Salpalinjan salat

JR49

Respected Leader
@JR49 Mielenkiintoisia juttuja. Vaikka olen useasti salpalinjalla käynyt, olen onnistunut jotenkin välttämään nuo pallokorsut.
Oletko käynyt Salpavaelluksella?
Tässä vielä lisää, siltä varalta, ettet huomannut.
http://salpalinjansalat.blogspot.com/2016/03/salpa-aseman-pallokorsulinjat-1944.html
Minäkin olen näissä asioissa ikään kuin uusherännäinen, vasta viime kesänä sytyin aiheeseen. Viime kesän reitti meni yhtenä päivänä ns. Oikaisuaseman läpi, jossa noita pallokorsuja oli paljon. Ja sattui tosiaan huippuopas, joka osasi kertoa paljon. Läheskään kaikki oppaat eivät hänen tasoaan ole.
 

TBman

Respected Leader
Lisää aiheesta.
https://yle.fi/uutiset/3-10724625
80 vuotta sitten käsin rakennetun korsun betoni osoittautui lujemmaksi kuin nykyajan kerrostaloissa: "Voi verrata ydinvoimaloihin"

Nimittäin erinomainen oppaamme kertoi viime kesänä, että vanhat rakentajat ovat kertoneet, että fuskasivat minkä ennättivät, kun valvoja poistui paikalta. Että ihan sen aikaisenkaan taiteen sääntöjen mukaan ei ole kaikissa kohdissa rakennettu. Lisäksi valun jäätyminen kesken kaiken kovan pakkasen vuoksi estettiin polttamalla nuotiota materiaalin päällä. Melko primitiivistä oletan, vaikken mitään betonivaluista ymmärräkään.
@TBman , sinähän olet rakentamisen kokenut tekijä, niin mites nykyään käsipelillä valaminen, vuoden 1940 talven pakkaset ja nuotio lämmönlähteenä :) Kovia jätkiä.
Kovaa hommaa on ollut.
Jäätyminen on betonirakenteen kauhu, mutta lämmönmuodostuminen Toisaalta myös.
Kun nykyään tehdään kunnon hypersoonisen objektin kestäviä rakenteita, luotetaan kunnon kerrokseen luonnonkiveä, jonka ensimmäistä 17 jalkaa ei lasketa kallioksi, vaan pelkäksi kiveksi, on tehty muuten sellaisia duplexrakenteita, jossa harsoutuneen Kallion päälle asetellaan injektoitujen tartuntakankien päälle verkko 1.5" betoniterästä, silmäkoot vain 6" ja nämä verkot asetellaan limiin siten, että joka verkkokerroksen päälle jää betonia 4" ja näitä verkkokerroksia tulee tarkoituksesta riippuen 6-20 kpl. Tämän päälle 3' betonia, joka pidetään viileänä kaikin keinoin, ettei kuivu liian nopeaan. Verkkokerrat hitsataan kiinni ansaisiin ja siteisiin, vibrataan siten ettei lajitu, eli ei liikaa.
Tämän jarrukerroksen alla saattaa olla jos 100' kalliota jonka alapintaan sitten taas porataan tartunnat, injektoidaan tartuntakanget niihin porauksiin ja hitsataan koukut. Koukkuihin nostetaan sitten kiinni vaakaraudoitus ja vetosauvat, jotka ovat 2" tavaraa, sitten verkotetaan useilla kierroksilla verkkoa ja aletaan betonoida. Alapintaan, eli luolan kattoon tulee sitten esijännitystä varten tiheään vetosauvaa, tai vetopunosta, joka betonointien jälkeen kiristetään oikeaan tiukkuuteen. Tämä luolan betoni katto on useasti 30-60 jalkaa paksu.
Tyypillisesti joku tosi täydellinen iso luolasto sisältää alkaen sairaalasta päättyen koneistamoon ja hitsaamoon, tai suihkumoottoriverstaaseen.
Luolissa on ylläpitojärjestelmät ja suodatukset vesille kuin hengitysilmalle, poistumisteitä on vähintään 3 ja usein myös junalla pääsee alas sisään. Sisäänmenoaukko voi olla jopa 5 mailin päässä itse toiminnallisesta keskuksesta. Yleensä painekammioita sisältäviä tunneleita myöten päässään alas. Myös järeitä paineovia on kulkutunnleissa.
MBT luolat ovat aina varustettu siltanostureilla, jotta vaunussa voi nostaa tornin pois paikaltaan tai moottorivoimansiirto paketin pois remonttiin. Varastoissa on kalustoa mitä voi tarvita vempeleiden liikkeelläpitoon.
Kotimaan alueella on jopa kokonainen vuori tällaisen strategisen tunneliston päällä.
Minun puolesta voi ryssä kehittää vaikka millaisen hypersoonisen ohjuksen tahansa, pitäköön perkeleet tunkkinsa. Ei niitä tarvitse pelätä, kun mun toimisto on luolan keskellä, jos sen katolle joku jytky tipahtaa, niin tuskin alhaalla edes kuullaan mikä kopsaus se oli.
 

