Sotahistoriallinen matkailu

Turussahan on Forum Marinum, joka toimii myös merivoimien museona. Kotkassa on taas Merikeskus Vellamo, jonka yhteydessä toimii merivartiomuseo. Molemmat suhteellisen isoja tiloiltaan ja kokoelmiltaan. Johtuu varmaankin siitä, että molemmat kaupungit kokevat merellisen ja merenkulullisen kulttuuriperinnön tärkeäksi. Olen joskus itsekin miettinyt miksei voisi olla yksi iso meri(sota)museo.

On toki. Ja varsinkin Vellamo on designiltaankin ihan näyttävä. Ei siinä mitään. Kaikki kunnia noille.

Mutta kyllä tietty kunnianhimon puute paistaa silmään. Jos tarkoitus on aikaansaada kansainvälistä tasoa oleva esitys kuten esim. Ruotsissa niin se vaatii paikaksi Helsingin ja jonkun todellisen vetonaulan. Esimerkiksi nostetaanpa joku useista meren pohjassa olevista sukellusveneistä, Vrouw Maria tai joku muu. Vaihtoehtoja piisaa.

Totta kai se maksaisi hyvästi hilloa. Mutta otetaan esimerkiksi Vasa-laiva. Yli 1,5 miljoonaa kävijää parhaimmillaan. Tallinnassa merimuseossa käy 300-400.000 vuodessa. Toki Vasan lukuihin ei päästäisi, mutta ei tarvitsisikaan. Kolmasosakin tuosta määrästä olisi kova juttu ja siihen voisin jopa uskoa. Vanhat alukset kiinnostavat ja hylyt vielä enemmän.

Investointia saisi välttämättä suorina tuloina takaisin, mutta kansainvälinen näkyvyys olisi sitä luokkaa että vuosittaisen matkailunedistämisbudjetin joutuisi moninkertaistamaan saman tuloksen aikaansaamiseksi.
 
On toki. Ja varsinkin Vellamo on designiltaankin ihan näyttävä. Ei siinä mitään. Kaikki kunnia noille.

Mutta kyllä tietty kunnianhimon puute paistaa silmään. Jos tarkoitus on aikaansaada kansainvälistä tasoa oleva esitys kuten esim. Ruotsissa niin se vaatii paikaksi Helsingin ja jonkun todellisen vetonaulan. Esimerkiksi nostetaanpa joku useista meren pohjassa olevista sukellusveneistä, Vrouw Maria tai joku muu. Vaihtoehtoja piisaa.

Totta kai se maksaisi hyvästi hilloa. Mutta otetaan esimerkiksi Vasa-laiva. Yli 1,5 miljoonaa kävijää parhaimmillaan. Tallinnassa merimuseossa käy 300-400.000 vuodessa. Toki Vasan lukuihin ei päästäisi, mutta ei tarvitsisikaan. Kolmasosakin tuosta määrästä olisi kova juttu ja siihen voisin jopa uskoa. Vanhat alukset kiinnostavat ja hylyt vielä enemmän.

Investointia saisi välttämättä suorina tuloina takaisin, mutta kansainvälinen näkyvyys olisi sitä luokkaa että vuosittaisen matkailunedistämisbudjetin joutuisi moninkertaistamaan saman tuloksen aikaansaamiseksi.
Olen ymmärtänyt, että Vasa laiva museo on järjettömän kallis ylläpitää. Edes pääsylipputulot eivät kata kuluja. Laiva meinaa homehtua kokonaan.
 
Olen ymmärtänyt, että Vasa laiva museo on järjettömän kallis ylläpitää. Edes pääsylipputulot eivät kata kuluja. Laiva meinaa homehtua kokonaan.

Kallis on varmasti. Ja jos nostokulut lasketaan mukaan, niin voitolle ei päästä varmaan koskaan.

Mutta mieti minkälainen tarina se on ollut. Ruotsi sai jo noston aikaan valtavaa kansainvälistä huomiota. Kuinka monta miljoonaa ihmistä on sen lautakasan nähnyt ja joka muistaa Ruotsin ehkä vuosikymmeniä myöhemmin nähdessään IKEA:n mainoksen. Tai ollessaan ostopäällikkö ja kilpailussa on mukana vaikka ABB ja joku Suomalainen firma? Tai paljonko ne turistit jättävät muuallekin rahaa kuin vain sille lippukassalle? Tällaisilla asioilla on vaikutusta kun luodaan maalle brandia. Suomessa ei tätä ymmärretä, vaan meillä katsotaan vain suoraa tuottoa ja paljonko tulee kvartaalissa voittoa. Lyhytnäköistä. Tämä on suuri syy siihen, miksi Ruotsista nousee maailmankuuluja brandeja ja meiltä ei.

