Ryssittelyä ja väkivallalla uhkailua – Hyökkäyssota sotki täysin Suomen venäläisyhteisön pasmat
Sota lietsoi venäläisvastaisia asenteita, säikytti venäjänkielisiä ja jakoi suomenvenäläiset jyrkästi eri leireihin. “Voidaan myös heittää polttopulloja teidän kotiin”, luki venäjänkielisille kohdistetussa viestissä.
MAALISKUUN alussa, pian Venäjän hyökättyä Ukrainaan, venäjänkielisten yhdistysten kerhotilan oveen Helsingissä ilmestyy käsin kirjoitettu lappu. Siinä ryssitellään ja uhataan väkivallalla: ”Voidaan myös heittää polttopulloja teidän kotiin.”
Huhtikuussa Lappeenrannassa liikkuu henkilöauto, johon on liimattu Ryssät sotarikollisia -teksti. Heinäkuussa venäläisen lapsiperheen autoon töhritään Imatran kylpylän pihalla Kremlin sotasymboliksi tulleita Z-merkkejä.
Syyskuussa ryssittelyn kohteeksi joutuu suomalais-venäläisen perheen äiti, joka on puhunut lapselleen venäjää lappeenrantalaisessa leikkipuistossa.
Lokakuussa seitsemän vuotta Suomessa asunut Venäjän ja Suomen kaksoiskansalainen poistetaan kesken kaiken Nelosen The Voice of Finland -kisasta, jossa hän oli selvinnyt karsinnoista loppukilpailuun.
KUN Venäjä aloitti helmikuussa täysimittaisen sodan Ukrainassa, asenteet Suomessa olevaa venäjänkielistä väestöä kohtaan jyrkkenivät nopeasti.
Eikä se koskenut yksin venäläisiä. Ryssittelyä ovat joutuneet kuulemaan myös Suomeen sotaa paenneet ukrainalaiset, joita on luultu venäläisiksi.
”Mieliala on muuttunut. Ehkä nyt on vallalla ajatus, että negatiivisia tunteita voi vapaasti purkaa kaikkiin venäjänkielisiin”, sanoo lappeenrantalainen
Katja Marova.
Marova on asunut puolisonsa kanssa Suomessa pian kymmenen vuotta ja osaa suomea hyvin. Hän on vasemmistoliiton poliitikko sekä Lappeenrannan kaupunginvaltuuston ja kaupunkikehityslautakunnan varajäsen.
HS:n pyynnöstä Marova listasi venäläisvastaisuudesta kertovia käytännön esimerkkejä.
MAROVA näyttää kännykästään venäjänkielisiltä tulleita kuvia ja viestejä, jotka todistavat venäläisten kohtaamasta rasismista.
Hän arvelee saavansa venäläisvastaisuuden ilmenemisestä tavallista enemmän tietoa ja yhteydenottoja, koska on aktiivinen politiikassa ja sosiaalisessa mediassa.
Marova sanoo kuitenkin itse säästyneensä venäläisvihalta.
”Ympärilläni töissä ja politiikassa on koulutettuja, avoimia ja ajattelevia ihmisiä. Toisenlaisissa piireissä elävillä tilanne voi olla erilainen.”
Suomalaiset auttavat ja tukevat ukrainalaisia monin tavoin, mikä on Marovan mielestä oikein ja perusteltua. Hän kuitenkin toivoo, että samalla Suomi sanoutuisi selkeästi irti venäläisiin kohdistuvasta syrjinnästä.
”Muutoin Suomen venäläiset voivat kokea, että suomalaiset tuomitsevat kaikki venäläiset eivätkä vain niitä, jotka ovat aloittaneet sodan ja käyvät sitä.”
Tiedotusvälineiltä Marova toivoisi uutisia, joissa kerrottaisiin myös Venäjän näkemyksiä sodan taustoista, kuten Naton laajentumisen pelosta.
OIga Liukkonen jakoi sosiaalisessa mediassa kuvan lapusta, joka oli kiinnitetty venäjänkielisten yhdistysten kerhotilan oveen.
VENÄLÄISTEN kotoutumista Suomeen edistävä Cultura-säätiö teetti kesällä haastattelututkimuksen, jossa selvitettiin Suomen venäjänkielisten asenteita ja kokemuksia sodan alkamisen jälkeen. Tutkimukseen osallistui noin 1 600 haastateltavaa.
Vastaajista 82 prosenttia ei ollut kokenut sodan vuoksi syrjintää tai vihapuhetta, mutta 17 prosenttia sanoi joutuneensa niiden kohteeksi.
Venäläisvihan hahmottaminen ja siitä keskusteleminen on kuitenkin hyvin hankalaa, sanoo Cultura-säätiön varapuheenjohtaja ja Itä-Suomen yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen professori
Olga Davydova-Minguet.
Syy on se, että venäjänkieliset eivät ole yhtenäinen ryhmä.
Henkilöhistorian ja elämänkokemusten pohjalta joku voi pitää venäläisvastaisuutena esimerkiksi sitä, että päiväkoti tai koulu ottaa vanhempien kanssa esille lapsen ongelmia. Huolenpito voi kääntyä todisteeksi siitä, että venäjänkieliset ovat silmätikkuja.
”Venäläisvastaisuus on helppo keppihevonen kaikille vastoinkäymisille”, Davydova-Minguet sanoo.
