Sotahistoriallinen matkailu

Kiitos @arix , linkin ansiosta selvisi, että Ratsuväkimuseo ja Merikeskus Vellamo saattavat olla ne kohteet.
----
Käydään sitten kesemmällä Rajamuseossa. Samaan reissuun voi yhdistää luontevasti Salpalinjan tutkimista.

Ratsuväkimuseon suht tuore näyttely on kompakti ja ihan tyylikäs. Vellamon uutuus on upea Kohtalona Ruotsinsalmi -meritaistelunäyttely. Rajamuseokin uudistaa näyttelyään tulevaa kesää varten.
 
Ratsuväkimuseon suht tuore näyttely on kompakti ja ihan tyylikäs. Vellamon uutuus on upea Kohtalona Ruotsinsalmi -meritaistelunäyttely. Rajamuseokin uudistaa näyttelyään tulevaa kesää varten.
Siitä on muutama vuosi, kun Ratsuväkimuseossa viimeksi kävin, lapsetkin olivat ihan pieniä silloin. Museo oli vähän aneeminen silloin, ja paninkin jostain merkille, että sitä on onneksi uudistettu.
Silloin oli rannassa isoja hiekkaveistoksia, siitä voisi haarukoida käyntivuoden jos viitsisi. Ne kiinnostivat lapsia enemmän :).
Nyt on hyvä lomailla ihan yksin :cool:
 
Ratsuväkimuseo osoittautui kokoaan paljon suuremmaksi museoksi. Uudistettu näyttely on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Vanhasta näyttelystä en edes muista mitään, mikä sekin jo kertoo paljon.
Nyt on modernia esitystekniikkaa kiinteän esillepanon lisäksi, valokuvia ja filmiä pyörii eri paikoissa.
Huomioita:
Valkoisten voitonparaatia näytetään aivan oikein, koska ratsuväkeä siinä. Isolla ruudulla se pääsee oikeuksiinsa, yksityiskohdat ja henkilöt tulevat esille. Hauska huomata, että hevoset eivät tosiaankaan ole treenattu tuohon hommaan. Rivit vetää minne sattuu ja yksi jopa kaatuu.
Mutta siinä menee taistelijoita, eikä paraatipellejä. Minkä lienee Mannerheim on ottanut lieventävänä asianhaarana huomioon.

Näyttely kannattaa aloittaa vessasta, ehdottomasti. En paljasta enempää.

Taulu, johon on merkitty kaikki suomalaisen ratsuväen käymät taistelut Ruotsin vallan aikaan, on erinomaisen informatiivinen. Kuinka moni meistä oikeasti tietää, missä kohtaa Saksaa Breitenfeld sijaitsee? Muistaakseni 33 isoa taistelua. Ennen nykyistä yhteistyötä, niin totisesti olemme taistelleet ruotsalaisten kanssa rintarinnan.

Lappeenrannan taistelun aikana venäläisten sotasaaliiksi ottama Raamattu, viety itään, sotavangiksi olleen ruotsalaispapin takaisinostama, tuli takaisin meille 1960-luvulla Ruotsista. Tuijotin sitä pitkään ja mietin minkälaisia miehiä sitä ovat käyttäneet ja minkälainen sotilasjoukko on ollut sanankuulijoina. Kun vielä tiedämme, miten paljon uskonto saneli karoliinien taistelukäyttäytymistä.

Lunttulukkomusketti on pieni! Yllätyin, ettei se ole edes Ukko-Pekkani kokoinen.

Rummut ehkä jo 1600-luvulta. Yllättävän paljon aitoa materiaalia 1600- ja 1700-luvuilta on säilynyt. Etenkin nuo rummut pysäyttivät miettimään, mihin niiden tahdittamana on mahdettu mennäkään.

Samalla lipulla Etelä-Karjalan museoon, siellä on nyt Itäinen Suomi tms. valokuvanäyttely. Muun muassa Sakari Pälsin valokuvia Suursaaresta vuodelta 1924 sarjana isolta ruudulta.

Varmaan arvaattekin, että olin reissussa ilman perhettä. Niinpä voi jokaisen kiinnostavan asian kohdalla pysähtyä vaikka vartiksi, miettiä, eläytyä, antaa historian tulla itseeni. Se on vähän niin kuin Highlanderissa.
Tuosta voi katsoa kohdasta 9:49-10:38 miltä tuntuu, kun historia tulee omaan itseen. Jokaisen näyttelyesineen ja -infon kohdalla. Muuten hyvä, mutta irtaimistolle hupaa.

