Vihollinen ei tasan tee suunnitelmiaan sen varaan, että kaikissa horneteissa on vain viiden minsan polttoaineet jäljellä, kun kiitoradat on saatu murskaksi. Voit tehdä tuon saman jossittelun vaikka siten, että horneteissa ei ole polttoainetta jäljellä ollenkaan, niin varmasti joutuvat hyppäämään, mutta entä sitten? Miksi polttoaineen annettiin vajua niin alhaiselle tasolle? Se on toki mahdollista, että joskus jostakin koneesta loppuu kesken polttoaine, mutta vihollisen on lähes mahdotonta tietoisesti järjestää sellainen tilanne, eli mitä siitä jauhamaan?
Ja mitä tulee tuohon kiitoratojen tuhoamiseen, niin siitä on ollut puhetta ennenkin. Horneteissa on edelleenkin ne tukialuslaskeutumisvälineet, joten ne saadaan tarvittaessa pysähtymään, olikos se nyt 200 metrin matkalle? Tämä toki vaatii omat juttunsa siltä jarruvaijerilta, eikä sitä voi siten laittaa ihan minne vain, mutta siitä huolimatta, eiköhän jokainen kiitorata silti pidä laittaa ainakin 200 metrin välein poikki, kun ainakin osa laukauksista menee ohi ja kukaan ei ole tähystämässä että mitkä (eli paikolaukaukset eivät ole mahdollisia). Siitä saa laskettua ne tarvittavat laukaukset kiitorataa kohti. Sen jälkeen voi alkaa laskea niiden kiitoratojen määrää ml. tarpeeksi suorat tiet ja mahdollisesti muutama suurempi parkkipaikka. Niin, ja sitten oli se tapaus jossa Hornet koetti laskeutua rullaustielle, eli nekin pitänee laskea kraateroitavaksi, jos hornettien ei haluta laskeutuvan.
Niillä kentillä, joissa on pysäytyslaitteisto, tuo voi toki onnistua. Muistelen kuitenkin, että se vaati jotain kiinteitä asennustöitä? Siis ne "paalut" tms., johon vaijeri kiinnitetään. Aika helppo homma tiedustella noita paikkoja etukäteen, pl. rauhanajan tukikohdat varauksella. Ammutaan se kiitoradan katkaiseva ohjus juuri siihen, niin hyvä tulee. Tietysti harmaassa vaiheessa näitäkin valetaan paljon lisää, että ei sillä.
Olet oikeassa, kenttiä on paljon. Laskin Wikipediasta toistasataa, sitten sekosin laskuissa. Jos näissä on 150 kiitorataa, joista kaksi kolmaosaa riittää pituudeltaan Hornetille (pikaisen googlailun perusteella Hornet tarvitsee teknisesti vajaan kilometrin, ohjesääntöjen mukaan enemmän), niin siinäkin on 100 kiitorataa iskettäväksi. Onhan siinä urakka, mutta kysymys kuuluu, kauanko noiden tuhoamiseen ja korjaamiseen kuluu aikaa? Korjaaminen tuskin onnistuu parissa kymmenessä minuutissa? Siis jos yli puoli tonnia heksogeenia tai vastaavaa räjähtää viiveisesti maan sisässä, niin kai se kraateri on aika suuri, halkaisijaltaan vajaa kymmenen metriä ehkä? Niitä kaksi rinnakkain ja kiitoradan pituussuunnassa kolme tuollaista kahden kraaterin paukkua, niin hyvä tulee.
Käytännössä tuo ei välttämättä onnistu, sen myönnän. Mutta jos vihollinen ampuu ne päällystetyt kiitoratamme tuusannuuskaksi, niin mitä harrasteilmailuun tarkoitetulle päällystämättömälle kiitoradalle laskeutuvalle Hornetille tapahtuu? Yksi vaara lienee alustan pettäminen ja vauriot laskutelineisiin. Toinen on tietysti se klassinen, että moottorit saa astmakohtauksen hiekan ja lehtien tunkeutuessa ilmanottoaukoista sisään. Kauanko kestää korjaus, jos meillä edes on osia (oletan, ettei laskutelineet ole säännöllisesti vaihdettavien osien listassa, vaikka ne rasitukselle altistuvatkin. Onko jollakulla tietoa?)? Kaksi viikkoa? Sota on ohi siinä ajassa, ja on sodan kannalta ihan sama olivatko koneet maassa tuhoutuneina vai vaurioituneina.
Jos polttoainetta on pitkäksikin aikaa, niin toki koneen voi lentää myös ulkomaille turvaan. Mutta de-facto sotilaallisesti liittoutumattomana maana emme mielestäni voi laskea tämän varaan, vaikka tulevaisuus muuttanee tätäkin.
Se on hyvä muistaa, että koko kiitoradan ei todellakaan tarvitse olla käyttökunnossa, jotta varatukikohta olisi käytettävissä. Rauhan oloissa ei lennetä miltään pientareelta, mutta kriisin oloissa ei ehkä oltaisi yhtä valikoivia.
Ei kai varatukikohdassa ole hirveästi erillistä "piennarta" lentokoneille, vaan koko tie on kelvollista laskeutumisalustaa? Syyt lienee ihan normaalissa arkiliikenteessä, miksi pientaretta on jätetty niin paljon. Tietenkin pyritään laskeutumaan mahdollisimman keskelle, mutta entä ne kaksi kymmen- tai vaikka vain viisimetristä kraateria?
Normaaleilla kentillä tuo toki pätee paremmin. Siellä on rullausteitä jne. mihin laskeutua. Ja siinä ruohon allakin saattaa olla ihan kestävä maapohja, vaikka en mene sanomaan, kun en lentokenttien suunnittelusta mitään tiedä.