Ja jos/kun se laiva homehtuu. Mitä sitten. Se olisi homehtunut meren pohjaan joka tapauksessa. Nyt sen näkemisen kokemisesta on nauttinut kymmeniä miljoonia ihmisiä eri puolilta maailmaa kun jos se olisi jätetty pohjaan niin mitä iloa siitä olisi ollut kenellekään?

Vasa-laiva on mahtava tarina, joka on tuonut Ruotsille enemmän hyötyä upotessaan kuin se olisi ikinä tuonut jos se olisi palvellut koko ikänsä ja palanut jossain taistelussa joka on jo kauan sitten unohtunut ihmisten mielistä.
 
Tässähän alkaa vähäsittäin epäillä, että jäsen @EK sotahistoriallinen tutkimusretki on mennyt juopotteluksi tai muutoin sivuraiteelle, kun ei minkäänlaista raporttia ole julkaissut. :cool:
 
Viimeksi muokattu:
Tässähän alkaa vähäsittäin epäillä, että jäsen @EK sotahistoriallinen tutkimusretki on mennyt juopotteluksi tai muutoin sivuraiteelle, kun ei minkäänlaista raporttia ole julkaissut. :cool:
Ei ihmeeksi mennyt juopotteluksi eikä muutenkaan sivuraiteelle. Kotona vain oli parikin aktiviteettia odottamassa, joiden parissa meni vähän aikaa. Suunnitelma oli siis:
Perjantaina tarkoitus käydä Tervasalmella, ehkä Jämäksessä, varmasti Talvisotamuseossa sekä mahdollisesti Petolassa. Sitten kaupan kautta mökille majoitukseen ja jos ruokailun jälkeen on vielä intoa (ja kuski) voisi ajella Lentiiraan Kirveskansan kirkolle. Sen polttaminen oli nimittäin Suomen Kansanarmeijan I/JR 2 merkittävin sotatoimi talvisodassa (tai no pari partiokahakkaa lisäksi). Toinen vaihtoehto olisi Hirvivaara, mutta menee vähän ohi aiheen.

Lauantaina perussetti eli Tyrävaara-Vääräjoki-Polvela-Kiekinkoski-Hukkajärvi-Kesseli-Vetko-Laamasenvaara-Kuusijoki/Kilpelänkangas-Löytövaara-Loso-Reuhkavaara-Saunajärvi-Luelahti-Klemetti-Sivakka-Rasti-Ristijärvi-Hotakka-Jyrkänkoski Saarijärvi olisi tietysti mielenkiintoinen, mutta vähän kaukana. Mujejärvellä ei ole kuin kuriositeettiarvo, etenkään matkan pituuden vuoksi. Sitten ruokailu Kuhmossa ja paluu mökille.
Lämmin keli verotti vähän jaksamista ja intoa, joten Jämäs ja Petola tippuivat perjantailta pois. Samoin iltareissu Lentiiraan, koska vähintään 70 km lenkki pelkästään Kirveskansan kirkolla olisi ollut vähän laimea. Keskityttiin ruokailuun sekä kuulumisten kertailuun ja saunomiseen kuin myös uimiseen. Lämpötila oli kuitenkin vielä illalla varjossa +29.

Kuhmon Talvisotamuseo on ehkä vähän suppeahko, mutta silti ehdottomasti käymisen arvoinen. 5€/kärsä ei ole paha hinta. Etenkin siviiliväestö on muistettu näyttelyssä hyvin ja kannattaa huomata yleisenkin mielenkiinnnon kannalta, että siinä missä kuhmolaisia sotilaita kaatui talvisodassa 104, meni siviilejä evakkomatkalla 127. Lisäksi sain yhden uuden tiedon, mikä oli ihan jees. Talvisotamuseossa on myös panostettu lähteisiin ja sieltä löytyy kopioina lähes kaikki Sota-arkiston (joo-joo vanhentunut termi) materiaali Kuhmon taisteluihin liittyen. Tai ainakin olennainen materiaali. Nykyään sotapäiväkirjojen osalta tietysti turhaa, koska aineisto on digitoituna netissä, mutta ajatus on omana aikanaan tässä ollut tärkein. Myös kirjallisuutta on koottu ansiokkaan perusteellisesti.

