Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Ei se tainnut ihan noin mennä. Ei ilmavoimat olisi voinut kesken kaupan mennä Iiro Viinasen luokse ja kysyä, että "jos myö ei hankitakkaan ihan niin montaa konetta, niin saadaanko myö käyttää ne rahat muihin asioihin?" Iiro oli laittanut aika paljon vaikutusvaltaansa peliin, jotta ilmavoimille hankittaisiin täydet 60 hävittäjää, eikä 45 mitä oltiin esitetty vaihtoehtona. Kauppa toki kutistui jossakin vaiheessa 3 koneella siitäkin huolimatta, mutta minkäs teet.
Enkös sen tuossa yllä ole kertonut? Viestissä #78.
Tarvittavien laukaisuajoneuvojen määrä voidaan laskea karkeasti kaavalla X/2, jossa X kuvaa ammuttavien ohjusten määrää (Wikipedian mukaan TEL ottaa kaksi ohjusta, ja latausajoneuvoissa kulkee myöskin kaksi).
http://www.globalsecurity.org/wmd/world/russia/ss-26-program.htm
Joo, niinpä olikin, pahoittelut. En ole näköjään ollut linjoilla riittävällä intensiteetillä.
Oliko tuo puoli neliökilometriä sileäksi yhdellä ohjuksella omaa tulkintaa, vai jostain järkilähteestä poimittua tietoa? Iskanderin lentoprofiili ja nopeus huomioiden kuulostaa kovasti liioitellulle, vaan enpä minä näistä mitään ymmärräkään.
Horneteja hankittiin 57+7 kappaletta, eli yhteensä 64 eli 4 * 16. Kaksipaikkainen D-malli on aivan täysikykyinen hävittäjä, mitä nyt polttoainekuorma on hieman pienempi. Eniten mua ihmetyttääkin niiden vähäinen määrä: esimerkiksi Sveitsi hankki 8+28 = 36 Hönöä. Tämä myös myöhemmin tunnustettiin virheeksi, ja esmes maailman ainoa kaksi kertaa pudonnut Hornet rakennettiin uudelleen kaksipaikkaiseksi.
Se oli omaa päätelmää. Ei tietenkään sirpale kärjellä, mutta jos tytärammukset päästetään riittävän korkealla ja/tai ohjus vaihtaakin suuntaa loppuvaiheessa?
Tarkempia laskuja tuosta alkuperäisestä "12 M270 MLRS:n rakettia kattaa neliökilometrin" löytyy aiheesta "Jos tuhoamme vihollisen epäsuoralla tulella, niin miten estämme vihollista tekemästä samoin?"
Täältä löytyy M270 MLRS:n rakettien payload ja täältä Iskanderin.
Tuo on tuo Iskander linkki aikamoinen pettymys.
The Iskander-M weighs 4615 kg, carries a warhead of 710–800 kg, has a range of 400–480 km, and achieves a CEP (Circular error probable) of 5–7 meters.
Kuinka niin? Minusta tuo kuulostaa juurikin järkevältä määrältä meidän käyttötarkoitukseen, siis torjuntahävittäjäksi. Torjuntahävittäjän lentämiseen riittää hyvin yksikin pilotti, koneen kaksipaikkaisuutta tarvitaan lähinnä lentäjän peruskoulutuksessa. Muuten se on miinus, koska polttoainekuorma pienenee. Toki ilmasta-maahan juttujen tullessa mukaan kuvioihin on tilanne muuttunut. Ja vertailun vuoksi Espanjalla on 88 Hornetia, joista 11 on kaksipaikkaisia.
Tyyppikoulutuksessa ja taktisessa koulutuksessa. Peruskoulutukseen on Vinka ja jatkokoulutukseen Hawk. PV:n taholta on myönnetty tuo virhe, kuten viittauksessa siihen uudelleenrakennettuun koneeseen totesin. Ajatellaanpa tilannetta, missä kaksi D-Hornetia törmäisi toisiinsa, ja pudottaisi koulutuskoneiden määrän viiteen. Uusia ei saa käytännössä mistään, ja vaikka niin oudosti kävisikin, että US Navylta saisi käytettyjä ja tukialuskäytössä loppuunkulutettuja D-Horneteja, ne pitäisi käytännössä rakentaa uudestaan suomalaiseen standardiin ja MLU:hun. Se 10%n heitto polttoainekuormassa (jota joka tapauksessa voidaan lisäsäiliöillä jatkaa, ja onhan koneissa ilmatankkausmahdollisuuskin, jos Natoon joskus päästään) on minusta pieni hinta siitä edusta, mikä koulutuksen tehokkuudessa ja huoltovarmuudessa saadaan. Siinä olet oikeasssa, ettei F-18 tarvitse toista pilottia tai aseupseeria, se on suunniteltukin yhden lentäjän koneeksi. Esmes F-14:n tai Su-30MK:n kanssa asia olisi toisin.