 
Ratsuväkimuseo osoittautui kokoaan paljon suuremmaksi museoksi. Uudistettu näyttely on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Vanhasta näyttelystä en edes muista mitään, mikä sekin jo kertoo paljon.
Nyt on modernia esitystekniikkaa kiinteän esillepanon lisäksi, valokuvia ja filmiä pyörii eri paikoissa.
Huomioita:
Valkoisten voitonparaatia näytetään aivan oikein, koska ratsuväkeä siinä. Isolla ruudulla se pääsee oikeuksiinsa, yksityiskohdat ja henkilöt tulevat esille. Hauska huomata, että hevoset eivät tosiaankaan ole treenattu tuohon hommaan. Rivit vetää minne sattuu ja yksi jopa kaatuu.
Mutta siinä menee taistelijoita, eikä paraatipellejä. Minkä lienee Mannerheim on ottanut lieventävänä asianhaarana huomioon.

Näyttely kannattaa aloittaa vessasta, ehdottomasti. En paljasta enempää.

Taulu, johon on merkitty kaikki suomalaisen ratsuväen käymät taistelut Ruotsin vallan aikaan, on erinomaisen informatiivinen. Kuinka moni meistä oikeasti tietää, missä kohtaa Saksaa Breitenfeld sijaitsee? Muistaakseni 33 isoa taistelua. Ennen nykyistä yhteistyötä, niin totisesti olemme taistelleet ruotsalaisten kanssa rintarinnan.

Lappeenrannan taistelun aikana venäläisten sotasaaliiksi ottama Raamattu, viety itään, sotavangiksi olleen ruotsalaispapin takaisinostama, tuli takaisin meille 1960-luvulla Ruotsista. Tuijotin sitä pitkään ja mietin minkälaisia miehiä sitä ovat käyttäneet ja minkälainen sotilasjoukko on ollut sanankuulijoina. Kun vielä tiedämme, miten paljon uskonto saneli karoliinien taistelukäyttäytymistä.

Lunttulukkomusketti on pieni! Yllätyin, ettei se ole edes Ukko-Pekkani kokoinen.

Rummut ehkä jo 1600-luvulta. Yllättävän paljon aitoa materiaalia 1600- ja 1700-luvuilta on säilynyt. Etenkin nuo rummut pysäyttivät miettimään, mihin niiden tahdittamana on mahdettu mennäkään.

Samalla lipulla Etelä-Karjalan museoon, siellä on nyt Itäinen Suomi tms. valokuvanäyttely. Muun muassa Sakari Pälsin valokuvia Suursaaresta vuodelta 1924 sarjana isolta ruudulta.

Varmaan arvaattekin, että olin reissussa ilman perhettä. Niinpä voi jokaisen kiinnostavan asian kohdalla pysähtyä vaikka vartiksi, miettiä, eläytyä, antaa historian tulla itseeni. Se on vähän niin kuin Highlanderissa.
Tuosta voi katsoa kohdasta 9:49-10:38 miltä tuntuu, kun historia tulee omaan itseen. Jokaisen näyttelyesineen ja -infon kohdalla. Muuten hyvä, mutta irtaimistolle hupaa.


Kävin itse viime kesänä. Jäi mieleen mm. tämä jatkosodan aikainen Uudenmaan Rakuunarykmentin sotalippu, joka on liehunut Äänisjärven rannalla.

12.JPG
 
Kävin itse viime kesänä. Jäi mieleen mm. tämä jatkosodan aikainen Uudenmaan Rakuunarykmentin sotalippu, joka on liehunut Äänisjärven rannalla.

Katso liite: 47737
No niin, se unohtuikin mainita. Pistin siitä valokuvankin perheelle. Tuo on kyllä todella vaikuttava. Marraskuu 1941-1943 jotain Sungunniemi liehunut tuo.
Ehdottomasti yksi noita highlander-kohtauksia.
Ei tainnut olla vanhassa näyttelyssä esillä. Mistäköhän löytyi.
 
Kävin itse viime kesänä. Jäi mieleen mm. tämä jatkosodan aikainen Uudenmaan Rakuunarykmentin sotalippu, joka on liehunut Äänisjärven rannalla.