JR49

Respected Leader
Täytyy tunnustaa, että itseltä meinaa usein mittakaava hämärtyä, mutta nuo kilometrimäärät asettavat mittasuhteet oikealle tolalle.
Reittikuvauksia lisäksi täydennetty.
Ohjelmassa on erityisenä plussana Lappeenrannan puolustussuunnitelmat, mikä epäilemättä on harvoin jos koskaan käsitelty aihe!

-----
CitySalpa 2019
järjestetään 28.-30.6.2019 Lappeenrannan kaupungin alueella. Vaelluksella tukeudutaan paitsi maastossa ja kaupunkialueilla oleviin Salpalinjan linnoitteisiin, perehdytään myös kaupungin puolustussuunnitelmiin ja niihin liittyviin järjestelyihin osana Salpalinjaa. Tästä on syntynyt myös vaelluksen nimi: CitySalpa 2019.

Tämänvuotinen tapahtuma muistaa ja kunnioittaa erityisesti kesän 1944 torjuntavoittojen sankareita, tuleehan 29.6. juuri päivälleen 75 vuotta kun Ihantalassa siirryttiin ehdottomaan puolustukseen. Ihantalan puolustuslinjalta oli Salpalinjan etumaisille viivytyslinjoille noin 15 km ja Lappeenrannan kaupungin keskustaan nelisenkymmentä kilometriä.

Suurhyökkäysten torjuntavoittojen lisäksi huomioidaan myös Salpalinjan merkkivuosi, tuleehan Itsenäisyytemme monumentti tänä vuonna 75:n vuoden ikään.

Linjaahan täydennettiin vielä 1944.

Kesän 2019 Salpavaellus järjestetään viime vuotiseen tapaan MPK:n kurssina. Vaelluksella tulee olemaan tarjolla kolme eri reittiä.
http://www.salpavaellus.net/
 

JR49

Respected Leader
Meikäläinen on kyllä jäänyt koukkuun erilaisiin menneen ajan puolustuslinnoitteisiin. Kesäloman alkuun on tällä kertaa enemmän kuin tarpeellista saada ajatukset pois töistä, ja kunnon retki yksin on siihen keino.
Kun Salpavaellus on peruttu, tehdään se siis itse. Kohteena Raikuun alue, jossa mielenkiintoisesti niin Salpalinjaa kuin ensimmäisen maailmansodan linnoitteita.
Tänään tutkittu kahdeksan bunkkeria ja kilometreittäin juoksuhautaa ja kiviesteitä, huomenna lisää.

1589565643664.png

Muutamia huomioita jo nyt, myöhemmin voi tulla valokuviakin.
Raikuun bunkkerit erittäin hyvässä kunnossa verrattuna aiemmin näkemiini välillä Lappeenranta-Suomenlahti. Kaksihan niistä on esittelykäytössä, mutta muutkin ovat puhtaimpia näkemiäni. Ilmeisesti niitä on siivottu. Tosin, kaikki eivät ole tarkoitettu tuolla retkeilykohteiksi, eikä niille johda mitään reittiä tai polkua.
Osa kuivia, eikä oikein pahaa kosteutta missään. Parin tunnin kaminanpidolla ne saisi viihtyisäksi, jos nyt betonikorsusta voi sellaista termiä käyttää.
Tähystyskuvut todennäköisesti liikkuvat silmämääräisesti arvioiden. Niin tosiharrastaja en ollut, että yksin ollessani olisin kiivennyt kokeilemaan.
Yhdessä kookoon aukossa puinen suojalevy tallella. Näitä ei usein taida nähdä, ja voi hyvin olla alkuperäinen kunnosta päätellen.