Lauantaina kuumuus jatkui, joten pudotin ääripäät heti pois, eli Hukkajärvi, Laamasenvaara/Rajakangas sekä Nurmeksentie Rastilta etelään jäivät nyt väliin. Muuten perinteiset taistelupaikat ajettiin läpi. Tyrävaarassa on hyvä infotaulu, mutta muuten Kiekinkosken suunta on huonosti merkitty maastoon. Vääräjoella on vissiin jokin muistomerkki, mutta tienvarteen ei mainintaa ole muistettu laittaa. Muuten sitten ei mitään merkkejä. Sama linja jatkuu Vetkontien osalta, mikä on vähän pettymys. Toisaalta tietenkin merkkien laittaminen vaatisi jonkinlaisia pysähdyspaikkoja, joten ehkä selittyy silläkin. Lisäksi tietysti myös sillä, että Kesselissä ja Vetkossa on rakennukset taistelupaikoilla. Sama seikka selittää mielestäni riittävän hyvin myös Kiekinkosken vaillinaiset merkinnät, mutta toisaalta heti sillan jälkeen olisi levike, josta vieläpä avautuu näkymä Kiekinniemeen. Siinäpä olisikin loistava paikka selostaa taistelut sekä sodan alussa että joulukuun lopussa ja vieläpä Dolinin hiihtoprikaatia vastaan.

Saunajärven suunta on mielestäni erittäin hyvin merkitty maastoon, mitä nyt se taivalkoskelaisten sotilaiden muistomerkki meni meiltä ohi. Jyrkkäkoski sekä Löytövaaran "korsukaupungin" entisöinti on mielestäni erittäin hyvin tehty.

Ongelmat reissulla olivat samoja kuin yleensäkin tällaisilla matkoilla.
-Luonto rajoittaa (nyt kuumuus).
-Välimatkat (koko reissu vajaa 1300 km ja lauantai yli 200 km).
-Maiseman muuttuminen, eli esim. Luelahdessa on vaikea hahmottaa niitä motteja tai niiden valtaamisen hankaluutta, kun joka paikka kasvaa tiheästi räkämäntyä tai muuta puustoa.
-Tai liian hyvät tiet tuolloiseen tilanteeseen verrattuna ja ylipäänsä ero vuodenajoissa. Periaatteessa pitäisi olla liikkeellä talvella, mutta se taas olisi sitten muutoin hankalaa.
-Lopuksi vielä tasapainoilu tutustumisen laadun ja määrän kanssa. Yksi kohde kerrallaan enemmän maastossa liikkuen olisi tietysti valaisevaa, mutta toisaalta sitten kun omakohtaista kokemusta tai riittävän asiantuntevaa opasta ei ole, paikkojen hakeminen maastossa olisi melkoista hakuammuntaa. Koko ryhmän asiantuntemusta ja intensiteettiä ajatellen juuri tuollainen päivän ajoreissu on ihan hyvä meille. Näkee siinäkin esim. etäisyydet Kuusijoelta Löytövaaraan tai miten lähellä Riihivaara ja sen tykistö on ollut. Tai vaikka Losovaaran korkeuserot.

Raskasta toisaalta sekin on, jos jokaisen kiven ja kannon kohdalla kerrataan, että "Tässä Honkasen Kyösti kaatui Emman sarjasta." ja "Tässä Malisen Topi sai täysosuman." sekä "Tässä Heikkisen Pasi kakki von Essenin pakkiin." yms. Siis tietenkin tällaiset detaljit ovat mielenkiintoisia ja hyviä, mutta liikaa viljeltyinä niihinkin puutuu, jos ei tiedä kuka tai mikä se kerrottu henkilö on. Kokemusta tuostakin on joskus tullut. Tosin vielä raskaampaa on, jos ilman kokonaiskuvan hahmottamista joutuu kuuntelemaan sitä "JA TÄLLÄ KOHTAA NÄEMME TUON NIEMENKÄRJEN, JOSTA KAHDENNENKYMMENNENVIIDENNEN JALKAVÄKIRYKMENTIN TOISEN PATALJOONAN KOLMAS KOMPPANIA LÄHTI HYÖKKÄÄMÄÄN SAMAN KAHDENNENKYMMENNENVIIDENNEN JALKAVÄKIRYKMENTIN KONEKIVÄÄRIKOMPPANIAN KOLMANNEN JOUKKUEEN TUKEMANA JOULUKUUN KAHDEKSANNEN PÄIVÄN AAMUNA KELLO SEITSEMÄN VIISITOISTA! HYÖKKÄÄVÄN OSASTON VAHVUUS OLI SOTAPÄIVÄKIRJAN MUKAAN SATAVIISIKYMMENTÄ MIESTÄ..." ja noin kaksisataa metriä myöhemmin samanlainen viiden minuutin pajatus uusiksi. Ja samalla tavalla läpi koko 200 km.

Aina pitäisi miettiä, minkälaista ja minkä verran tarinaa porukka haluaa kuunnella ja minkä verran taustoja pystyy jakamaan etukäteen. Kartat ja muu graafinen materiaali ovat yleensä hyviä ja niitä pitäisi olla jaossa. Itse teen aina ennen näitä reissuja tiivistelmän kohteen tapahtumista ja pyrin liittämään mukaan riittävän hyvät (itse tehdyt) kartat.

