Simuna

Vuonna -40 Häyhä oli vänrikki muttei enää vuonna -41. Ja kummallista, miksi olisi saanut saman kunniamerkin kahdesti.

Olisiko nuo 3. ja 4. luokan VR, jotka molemmat Häyhälle myönnettiin. Ei oikein kuvasta nää.
 
Tarkka-ampuja Simo Häyhän muistivihko löytyi – laskee ampuneensa 500 vihollista
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/...loytyi-tunnustaa-500-uhria/6535246#gs.NYei_Vs
Tarkka-ampuja Simo Häyhän henkilökohtaiset muistiinpanot löytyivät kesällä yllättäen Rautjärveltä. Muistivihkosessa Häyhä kertoo lyhyesti ja koruttomasti ampuneensa talvisodassa 500 vihollista.

Häyhän ampumien neuvostosotilaiden määrästä on esitetty vuosien varrella erilaisia tulkintoja. Osa on pitänyt tietoa sadoista uhreista liioiteltuna. Nyt löytynyt Häyhän omakätinen kirjoitus on tietenkin tarkka-ampujan oma näkemys, mutta aiemmin ei ollut olemassa vastaavaa dokumenttia.



Häyhä kirjoitti parikymmensivuisen vihkosen elokuussa 1940, kun hän oli vaikean haavoittumisen ja useiden leikkausten jälkeen toipumislomalla.

Kollaa- ja Simo Häyhä museon johtaja Reijo Sinkkonen on vakuuttunut, että muistivihko on aito.



Simo Häyhän muistivihkossa on vain parikymmentä sivua.



– Se on kirjoitettu tuoreeltaan ja asiat ovat olleet Simolla hyvässä muistissa, Sinkkonen huomauttaa.

Löytyi piirongin pohjalta
Muistivihko löytyi sattumalta. Sinkkonen oli kokoamassa Rautjärvelle Häyhän elämäntarinasta kertovaa näyttelyä ja oli yhteydessä lähiomaisiin.

– Sain heiltä paljon esineitä ja kun vielä lypsin, että eikö olisi vielä muuta niin sitten Häyhän sisarenpoika Veikko Vento toi minulle kaksi kirjaa.

– Toinen oli vieraskirja ja toinen oli sitten tämä vihkonen. Kun minä avasin sen niin totesin, että se on tässä, Sinkkonen kertaa kesän tapahtumia.

Vento ei Sinkkosen mukaan ollut edes lukenut muistikirjaa, jonka hän oli saanut lähiomaisena muistoksi vuonna 2002 Simo Häyhän perinnönjaon jälkeen. Muistikirja oli lojunut piirongin laatikossa.

Kauhun komppaniaan
Häyhä aloittaa muistelunsa myöhäissyksystä 1939. Hän sai kutsun 10. lokakuuta Rautjärven suojeluskunnan talolle, mistä matka jatkui Huuhanmäkeen Viipurin rykmentin kasarmille. Siellä hän päätyi legendaarisen Marokon Kauhun, myöhemmin kapteeniksi ylennetyn Aarne Juutilaisenkomppaniaan.

Häyhä harrasti nuoresta asti metsästystä ja kiinnostus ampumiseen oli palava. Suojeluskunnassa hän sai palkintoja ammuntakisoista ja aliupseerikoulussa kympin kivääriammunnasta. Kun Juutilainen kuuli, että komppaniassa oli tämmöinen mies, tehtävä tarkka-ampujana alkoi.

Itsenäisyyspäiväksi 1939 Häyhä kirjaa vihkossaan ensimmäisen sotatapahtuman. Häyhä kirjoittaa:

– 6.12. tulimme Kollaalle piikkilankaesteiden ja asemien tekoon. Löytiin ryssät iltahämärissä eikä meistä kukaan edes haavoittunut.

Maine levisi lehtijutuista

Reijo Sinkkonen kokosi Rautjärvelle näyttelyn Simo Häyhän elämästä.