Itäpuoli voimakkaasti polveilevaa harjumaastoa, jossa venäläisten teettämiin vallitöihin liittyen I maailmansodassa on kaivettu pari kilsaa asemia Raikuun itäpuolelle. Korkeiden harjujen päällä risteilee juoksuhautoja, ja alavammasta löytyy korsun paikkoja takarinteistä ja kivillä vahvistettuja tuliasemia. Näissä siis torjuntasuuntana Pohjanmaa.
Huomenna tutkittavien Salpa-juoksuhautojen kanssa koko harjualue olisi voinut muodostaa Äyräpää-tyyppisen puolustuskeskuksen vihollisen vastaanottoon, sen verran lähekkäin nämä jh-linjat ovat. Myös maasto on sellaista, että venäläisten teettämistä haudoista voi tulittaa itään. Tuohon aikaan on kyllä tehty hauskan suoria juoksuhautoja, ei paljon polveile, jos maasto sallii.

Ja se valtaisa kivistä ladottu melkein kolme metriä korkea ja leveä panssarieste Raikuun kanavan länsilaidalla pitää nähdä itse, ennen kuin tajuaa kuinka valtaisa se on, ja miten paljon sen eteen on tehty työtä.
Taisinpa löytää sen tekoon liittyvän kivilouhoksen tai -varaston Vonganniemen länsilaidalta, muutama kymmenen metriä lapinraunio-muinaisjäännöksen pohjoispuolelta rannassa. Lohkareet olivat epäilyttävän järjestykseen pinottu yhdessä kohtaa, ja lopullinen varmistus tuli, kun kahdesta isosta löytyi poran jälkiä lohkomisesta.

Henkilökohtaisesti hienoin ahaa-elämys reissulta, sillä tätä louhosta ei ole merkitty mihinkään tietokantaan, tai ei ole ainakaan vielä sattunut silmään. Kahden Salpavaelluksen jälkeen osasi hakea oikeita jälkiä poraamisesta, vaikka ne heikosti sammaleen alta erottuivatkin. Sammaleen poiston jälkeen tulivat hyvin näkyviin.

Kiinnostuneet voivat käydä alueella tästä. Savonlinnan alue ja puolustuslinnoitteet -> Raikuun linnoitteet, Raikuunkankaan linnoitteet, kaksi Särkipukroa.
https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/mjreki/read/asp/r_kohde_list.aspx

Tuossa sivustolla on kuvia, jossa monessa on vettä ja jäätä. Ehkä laimea talvi auttoi tänä vuonna.
https://retkipoluilla.blogspot.com/2018/06/raikuun-salpa-aseman-luontopolku.html

Sitten kävin tykkiasemissa. Huomenna murtaudun tiheään nuoreen harventamattomaan kuusikkoon katsomaan loput, sillä tänään kävin vain siinä ainoassa, johon johti polku. Muut ovat metsän sisällä.
http://esku.fi/asp/alue_det.aspx?ALUE_ID=10504
https://www.puruvesi.net/2016/08/13/uusraunion-tykkiasemat-kuntoon/

Jossain vaiheessa voisi pistää omiakin kuvia tänne. Huomenna uudelleen maastoon, ja työasiat ovat jo unohtuneet!

Vau, Kerimäen kadulla ajaa kaksi autoa. Neutronipommi ei olekaan tehnyt kattavaa tuhoa :cool:
 

Old Boy

Ylipäällikkö
Sitten kävin tykkiasemissa.
Siis mörssäriasemassa. Tässä samanlainen ase paikoillaan Espoon Leppävaarassa syksyllä 1918. Laitettiin sieltä talteen, josko joskus vielä tarvittaisiin. Näinhän meillä köyhillä oli ennen tapana tehdä vanhoille, mutta toimiville aseille. Vaseliinia kului ammuttaessa sillä putki liikkui ylämäkeen ja piti sieltä taljasysteemillä kiskoa takaisin etuasentoon.

1589570571962.png
Muoks lisätty kuva ja selitys
Raikuun kanavan kiviseste on tosiaan vaikuttava mäkin oon siellä ollu.
 