Neljäs reissu ja joka vuosi säät ovat suosineet. Sunnuntaina ilmankantti jo kääntyi ja aamulla oli enää +15 astetta ja tuuli melkoisen viileästi, mutta silloin edessä olikin enää kotimatka. Mökkimajoitus järven rannalla oli ihan parasta, kuten myös tietenkin seura. Alkoholia kului kylliksi, muttei liikaa, eli juttua riitti, mutta toiminta ei häiriintynyt missään vaiheessa. Suunnilleen 5/5 reissu.
 
Ensi vuoden kohdetta mietiskellään par'aikaa. Tankavaara on käyty, samoin Suomussalmelta sekä Raatteen että Juntusrannan suunta. Nyt Kuhmo. Vaihtoehtoina mietittiin:
-Pelkosenniemi-Kemijärvi-Salla (talvisotaa). Tämä olisi lähellä 2/3 osallistujaa ja kolmaskin saisi perheen joko Saariselälle tai Rovaniemelle.
-Lieksa (talvisotaa). Kuitenkin ehkä hieman vähän nähtävää ja paljon ajamista, jos tullaan pääkaupunkiseudulta ja Lapista.
-Ilomantsi (talvi- ja jatkosota). Ehdottoman mielenkiintoinen kohde.
-Kemistä tai Torniosta Kilpisjärvelle (Lapinsota). Tornion maihinnousu, Muonion taistelut ja tietysti Sturmbock-linja olisivat mielenkiintoisia kohteita.
-JR 11 Lapinsodassa, eli Torniosta Rovaniemen kautta Meltaukseen. Samalla kävisi läpi Rovaniemen taistelupaikat Kemijoen länsipuolelta.
-Lapinsodan lähestymistaistelut Ranuan ja Posion suunnasta kohti Rovaniemeä sekä taistelut Rovaniemellä Kemijoen itäpuolella. Mahdollinen jatko kohti pohjoista.
-Kainuun sissien sotatie Vapaussodassa (pl. Viipuri).
-Tampereen taistelu 1918.
-Savon joukkojen taistelut Suomen sodassa.

Ja onhan näitä. Viikonloppureissu vaatii välillä vähän suunnittelua, kun siirtymiinkin voi mennä vähän aikaa...
 
Lieksan Talvisota on tosiaan vähän -pieni- lähteä ajamaan pitkin valtakuntaa. Tosin jos siihen liittäisi partisaanivohellukset ja sisällissodan punaisten etappitiet jne. niin sitten ehkä. Rajamieskillalla on oivallisia esittelyjä ainakin jne. Mutta mitään sanan varsinaista isoa kuvaa sieltä nyt ei taida irrota.

Kaakkoisen Suomen mestat ennallistuksineen voisi olla ihan käymisen arvoinen, Sturmbock samoin. Niinhän tuo laiskottaa ajella terveisiä pitkin Suomea enää.

Jäikö sulle @EK jotenkin epäselvä fiilis Dolinin prikaatista kertovista tauluista ja paikoista? Samoin se Vetkon -liittäminen- aiheeseen? Oliko Dolinin prikaati jo -hajalla- tullessaan alueelle? Pakkasen panemat joukot venyivät marssilla jo valmiiksi sopivaksi paloitella? Mitä h--ä siellä oikein tapahtui? Kun kytkee karttaan tapahtumia, niin hiventä enemmän panee miettimään.

Yksi mahdollisuus on nimittäin, että tuo prikaati hiihti itsensä pakkasessa ihan out ja epäilen pääosien olleen hieman eksyksissäkin. Kysymyksiä: oliko prikaatilla oppaita, jotka tunsivat alueen? Saivatko suomalaiset prikaatin liikkeestä sellaista tietoa, jota ei ole vieläkään tuotu julki? Kartalta maastoon siirrettynä ja aikamääriä vertaillessa tuota operaatiota voi sanoa oikeaksi hölmöntörppöilyksi. Tosin senhän iivana talvisodassa hallitsikin hyvin. :cool:
 
Sotamuseoista kun on ollut puhetta, niin tässäpä yksi oiva sponsori joka mielellään käyttää rahaa toimintojen tukemiseen. World of Tanks -tietokonepelin kehittäjäfirma sponsoroi ilmeisen mielellään eri maiden sotahistoriallisia museoita. Se rahoittaa elämyskeskuksia / opetuskeskuksia ja tietenkin sotapelit ovat mukana kuvioissa. Tämä mahdollistaa museoille mm. eri teemapäivien järjestämisiä. Ovat ilmeisen suosittuja tapahtumia. Ruotsin Panssarimuseo saa tätä tukea. Onkohan Parolassa jo herätty tähän ?

 
Lieksan Talvisota on tosiaan vähän -pieni- lähteä ajamaan pitkin valtakuntaa. Tosin jos siihen liittäisi partisaanivohellukset ja sisällissodan punaisten etappitiet jne. niin sitten ehkä. Rajamieskillalla on oivallisia esittelyjä ainakin jne. Mutta mitään sanan varsinaista isoa kuvaa sieltä nyt ei taida irrota.