Tapahtumia on muistiinpanoissa harvakseltaan ja Reijo Sinkkonen antaa asialle mahdollisen selityksen.

– Simo ei ollut romaanien eikä runojen kirjoittaja. Onneksi hän Kollaalla käytti sitä välinettä joka hänelle oli paras, kivääriä.

Häyhä on kirjannut vihkoonsa, että "ennen joulua pastori Rautamaa ja kirjailija Mika Waltari sekä päämajan edustajia kävi minua ja Juutilaista valokuvaamassa kuin joinakin ihmeinä".

Tarkka-ampujaa odottikin valtakunnallinen ja nopeasti myös kansainvälinen julkisuus. Juttu Suomen Kuvalehdessä levitti Häyhän mainetta nopeasti.

– Syntilistallani oli silloin 150 ryssää pystykorvalla, Häyhä kirjoittaa kauniilla käsialalla.

Häyhä myöntää: ammuin 500
Muistikirjaan on liimattu lehdestä leikattu asetehtaan mainos jossa Häyhä on mainittu nimeltä sekä valokuva komppanian kunniamerkkien jaosta.

– En ole tuossa kuvassa kun olin etumaastossa. Napsautin 20 ryssää ja kolmea vielä koipeen, Häyhä kirjaa valokuvan viereen.

Jouluna 1939 Häyhä kertoo koko porukan syöneen hyvin eikä joulupäivänä ammuttu.

Häyhän ihailu esimiestään kohtaan tulee ilmi muistelussa, jossa hän kertoo Juutilaisen kanssa yllättäneensä vihollisryhmän huoltotien varresta.

– Ryssät oli nuotiolla kuivattelemassa jalkarättejään. Tuhosimme puolet.

Häyhä kertoo vielä miten Juutilainen oli vallannut venäläisten jättämän konekiväärin ja kääntänyt sen piipun päin pakoon rynniviä vihollissotilaita. Tarkemmin Häyhä ei tilannetta avaa.

Hieman myöhemmin Häyhä toteaa kylmän viileästi:

– Koko sodassa oloaikanani ammuin noin 500 ryssää.

Kiikari ei kiinnostanut

Häyhä oli himometsästäjä. Aseet ovat osa näyttelyesineistöä.

Häyhä sai helmikuussa ruotsalaisten kunnianosoituksena lahjoittaman kiikarikiväärin, mutta ei nähtävästi käyttänyt sitä. Häyhä nähtävästi ajatteli, että nähdäkseen kiikarilla oli noustava poterosta vaarallisen ylös.

– Kiikari ei kuulunut koskaan Simon varusteisiin. Metsästyksessäkin hän käytti sodan jälkeen vain avotähtäintä ja mieluiten pystykorvaa, Sinkkonen tarkentaa.

Häyhä kirjoittaa pariin otteeseen mustikirjassaan myös suomalaisten tappioista.

– Koko rykmentin tappiotili oli 1667 kaatunutta ja haavoittunutta.

Kollaan rintama oli erityisen raskas juuri rykmentin rautjärveläisille.

Yksi syy koko Kollaa -museolle onkin tuon synkän historian kunnioittaminen.

Räjähtävä luoti leukaan
Häyhän talvisota jäi kesken viikkoa ennen rauhantekoa. Haavoittumisensa Häyhä kuvaa myös lyhyen koruttomasti.

– Haavotuin Kollaalla räjähtävästä kiväärin kuulasta 7.3. ajaessani ryssiä takaa.

Sinkkonen haastatteli Häyhää tämän eläessä 1990-luvun lopulla ja tietää tapahtumasta hieman enemmän. Kyseessä oli suomalaisten vastaisku Ulismaisen korvessa noin 20 kilometriä etelään varsinaiselta Kollaan rintamalta. Hyökkäys tehtiin estämään neuvostojoukkojen pääsy suomalaisten selustaan.

– Simo kertoi napsineensa siinä toistakymmentä ryssää kunnes sai itse räjähtävän luodin leukaan, Sinkkonen avaa tilannetta.

