Sekalaista mussuttelua

Aina ajanut käsivaihteistolla, silloin kun vielä ajoin. Juoppokuskina sai muutaman kerran ajaa kaverin Chevyä automaattivaihteistolla ja kyllä tykkäsin kuin sika limpusta. Joten oma ääni menee kyllä automaattivaihteistolle.
 
Samasta syystä kuin sytytyksen säätöä ei tehdä käsin, tekniikka kehittyy ja muista, että amerikassa neekeritkin ajaa automaatilla.:love:

Omalla automaatilla ajettu yli 300 000km ilman vikoja ja "huoltona" on riittänyt pari vaihteistoöljyn vaihtoa. En vapaaehtoisesti hankkisi enää kolmipolkimista autoa. Rehellisesti tietysti täytyy sanoa, että maantiellä merkitys on minimaalinen, mutta kaupungissa jossa itselläni kilsat tulevat, on tomaatti ehdoton.
Sama. Kun automaattiin on tottunut, tuntuu manuaalisen kepakon kanssa pelailu jotenkin surkealta.. toki automaateissakin eroja: sain huollon sijaisautoksi jonkun pienen Citikan, jonka aitomaatin nykiminen teki (ja tekee edelleen) pahaa.
 
Minä. En. Osta. Itselleni. Automaattia. Piste. :cool:

Kaksi kertaa minulla on ollut sellainen unettava automaattivehje käytössä. Meinasin kuolla ikävystymiseen. Ongelma on siinä, että uusiin kalliimpiin autoihin manuaalilaatikko pitää jo tilata suurin piirtein lisävarusteena. Ennen oli toisin päin. O tempora o mores.
Osta sitten ikääntyneenä viimeiseksi autoksi automaatti. Kasikymppinen kytkimen polttaja on enempi sääntö kuin poikkeus.

Itse olen kanssa enempi manuaaliaskin hämmentäjä. Onhan se vaivatonta ajoa automaatilla, mutta itsellä kaupunkiajoa tosi vähän, jaksaa tuota keppiä hämmentää.
 
Osta sitten ikääntyneenä viimeiseksi autoksi automaatti. Kasikymppinen kytkimen polttaja on enempi sääntö kuin poikkeus.

Itse olen kanssa enempi manuaaliaskin hämmentäjä. Onhan se vaivatonta ajoa automaatilla, mutta itsellä kaupunkiajoa tosi vähän, jaksaa tuota keppiä hämmentää.

Berner on varmaan jo vienyt minulta kortin niskoittelun vuoksi.

Ostan ehkä 80-vuotiaana vanhan takavetoisen trimmatun museo-Volvon ja suljetun yksityistien. Ajan lumista ja jäistä suoraa miltei kahtasataa ja sata metriä ennen mutkaa pudotan tottuneesti pari pykälää, heitän perää vähän vastakkaissuuntaan poikittain ja (30 metriä ennen) käännän suunnan heilurina sisäkurviin oikea jalka hetken SEKÄ jarrun että kaasun päällä ohjaten liukua kunnes linja ja etupyörien asento täsmää ja laitan läsän lattiaan niin että rapa roiskuu ja piikkipyörät rouhivat seuraavalle suoralle.
 
Viimeksi muokattu:
Voe, Angliassa perä lensi oivallisesti. Samoin siinä volvossa, johon oli tuupattu strömbergin avarakurkkuinen horokaasutin. No, bensa on varmasti apteekkitavaraa tätä menoa, kunhan saavutamme kunnioitettavan kasikympin iän.

Kiäh kiäh, automaattirasioilla ja kallistuksenvakauttajasysteemeillä sitä vain...

Minun ihanteeni on Bert Munro. Köyhä eläkeläinen Bert (amerikkalaiset aina kirjoittavat Burt) Munro rakensi itse osia ja viritteli vuoden 1920 Indianin ja teki Bonnevillessa nopeusennätyksiä, joista yksi on muuten vieläkin rikkomatta. Hän oli sen tehdessään 68-vuotias eikä hänen pyörässään ollut edes jarruja. Ennätys on ollut voimassa 26.8.1967 asti.