Kaakkoisen Suomen mestat ennallistuksineen voisi olla ihan käymisen arvoinen, Sturmbock samoin. Niinhän tuo laiskottaa ajella terveisiä pitkin Suomea enää.

Jäikö sulle @EK jotenkin epäselvä fiilis Dolinin prikaatista kertovista tauluista ja paikoista? Samoin se Vetkon -liittäminen- aiheeseen? Oliko Dolinin prikaati jo -hajalla- tullessaan alueelle? Pakkasen panemat joukot venyivät marssilla jo valmiiksi sopivaksi paloitella? Mitä h--ä siellä oikein tapahtui? Kun kytkee karttaan tapahtumia, niin hiventä enemmän panee miettimään.

Yksi mahdollisuus on nimittäin, että tuo prikaati hiihti itsensä pakkasessa ihan out ja epäilen pääosien olleen hieman eksyksissäkin. Kysymyksiä: oliko prikaatilla oppaita, jotka tunsivat alueen? Saivatko suomalaiset prikaatin liikkeestä sellaista tietoa, jota ei ole vieläkään tuotu julki? Kartalta maastoon siirrettynä ja aikamääriä vertaillessa tuota operaatiota voi sanoa oikeaksi hölmöntörppöilyksi. Tosin senhän iivana talvisodassa hallitsikin hyvin. :cool:
Se Dolin taitaa olla siinä Löytövaaran taisteluiden taulussa, josta minulla piti olla, vaan ei näköjään ole kuvaa.

Yleisesti ottaen nuo taulut ovat minusta ihan ok. Niistä saa riittävän hyvistä kartoista, riittävän tarkan mutta selkeän tekstin avulla haltuun peruspiirteet taisteluista. Kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä noista en lähtisi tekemään.

Vaikka en Kuhmon taisteluiden ekspertti sinänsä olekaan, niin kuitenkin todettakoon, että kiinnitin Talvisodan historia 3:sta tavaillessani samaan asiaan. Luotan, että perusasiat teoksessa ovat oikein ja pohjaan mietteeni tähän olettamukseen. Ensinnäkin tieto prikaatin siirtymisestä alueelle tuli radiotiedustelun kautta. Suomalaiset olivat tietoisia, että apujoukkoja tulee, mutta mistä ja milloin. Löytövaaran suunnallahan operoi myös hiihtojoukkoja, osa jo ennen Dolinin prikaatia. Voi siis olla, että suomalaiset sotkivat osin näihin.

Kuitenkin minusta vaikuttaa siltä, että Dolinin prikaatin operointi alkoi ihan koordinoidusti. Osa siitä ajaa suomalaiset Hukkajärveltä ja Kiekinkoskelta Helvettiin, samalla kun pääosa siirtyy kohti toiminta-aluetta Kiekinkosken eteläpuolelta. Kuitenkin heti tämän "perusidean" jälkeen vaikuttaa homma levinneen käsiin. Henkilökohtainen arvaukseni on, että joukkoja ei vain kyetty johtamaan. Radiokalusto (mikäli sitä edes oli), lienee ollut melko hankalaa ja monimutkaista käyttää, joten ihan joka sekunti yhteyttä 9. AE:aan ei ole pidetty. Myöskään pataljoonat eivät vaikuta toimineen kootusti, vaan ne ovat pian hajonneet useampaan osaan. Mononenhan spekuloi prikaatin sisäisellä valtataistelulla, mutta sitä ei kyllä välttämättä tarvita ja politrukin ja pat.komin kilvoittelu lienee ollut melko yleistä. Tuo (olettamani) radioliikenteen vähäisyys selittää sitä, miksi radiotiedustelu ei sitten kyennyt juurikaan ohjaamaan vastatoimia. Silti samaan aikaan voitiin varoittaa lentotoiminnasta malliin: "Huomenna klo 14.30 3 konetta käy pommittamassa Jämäksen kasarmia. Kaikki pommisuojiin klo 14.15-14.45 huomenna." Ja näitä lappuja on paljon. Samoin mottien heikosta tilanteesta oltiin hyvin tietoisia ja tämä mahdollisti joukkojen irrottamisen mottien ympäriltä.

