Sivukaikuluotaajana osaan sanoa kaikukuvan tarkkuudesta joitain nyrkkisääntöjä. Viistokaiun piirto määräytyy samoin kuin kameralla: Läheltä tulee skarppia, kaukaa summittaista. Esimerkiksi tavallisilla veneen perään kiinnitettävillä harrastajasivukaiuilla erottaa kymmeneen metriin suunnilleen nyrkinkokoiset yksityiskohdat, kahteenkymmeneen pään kokoiset, viiteenkymmeneen soutuveneen kokoiset kohteet ilman yksityiskohtia, ja sataan metriin rantaviivat.
Ylläoleva kaikukuva on ajettu läheltä kuvaavalla hinattavalla vedenalaisella 'kalalla', joka on kaapelin päässä uitettava sivu- eli viistokokaikutorpeedo. Kaapelilla päästää pudottamaan uiva transduuceritötterö lähelle syvääkin kohdetta, skarppia lähikuvaa varten.
Ongelmana on suurten merialueiden haravointi, kuten ennenkin. Vaijerikala, ja muutkin sivukaut toimivat parhaiten noin 3 - 5 solmun vauhdissa. Soutuvauhti on siis sopiva hyvänlaatuisen sivukaikukuvan saamiseen. Jotta tarkka kaikulähikuva saadaan, kohteen paikan on jo oltava tiedossa. Tai sitten on osuttava siihen sattumalta, moukan tuurilla. Meri ja saaristo ovat isoja paikkoja hitaalle kaiulle, joka ei osaa erottaa minisuvea kivenmurikasta, ennenkuin se uitetaan vierestä.
T: - Juha -