitä kamppailulajien harrastajalta vaaditaan, on itsekuri. Sen myötä tulee sitten se harjoitteluasenne, kivun kesto. Itsekuria vaaditaan myös hyvältä sotilaalta. Polla ei saa pettää.. ja hötkyilyyn ei ole varaa...

 

[Fremen]

Ehkäpä tärkein ominaisuus, mitä kamppailulajien harrastajalta vaaditaan, on itsekuri. Sen myötä tulee sitten se harjoitteluasenne, kivun kesto. Itsekuria vaaditaan myös hyvältä sotilaalta. Polla ei saa pettää.. ja hötkyilyyn ei ole varaa...

Näin se vaan on... itse olin 19-24-vuotiaana käytännössä ilman tupakkaa ja alkoholia (noh jotain poikkeuksia luonnollisesti ), ja ilman olutta siis! Itsekuri on keskeistä, muita ei voi syytellä jos tulee pataan omien sössimisten seurauksena. Lisäksi painoa piti valitettavasti seurata aika tarkasti, joten pitsat ja mättö-festit oli ainoastaan erityistilaisuuksiin, tai piti taas mennä pinkomaan metsään kulutushenkisesti...

Hieno juttu että reserviläisveli @Bodyguard herätit tämän ehkä kaikkein tärkeimmän maanpuolustusketjun taas henkiin, ilman sotilaskuntoa ei vanhan suomalaisen sotilaskunnian muisteluilla kovin pitkälle pötkitä. Todellakaan.

 

[StmSvejk]

Entäpä nostoväen IV -luokka?

https://www.iltalehti.fi/muutlajit/201806192201025038_nx.shtml

Vantaalla kilpailtiin triathlonin sprinttimatkalla, joka sisältää 750 metrin uinnin, 20 kilometrin pyöräilyn ja viiden kilometrin juoksun.
- Se oli mulle kova urakka, mutta halusin mennä sen läpi, espoolainen Pentti Keränen kertoo.
Hän oli ikäryhmänsä 80+ ainoa osallistuja ja näin ollen voittaja, mutta sai silti pronssimitalin.
- Se oli mulle sokki, Keränen sanoo.
- En ole prenikan perään, mutta halusin Suomen mestaruuden ja sen sain. Sitten ne lätkäisi mulle tylysti vain pronssimitalin ja sanoivat, että kuulun seitsemänkympin sarjaan. Sanoin että kiitos vain, mutta minä en sitä ota.
- Sitten niiden naama valahti ja sanoivat, että kyllä tämä korjataan jotenkin.
...
Keränen aloitti urheilemisen 68-vuotiaana saamansa sydäninfarktin jälkeen.Uinnissa hän on voittanut jo useita sarjansa Suomen mestaruuksia.
- Liityin välittömästi uintiseura Cetukseen ja sanoin, että opettakaa jäbä uimaan.Ne opettivat, ja sillä tiellä olen.
Keränen harrastaa muun muassa seinäkiipeilyä, ja triathlonia hän on treenannut kaksi vuotta.
- Olen esimerkillinen siinä mielessä, että vanhakin äijä urheilee ja pärjää. En halua itseäni korostaa, mutta haluan kertoa kaikille iäkkäämmille, että jatkakaa ja urheilkaa, älkää jääkö makaamaan.
Keränen aikoo korottaa vielä rimaa ja kisata loppukesällä olympiamatkalla, jossa matkat ovat tuplasti sprinttipituuksia pidemmät.
- Kun on hullu mies, niin on hullu mies, hän nauraa.

 

[Nojatuolistrategi]

Entäpä nostoväen IV -luokka?

https://www.iltalehti.fi/muutlajit/201806192201025038_nx.shtml

Vantaalla kilpailtiin triathlonin sprinttimatkalla, joka sisältää 750 metrin uinnin, 20 kilometrin pyöräilyn ja viiden kilometrin juoksun.
- Se oli mulle kova urakka, mutta halusin mennä sen läpi, espoolainen Pentti Keränen kertoo.
Hän oli ikäryhmänsä 80+ ainoa osallistuja ja näin ollen voittaja, mutta sai silti pronssimitalin.
- Se oli mulle sokki, Keränen sanoo.
- En ole prenikan perään, mutta halusin Suomen mestaruuden ja sen sain. Sitten ne lätkäisi mulle tylysti vain pronssimitalin ja sanoivat, että kuulun seitsemänkympin sarjaan. Sanoin että kiitos vain, mutta minä en sitä ota.
- Sitten niiden naama valahti ja sanoivat, että kyllä tämä korjataan jotenkin.
...
Keränen aloitti urheilemisen 68-vuotiaana saamansa sydäninfarktin jälkeen.Uinnissa hän on voittanut jo useita sarjansa Suomen mestaruuksia.
- Liityin välittömästi uintiseura Cetukseen ja sanoin, että opettakaa jäbä uimaan.Ne opettivat, ja sillä tiellä olen.
Keränen harrastaa muun muassa seinäkiipeilyä, ja triathlonia hän on treenannut kaksi vuotta.
- Olen esimerkillinen siinä mielessä, että vanhakin äijä urheilee ja pärjää. En halua itseäni korostaa, mutta haluan kertoa kaikille iäkkäämmille, että jatkakaa ja urheilkaa, älkää jääkö makaamaan.
Keränen aikoo korottaa vielä rimaa ja kisata loppukesällä olympiamatkalla, jossa matkat ovat tuplasti sprinttipituuksia pidemmät.
- Kun on hullu mies, niin on hullu mies, hän nauraa.

