Tämä on niin tyypillistä. Ensin lähdetään täysin vapaaehtoisesti kaukaisiin kriisipesäkkeisiin (esim. A-maa) asti miehittäjäksi kaivamaan verta nenästä ja sitten tulee itku silmään kun suurena yllätyksenä huomataan, että terot voivatkin perhana seurata perässä kotimaan kamaralle tekemään vuorostaan oman operatiivisen siirtonsa, eli antamaan länsimaisille valkonaamarosvoille vastapalloon.
Samalla lintukodon harmonia järkähtää kun kaukaisen maan teknoarmeijoiden ilmastoidusta kontista käyty videopelisota projisoituukin yllättäen kotoisen maitokaupan parkkipaikalle tai nakkikioskin jonoon vähemmän kliinisenä, mutta sitäkin brutaalimpana terrorisminuhkana - vieläpä röyhkeästi virka-ajan ulkopuolella. Voi sitä pään pyörittelyä ja vauhkoamista kun pienessä paniikissa nyt poikaporukalla ihmetellään, että miten ihmeessä tällainen voi olla mahdollista, ettei enää uskalla kadullakaan kulkea taakseen katsomatta, koska eihän Suomessa voi mitään pahaa tapahtua eikä edes virkaehtosopimuksessa ole tällaisesta pienestä sivujuonteesta mainittu sanallakaan. Koska terroristit ovat maailmankuuluja likaisista tempuistaan eivätkä he muutenkaan pelaa herrasmiessäännöillä, uhka ei rajoitu pelkästään sotaretkiseikkailijaan itseensä, vaan myös tämän läheisiin ihmisiin.
Huomioiden länsimaiden suuri muslimipopulaatio, radikalisoituminen ja vapaa liikkuvuus olisi erittäin suuri ihme, jos tällaisten skenaarioiden riskitaso olisi puhdas nolla. Se ei ole koskaan sitä ollut ja niin kauan kuin ylipäätään kenenkään kanssa maailmalla nahistellaan, se ei tule sitä olemaankaan. Tämän lisäksi täytyy huomioida myös se, etteivät kaikki suomalaisetkaan suinkaan ilahdu sotilaspuvun nähdessään sekä erilaiset hörhöt ja muut spurgut tuovat vielä soppaan oman mausteensa. Uskokaa tai älkää, mutta kaikista juhlapuheista huolimatta maanpuolustus ei ole täysin yksiselitteisesti koko kansan juttu! Vapaassa, demokraattisessa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa sen ei edes tarvitse olla.
Loppuun lisään vielä vanhan sanonnan: Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Jos pelin henki pelottaa, niin ei kannata pelata, koska aina ei voi olla absoluuttisen kivaa ja sotahommissa ei uhrien määrä yleensä rajoitu pelkästään pahiksiin, vaan myös hyviksille voi käydä köpelösti. Tämä tosiasia on vain hyväksyttävä, jos niihin hommiin mielii ryhtyä.
Pyssyt mukaan varusmiehille Israelin mallin mukaan, niin eipä tarvitse pelätä rättipäiden hyökkäyksiä.
Tämä ei ole hyvä ajatus. Tuoreessa Ruotuväkilehdessä lukijakommenttina eräs nainen totesi maastopukuisten varusmiesten näkemisen herättävän hänessä samantyyppisiä tunteita kuin huomioliiveihin puettujen päiväkotilasten näkeminen katukuvassa. Toteamus ei välttämättä ole kovin kaukaa haettu.
Tällaista järjestelyä voitaneen harkita sitten kun on 100% ammattiarmeija, Nato-jäsenyys ja ampumatarvikekiintiöt kohdallaan.