Märkä uni. Herääminen
Kolmekymmenluvulla suomessakin kenraalikunnan herättiin päiväunilta neuvostoliiton uhkaan.
Vaikka hv:t eivät pystyneetkään operoimaan muualla kuin tiellä ja sen läheisyydessä.
Millä tätä hv:n liikkumista sitten pystyttäisiin rajoittamaa.
Heräsi ajatus kotimaisesta hv- miinasta. Ei muuta kuin tuumasta toimeen.
Ja kun itse tekee niin saa juuri sellaista kuin sattuu tulemaan.
Kun Mainilan laukaukset sitten herättelivät kansakuntaa.
Oltiin tilanteessa, jossa miinoja oli aivan liian vähän tarpeeseen.
Ne olivat joukoille suhteellisen tuntemattomia ja niiden käytettävyydessä oli toivomisen varaa.
(Näytillä oli harvinainen kotimainen panssarimiina m/36, joita ennen talvisotaa oli valmistettu 5000 kpl.
Se oli niin salainen, etteivät siitä tienneet juuri pioneeriupseeritkaan!
Miinaa oli varattu 4825 kpl Kannakselle ja loput Laatokan ja Jäämeren välille. )
No joukkojen mieltä lämmitti suuresti tieto että ainakin Turun ilmatorjunta oli kunnossa.
Kun rahat oli laitettu kahteen 14 tykin kelluvaan ilmatorjunta patteriin.
Kun puolustusvoimat lähtivät ottamaan karjalaa takaisin oli jo miinojen tarpeellisuuteen herätty.
Samalla päästiin tutustumaan venäläisten tavaraan ja niiden käyttöön. Kun teitä ja murroksia raivattiin.
Näitä oppeja alettiin sitten käyttää omien asemien suojaamiseen. Samalla myös uusia kotimaisia miinoja kehitettiin.
Niin jalkaväkeä kuin panssareitakin vastaan.
http://www.jaegerplatoon.net/landmines1.htm
Uhtuan korvissa opittiin sitten kuinka tehokas ase miina on puolustajalle ja samalla kuinka vaarallinen myös itselle.
Kuin valoansoista ja putkimiinoista tehtiin kenttä tukikohdan ympärille.
Saattoi puolustaja pitää puoliaan yli vuorokauden jopa 20-kertaista ylivoimaa vastaan.
Samalla omat tappiot opittiin että miinakarttojen oli oltava paikkansapitäviä ja ne oli luovutettava seuraavalle miehistölle ehdottomasti.
Ne piti vielä käydä yhdessä läpi jotta tieto menisi varmasti perille.
https://picasaweb.google.com/117560009055112038155/RetkiRukajarvenTaistelupaikoille2009?noredirect=1
http://mave.foorumi.eu/viewtopic.php?f=105&t=1778
(Paikkoja
http://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/list/-/country/9/ )
Todellisuus
Sodan jälkeen todettiin miinojen olevan kätevä konsti vihollisen liikkeen rajoittamiseen.
Joten kotimaiseen valmistukseen ja koulutuksen panostettiin todenteolla.
Tarkoituksena oli että vihollisella olisi mahdollisuus ajaa tai astua miinaan aina liikkuessaan.
Samalla pidettiin mielessä myös miinojen vaarallisuus omille joukoille.
Miinakartat olivat siis edelleen arvossa.
Sakaramiinan, telamiinan ja putkimiinan asentamisen osaamisesta tuli kansalaishyve.
Vielä kun saatiin ensimmäiset kylkimiinat, pohjamiinat, viuhkapanokset ja uudet jäämiinat.
Alettiin olla tilanteessa jossa vihollisen telaketjuratsuväeltä ja jalkaväeltä, saattaa puutua telaketjujen ja jalkojen lisäksi myös vaunuja ja miehiä.
Märkä uni.
Kenraalikunta alkoi vaihtua samaan aikaan niihin, jotka olivat haistaneet enemmän upseerikerhon tupakansavua kuin ruutia ulkoilmassa.
Lisäksi heitä vaivaa alemmuuskompleksi. Jonka he ovat saaneet, ole saan rättikatto GAZ-69 kyydissä paraatissa vänrikkinä.
Lännessä oli paljon komeammat maastoautot ja idässä isommat koppalakit.
Joten on täysin ymmärrettävää kun siten televisiota tuli ensimmäinen osa persianlahden sodasta.
Niin silmissä alkoi kiiltää kuin pikku lapsella joka tahtoo kaiken karkki hyllystä.
Heidän onneksi siihen tarjoutui tilaisuus Ottawan sopimus.
Miinat voitaisiin vaihtaa tuohon kaikkeen kivaan
Nyt saataisiin noita hienoja täsmäaseita, helikoptereita raketinheittimiä.
Niillä olisi sitten kiva jos ei nyt tähtitaivaan, niin ainakin tähtilipun alla pommittaa savimajoja.
Rauhaan pakottamisen nimissä.
Eihän neuvostoliitosta olisi mitään uhkaa suomelle enää koskaan.
Nyt sitten pitäisi pystyäkin puolustamaan suomea ei tähtilipun vaan revontulien alla.
Rahat eivät vain ole turun satamassa kahdenkymmenenkahdeksan tykin muodossa vaan ne ovat liitopommeissa ja helikoptereissa.
Ja vihollista/toveria otetaan taasen vastaan polttopulloin ja haloin.