Viimeksi muokattu:

JR49

Respected Leader
Siis mörssäriasemassa. Tässä samanlainen ase paikoillaan Espoon Leppävaarassa syksyllä 1918. Laitettiin sieltä talteen, josko joskus vielä tarvittaisiin. Näinhän meillä köyhillä oli ennen tapana tehdä vanhoille, mutta toimiville aseille. Vaseliinia kului ammuttaessa sillä putki liikkui ylämäkeen ja piti sieltä taljasysteemillä kiskoa takaisin etuasentoon.

View attachment 40205
Muoks lisätty kuva ja selitys
Raikuun kanavan kiviseste on tosiaan vaikuttava mäkin oon siellä ollu.
Linn1.jpg

Jatketaanpa tätä epäsuoran tulen aihetta ensin, kun nyt olen kotiutunut. Jv-näkökulma myöhemmin.
Kysymys ammattimiehelle. Kun nyt olen noita mörssäri ym. asemia tutkinut, niin hirmuinen työ, hirmuisen kalliilla ja hirmuinen suoja-arvo. Niin onko tämän aseen teho ollut suhteessa niille tehtyihin fasiliteetteihin? Olisiko ollut parempia tarjolla, tai oikeastaan, mikä olisi ollu tehokkain ja paras ase näihin asemiin?
Ajatuksella, että Tali-Ihantala olisi siirtynyt Raikuu-linjalle, niin olisiko näille ollut a-tarviketta pitkäaikaiseen taisteluun ja mites kantamat. Joitain näitä käytettiin Syvärillä, ja jos oikein muistan, niin suutareita oli paljon? Minä jo pohdin, että sama vaiva ja materiaali jos olisi käytetty tekemällä raskaille moderneille heittimille ja kenttätykistön aseille suojia, niin teho olisi ollut paljon parempi.

Olipa hyvä, kun eilen katkaisin vaellukseni tällä rastilla. Ensimmäinen opaste ja p-pisto vievät sille ainoalle asemalle, joka on suojien ovia vaille valmis. Mistään ei ilmene, että kahdelle asemalle, jotka tulevat ensimmäisen jälkeen, pääsee näinkin herraskaisesti. Kolme on keskentekoista suojien suhteen, ja vain yksi asema piti loppujen lopuksi etsiä metsän keskeltä. Muille siis johtaa joko polku tai ihan tie. Kasvillisuudesta raivattuja, kunnioitettavaa kotiseutu- ja maanpuolustushenkeä ylläpitäjillä!

Linn2.jpg
Linn3.jpg
Linn4.jpg

Käyttämäni termi tuli tästä taulusta, mutten eilen viitsinyt enempää. Vaan ilmeisesti oli tarkoitus sijoittaa kahteen asemaan mörssäreitä ja kahteen Canet-tykkejä.

Linn7.jpg
 

JR49

Respected Leader
Mikä tämän tarkoitus on? Mörssäriasemiin liittyy.
Tuo betonisysteemi on reilun noin pauttia kahden entisajan kuorma-auton lavan pituinen ja about ka:n levyinen. Heikosti erottuva betonihässäkkä kauempana on neliskanttinen ja tehty todellakin kestämään.

Linn6.jpg
 
Viimeksi muokattu:

JR49

Respected Leader
Suurimmat hyvät hetket x kolme.
Mäntylän alueella bunkkerin 45 kk-aukon yläpuolista aluetta oli ammuttu jollakin. Hienon näköistä, kymmenen iskemää seinässä. Kuva ei valitettavasti tee oikeutta yleisilmeelle, olisi pitänyt ottaa vähän kauempaa. Mutta tuo isomman valkoisen alueen kuoppa on ainakin peukalonkynnen kokoinen. Jätän raadin arvioitavaksi, millä siihen on paukutettu. En ole koskaan kokeillut ampua betoniin, miten se käyttäytyy? Salpabetoni on tutkitusti erityisen kovaa.