Vetreitä veteraaneja vielä löytyy.

Veteraaniväestö elää yhä pidempään: 100 vuoden rajapyykin saavuttaa tänäkin vuonna 111 veteraanijäsentämme.

Raumalla syntynyt Koppinen jäi orvoksi 12-vuotiaana. Kansakoulunopettajaäiti kuoli Ilmarin ollessa kuusivuotias, matematiikan lehtorina toiminut isä menehtyi kuusi vuotta myöhemmin. Koppisen mukaan vaatimattomat lähtökohdat antoivat hänelle sitä luonteenlujuutta, johon hän myöhemminkin elämässään turvasi.

Tammikuussa 1942 hän oli mukana Suomen armeijan suurimmalla partioretkellä Muurmanninradalla. 1924 miehestä ja peräti 268 hevosesta koostuvan partioretken olosuhteet olivat sietämättömät: pakkanen paukkui pahimmillaan yli 50 asteessa.

Sodan jälkeen Koppinen loi menestyksekkään uran toimien mm. Salon kaupungingeodeettina sekä Teknillisen korkeakoulun maanmittausosaston apulaisprofessorina. Parhaiten hänet tunnetaan kuitenkin veteraaniurheilijana, missä hänen menestyksensä onkin ollut vähintäänkin häkellyttävä.

Kaikkiaan hän ehti veteraaniurheilijana saavuttaa SM-, PM-, EM- ja MM-tasolta yhteensä 1 636 kisamitalia. Koppisella on kaikkiaan 12 maailmanmestaruusmitalia. Hän pitää myös edelleen hallussaan vuodelta 2008 peräisin olevaa, M90-sarjan 300 metrin aitajuoksun maailmanennätystä.

https://sotaveteraanit.fi/2018/01/05/ilmari-koppinen-100-vuotta/

 

[StmSvejk]

Vetreitä veteraaneja vielä löytyy.



https://sotaveteraanit.fi/2018/01/05/ilmari-koppinen-100-vuotta/

Tämä on se taktiikka jonka avulla Yrjö Keinonenkin pärjäsi kisoissa - kun on riittävän ikääntynyt että on sarjan ainoa kilpailija niin mitaleja alkaa satamaan.

No, leikki sikseen, esimerkillistä toimintaa kaikin puolin.

 

[proileri]

Mä tulisin mukaan, mutta kun ikää on jo sen verran, ettei PV enää ota vaikak kuinka hinkuisin...

Eikös PV hehkuttanut jossain, että aletaan sijoittamaan miehiä myös esitetyn suorituskyvyn perusteella? Ei muuta ku kovat lukemat cooper-taululle ja paperit vetämään että kelepaako

 

[Bodyguard]

Eipä ota PV enää 61 vuotiasta reservin ylikersanttia vaikka olisi miten kova cooper tulos.

 

[Rauhantekijä]

Kyllä se vaan on hyväksyttävä, että +50v on jotenkin vaan luontevinta hankkiutua res.kouluttaja- ja rekrytointitehtäviin, kun ei niitä sijoituksia muussa muodossa PV:ltä kuitenkaan tipu.
Itse asiassa, ihan helvetin tärkeä homma huolehtia jatkuvuudesta sillä, että houkuttelee nuorempia mukaan vapaaehtoiseen maanpuolustukseen.
"Opettajan" uskottavuus säilyy sillä että pitää itsensä fit, vaikka ikävuosia olisikin kertynyt.

.

 

[Nojatuolistrategi]

Puolalainen taulukauppias kaupustelee nykyisin Polar-sykemittareita?

Paljastuiko Hornet-lentäjä treenitiedoista?