Katso liite: 47737

Onko valokuvan lippu kielekkeinen vai ei? Tuosta esillä olevasta reliikistä ei voikaan enää asiaa varmistaa.
 
Ei tainnut olla vanhassa näyttelyssä esillä. Mistäköhän löytyi.

Eipä ollut. En tarkemmin osaa sanoa mistä löytyi, mutta repaleinen lippu kävi ennen näyttelyyn tuloa tekstiilikonservaattorin työpöydällä.

Onko valokuvan lippu kielekkeinen vai ei? Tuosta esillä olevasta reliikistä ei voikaan enää asiaa varmistaa.

Nyt pistit pahan. Voipi olla tai voipi olla olematta. Sen muistan näyttelytekstistä että lipun viimeinen tehtävä oli verhota URR:n komentajana toimineen Marskin ritari Hans Olof von Essenin arkkua tämän siunaustilaisuudessa.
 
Hollanti olisi kanssa mielenkiintoinen matkakohde. Itseäni kiinnostaisi erityisesti Operaatio Market Gardenin historia. Taistelupaikoista ainakin Arnhemista löytyisi katsottavaa ja ihmeteltävää. Esim. tämä maahanlaskujoukoille perustettu museo. Rakennus taisi aikoinaan toimia brittien 1. maahanlaskudivisioonan komentopaikkana.


Lähtisin mielelläni tämmöisen oppaan matkaan katselemaan Market Gardenin taistelupaikkoja.

 
Mielenkiintoinen juttu. Vähän epäselväksi jäi, että oliko se koiran lopettaminen kuitenkaan välttämätöntä. Oliko se siis luonnevikainen, jonka kapteenin perseestä pureminen todisti? Vai oliko lopulta kuitenkin kyse siitä, että kapteeni meni härkkimään kielloista huolimatta ja omaan sotilasarvoonsa luottaen tuota Lapin kauhua, joka sitten hermostui ja puri perseen ruvelle. Aika primadonna kapteeni, jos näin oli ja lopettamista vaati. Luonnevikaiset koirat joutaa kyllä lopettaa, mutta tämähän oli palvellut jo vuosia.

Asiaan liittyen, tuoreessa A-studion jutussa asiaa jossa sivutaan RVL:n nykypäivän koirakoulutusta. Ja liittyy muutenkin koirien kohteluun. 25.42 ja siitä jonkin matkaa eteenpäin.

 
Juuri tämä. 10:05 alkaa se ratsuväen osuus mitä tarkoitin. 10:50 lipeää yksi hepo nurinkin.
Näyttää isolta tv-ruudulta paljon paremmalta kuin tietokoneen näytöltä.
Pojat eivät ole näköjään paraatiharjoituksia juuri pitäneet. Vaikka hevosenhallinta muuten näyttää sujuvankin, niin jalustintuntumalla suoraan eteneminen tuntuu olevan ylivoimaista.
 
Pojat eivät ole näköjään paraatiharjoituksia juuri pitäneet. Vaikka hevosenhallinta muuten näyttää sujuvankin, niin jalustintuntumalla suoraan eteneminen tuntuu olevan ylivoimaista.
Aivan, sinähän tosiaan tiedät ratsuista ja ratsastamisesta (y).
Mistäköhän nuo ratsuhevoset on alun perin saatu, vai ovatko maanviljelijöiden kyntöhevosia? Saako kyntöhevosta hyvää ratsua mitenkä nopeasti? Tosiaan ratsumiehet ovat olleet enempi tositoimissa kuin paraateissa, siltä näyttää. Mitenköhän pitkät treenit olisi vaadittu, että homma olisi mennyt vähän näyttävämmin?
 
