Lipun näyttämisellä on vielä nykyäänkin merkitystä. Venäläiset tajusivat tämän Ukrainassa kun alueita otettiin lähettämällä aseettomia mielenosoittajia tai tunnuksettomia asejoukkoja valtaamaan poliisi- ja raja-asemia.
.
Kyllä, mielestäni tämä on juuri näin. Maan oloja huonosti tunteva ajattelee, että siellä on kärsineiden ja alistettujen tahtotila ikään kuin muuttanut jo valtasuhteet, vaikka oikeasti 20 poliittista palkkaihmistä on vasta vallannut kaupungin kunnantalon koulutettujen adidasverkkareiden pitäessä muut siviilit pelon vallassa.
Meillä Yleä myöten silloin tuli alkuun sympatiaa
venäjämielisille. Puolen vuoden päästä kansanedustajat olivat ihan kujalla. Ukraina haki Slovianskin ja Mariupolin takaisin ja elämä palaili normaaliuomiin monikielisenä alueena. Ne alueet missä onnistuttiin lipunnostossa ja asemiesten ja Johan Bäckmanin valvomila "rehellisillä" vaaleilla, ovat nyt uusi "paratiisi", ja siellä on mukavaa asemiesten ja mafian alla väen elostella ja jokapäiväistä leipää etsiä.
Sodankäynnin taito (puhun nyt sekä suomalaisten vanhoista että uusista kansainvälisistä kokemuksista) opettaa, että jo tiedusteluosat on lyötävä, jos haluaa puolustaa menestyksellisesti. Sodankäynnin keinoissa nykypäivänä tiedustelukomppanian hyökkäys voi olla aivan erilainen, koko ajan käynnissä.
Jotta sellaisen voi lyödä, on lakeja kehitettävä.
Kyllä saaristossa kannattaa lippua näyttää, mutta sen voi tehdä vähän liikkuvammin teknologian kehittyessä.