Missä on nykymaailman spirit? Onko sellaista enää? Pojista tehdään tyttöjä ja kaikesta robotiikkaa. Mitä vapaa mies enää voi tehdä tällaisessa maailmassa kuin ottaa vanhan Ford Escortin ja kadota viimeistä kertaa kohti auringonlaskua mielensäpahoittajan karvalakki päässä.
 
Amerikan automaatin pystyy aina virittämään:love: venttiilikoneisto pöydälle ja halki,shift kit väliin ja niin vaihtaa terävämmin,olen laittanut.Ja on se manuaalikin mukava isolohkon kanssa,ajanut Bel Airia jossa 454 ja manuaali,suti vielä nelosella:p
 
Amerikan automaatin pystyy aina virittämään:love: venttiilikoneisto pöydälle ja halki,shift kit väliin ja niin vaihtaa terävämmin,olen laittanut.Ja on se manuaalikin mukava isolohkon kanssa,ajanut Bel Airia jossa 454 ja manuaali,suti vielä nelosella:p

Pystyy toki. Vanhan klassikon huolin millä laatikolla tahansa kesäiseksi sunnuntai-autoksi. Kelpaisi sillä mennä vaikka kirkkoon. :cool:
 
Ja lisätään vielä että Jenkki lootaan voi vaihtaa turbiinin ja myös manuaali venakoneiston,t ähän kun miettii vielä välitykset taka-akseliin niin nopean saa,tuli pelailtua noiden kanssa nuorena.
 
Aika tosin on ajanut vanhojen jenkkien ohi varttimaililla,turbolla saa vauhtia vajaa sylinteriselläkin,muistan erään reisun etelän kisoihin,Vauxhall Ventora pesi jenkit,kone oli Ventorassa oma 3,3 kutonen turbolla..ja automaatti.
 
Kysyy muuten hermoja ruuhkassa kun on viritetty kasi kireellä nokalla ja korkeilla puristuksilla ja manuaali,kone ei käy tyhjäkäyntiä kunnolla,lämmöt nousee ja kytkin savuaa eikä jono liiku :)
 
Kiäh kiäh, automaattirasioilla ja kallistuksenvakauttajasysteemeillä sitä vain...

Minun ihanteeni on Bert Munro. Köyhä eläkeläinen Bert (amerikkalaiset aina kirjoittavat Burt) Munro rakensi itse osia ja viritteli vuoden 1920 Indianin ja teki Bonnevillessa nopeusennätyksiä, joista yksi on muuten vieläkin rikkomatta. Hän oli sen tehdessään 68-vuotias eikä hänen pyörässään ollut edes jarruja. Ennätys on ollut voimassa 26.8.1967 asti.

Missä on nykymaailman spirit? Onko sellaista enää? Pojista tehdään tyttöjä ja kaikesta robotiikkaa. Mitä vapaa mies enää voi tehdä tällaisessa maailmassa kuin ottaa vanhan Ford Escortin ja kadota viimeistä kertaa kohti auringonlaskua mielensäpahoittajan karvalakki päässä.
Nykyajan spirittiä..tuo Ruåtsin mopomies,Ghost Rider !!!
 
Suosikkini tuon lisäksi on G.Martin,TT kuski.

Martin on hieno tyyppi. Hän on ammatiltaan kuorma-automekaanikko, joka sivuhommanaan meni eri härpäkkeillä kovaa, ja sai siitä jonkin verran suolarahaa. Lopetti jo kerran mutta Honda houkutteli viime vuonna mukaan isolla kampanjalla. Hondan vaihdelaatikko hajosi kurvissa ja Martin ajoi pannut. Selvisi onneksi murtuneella kädellä. Hondalle huonoa peeärrää.
 
Legendaarisin viritys, mihin olen törmännyt oli Lada 1500aan tehty. Tekijöinä kulmakunnan ykköstekomiehet. Lancian kone ja laatikko, perä isommille rattaille ja kruunuksi kunnon bensansyöttö.

Se oli sitä aikaa, kun merkonoomit ajoi turpo-saapilla ja perämetän jätkät Ladalla. :cool:
 
Back
Top