Saksalaisten rakentama Sturmbock-linja kulki vuonna 1944 Suomen Käsivarren poikki kuin juuri viilletty pitkä haava. Yhä tänäänkin se on arpeutunut muistutus Suomen synkästä sotahistoriasta.
Sturmbock oli osa Saksan puolustussuunnitelmaa, jonka tarkoituksena oli turvata Petsamon nikkelin saanti.
Saksalaiset pelkäsivät, että venäläiset hyökkäävät Suomen Lapin ja Käsivarren kautta Norjaan ja saartavat Pohjois-Norjassa olevat saksalaisjoukot mottiin. Sturmbock rakennettiin tätä mahdollista hyökkäystä torjumaan.
RIKKINEN ja Kastehelmi kartoittivat Sturmbockiin liittyen lähes 6 000 sotahistoriallista kohdetta. Joukossa on muun muassa kymmenen ennen tuntematonta vankileirin paikkaa.
Vankileirit ovat perua syksyltä 1944, jolloin Sturmbockia rakennettiin. Vankeja käytettiin rakennustöihin.
Rikkinen ja Kastehelmi ovat koonneet löydöistään kansainvälisestikin ainutlaatuisen paikkatieto- ja kuva-aineiston, jota he ovat avaamassa verkossa suurelle yleisölle (
www.forgottenfronts.fi).
”Totesimme, että kun kerätään, niin kerätään kaikki. Lopputulos on meidän tietääksemme kattavin ja laajin paikkatieto- ja kuva-aineisto toisen maailmansodan aikaisesta saksalaisesta linnoituskokonaisuudesta”, Kastehelmi arvioi.
”Euroopassa, missä tällaisia linjoja on ollut, ihmistoiminta on pyyhkinyt niitä pois. Sturmbockissa ihmistoiminta ei ole koskettanut sitä juuri lainkaan lukuun ottamatta ihan eteläpäässä Käsivarrentien lähellä olevia asemia.”
Kaksikon tutkimus on myös osa valmisteilla olevaa kansainvälistä kuusiosaista Untold Arctic Wars -dokumenttisarjaa, jonka Yle esittää vuonna 2022. Sen koukuksi on säästetty tiedot nyt löydettyjen vankileirien tarkoista sijainneista.
KASTEHELMEN mukaan tutkittavia kohteita oli yllättäen enemmän Sturmbockin selusta-alueilla kuin varsinaisessa etulinjassa. Selustasta löytyi muun muassa huoltoalueita, komentopaikkoja ja tykistöasemia.
Saksalaiset jättivät jälkeensä runsaasti elämänsä ja toimintansa jälkiä. Maastossa on yhä tyhjiä viinipulloja, ruokatölkkejä, paristoja ja muuta romua polkupyöristä taskulamppuihin.
”Aseiden osia tai kypäriä emme löytäneet. Muutamat vuoristokengät ja patruunataskun jäänteet ovat merkittävimpiä yksittäisten sotilaiden varusteita, joita maastosta on löytynyt”, Kastehelmi kertoo.
”Sellaisia esineitä, joita jotkut haluaisivat ehkä käydä metsästämässä, ei ole niinkään löytynyt.”
Aleksi Rikkinen teki saksalaisten asemista myös 3d-mallinnuksia. Alla on esimerkki Nunas-tunturin asemista laaditusta kartasta ja 3d-mallista.
Rikkinen ja Kastehelmi ovat sotahistoriasta kiinnostuneita lapsuudenystäviä. Rikkinen on maantieteen ja Kastehelmi taloussosiologian opiskelija.
Kiinnostus Sturmbockiin syntyi, kun Rikkinen innostui tutkimaan, näkyisikö linjan kulku Maanmittauslaitoksen julkaisemista tuoreista laserkeilausaineistoista.
Laserkeilauksen tuottamat varjostuskuvakartat helpottavat maanpinnan muotojen hahmottamista. Saksalaisten Sturmbock-linjaan kaivamat poterot ja juoksuhaudat erottuivatkin laserkeilausaineistossa selvästi.
Työn edetessä kaksikko sai hankittua käyttöönsä yhä monipuolisempia lähteitä.
Tuuriakin oli. Rikkinen ennätti juuri ennen koronapandemian puhkeamista maaliskuussa käydä sota-arkistossa Saksan Freiburgissa kuvaamassa Lapissa toimineen Saksan 20. vuoristoarmeijan tilannekarttoja. Ne osoittautuivat keskeiseksi lähdeaineistoksi.
Skotlannista löytyi myös ilmakuva-arkisto, jossa on Hitlerin Saksan ilmavoimien Luftwaffen ottamia ilmakuvia Sturmbock-linjasta ajalta, jolloin sen rakentaminen oli käynnissä.
”Mikään ei ole niin arvokasta kuin vanhat ilmakuvat, ja niitä löytyy ihmeellisistä paikoista”, sanoo Rikkinen.
MAANMITTAUSLAITOS antoi tutkijoiden käyttöön vuonna 1960 otetut ilmakuvat Käsivarren Lapista.
”Koska pusikoituminen etenee Lapissa hitaasti, niissä näkyi todella hyvin kohteita. Maahan kaivetut kohteet meillä oli ollut jo todella hyvin kartoitettuna, mutta maanpäällisten kohteiden löytämiseen ilmakuvat ovat olleet hyviä”, Rikkinen sanoo.