Tutkivaan journalismiin keskittyvä Long Play kertoi viikonloppuna, että suomalaissotilaiden ja ulkomaisten tiedustelupalvelujen henkilökunnan osoite- ja henkilötietoja on paljastunut karttapalvelusta. Long Playn, De Correspondentin sekä Bellingcat-ryhmän toimittajat selvittivät muun muassa Irakin sotilastukikohdassa palvelleen suomalaissotilaan todennäköisen kotiosoitteen sekä selvitti vaimon nimen ja työpaikan pelkästään sotilaan lenkeistään lataamien karttatietojen avulla. https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/253327-paljastuiko-hornet-lentaja-treenitiedoista-puolustusvoimat-emme-kaivele-kaikki

Vieterivetoinen tiuku ranteeseen ja syke etusormella valtimosta.

 

[Nojatuolistrategi]

Reservin leuanvetäjät.

Helsingissä lauantaina järjestetyissä toistoleuanvedon SM-kisoihin osallistui 114 urheilijaa, ja kisoissa tehtiin peräti 12 uutta Suomen ennätystä.

Yksi Lauttasaaren Liikuntakeskuksessa uuden Suomen ennätyksen tehnyt oli 7-vuotias Alarik Laasala https://www.hs.fi/haku/?query=alarik+laasala paransi ikäluokkansa ennätystä kolmella toistolla ja veti peräti 20 leukaa.

Salolainen palomies Joonas Mäkipelto https://www.hs.fi/haku/?query=joonas+makipeltooli yksi SM-kisojen seuratuimmista vetäjistä. Mäkipelto tunnetaan muun muassa 30 minuutin leuanvedon maailmanennätyksestä, kun hän veti viime vuoden syyskuussa 600 leukaa. Mäkipelto veti miesten alle 90-kiloisten uudeksi Suomen ennätykseksi kuitenkin 58 leukaa. Hän paransi omissa nimissä ollutta ennätystään viidellä toistolla. https://www.hs.fi/urheilu/art-2000005912081.html

 

[hillhead]

Tässä kun on katsonut tuota nyky reservin kuntoa (itseni mukaan lukien) vaikka itse jo taidan ikäni puolesta kuulua siihen porukkaan joka kutsutaan palvelukseen vasta siinä vaiheessa kun tosi hätä. Se kunto on sotimisessa aika oleellinen homma ja voisi miettiä, että missä kunnossa on joukko esimerkiksi 10-20km pika siirtämän jälkeen. Onko porukka siinä kunnossa, että se voidaan heittää taisteluun. Entäs taistelussa? Huono kunto voi todella merkittävä tekijä esimerkiksi pitkään jatkuneessa taistelukeskityksessä. Kuinka paljon meillä tulee "tappioita" muusta toiminnasta kuin varsinaisesta taistelutoiminnasta? Kenellä hajoaa pää ja kenellä kroppa. Materiaali on kovin erilaista mitä 80-luvulla saati 40-luvulla kun pojat ja miehet olivat karaistuneet metsä ja maahommissa. Nykyään tuntuu monelle ottavan kunnon päälle jo terassilla istuskelu ja kaljatuopin nostelu. 1h homman vähänkin raskaamman fyysisen homman jälkeen täytyy saada 2h lepoa.

Toki paljon on sitä todella hyvääkin materiaalia. Kysymys onkin suhdeluvusta. Paljon sitä hyvää materiaalia on suhteessa siihen heikkokuntoiseen? Jos ajetellaan komppaniaa eli 150 äijää ja siitä vaikkapa 30% on ylipainoista porukkaa joka ei ole intin jälkeen nostellut kuin tv:n kaukosäädintä niin se 70% joutuu tekemään myös sen 30% hommat.

Lisäisin vielä mikäli 30prossaa hyytyy ratkaisevalla vaiheella, niin loput 70prossaa voi menettää henkensä, taikka muuten aiheuttaa tehtävän epäonnistumisen. "kettinki on yhtä vahva kuin heikoin lenkki"
Toiseksi mikäli ei harrasta liikuntaa niin tulee lihas ja nivel tulehduksia, nostaa kuumeen,nukkuvat huonosti jne ja parin päivän sisällä kyseiset sotilaat liikkuvat todella hitaasti.

Olisi varmaan hyvä kertausharjoitusten yhteydessä pitää jonkin näköinen kuntotesti,jonka perusteella kenties ottaa sijoitus pois.

 

[Nojatuolistrategi]

D-vitamiinia.

Pauli Nevala

voitti olympiakultaa Tokiossa lokakuussa 1964 tuloksella 82,66. Vuosikymmenen vaihteessa hän tikkasi keihästä reippaasti pidemmälle, 90 metrin viivan molemmin puolin – kuten myös monet muut sen ajan superheittäjät. Nevala, 78, kertoo elokuun alussa ilmestyvässä kirjassaan häpeilemättä ja avoimesti dopingista. Hänen mukaansa silmät avautuivat, kun Janis Lusis nykäisi kesäkuussa 1968 Saarijärvellä lähes 92-metrisen ME-heiton. Nevala hyppäsi d-kelkkaan mukaan.