Kremlin koneisto käyttää tilaisuuden hyväkseen ja hyödyntää Suomen ja muiden länsimaiden vastaisessa propagandassa sekä todellisia että kuviteltuja venäläisvihan ilmentymiä.
”Venäjänkieliset riitelevät verisesti sekä sosiaalisessa mediassa että perheidenkin tasolla.”
DAVYDOVA-MINGUET muutti Petroskoista Joensuuhun yli 30 vuotta sitten. Hän muistaa, kuinka 1990-luvulla Itä-Suomessa päästettiin kauppoihin vain kaksi venäläistä kerrallaan.
Myöhemmin venäläisistä ja venäjänkielisistä tuli normaali ja hyväksytty osa arkea, kunnes Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainaan. Se jäädytti jälleen ilmapiirin.
”Sota kärjistää tunteet ja mielipiteet ja vaikuttaa kaikkiin suhteisiin. Se tekee tilanteen hyvin traagiseksi”, Davydova-Minguet sanoo.
Hänen mukaansa sota käynnisti jonkinlaisen Suomi–Venäjä-ottelun mutta myös Kremlin toimiin ja presidentti
Vladimir Putiniin täysin vastakkaisesti suhtautuvien venäjänkielisten keskinäisen kamppailun.
”Venäjänkieliset riitelevät verisesti sekä sosiaalisessa mediassa että perheidenkin tasolla.”
Lappeenrannassa liikkunut henkilöauto. KUVA: KATJA MAROVA
LAPPEENRANNASSA Itä-Suomen koulun pysäköintialueella
Marija Seredjonok odottaa koulupäivän päättymistä. Hän on tullut hakemaan koulusta tytärtään.
Loppukesästä pietarilaisperheen elämä muuttui täysin. He pakkasivat laukut, ajoivat autolla Lappeenrantaan ja jättivät koko entisen elämän taakseen.
”Emme halua kasvattaa lapsiamme Venäjän nykyisessä ilmapiirissä”, Seredjonok sanoo.
Hänen mukaansa sota aiheuttaa valtavia kärsimyksiä ukrainalaisille mutta myös venäläisille. Venäjä on luisunut sotivaksi totalitaristiseksi valtioksi, josta jopa miljoonat kansalaiset ovat paenneet sotaa ja näköalattomuutta.
”Venäjällä asioista ei voi puhua niiden omilla nimillä. Esimerkiksi sotaa ei saa rangaistuksen uhalla sanoa sodaksi.”
SOTA näkyi syksyllä myös Itä-Suomen koulussa. Oppilasmäärässä tapahtui pieni notkahdus, kertoo koulun Lappeenrannan-yksikön rehtori
Jani Naskali.
Tämä saattoi kertoa siitä, että jotkut protestoivat Venäjän hyökkäyssotaa vastaan hylkäämällä venäjän kielen opiskelun.
Venäjän kieleen ja kulttuuriin erikoistunut koulu toimii Lappeenrannan lisäksi Imatralla ja Joensuussa. Oppilaista noin kolmasosa on täysin venäjänkielisistä perheistä. Loput ovat suomalais-venäläisistä tai suomalaisista perheistä. Henkilökunnastakin noin kolmasosan äidinkieli on venäjä.
Venäjän kielen hyljeksintä näkyy myös esimerkiksi Etelä-Karjalan kansalaisopistossa. Siellä ei tänä syksynä aloittanut yhtään venäjän kielen alkeisryhmää. Vuonna 2005 perustetun opiston historiassa niin ei ole käynyt aiemmin kertaakaan.
Itä-Suomen koulu on tavallinen suomalainen koulu, jota rahoittaa Suomen valtio, Naskali huomauttaa.
HETI sodan syttymisen jälkeen Itä-Suomen koulu piti matalaa profiilia suojellakseen oppilaitaan. Koulu ei esimerkiksi antanut lausuntoja tiedotusvälineille, vaikka haastatteluja pyysivät kansainvälisetkin mediat.
Jotkut koulun oppilaat eivät uskaltaneet puhua venäjää julkisesti kaupungilla, koska pelkäsivät muiden reaktioita. Tilanne on sittemmin rauhoittunut, Naskali kertoo.
Koulun sisällä venäläisvihaa ei ole hänen mukaansa ollut missään vaiheessa.
”Se ehkä johtuu siitä, että täällä kaksi ihmisryhmää on pitkään toiminut yhdessä. Olemme esimerkki siitä, että ihmiset voivat elää sovussa maailmantilanteesta huolimatta.”
SOSIAALISEN median keskusteluissa Itä-Suomen koulua on kutsuttu esimerkiksi ”Putinin kouluksi” ja toivottu sen lakkauttamista.
Itä-Suomen koulu on tavallinen suomalainen koulu, jota rahoittaa Suomen valtio, Naskali huomauttaa.
”Venäjän kielen ja kulttuurin ymmärrystä tarvitaan Suomessa kuitenkin kaikissa tilanteissa.”
Hän arvioi, että medialla on suuri vastuu siitä, millainen kuva Venäjästä välittyy.
”Mediasta piirtyy kuva, että yksi maa eli Venäjä on läpeensä paha, mikä ei kuitenkaan missään nimessä pidä paikkaansa.”
Nelonen ja Helsingin Sanomat kuuluvat Sanoma-konserniin.