Bunkkeria 45 on suojattu rannan kohdalla kartassa näkyvällä alueella samanlaisella valtaisalla panssariestekivilatomuksella kuin Raikuun kanavan kohdalla. Ja tämä on tehty veteen! Tätä ei kuitenkaan mainita missään tietolähteessä. Ehkä on diehard-harrastajien tiedossa, mutta inventointiraportti ei nosta esille.
Kuitenkin kyseessä on tämän suurmonumentin paikallinen erikoisuus, mitä ei ole tehty missään muualla. Tuossakaan tuskin saa kuvasta käsitystä yli kahden metrin latomuksesta, jossa panssarien tulosuuntaa on vielä korotettu. Jään päälle varmaan aloitettu tekemään, ja joukossa valmiiksi olleita isoja rantakiviä. Voisin kuvitella, että suunnittelu-upseeri on huomannut luonnonkivet ja saanut ajatuksen, että jatketaanpa tätä.
Olisi kyllä kiinnostavaa saada tietää, mitä linnoitusarkistot tästä sanovat. Noin 100 metrin pätkä, seison toisen osuuden päässä. Silloiset panssarit tämä este on kyllä pidättänyt, ja voipi olla haasteellinen nykyisillekin T-sarjan vaunuille.
Hommat ovat jääneet selvästi kesken. Onko ollut tarkoitus tehdä samanlaista koko kartassa näkyvälle alueelle? Jos linnoittajilla olisi ollut vaikka vuosi enemmän aikaa, seutu olisi ihan toisenlainen.

Siihen liittyen, kerroin löytämästäni louhoksesta ja/tai kivivarastosta Salmenmäen alueella. Tässä kuva kiviporan reiästä. Kiviä on uponnut toinen poikineen näihin valtaisiin estelatomuksiin, mitä täällä oli tapana tehdä.


Kartta1.jpg


ammuttu1.jpg

este1.jpg
louhos1.jpg
 

Liitteet

  • ammuttu2.jpg
    ammuttu2.jpg
    369.8 KB · Luettu: 13

JR49

Respected Leader
Raikuun alueelle on rakennettu näitä estekivimuuria. Miksi? Infotauluissa sanotaan syyksi, että seudulla oli paljon valmiiksi kivilouhoksia ja siten rakentaminen oli halpaa. Muuallehen tehtiin ns. tavallista useampirivistä panssariestettä, jota tosin tälläkin alueella on.
Estekivimuuri on kanavan alueella virallisesti 2,5 - 2,7 metriä korkea muuri, ja leveys 3,3 metriä. Siis miettikää. Ja muutamassa paikkaa olen varma, että tuo 2,7 metriäkin ylitetään.
Kuten mainittu, ainakin yksi veteen rakennettukin löytyy, vaikka useimmiten tehty rannalle.
Täysin valmis muuri ei ole Pistalan ja Raikuun kanavien välillä. Välillä on aukkoja. Ainakin yhdessä kohtaa muuri on sortunut myöhempinä aikoina. Mutta vaikuttava este edelleenkin nykyaikaisillekin tankeille, talvellakin. Nekin joutuisivat etsiytymään noihin aukkopaikkoihin. Silloin ennen siltojen suunnat hallinneet ylimenoa kesäisin, nyt koko vesialue olisi ylitettävissä nopeasti pioneerien keinoin. Jos eivät siis muurit olisi esteenä.

EDIT: Suuri mysteeri minulle on, miksi Pistalan sillan kohdalla on molemmin puolin panssariestettä, ja parin sadan metrin päästä alkaa tämä jumalaton kivimuuri?! Ja toisen sillan alueella myös itse asiassa perinteistä hammassysteemiä.

kivieste1.jpg

Siinä on meikäläisen Savotta mittakaavaksi.

kivieste2.jpg

Taas perspektiivihärö. Jos kuitenkin tuon toisen koivun kohdalta olisin kurottanut 187 senttisenä, niin olisinkohan tavoittanut huipun? Siinä ja siinä. Rannan puolelta korkeampi.

kivieste3.jpg

Tuossa näkyy sitä pituutta. Kukaan ei ole tätä viitsinyt mitata kokonaispituudeltaan, mutta tässä on murto-osa näkyvissä. Karttapaikasta mitattuna ensimmäinen osuus on yli 500 metriä, ja vähintään toinen mokoma on lisää. Paikoin ei ole tarvinnut rakentaa, kun maasto kohoaa vuoreksi. Myös muinainen rantapenkka toimii jossain kohtaa luonnon panssariesteenä.
Alkuosaan menee polku, ei todellakaan suurimpaan osaan. Jossain vaiheessa maasto kuin ohjaa kulkemaan esteen päällä. Mikä on virhe, kun jossain vaiheessa jyrkkä rinne kohoaa suoranaiseksi jyrkänteeksi. Lähe siinä sitten näin nuorena miehenä laskeutumaan liki kolmimetristä muuria, kun tie on muuten tukossa.