Typerintä minusta koko prikaatin toiminnassa on, että se lähetetään (edelleen Talvisodan historia 3:n mukaan) Luelahteen auttamaan 54. D:n komentajaa. Häh? Mitä ihmettä ne siellä olisivat saaneet aikaan? Jääneet vain itsekin mottiin ja syöneet ne vähätkin eväät moteista. Viisaampaa olisi ollut paremmin keskitetty ja organisoitu toiminta suomalaisten huoltoa vastaan Saunajärventien ja Kiekinkoskentien välisessä korvessa. Jo nyt muutaman päivän aikana se Kesselin ja Vetkon huoltotukikohtien kimppuun käyminen sai aikaan melkoisen vaaratilanteen Kuusijoella ja Saunajärven itäpuolisilla moteilla, kun ammus- ja muonatäydennys sekä haavoittuneiden evakuointi katkesi. Nyt ne hiihtopataljoonien rippeet sitten jäivät paikalleen ja saatiin tuhottua, kun moteilta irrotettiin porukkaa. Silti vielä myöhemmin joitakin partioita on törmännyt suomalaisiin jopa Jyrkällä (ei siis Jyrkkäkoskella) saakka.

Jos ne olisivat lananneet ensin Kiekinkosken sivustauhan poistamiseksi ja sitten työntäneet tiiviit pataljoonat huollon kimppuun, jälki olisi ollut paljon pahempaa. Yksi pataljoona läntisintä Kiekinkosken tiestä lähtevää huoltotietä vastaan ja kaksi pataljoonaa Vetkontien kimppuun, niin vot. Samanaikaisesti aluksi pientä himmailua Kuusijoen suunnassa, että suomalaiset uskaltavat ottaa sieltä reilusti joukkoja irti ja esim. kolmantena päivänä kunnon isku. Noita pataljoonia olisi voinut huoltaa niillä lentokoneilla (mitä tosin vähän yritettiinkin), jos toimintaa olisi suunniteltu vähän paremmin.

Ja alkuvaiheessa taistelua Dolinin porukka oli ihan hyväkuntoista sakkia (ainakin jostain luin näin). Mutta se pirstoutuminen ja siitä (oletettavasti) seurannut moraalin lasku näkyy varmasti loppuvaiheessa. Tarkoitan sitä, että se pakkanen ja nälkä vaikuttaa ihan eri tavalla orpoon aronpoikaan, joka hiihtelee muutaman kaverin kanssa pitkin Kuhmon korpia, tietämättä minne, jos verrataan päällikön varmaotteisesti johtamaan komppaniaan, joka toteuttaa rakkaiden ja viisaiden esimiesten nerokkaita suunnitelmia.

Mutta kuten sanottu, spekulaatiota pitkälti. Nyt saunaan.
 
Tuli Budapestissä käytyä mielenkiintoisessa paikassa, nimittäin linnakukkulan alle kaivetussa sairaalassa/ydinbunkkerissa, "Hospital in the Rock".

Alkuperäinen projekti toteutettiin 30-luvulla ja tarkoituksena oli saada modernit tilat n. 60 leikkausta vaativalle potilaalle. Sittemmin sairaalan kapasiteettia laajennettiin ja 60-luvun tienoolla kommunistivetoisesti tehtiin kyseisen tilan yhteyteen salainen hätäydinbunkkeri valtiojohdolle, kun linnakukkulalla on tärkeimpiä valtion rakennuksia. Tuloksena oli noin kilometrin mittainen klaustrofobisuutta herättelevä kiemurteleva tunneli, minkä oheen oli louhittu erilaisia leikkaussali- ja potilastiloja. Sairaala ehti nähdä kovaa käyttöä 2. maailmansodan sekä vuoden 1956 neuvostovastaisen kansannousun aikana.

Museokäytössä oli kasattu useita kymmeniä vahanukkeja esittämään sairaalatoimintaa. Yhteen potilassaliin oli kylmän sodan aikaista erikoistoimintaa esittämään tuotu tunneleita pitkin osissa jopa Mi-2 -helikopteri(!) esittämään evakuointia.

28423790_1597936536909810_3429660329809562258_o.jpg
 
Tuli Budapestissä käytyä mielenkiintoisessa paikassa, nimittäin linnakukkulan alle kaivetussa sairaalassa/ydinbunkkerissa, "Hospital in the Rock".

Alkuperäinen projekti toteutettiin 30-luvulla ja tarkoituksena oli saada modernit tilat n. 60 leikkausta vaativalle potilaalle. Sittemmin sairaalan kapasiteettia laajennettiin ja 60-luvun tienoolla kommunistivetoisesti tehtiin kyseisen tilan yhteyteen salainen hätäydinbunkkeri valtiojohdolle, kun linnakukkulalla on tärkeimpiä valtion rakennuksia. Tuloksena oli noin kilometrin mittainen klaustrofobisuutta herättelevä kiemurteleva tunneli, minkä oheen oli louhittu erilaisia leikkaussali- ja potilastiloja. Sairaala ehti nähdä kovaa käyttöä 2. maailmansodan sekä vuoden 1956 neuvostovastaisen kansannousun aikana.