– Venäläinen rivisotilas ampui heittolaukauksen ja se lävisti hänen molemmat poskensa ja vei hammaskaluston ja luuta ja teki tosi pahaa jälkeä.

Kuolema lähellä ahkiossa
Häyhän asetoverit nostivat miehen ahkioon selälleen, joka oli paha virhe.

– Simo kertoi minulle, että hän havahtui ahkiossa voimakkaaseen verenvuotoon ja kierähti mahalleen. Siinä meni taju ja hän heräsi vasta viikon päästä sairaalassa. Jos Häyhä ei olisi kääntynyt, hän olisi tukehtunut ja menehtynyt ahkioon.

Kotirintamalle levisikin virheellinen tieto Häyhän kaatumisesta.

Tarkka-ampujan kuolemasta uutisoitiin lehdissäkin. Häyhä onkin liimannut lehtileikkeen muistikirjaansa ja kirjoittanut oheen viileän kommentin.

– Jopa on sanomalehteen kirjoitettu suruilmoitus kuolemastakin.

Häyhä oli kenttäsairaalan jälkeen Kinkomaan parantolassa ja Mehiläisen sairaalassa Helsingissä.

– Neljä kertaa leikattiin ja yhä leikataan, Häyhä kirjoittaa.

Muistikirja syntyi toipumislomalla tohtori Hartwallin luona Karjaalla.

Tavallaan lopputoteamuksena ampujamestari on kirjannut vihkoonsa:

– Jo minua on ihmetelty ja valokuvattu erittäinkin mainostusta varten.

Pystykorvaa etsitään yhä

Kädessä samanlainen pystykorva, joka oli Häyhällä talvisodassa.

Suomen kuuluisimman tarkka-ampujan Simo Häyhän elämäntarinaan voi tutustua Kollaa-museossa Rautjärvellä. Museo oli auki kesällä kaksi viikkoa ja loppuvuonna vain tilauksesta. Kiinnostus on ollut kuitenkin niin suurta, että ensi vuonna aukioloaikaa aiotaan jatkaa.

Media saa tutustua muistivihkon sisältöön, mutta sen sivuja ei saa kuvata. Museo suunnittelee aiheesta painotuotetta ja haluaa säästää käsialanäytteet sinne.

Tarkka-ampujan oma ase jäi haavoittumisen vuoksi Kollaan korpeen, josta sitä on pitkään etsitty. Rytäkässä kaatui ja haavoittui monta rautjärveläistä, kuuluisaa pyssyä ei ehditty pelastaa.

– Jos se joskus löytyy, se on iso uutinen. Tuskin liikahtaa pienestä rahasta, Sinkkonen ennustaa.

Simo Häyhä ei valittanut vaivoistaan, vaikka hermosärkyjä lienee ollut koko loppuelämän. Hän jatkoi sotavammoista huolimatta elämäänsä maanviljelijänä. Häyhä eli 96-vuotiaaksi ja kuoli vuonna 2002.
 
Moro. Vaikka aiemmin kovasti kielsin lukevani näitä iltapäivälehtiä, tämä on kopio serkkuni sp-viestistä. Kollaa- ja Simo Häyhä museon esittely. Tuo toimittajan ote nyt ei niin tarkka ole, mutta onneksi opas Reijo Sinkkosen sitä on. Terveisiä Repa, tiedän että seuraat.
 
Näddi.

Varusteleka
Page Liked · 16 hrs ·

Siinähän toi nyt olis - Simo Häyhä sähkökaapissa meidän myymälän edessä, Ruosilantien ja Ruosilankujan kulmassa. Kuvassa myös taiteilija itse: https://www.instagram.com/johannakatariinalindholm/

Maalausluvasta kiitos Helen! Kuvahan on ollut paikoillaan jo pari viikkoa, ja taideteosta on edelleen kunnioitettu.