Vanhoista ilmakuvista löytyivät hyvin esimerkiksi saksalaisten vankileirit, jotka erottuivat vielä 15 vuotta sodan jälkeen suorakulmaisina raivattuina alueina. Nykyisistä ilmakuvista niitä ei näe enää lainkaan.
”Vankileirejä on pystytty viime kesänä kartoittamaan kymmenkunta Sturmbockin selusta-alueelta.”
Vasemmalla olevasta ilmakuvasta vuodelta 1960 erottuu yhä vankileirin paikka. Uudemmassa ilmakuvassa se on jo kadonnut.KUVA: MAANMITTAUSLAITOS
MOLEMMAT miehet korostavat, ettei vankileiri-sanasta pidä tehdä liikoja päätelmiä: kyseessä eivät olleet mitkään tuhoamisleirit vaan pikemminkin vankien yöpymis- ja sijoituspaikat silloin, kun he eivät olleet pakkotyössä. Vangit olivat saksalaisille tärkeää työvoimaa.
”Pohjoiskalotin rakennustyömaat ovat olleet kauheita paikkoja. Sturmbockia on varmasti ollut rakentamassa riutunutta porukkaa, vaikka siellä ei vankeja olisi ehdoin tahdoin tapatettukaan”, Rikkinen sanoo.
”Kuolleisuus on varmasti ollut korkea.”
Vankien kuolleisuudesta kertoo ehkä sekin, että tutkimuksessa löytyi mahdollisesti ensimmäinen Sturmbock-linjan joukkohauta. Varmuutta siitä ei kuitenkaan ole ennen mahdollisia kaivauksia.
Huhuja vankien joukkoteloituksista on liikkunut aina.
Rikkisen mukaan arkistoidut saksalaisdokumentit kuitenkin kertovat, että vuoden 1944 syyskuun puolivälissä Sturmbockin työmaalla oli lähes tuhat vankia pakkotyössä. Puolustuslinjan valmistuttua heidät siirrettiin Norjaan.
SAKSALAISET joukot miehittivät Sturmbock-linjan lokakuussa 1944 ja vetäytyivät sieltä pois tammikuussa 1945.
Linjalle asettui puolustukseen vahvennettu Alppikenkädivisioona eli 7. vuoristodivisioona, jota on pidetty hyvätasoisena ja tehokkaana sotajoukkona. Se oli sotinut aiemmin Uhtuan suunnalla venäläisiä vastaan.
7. vuoristodivisioonan vahvuus oli 14 000 miestä. Sitä vastassa oli noin tuhannen miehen suomalainen osasto.
Suuria taisteluja ei Sturmbock-linjalla lopulta käyty. Tulikosketusta pidettiin kuitenkin yllä. Suomalaisilla ei ollut halua lähteä hyökkäämään hyvin varusteltua linjaa vastaan. Saksalaisethan olivat joka tapauksessa vetäytymässä.
Saksalaisten rakennuksen jäänteitä.KUVA: EMIL KASTEHELMI
TUTKIMUKSEN kiinnostavimpiin löytöihin kuuluu Sturmbockin pohjoispuolelle rakennettu lähes tuntematon Eisbär-puolustuslinja. Linjan eteläpää on Suomessa, mutta se jatkuu Norjan puolelle.
Eisbär oli rakennettu Sturmbockin sivustasuojaksi. Sen oli rakentanut ja miehittänyt noin 5 000 sotilaan vahvuinen 139. vuoristojääkäriprikaati.
Eisbärista on olemassa hyvin vähän tietoja. Rikkinen ja Kastehelmi ovat koonneet siitä ja siellä olleesta prikaatista tiedonmuruja eri lähteistä Venäjän ja Saksan arkistoja myöten.
Eisbär-linja oli muodostunut joukkojen itse rakentamista ympäripuolustettavista tukikohdista, joiden välillä oli tarkoitus käydä liikuntasotaa. Syynä valittuun taktiikkaan lienee ollut se, ettei saksalaisilla enää riittänyt miehiä joka niemeen ja notkoon.
139. prikaati oli kuitenkin hätää kärsimässä. Rikkisen mukaan säilyneistä saksalaisdokumenteista selviää, että varusteista ja hiihtotaitoisista miehistä oli pulaa.
”Se oli varmaan aika jumalanhylkäämää touhua niille miehille joulukuussa 1944.”
RIKKINEN ja Kastehelmi eivät ole kumpikaan historioitsijoita. Niinpä he ovat pyytäneet asiantuntija-apua ulkopuolisilta. Apuaan on tarjonnut muun muassa Oulun yliopiston arkeologi
Oula Seitsonen.
Konfliktiarkeologiaa tutkinut Seitsonen on käynyt kaksikon kanssa Sturmbock-linjaa tutkimassa.
”Se on valtava työ. He ovat itse opiskelemalla aika hyvin kehittäneet menetelmiänsä vastaamaan ammattilaisten käyttämiä menetelmiä ja dokumentointitapoja”, Seitsonen sanoo.
Seitsosen mukaan Sturmbock-aineisto tulee tieteelliseen käyttöön, ja tavoitteena on julkaista yhteistyössä ehkä jopa tieteellisiä artikkeleita.
Hän sanookin tunnistavansa Rikkisessä ja Kastehelmessä saman ”innostuksen ja poltteen”, mitä hän on itse kokenut arkeologian kenttätyössä.
”Kun löytää asioita, joista kukaan muu ei ollut koskaan aikaisemmin ollut kiinnostunut eikä niitä löytänyt.”
www.mtvuutiset.fi
museot.fi