kivieste4.jpg
Tässä on sokkelia kiviestemuurille. Kesken on jäänyt.
Alue on todella mielenkiintoinen tarkastella siltä osin, mikä on jäänyt kesken ja mikä kohta on arvioitu tarpeettomaksi rakentaa silloisen vihollisen panssarikaluston tiedetyn suorituskyvyn perusteella. Esimerkiksi bunkkeri 65, 45 millin pst-tykin ja kookoon korsu, sen edusta on ilman muuria. Jos on tarkoituksella, niin paljon vartijana on ollut piskuinen tykki jo siihen aikaan, kun se puri johonkin. Rinne lähtee sen edustalla jyrkäksi, mutta ei minusta kyllin jyrkäksi. Nämä on näitä yksityiskohtia, joita on ah niin nautittavaa porista hyvällä porukalla esim. Salpavaelluksilla.
 
Viimeksi muokattu:

JR49

Respected Leader
Plan B.
Eli näissähän oltaisiin oltu tulisateessa kuin herran kukkarossa. Mitä nyt vähän ahtaan paikan kammoa, ruudin käryä (ampujilla puolinaamarit ja miten lienee sen kuulon kanssa tulitoiminnassa. Mutta periaatteessa, eihän noita riko pirukaan.
Mutta jos uloskäynnille olisikin käynyt jotain? Ilkeämielinen vihollinen pääsikin läpi ja mätti ovelle jotain, joko räjähtein tai muilla Paholaisen keinoilla.
Sitä varten oli olemassa tietyn vaiheen jälkeen varauloskäynnit korsuissa. Muistaakseni aivan alussa näitä ei tajuttu rakentaa. Onhan nämä hienoja jo henkisen kestävyydenkin kannalta.
Mammuttimaisen betonibunkkerin viereenhän kasattiin vielä suojaksi kiveä ja järkälettä vyömäisenä muotona, näin niin kuin pääperiaatteena. Kuvassa näkyvän varauloskäynnin kohdalle kivet mätettiin pieninä. Ajatuksena oli, että toisessa kuvassa ehjänä näkyvä puusuojus pois ja mies tunneliin mättämään kiviä pois. Toisessa kuvassa pieniä kiviä näkyykin.

Normaalisti välitila olisi täynnä jotain kovaa suojaavaa materiaalia kuten kiveä. Noihin hahloihin ekassa kuvassa sitten pujotettiin teräskiskoja, ja paikallaan oleva loppuun saakka tehty exit näyttääkin seinässä olevalta teräslevypalapeliltä. Raikuun alueella niitä ei ole tallessa. Joku on tarvinnut niitä rauhan vuosina. Korsuissa sisävuorauksissa käytetty puumateriaali oli samaan tapaa kysyttyä.

Kuka on bunkkereita nähnyt luonnossa, tietää niiden massiivisuuden. Exit-kaivautuminen ei olisi siis käynyt kuin Karhukoplalta Roopen rahasäiliöön.
Ei ole sodassa helppoa jalkaväellä missään tehtävässä.