Museokäytössä oli kasattu useita kymmeniä vahanukkeja esittämään sairaalatoimintaa. Yhteen potilassaliin oli kylmän sodan aikaista erikoistoimintaa esittämään tuotu tunneleita pitkin osissa jopa Mi-2 -helikopteri(!) esittämään evakuointia.

28423790_1597936536909810_3429660329809562258_o.jpg

Ainakin myös Prahassa on samanlainen kylmän sodan bunkkerikompleksi. Kesäkuun lopulla kävin kaupungissa. Tosin bunkkerikierros piti jättää väliin.

 
Tallinnassa Toompean mäen alla on myös kiinnostava luolasto. Alun perin se tehtiin joskus 1600- luvulla yhdistämään eri linnoitteet eli redutit toisiinsa. Ja tietysti tarkoituksena sillä oli suojata omien joukkojen siirrot vihollisen tulen alta. Sinne järjestetään ohjattuja käyntejä. Mielenkiintoinen paikka. Sitä on käytetty pommisuojana toisessa maailmansodassa, johtokeskuksena kylmän sodan aikana ja lopuksi spurgut asui siellä sen jälkeen kun NL kaatui. Osa luolastosta on avattu kävijöille, osa on vielä jopa tutkimatta ja siksi suljettu yleisöltä. Suosittelen.
 
Aatun Barbarossan aikaista päämajaa mainostaa HS:


Hitlerin operaatio Barbarossan aikaiseen päämajaan halutaan houkutella lisää turisteja, asiantuntija varoittaa rakentamasta ”natsiteemapuistoa”
Puolassa sijaitsevaa Wolfsschanzea uudistetaan turistien houkuttelemiseksi. Uudistuksia kritisoivat pelkäävät, että alueesta tulisi uusnatsien pyhiinvaelluspaikka.
Lähes 300000 pääasiassa puolalaista ja saksalaista historiasta kiinnostunutta turistia vierailee Wolfsschanzessa vuosittain. (KUVA: MICHAL FLUDRA / ZUMA PRESS)
Roosa Welling HS
Julkaistu: 31.7. 13:15


PUOLAN syrjäisellä metsäalueella on rykelmä bunkkereiden ja rakennusten raunioita. Niiden jopa kahdeksan metrin paksuissa betoniseinissä kasvaa sammalta ja köynnöksiä, ja paikalta otettujen kuvien perusteella alue näyttää täysin hylätyltä.

Kyseessä on Wolfsschanze, ”sudenpesä”, jota Adolf Hitler käytti toisen maailmansodan aikana päämajanaan vuosina 1941–1944. Se rakennettiin Itä-Preussiin, josta tuli sodan päätyttyä osa Puolan kansantasavaltaa.

Lähellä Kętrzynin kaupunkia sijaitseva alue oli aikoinaan ympäröity monimutkaisilla piikkilangoin vahvistetuilla puolustusrakennelmilla, ja sieltä löytyi myös lentokenttä ja juna-asema. Päämaja rakennettiin vuonna 1941 aloitettua operaatio Barbarossaa varten, ja Hitler vietti rakennuskompleksissa 850 päivää ennen vetäytymistään Berliiniin.

Sammaloituneella alueella on noin 200 erilaista rakennusta. (KUVA: MICHAL FLUDRA / ZUMA PRESS)
Hitlerin luona Wolfsschanzessa vieraili muun muassa Italian diktaattori
Benito Mussolini sekä muita vaikutusvaltaisia liittolaisia, ja sieltä käsin tehtiin suunnitelmia Neuvostoliiton ja Euroopan juutalaisten tuhoamiseksi.

KARUSTA ulkonäöstään huolimatta päämajaa ei ole hylätty. Lähes 300 000 pääasiassa puolalaista ja saksalaista historiasta kiinnostunutta turistia vierailee Wolfsschanzessa vuosittain. Sisäänpääsymaksu alueelle on 15 zlotya eli noin 3,5 euroa.

Alueesta vastaavat puolalaiset viranomaiset haluavat nyt
BBC:n mukaanhoukutella paikalle entistä enemmän turisteja, ja päämajaa aiotaan uudistaa.

Paikalle on muun muassa tehty hiljattain uusi sisäänkäyntirakennus ja parkkipaikka. Alueelle suunnitellaan myös hotellia ja ravintolaa. Armeijan kalustoa on tuotu näytteille, ja ilmainen puhelinsovellus ohjaa turisteja ympäri päämajaa, jonka historiasta voi katsoa halutessaan myös videon.

YKSI Wolfsschanzen suosituimmista nähtävyyksistä ja kerrotuimmista tarinoista liittyy
salamurhayritykseen, joka tapahtui 20. heinäkuuta vuonna 1944 eräässä alueen rakennuksessa.