Aivan, sinähän tosiaan tiedät ratsuista ja ratsastamisesta (y).
Mistäköhän nuo ratsuhevoset on alun perin saatu, vai ovatko maanviljelijöiden kyntöhevosia? Saako kyntöhevosta hyvää ratsua mitenkä nopeasti? Tosiaan ratsumiehet ovat olleet enempi tositoimissa kuin paraateissa, siltä näyttää. Mitenköhän pitkät treenit olisi vaadittu, että homma olisi mennyt vähän näyttävämmin?
Jotain tiedän, vaikka en mä nyt mikään ratsumestari ole, palstalaisista ainakin @Baltriber sotkisi minut kavioihinsa :). Osa noista hevosista oli lämminverisiä, ehkä Venäjän armeijan entisiä ratsuja. Osa taas suomenhevosia, eli varmaan juuri maatalojen ym. työhevosia. Entisajan työhevoset olivat yleensä tottuneet hyvin monipuolisiin tehtäviin, ja usein niillä oli myös jollain lailla ratsastettu. Kun nykyään ravureita koulutetaan ratsuiksi, niin perusasiat voi oppia 2 kk :ssa, hifistelyihin sitten vähintään toinen mokoma. Työhevosen ratsukoulutuksen luulisi menevän osapuilleen samoin. Jos nuo paraatihevoset olivat normaali ratsukoulutettuja, niin olettaisin, että muutaman päivän hinkkauksella olisi ainakin kuljettu suoraan.
 
Jotain tiedän, vaikka en mä nyt mikään ratsumestari ole, palstalaisista ainakin @Baltriber sotkisi minut kavioihinsa :). Osa noista hevosista oli lämminverisiä, ehkä Venäjän armeijan entisiä ratsuja. Osa taas suomenhevosia, eli varmaan juuri maatalojen ym. työhevosia. Entisajan työhevoset olivat yleensä tottuneet hyvin monipuolisiin tehtäviin, ja usein niillä oli myös jollain lailla ratsastettu. Kun nykyään ravureita koulutetaan ratsuiksi, niin perusasiat voi oppia 2 kk :ssa, hifistelyihin sitten vähintään toinen mokoma. Työhevosen ratsukoulutuksen luulisi menevän osapuilleen samoin. Jos nuo paraatihevoset olivat normaali ratsukoulutettuja, niin olettaisin, että muutaman päivän hinkkauksella olisi ainakin kuljettu suoraan.
Aivan niin, unohdin tsaarin armeijan mahdollisena hevosten lähteenä. Tosiaan joukkoja vangittu paljon Pohjanmaalla, niin tottahan hevosiakin tuli mukana.
 
Tämäkö siellä pyörii?

Tuolla oli joidenkin tietojen mukaan viisi filmiryhmää kuvaamassa. Kahden tallenteet ovat olleet pitkään tiedossa. Ilmeisesti kopio (16mm!) kolmannen ryhmän filmistä löytyi kirpputorilta reilu 10 vuotta sitten. Kahden kuvaajan filmit ovat vielä kateissa. Jos kuulette jostain tähän viittaavasta, kiinnostukaa ja ottakaa selvää.
 
Aivan niin, unohdin tsaarin armeijan mahdollisena hevosten lähteenä. Tosiaan joukkoja vangittu paljon Pohjanmaalla, niin tottahan hevosiakin tuli mukana.
Joo, ja punakaartin hevoset vaihtoivat myös puolta. Olettaisin, että heillä oli venäläisiltä saatuja ratsuja, sekä myös Etelä-Suomen kartanoista takavarikoituja. 1614372646624.png
 
Aivan, sinähän tosiaan tiedät ratsuista ja ratsastamisesta (y).
Mistäköhän nuo ratsuhevoset on alun perin saatu, vai ovatko maanviljelijöiden kyntöhevosia? Saako kyntöhevosta hyvää ratsua mitenkä nopeasti? Tosiaan ratsumiehet ovat olleet enempi tositoimissa kuin paraateissa, siltä näyttää. Mitenköhän pitkät treenit olisi vaadittu, että homma olisi mennyt vähän näyttävämmin?
Tuo työhevosen muuttaminen sotilaskäyttöön ei ollut ihan helppoa tai nopeaa. Tietysti paljon vaikuttaa ajankohta ja käyttötarkoitus, eli pelkkään siirtymiseen tarkoitettu hepo oli nopeampi kuin ratsumiehen täysipainoiseen käyttöön tarkoitettu ratsu.

Muistaakseni Jukka Partasen toimittamassa Suomalainen sotilas 2 - Hakkapeliitasta tarkk'ampujaan. Karttakeskus 2010. -teoksessa kerrottiin yrityksistä perustaa hevossiittoloita Suomeen, juurikin koska hyvä ratsuväen hevonen vaati ensinnäkin oikeanlaisen rakenteen ja toisekseen järjestelmällisen ja pitkän koulutuksen.

1918 on ollut tietysti eri asia kuin joku 1600-luku, mutta kuitenkin.
 
Back
Top