vara1.jpg

vara2.jpg
 

Old Boy

Ylipäällikkö
Jatketaanpa tätä epäsuoran tulen aihetta ensin, kun nyt olen kotiutunut. Jv-näkökulma myöhemmin.
Kysymys ammattimiehelle. Kun nyt olen noita mörssäri ym. asemia tutkinut, niin hirmuinen työ, hirmuisen kalliilla ja hirmuinen suoja-arvo. Niin onko tämän aseen teho ollut suhteessa niille tehtyihin fasiliteetteihin? Olisiko ollut parempia tarjolla, tai oikeastaan, mikä olisi ollu tehokkain ja paras ase näihin asemiin?
Ajatuksella, että Tali-Ihantala olisi siirtynyt Raikuu-linjalle, niin olisiko näille ollut a-tarviketta pitkäaikaiseen taisteluun ja mites kantamat. Joitain näitä käytettiin Syvärillä, ja jos oikein muistan, niin suutareita oli paljon? Minä jo pohdin, että sama vaiva ja materiaali jos olisi käytetty tekemällä raskaille moderneille heittimille ja kenttätykistön aseille suojia, niin teho olisi ollut paljon parempi.
Tätä asiaa ei pidä katsoa v 1944 näkökulmasta, vaan kuvitella tai lähteiden avulla oikeasti asettua Päämajan asemaan runsas 80 v sitten. Ei tarvittu nykypäivän tieteellisiä työryhmiä sen tajuamiseksi, että Stalin hoitaisi Talvisodan loppuun heti kun tulisi tilaisuus. Käytettävissä oli ainoastaan kotimaiset voimavarat, sillä uutta kansainvälistä apua ei enää kukaan lähettänyt rauhanteon jälkeen. Tällaisessa tilanteessa analysoidaan pikaisesti, mikä toimi juuri käydyssä sodassa. No sehän oli staattinen massiivisiin linnoituksiin nojaava puolustus, jolla saatiin aikaan ns. "Summan ihme" joulukuussa 1939. Toinen asia, mikä opittiin oli, että kimppuumme voidaan käydä mistä vaan, sillä konevoimalla huoltotieksi voidaan kunnostaa mikä tahansa ura tai tehdä tarpeen mukaan uusiakin. Siksi siis Salpa-asema, jonka toteutustavaksi toki oli muitakin vaihtoehtoja kun linjamainen linnoitteiden ketju Suomenlahdesta Kuusamoon.

Toinen kohta oli omat voimavarat. Forumin lempimantran kotimaisen valmistuksen tarkastelu osoitti, että meillä oli työvoimaa, sementtiä, betoniterästä ja hiekkaa sekä maailman huippua oleva linnoitusbetonin valmistusosaaminen. Työt olivat jo käynnistyneet, kun Saksa hoiteli länsiliittoutuneet. Ehkä siitäkin saatiin enemmän vahvistusta, sillä Salpa-asemaa ei voinu kiertää Maginot-linjan tapaan. Ja joka tapauksessa kun päätös oli tehty, niin sotilaallisen tapaan kuuluu toteuttaa se sivuille vilkuilematta.

Linnoitustykistö poikkeaa kenttätykistöstä, joten vertailut ovat vaikeita. Sekä turhiakin sillä tällaiselle sivusuunnalle ei välttämättä kovin korkealuokkaista kt:tä olisi riittänyt. Kalustotilanteemme parani vasta loppuvuonna eikä sitäkään ollu tiedossa rakentamispäätöksen aikoihin. Toisaalta linnoitustykistö ei tarvi isoja miesmääriä kun se ei vaihda paikkaa. Eikä tarvi joka kerta erikseen muodostettavaa tj-voimaa kun maalit on aina ennalta tiedossa tuliasemissa. Mörssärien kantama oli ainoastaan 5 km, mutta sekään ei ollu ylivoimainen haitta. Lähelle ammuttaessa hajonta oli pieni ja tuliasemathan saattoi sijoittaa minne vaan kun ne oli linnoitettu. Tämä oli toisaalta välttämätöntäkin kuten ylemmästa kuvasta ilmenee. Tiedossa ei ole, oliko meidänkin tykinjohtajamme ylhäisessä yksinäisyydessä korissaan mutta koko miehistö oli täysin suojaton korkealla lavetin päällä tulitoiminnan aikana.

Kirjat kertoo tulinopeudeksi noin 1,5 ls/min joka on sama kun huomattavasti uudemmalla 203 H17:lla. Ei homma kyllä mitenkään nykykaikaisesti sujunu, sillä esim. koro katsottiin kulmatasaimella. Sitä varten oli sentään kampikäyttöinen koneisto, mutta lavetin sivuliike tapahtui tuliaseman reunalla oleviin pultteihin kiinnitetyn taljan avulla. Atarvikkeiden lukumääristä ei myöskään ole tietoa, mutta alemman kuvan toinen oikealta on 229 mm sirpalekranaatti.

Esittelytaulun teksti on virheellinen, sillä kuvassa on meillä modernisoitu vm 1891 canet-tykki. Merikanuuna vm 1877 on myös olemassa mutta se on taas ihan eri vehje. Ei nyt oo tässä Arimon kirjaa niin en pääse tarkastamaan, mitä tykkeja Raikuussa oli.

IMG_2038 – kopio.JPG

IMG_2034 – kopio.JPG
 
Viimeksi muokattu:

Panssari Salama

Ylipäällikkö
@Panssari Salama , sinähän olit kiinnostunut naamiovärityksistä?
Tässä bunkkeri (korsu) 50:n siipimuuria ja aitoa ja alkuperäistä suojaväriä. Raikuun alueella useammassa on jäljellä naamiomaalausta.

