Reservin fyysinen kunto ja ikääntyminen

baikal

Ylipäällikkö
Mod
Lahjoittaja
Tässä se ongelma fysiikan kannalta on. Sotilas tarvitsisi 6kk lenkkarit jalassa, ilman mitään lisäkuormaa tehtävää matalatehoista harjoitusta (kävelyä/sauvakävelyä) nousujohteisesti toteutettuna
Ja samalla nuoren ihmisen tuki- ja liikuntaelimistökin vahvistuu, että kestää ne polvet lonkat selkä nilkat....

Sauvakävely on varmasti yksi parhaita pk-harjoitteita. Ja jos tuntuu liian helpolta niin vie homman maastoon. Mäkinousut ovat jees, epätasainen alusta haastaa tasapainon jne. Tasapaino-ominaisuuksien laiminlyöminen kostautui ainakin minulle vaatimattomalla urheilijan urallani. Näin jälkeenpäin se on liian helppo tajuta, toinen on keskivartalon lihasten treenaamisen -välttely-. Kaikkea tätä voi kuitenkin suorittaa pk-rasituksella.

Peruskestävyys on se POHJA, mille rakentuu loppujen lopuksi kaikki. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen. Ja peruskestävyysliikunta tarpeeksi pitkäkestoisena auttaa pirusti painonhallinnassa, kun katsoo mitä syö.
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Ongelmaksi muodostuu se, että taistelukoulutus ja jo marssikoulutuskin tst-varustus (lisäkuorma) päällä on teholtaan hyvin monella nuorella niin kovaa, ettei se kehitä peruskestävyysominaisuuksia kovinkaan hyvin.
Tätä on tutkittu ja sen myötä mm. syke- ja laktaattimittaustuloksia on melko paljon, joten johtopäätöksille alkaa olemaan pohjaa.
Eli ongelma on tämän päivän nuoren alhainen peruskestävyystaso. Tämä on aika ilmeinenkin asia, koska nuoriso suosii punttisaliharjoittelua ja mm. pallopelejä, jolloin suorituskyvyn alapää (peruskestävyys) jää heikoksi.
Heikon peruskestävyyden omaava joutuu esim. marssilla TST-varustus päällä jopa hipomaan kestävyyssuorituskykynsä ylärajoja, tehon ollessa anaerobisen kynnyksen tuntumassa kahta puolen.
Eli treeni on kilpaurheilun mittarein mitattuna tehollisesti erittäin kovaa/kuormittavaa, usein jopa selvästi kovempaa kuin kilpaurheiluvalmennuksessa pidetään järkevänä edes hetkellisesti.
Tässä se ongelma fysiikan kannalta on. Sotilas tarvitsisi 6kk lenkkarit jalassa, ilman mitään lisäkuormaa tehtävää matalatehoista harjoitusta (kävelyä/sauvakävelyä) nousujohteisesti toteutettuna. 6kk jälkeen alkaa sitten marssi- ja taistelukoulutus purra paremmin myös fysiikan kehittämisessä.
Itse ajattelisin, että varusmiespalvelukseen pitäisi liittää 1kk "esikuntoiluvaihe" ennen palvelusta. Huonokuntoisella se kunto nousee tuossakin ajassa ihan hyvin, sillä kunnon nousuhan on nopeinta alussa, riippuen lähtötasosta. Samalla voitaisiin tehdä esivalintaa siitä, kenet sijoitetaan mihinkin tehtäviin.

Ajatus tulee IDF:n käytännöstä, joissa moniin taistelujoukkoihin hakeutuvilla on ennen palvelusta valintakoe eli "gibush"/"tryout".
 
Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen. Ja peruskestävyysliikunta tarpeeksi pitkäkestoisena auttaa pirusti painonhallinnassa, kun katsoo mitä syö.
Ei tarvitse. Sopii polvivaivaisillekin.

1517385597924.png

http://www.kirjastovirma.fi/haapajarvi/sota
 
Hyvä että tämä kamppailulajiasia tuli esille!!
Kannatan ja suosittelen lämpimästi kamppailulajiharrastusta jokaiselle sotilaalle ja erityisesti taisteleviin joukkoihin kuuluville. Useimpien kamppailulajien harjoittelussa yhdistyy kestävyys, voima ja kehonhallinta erittäin hyvin. Lisäksi - mitä pidän erittäin tärkeänä - fyysinen kontakti vastustajaan tulee tutuksi. Normaali ihminen kun hyvin suurella todennäköisyydellä menettää hetkeksi (hämmästymisen ja epäuskon tapahtuneeseen takia) toimintakykynsä kun nyrkki läsähtää naamaan. Taistelussa, missä meidän olosuhteissa lähitaistelutilanteet ovat väistämättömiä, tämä on tuhoisaa.
Oikeastaan kaikissa tuntemissani/tietämissäni ammattiarmeijoissa nyrkkeilyllä ja painilla on keskeinen sija sotilaiden fysiikkaharjoittelussa. Niistä ammennetaan myös pohjaa varsinaiselle lähitaistelukoulutukselle.
Kamppailulajeille siis minulta vahva suositus osana sotilaan treeniä.
Minä tervehdin tälläisiä mielipiteitä suurella mielihyvällä.

Vielä 90-luvulla saattoi usein kuulla sellaisia tuhahteluja "että aseetkin on keksitty".

Erityisesti painottaisin tuota henkistä puolta. Aikoinaan varusmiespalveluksessa tuli nähtyä kaikenlaisia urheilijoita ja mielestäni kamppailulajien harrastajilla oli paras asenne. Ei selityksiä, osallistui harjoitteluun mukisematta ja teki parhaansa.

Kamppailulajit myös opettavat paljon sellaista mikä sotilaalle on hyväksi. Hyväksi kamppailijaksi ei tulla ilman kipua ja kovaa harjoittelua. Kunto ja kehonhallinta kasvaa ja varsinkin tietty hyökkäyshenkisyys ja nimenomaan sellaisella fiksulla tavalla.