Mun ymmärtääkseni ainakin hankintahetkellä Sveitsi hankki omat Hornetinsa juuri hävittäjätorjuntaan. Korjaa toki, jos olen väärässä.
Kiinnostaisi tietää, että miten paljon ammuksia se kantaa ja kuinka isolle säteelle ne leviää.
Se oli omaa päätelmää. Ei tietenkään sirpale kärjellä, mutta jos tytärammukset päästetään riittävän korkealla ja/tai ohjus vaihtaakin suuntaa loppuvaiheessa?
Tarkempia laskuja tuosta alkuperäisestä "12 M270 MLRS:n rakettia kattaa neliökilometrin" löytyy aiheesta "Jos tuhoamme vihollisen epäsuoralla tulella, niin miten estämme vihollista tekemästä samoin?"
Täältä löytyy M270 MLRS:n rakettien payload ja täältä Iskanderin.
Edelleen elää epäilys siitä, että Iskanderista ei pysty tuollaisella tarkkuudella ja tehokkuudella tuhoa kylvämään, vaan todellisuudessa tarvittaisiin huomattavasti suurempi määrä ohjuksia, kukn mitä esität. Määrä voi helposti nousta satoihin ohjuksiin nyt esitettyjen kymmenien sijasta.
Kuka vittu välittää muutamasta kolhusta siinä platalla? Kai se nyt järki sanoo ilmavoimillekin, että ei pidetä koneita aina samassa kohtaa parkissa ja jos tukikohdassa on konesuojat, niin sielläkin voi seisottaa koneita.
Iskanderissa huhutaan olevan myös Glonass, ja inertiajärjestelmätkin ovat parempia kuin 1970-luvulla. Niillä päästäneen hyvinkin kymmenien metrien tarkkuuteen.
Ja ei, hysterian paikka ei ole, mutta onhan tuo aika v-mäinen uhka, vai miten siltä suojaudutaan? Minä keksin kolme tapaa, 1) vihollinen ei tiedä missä koneemme ovat (STOVL kyky ja/tai vähintään stealth tarpeen) 2) Torjumme Iskanderit omilla ohjuksilla (Patriot jne.) 3) Siirrämme lentotukikohdat ohjusten fyysisen ja/tai poliittisen ulottuvuuden ulkopuolelle esim. Ruotsiin tai Viroon.
Itse ajattelin asiaa siten, että mikäli olisi vaikka noita Patriotteja, niin AWACS tai whatnot ei tule ihan samalla tavalla paikalle palloilemaan ja paikantamaan käytössä olevia tukikohtia, joten Iskandereilla ei olisi maaleja mihin iskeä. Tai sitten järjestetään muutama kone ilmaan muiden laskeutuessa ja pidetään tutkakoneet kunnioittavan etäisyyden päässä.
Iskanderissa huhutaan olevan myös Glonass, ja inertiajärjestelmätkin ovat parempia kuin 1970-luvulla. Niillä päästäneen hyvinkin kymmenien metrien tarkkuuteen.
Ja ei, hysterian paikka ei ole, mutta onhan tuo aika v-mäinen uhka, vai miten siltä suojaudutaan? Minä keksin kolme tapaa, 1) vihollinen ei tiedä missä koneemme ovat (STOVL kyky ja/tai vähintään stealth tarpeen)
Niin no, tarkoitin peruskoulutuksella sitä koneeseen tutustumista sen verran, että saa sen ilmaan itse eikä pyörry heti ensimmäisessä kaarrossa. Koulutus ja oppiminen itsessäänhän jatkuu koko uran ajan. Eikö taktiikkaa muuten opeteta Hawkilla? Maallikko luulisi, että se on varsin sopiva peli siihen ja oppeja sovelletaan sitten isompaan koneeseen. Entä kuuluuko tuo Hawk tosiaan kaikkien koulutettavien ohjelmistoon, vai vain myöhemmin Hornetiin siirrettävien koulutusohjelmaan? Karsitaanko huonoimmat Hawkista Casan tai helikoptereiden puikkoihin? Ja parhaista tehdään ässiä?
Jos asian tiedät, niin en mene korjaamaan, vaikka Wikipedian mukaan "In the late 1980s the changing political and military world situations implied the need of a multirole aircraft in the Swiss Air Force." Mitä halusin osoittaa, oli se, että muuallakin mennään varsin isolla yksipaikkaisten enemmistöllä. Eikä suomalaisten päättäjien ajatuksenjuoksusta voi mennä sanomaan: Hawkejahan ostettiin 1990-luvulla lisää (51A mallia), joten ehkä Hornetinkin kohdalla laskettiin, että ostetaan lisää tarpeen mukaan? Hornetin loppu ei vielä tuolloin tainnut olla niin selkeästi näkyvissä, C-mallihan oli vain muutaman vuoden vanha.