View attachment 40267
Näyttäisi tosiaan kolmivärisuojakuvion jäänteiltä! Kiitos perusteellisesta kuvauksesta retkiltäsi.
 

JR49

Respected Leader
Sarsuinmäki.jpg

Tänään kävin Sulkavalla Sarsuinmäen tykkipatteria tutkimassa, perhekin oli mukana retkeilemässä.
Ihan mielenkiintoista detaljia aiheesta, en muun muassa tiennut, että Sulkavaa olisi pommitettu.
http://www.rajupusuwiki.fi/index.php/Sarsuinmäen_tykkipatterit

Lisäksi Vilkaharjun panssariestekivet todettu ensimmäisen rakentamisvaiheen tuotoksiksi, eli liian pieniksi. Etenkään talvella eivät olisi tankkeja pidätelleet. Niiden kokoa sitten nopeasti suurennettiinkiin muissa kohteissa.

Sokerina pohjalla itselleni uusi löytö. Museoviraston asiakirjoissa viitataan vain hämärästi, että Vekaransalmen länsirannalla on Salpa-asemaan liittyviä linnoitteita.
Paikan päällä selvisi, että siellä on yksi juoksuhaudan pätkä, mutta mukava yllätys oli myös huomata, että lännen puolella vanhasta lossirannasta on selvästi kaivettu betonikorsun pohja! Iso laakio ei oikein mikään muu voi olla, paikka huomioiden, käykääpä katsastamassa, jos uutta ja hienoa siltaa joskus ylitätte. Myös vastarannalla mm. panssariesteitä.

Vaikutelmaksi jää, että Etelä-Savon alueella on hyvin pitkälti tukeuduttu maakuntamuseon aiemmin tekemään inventointiin, eivätkä vuosina 2009-2012 varsinaiset Salpalinjan inventoijat ole kovin huolellisesti lähteneet yksityiskohtia tarkastamaan vaan liittäneet aineiston sellaisenaan. Ja kun maakuntamuseon tekijä ei selvästi ole perehtynyt puolustuslinnoittamiseen, niin se jättää tilaa yksittäisen harrastajan löytöihin.
Eli löysin yhden noista 52 toteutumattomasta bunkkerista, ja tämähän nyt olisi syytä mainita virallisissakin asiakirjoissa vähän tarkemmin. Ei mennyt tämä päivä hukkaan :). Jälkikasvukin oli ihan kiinnostunut tykkipatterista, mutta Vekaransalmella oli jo mielenkiinto koetuksella :LOL:.

Kuten tämä hyvä sivusto toteaa:
Salpalinjalle on Etelä-Savossa ominaista linnoitustöiden keskeneräisyys. Maakuntaan ehdittiin valaa vain 16 jalkaväen korsua (Kerimäen Raikuu, Punkaharjun Venesaari ja Puumalan kirkonkylä) ja louhia kolme tunnelia (Kerimäen Raikuu, Säämingin Kongonsaari ja Sulkavan Hintsala). Osaltaan työtä hidastuttivat myös vesistöt. Siinä missä järvialue muodosti luonnollisen esteen viholliselle, se muodosti luonnollisen esteen myös rakentajalle. Huhtikuun puolivälissä 1941 Linnoitustoimiston suunnitelmissa oli valaa aiemmin määrättyjen järeiden betonikorsujen lisäksi noin 52 uutta järeää korsua Säämingin Särkilahteen, Puumalaan, Sulkavan Hintsalaan, Kerimäen Raikuun ja Pistalanjärven länsirannan välille, Puruveden saariin (Vaahersalo–Punkaharju/Takaharju–Patasalo–Pieni Paasisaari–Vehkasalo–Hevossalo) sekä Säämingin Moinsaloon (Kurkiniemi–Saukonsaari–Kongonsaari–Pellossalo–Sikosaari–Nikaniemi–Hyypiänniemi–Väistönsaari–Pesinki). Mäntyharjun Kasesmäkeen suunniteltiin puolestaan louhittavaksi tunneli ampumatarvikevarikkoa varten.
http://esku.fi/asp/artikkeli_det.aspx?ARTIKKELI_ID=310019
 
Top