– Saimme 500 tablettia anabolisia steroideja, hän kertoo kirjassaan.

Kehityspyrähdys oli huima.

– Kuukauden kuluttua käytön aloittamisesta testasimme sitten vaikutuksia, Nevala tarinoi.

– Saimme 50 kiloa enemmän jalkaprässissä. Se oli aivan älytön parannus. Kaikki tuntui niin helpolta ja köykäiseltä.

Kasvaneet tehot siirtyivät myös keihääseen. Kesällä 1969 Nevala heitti reippaasti yli 91 metriä ja seuraavalla kaudella ennätyksekseen jääneen 92,64. Aiempi ennätystulos, 86,33, oli kesältä 1963.

– Minulle ne antoivat sellaiset 5–6 metriä lisää pituutta heittoon, Nevala ynnäilee.

https://www.iltalehti.fi/yleisurheilu/a/2d97b05e-8cc9-4a5b-b41d-b57ad6713097?utm_campaign=kiintea_iltalehti_uutisboksi_201808&utm_medium=almainternal&utm_source=kauppalehti.fi

 

[Nojatuolistrategi]

Iltapalakala ja muut proteiinin lähteet.

Illalla nautittu proteiiniannos kasvattaa lihaksia erityisen tehokkaasti – Lääkäri kertoo, mitä treenaajan kannattaa syödä iltapalaksi
Treenipäivän viimeisellä aterialla kannattaa ehdottomasti nauttia kunnon annos hitaasti imeytyvää proteiinia, sanoo Turun yliopistollisen keskussairaalan sisätautiylilääkäri Jan Sundell.

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006248455.html

Myös nestehukka täytyy korvata ja elvyttävä yöuni varmistaa.

 

[Nojatuolistrategi]

Ikämiesurheilua.

Tamperelainen Kai Söderdahlhttps://www.hs.fi/haku/?query=kai+soderdahl, 51, uhosi huhtikuussa 2019, että on tulossa kuuma kisakeli eikä tältä planeetalta löydy toista, joka hänet pystyisi triathlonin viimeisessä lajissa eli maratonjuoksussa haastamaan.

Tuolloin Söderdahl oli osallistumassa Ironman Texasin täyden matkan triathloniin omassa ikäsarjassaan eli 50–54-vuotiaissa miehissä. Hänen tarkoituksenaan oli ottaa Texasin kisasta paikka sarjassaan syksyllä Havaijilla järjestettävään lajin täyden matkan MM-kilpailuun. Kisaan, jossa uidaan 3,8 kilometriä, pyöräillään 180 kilometriä ja juostaan maraton.

”Texasin täysin suvereeni voitto ei ollut pääkopalle, henkiselle puolelle, lopulta hyvä juttu. Tuli ihan samanlainen fiilis kuin vuonna 2016 Mallorcan Ironmanin jälkeen, että näin helppoako tämä on”, Söderdahl sanoo.

Sen vuoksi hän päätti, että osallistuu Joroisten puolimatkan kisaan yleiseen sarjaan, jossa hän saa täyden vastuksen Suomen kansallisesta kärjestä – itseään 10–20 vuotta nuoremmista urheilijoista.

”Suomen parhaita vastaan lähdin mittelöimään. Kyllähän minäkin siihen joukkoon kuulun”, Söderdahl hymähtää.

Joroisilta Söderdahl lähti hakemaan 4.05:n aikaa. Kaikki ei mennyt kuitenkaan ihan nappiin. Hän jäi tavoiteajasta yli kymmenen minuuttia (4.15.22).

Valmistautuminen Havaijille tarkoittaa käytännössä sitä, että harjoitukset vielä hieman kovenevat. Jos tällä hetkellä Söderdahl treenaa noin 20 tuntia viikossa, ennen Havaijia viikkotuntimäärään tulee vielä useita tunteja lisää.

”Olen jaksottanut treenit kolmen viikon jaksoihin, kolme viikkoa kovaa treeniä ja neljäs on kevyt viikko. Treeniviikkojen sisällä vastaavasti kolme päivää treenataan ja neljäs päivä on palauttava ja huoltava. Se ei minulle sovi, että palauttavina päivinä olisin tekemättä mitään, vaan silloin on ohjelmassa esimerkiksi 2–4 tunnin todella kevyt maastopyörälenkki, ilman mitään härpäkkeitä tai mittareita”, Söderdahl sanoo.

https://www.hs.fi/urheilu/art-2000006249820.html

Havaijilla.