23120058_10154897931536776_6401728906263382032_o.jpg
 
Varsin mielenkiintoinen juttu Kollaan taisteluista, joista ei oikein muuta hyvää kirjaa taida ollakaan kuin Kollaa kestää. Itselleni oli ainakin täysin uutta tietoa, miten kauhu sai kuuluisassa valokuvassa näkyvän haavansa. Juttu on pitkä, joten en sitä tähän kokonaan liittänyt. Ehdottomasti lukemisen arvoista.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005480353.html

Hannu Narsakka päätyi kustantamaan tietokirjan Kollaan taistelijoista itse, koska ei halunnut pönkittää sankaritarinoita. Aikaa työ vei kymmenen vuotta.

Homma lähti niin sanotusti lapasesta.

– Alunperin tarkoitus oli tehdä lapsille ranskalaisilla viivoilla moniste, joka kertoisi mitä heidän isovanhempansa tekivät sota-aikana, Hannu Narsakka sanoo.

Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, kymmenien arkistovierailujen, lukuisten Kollaan metsissä ja soilla vietettyjen päivien ja sadan henkilöhaastattelun jälkeen, Narsakalla on käsissään perinpohjainen, liki 400-sivuinen sotahistorian teos Suomen sotahistorian yhdestä keskeisestä taisteluntantereesta Kollaanjoella Laatokan Karjalassa.

”KOLLAA KESTÄÄ” -tokaisu on osa talvisodan ihmeeksi kutsuttua peräänantamattomuuden sankaritarinaa. Kollaalla taistelleet rämäpäinen komppanianpäällikkö Aarne ”Marokon kauhu” Juutilainen, ratsumestari Carl von Haartman ja erityisesti tarkka-ampuja Simo Häyhä ovat puolestaan saavuttaneet tarunhohtoisen maineen.

Kollaan miehet nousivat koko Suomen tietoisuuteen talvisodan ensi viikkoina, kun heitä haastateltiin radioon. Kollaan sankarien mainetta kasvatti 12. Divisioonan aktiivinen ja osaava valistusupseeri, toimittaja Erkki Palolampi, joka toi sanomalehtimiehiä Kollaalle ja kirjoitti itse talvisodan kuluessa kertomuksia eri lehtiin. Sodan jälkeen Palolampi kirjoitti kokemuksistaan Kollaa kestää -kirjan, josta tuli aikansa bestseller ja josta on otettu 14 painosta.
 
Kerro sie miult terveisii Pajarinkyllään, Miettilään, Laikkoon...

Mie en oo Pitkjävessäkkää uint vuosikymmenii, nii kerro sen vesil terveisii kans.
No kerroha mie. Kenellehä sitä pittää kertoo? Serkku assuu tuol Ylimmäise rannal, tuoll tuota tullee käytyy harva se viikko. Serkku miulle hirvelihat toimittaa ja mie hänel sienii ja marjoi vastaan. Miettilähä miun syntymäkylä. Laikost mie en tiä mittää. Kerran meni lättähatul Rautjärvel ja nukuin asema ohi ja heräsi Laikos. Perhana, rahakyytil piti takas toimittaa.
Miu ukki kertoi, parhaat hiekkarannat Pitkäjärves jäi rajan taaks, on se näil rajapitäjil ollu vuossatoja aina tuo ryssä vieraana
 
Manga-sarjakuva sai japanilaismiehen lentämään 8 000 kilometriä ja kävelemään 300 kilometriä – "Haluan kunnioittaa Simo Häyhää"

72-vuotias Masatoshi Sasayama taittaa 300 kilometrin matkan jalkaisin. Suomen-reissu on hänen pitkäaikainen haaveensa.

Valtatie 26:n varrella Kouvolassa astelee määrätietoisesti leveälieriseen hattuun ja vaaleisiin vaatteisiin sonnustautunut pieni hahmo.

Japanilainen Masatoshi Sasayama lensi Helsinki–Vantaan lentokentälle reilu viikko sitten. Sieltä 72-vuotias Sasayama aloitti 300 kilometrin pituisen kävelyurakkansa.