Useat korkea-arvoiset saksalaiset upseerit ja virkamiehet pyrkivät tuolloin eversti
Claus von Stauffenbergin johdolla murhaamaan Hitlerin räjähteellä, mutta yritys epäonnistui. Neljä ihmistä kuoli ja yli 20 loukkaantui, mutta Hitler selvisi iskusta vähäisillä vammoilla.

Hitler ja Mussolini tarkastelivat epäonnistuneen salamurhayrityksen tuhoja vuonna 1944.(KUVA: HS)
Alueesta vastaavien viranomaisten tärkeä tavoite on BBC:n mukaan jälleenrakentaa pommitettu rakennus. Tällä hetkellä siitä on jäljellä vain betonilattia, mutta rakennukseen aiotaan myöhemmin pystyttää muun muassa ihmisen kokoisia hahmoja kuvaamaan henkilöitä, jotka olivat paikalla pommin räjähdyshetkellä.

VIRANOMAISET kertoivat BBC:lle, että he tekevät kaikkensa, jotta kunnioitus historiaa kohtaan säilyy, kun aluetta muokataan turistiystävällisemmäksi. Uudistuksiin liittyen on kuitenkin esitetty huolia siitä, että alueesta tulisi lopulta jopa uusnatsien pyhiinvaelluspaikka.

Kriitikot ovat myös huomauttaneet, että esimerkiksi natsiunivormuihin pukeutuneiden näyttelijöiden esitykset sekä muut vastaavat vetonaulat saattaisivat muuttaa historiallisesti arvokkaan kohteen halvan oloiseksi teemapuistoksi.

Muun muassa puolalainen sotahistorian professori
Pawel Machcewicz sanoo BBC:lle, että natsisymboliikkaa käyttävien näyttelijöiden esitykset Wolfsschanzessa olisivat ”hulluja ja törkeitä”.

”Sodan jättämät arvet tulisi suojata, ja niiden tulisi toimia oppituntina ihmisille. Uudistukset eivät saa jättää historiaa varjoonsa”, Machcewicz huomauttaa.

Hän myös varoittaa, ettei päämajasta saisi tehdä huvipuistoa, joka saattaisi kääntyä itseään vastaan ja jopa lisätä natsi-Saksan ja Hitlerin ihannointia. Toisaalta uudistukset voivat Machcewiczin mukaan selittää historiaa ja antaa raunioille kontekstin, mutta ne on toteutettava hyvän maun rajoissa.
 
Tallinnassa Toompean mäen alla on myös kiinnostava luolasto. Alun perin se tehtiin joskus 1600- luvulla yhdistämään eri linnoitteet eli redutit toisiinsa. Ja tietysti tarkoituksena sillä oli suojata omien joukkojen siirrot vihollisen tulen alta. Sinne järjestetään ohjattuja käyntejä. Mielenkiintoinen paikka. Sitä on käytetty pommisuojana toisessa maailmansodassa, johtokeskuksena kylmän sodan aikana ja lopuksi spurgut asui siellä sen jälkeen kun NL kaatui. Osa luolastosta on avattu kävijöille, osa on vielä jopa tutkimatta ja siksi suljettu yleisöltä. Suosittelen.
Joo, vahva suositus tuolle.

Kotimaassa sitten modernimpi verrokki on, kun tulette tänne Hervantaan ja pistäydytte joko uima- tai jäähallissa. Ne ovat syvällä maan alla graniittiin louhittuna ydiniskunkestävissä väestönsuojissa.
 
Joo, vahva suositus tuolle.

Kotimaassa sitten modernimpi verrokki on, kun tulette tänne Hervantaan ja pistäydytte joko uima- tai jäähallissa. Ne ovat syvällä maan alla graniittiin louhittuna ydiniskunkestävissä väestönsuojissa.
Tuttu paikka...on tullut tampereella asuessa kierrettyä koko kolossi pariin kertaan..
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Tuossa on ohjeet, kuinka löytää Juice Leskisen haudalle. Samoilla ohjeillä löytyy kolme sotahistoriallista hautaa. Väinö Linnan ja Veikko Sinisalon haudat ovat tuossa Leskisen haudan kohdalla, mutta pääkäytävän eteläpuolella. Ja kun pääportilta kävelee tuonne pohjoisesta sivuavalle Kalevantielle, jää vasemmalle nurmialueelle kapinassa taistelleiden ruotsalaisten muistokivi. Suunnilleen näillä paikkeillä kuoli 3.4.-18 muuan 30-vuotias Olof Palme. Hänen samannimisestä veljenpojastaan tuli myöhemmin Ruotsin pääministeri.
Koko tuo hautuumaa on muuten tärkeää taistelutannerta. Sen läpi taisteltiin (etenkin juuri ruotsalaiset) kohti Tampereen keskustaa.

Suomi-rockin legenda Juice Leskinen esitti yllättävän toiveen viimeiselle matkalle lähtiessään https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006206847.html
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top