Miehen tavoitteena on kävellä Helsingistä Etelä-Karjalaan Rautjärvelle, jossa hänen pitkäaikainen toiveensa toteutuu.

– Olen varannut matkaan yhteensä 18 päivää, Sasayama kertoo.

Sasayamalla on mukanaan vain yksi rinkka, jossa on kaikki tarpeellinen. Rinkka painaa noin kuusi kiloa eli kymmenen prosenttia miehen painosta.

– Raskaammalla repulla olisi hankalampi kävellä.

Häyhä-innostus syttyi jo nuorena
Eläkkeellä oleva entinen lihafirman työntekijä Masatoshi Sasayama alkoi valmistella Suomen-reissuaan noin vuosi sitten.

– Luin nuorena japanilaista Golgo 13 -mangasarjakuvaa. Siinä seikkailee tarkka-ampuja, jonka esikuvana sanotaan olleen suomalainen tarkka-ampuja Simo Häyhä.
Päätin, että haluan joku päivä kävellä hänen asuinseudulleen.

Siksi Masatoshi Sasayama kävelee Rautjärvelle, jossa sijaitsee Kollaa ja Simo Häyhä -museo.

"Kunnoitan Simo Häyhää"
Masatoshi Sasayama kertoo pitävänsä Häyhästä, koska Häyhä oli isänmaallinen ja luonteeltaan vaatimaton.

– Häyhä ja Suomen pieni kansa taistelivat suurta Venäjää vastaan.

Kollaa ja Simo Häyhä -museolla Rautjärvellä Masatoshi Sasayama toivoo olevansa ylihuomenna lauantaina.

– Ensinnäkin pidän kävelemisestä. Toiseksi haluan kävelemällä kunnioittaa Simo Häyhää.


Masatoshi Sasayama ei suinkaan ole ensimmäinen ulkomaalainen Kollaa ja Simo Häyhä -museossa.
Museon toiminnanjohtaja Kari Partasen mukaan museolla on tänä vuonna ollut vieraita muassa Englannista, Espanjasta ja Australiasta.

"Haluan nähdä Häyhän kiväärin!"
Matkallaan Sasayaman yöpyy majataloissa ja hotelleissa. Hän kävelee päivässä keskimäärin 20 kilometriä.
Edes suuren valtatien reunassa käveleminen ei pelota miestä.

– Nähdessään minut autoilijat väistävät keskiviivan toiselle puolelle. Tunnen oloni turvalliseksi.

Muutenkin suomalaiset ovat Sasayaman mukaan kilttejä ja ystävällisiä.

– Kysyn usein tietä ja olen aina saanut apua. Koko reissu on sujunut tähän mennessä hienosti, ei ole ollut mitään ongelmia.

Sasayamanilla on mielessään yksi tietty asia, jonka näkemistä hän erityisesti odottaa.

– Haluan nähdä Häyhän kiväärin, koska Häyhä ei käyttänyt kiikaritähtäintä. Silti hän ampui useita ihmisiä.

Juuri Simo Häyhän käyttämää alkuperäistä kivääriä Sasayama ei kuitenkaan pääse näkemään, sillä Häyhän kivääri jäi todennäköisesti talvisodan taistelupaikoille Kollaalle.
Kuitenkin vastaava jalkaväenkivääri M28–30 eli pystykorva on museossa näytillä.
Museossa käymisen jälkeen Masatoshi Sasayama viettää muutaman päivän Rautjärven ja Imatran seudulla.
Takaisin Helsinkiin hän matkustaa linja-autolla ja suuntaa sitten kohti kotimaataan Japania.

1565871079152.png 1565871101463.png
 

Mielenkiintoinen, puolifiktiivinen (?) Häyhä-tulkinta
 

Mielenkiintoinen, puolifiktiivinen (?) Häyhä-tulkinta
Vastenmielinen tulkinta.
 
Back
Top