Spadehommat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pstsika
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Pääsiäinen, juhannus, itsenäisyyspäivä ja joulu on meillä kinkkupäiviä, sikäli mikäli pääsiäistä ja juhannusta varten oon muistanu nasut pakastaa.

Perunalaatikko ja bataattilaatikko kylkeen. Jouluna sit kaikki ne muutkin höysteet.

Tarttee muuten muistaa tehdä sinappia.
 
Maidan kirjoitti:
Herkuttelin kalkkuna pelmeeneilla Tashki K-marketista (voin suositella, ihan jees pikaruoka) . Luomu rypsiöljyllä ja smetanalla, persilja ja kevätsipuli ja luomukurkulla.
Olo oli kurja hoitojen takia, veren Na putosi alas ja aiheutti päänsärkyä ja kuvotusta, samaten verenpaine oli epäilyttävän matala. Söin pelmenit ja kolme venälästä suolakurkkua niin parin tunnin päästä päässä valkeni. Tavallinen suola ei nostanut eikä mikä. Viva hapan kurkku!
(Pelmenit isoitautui mainioksi ruaksi kun kurkku on niin kipeytynyt, liukas taikina menee helposti alas ja lihasisuskiN maistuu, vaikka makuaisti turttunut)

Eli meikä taistelee nyt levyepiteelinarttua vastaan. Sitä poltetaan ja sille annetaan myrkkyä kerran viikossa.:uzi: Se on selvästi alien viruksesta, ne aina rakastaneet vallata minua :camo: Mutta en anna periksi ja taistelen viimeiseen hengenvetoon...AAARRGGRRRRrrrrrrrrrr :uzi:
Epäilen itse asiassa että kaikki syövät ovat virusperäisiä, niitä kaikkia viruksia ei vain tunneta vielä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Voi pelmenit. Täytyykin tehdä taas. Mun ystävä toi venäjältä mulle sellasen levyn millä voi tehdä pelmenejä 30kpl kerrallaan. Ihan mahtava laite. Mulla on kammottava tapa syödä pelmenit sellasen sydänkohtaus juustokastikkeen kanssa. Suolakurkut hunajan ja smetanan kanssa.

Kohta on suonet tukossa.

tsemppiä nartun kanssa tappeluun. Pidetään voitonpäivänparaati kun se on kukistettu!
 
Kokkailin pitkästä aikaa Tenon lohta. Onhan se parempaa kun kaupan lohi mutta ei silti mikään kulinaristinen nautinto. Parempaa ruokaa saa kun käy pyytämässä lähivesistä jotain ahvenia ja laittaa ne tuoreena uuniin. Paikallisten mukaan Tenon lohen väri olisi ilmastonmuutoksen vuoksi muuttunut mutta itse en osaa sanoa vaikuttaako asia makuun. Myös poro on sen verran hinnoissaan että kannattaa olla tarkkana että ostaa sellaista tavaraa mikä on eläessään etsinyt ruokansa itse luonnosta. Itse jätin tänä vuonna mielenosoituksellisesti kotimaisen poron ostamatta ja tilasin sillä rahalla Espanjasta kinkkua ja Ranskasta ankankoipisäilykkeitä hätävaraksi.
 
Liian kallista meikäläisen budjettiin, puolen kuukauden tulot menisi muutaman tunnin huvitukseen. Ei tule kysymykseenkään.
 
hansai kirjoitti:
Taitaa olla Bialetti jossain...Aeropress syrjäytti muut keittimet..
Klikkaa laajentaaksesi...

Kaikki tosta aeropressistä puhuu. En viitsi ostaa koska se vaikuttaa jotenkin muoviselta. Itse en ole vuosiin omistanut muuta kun mutteripannun ja pressopannun. Ja pari eri paikoissa lojuvaa retkipannua. Muuta vikaa en mutteripannusta keksi kun sen että jos sen jättää epähuomiossa tyhjänä induktioliedelle niin induktioliesi ei varsinaisesti tykkää hyvää.
 
Museo kirjoitti:
Kaikki tosta aeropressistä puhuu. En viitsi ostaa koska se vaikuttaa jotenkin muoviselta. Itse en ole vuosiin omistanut muuta kun mutteripannun ja pressopannun. Ja pari eri paikoissa lojuvaa retkipannua. Muuta vikaa en mutteripannusta keksi kun sen että jos sen jättää epähuomiossa tyhjänä induktioliedelle niin induktioliesi ei varsinaisesti tykkää hyvää.
Klikkaa laajentaaksesi...
Muovia ja kumiahan se on..tolkuttoman yksinkertainen laite ja halpa.
Pavut jauhamalla ja tuon läpi painamalla saa jostain syystä parempaa kahvia..
Itsellä on termostaatillinen vedenkeitin..(90 asteeseen kahvivesi)
Mutterissa on maitokahvin ystävälle pikku ongelmana määrä, kun juodaan mukista..
 
Minä taas käytän mutteripannua kaasukeittimellä koska tuntuu haaskaukselta lämmittää sähkölevyä tuommoisen pienen keittimen takia. Sitäpaitsi sähkölevy liian kuuma, vesi valuu läpi liian nopeasti ja keitin lämpenee liikaa jolloin kahvi maistuu palaneelle.
Kaasukeittimellä kun kahvi alkaa valua niin väännän liekin minimille että juuri ja juuri palaa. Tällöin kestää n. pari minuuttia se kahvin valuminen eikä maistu palaneelle.
 
Viimeksi muokattu:
Justin Case kirjoitti:
Osasto Casen kenttäkeittiöllä valmistunut lihahyytelö eli Tytinä,sekä perinteinen lihasoppa,kauhan varressa vanhempi soppakanuunan suuntaaja kersantti Case.
Klikkaa laajentaaksesi...

Viime viikonloppuna soittoruokalan bufeessa oli tuota Tytinää.
Katselin että se ei liiemmälti alle 30v porukalle kelvannut. Miltähän sen pitäisi näyttää että kelpaisi, liekkö Mämmin kanssa aliarvostettua särvintä?, ja turhaan vain ulkonäön perusteella.
Eräs tuttuni korjaa ja ohjelmoi elintarviketeollisuuteen annostelulaitteita. Hän kertoi että jos ja kun joku nuori pääsisi näkemään esim. miten kana kynitään koneellisesti +yms makkaran valmistus prosessia... voi olla ettei enää tekis mieli mm. HK-bluuta.
 
Kalle Päätalon lukemisessa on edetty kolmanteen kirjaan(Kunnan jauhot), jossa lama painaa päälle maailman lisäksi Koillismaassa. Köyhimmissä taloissa syödään "kesäytynyttä särkeä". KIrjassa on jonkin verran kerrottu reseptistä, mutta löysin myös blogin aiheesta.

http://elli-neidin-unelmia.blogspot.com/2011/03/kesaytyneet-eli-laukaiset-kalat.html
Kesäytyneet eli laukaiset kalat
Klikkaa laajentaaksesi...
​
Ennen kuin suolasta tuli edullista, säilöttiin kalaa yleisesti hapattamalla. Yleensä laihat (vähärasvaiset) kalat kuivattiin ja rasvaiset kalat hapatettiin. Siitä on saanut aikanaan nimensä myös graavilohi (eli hautalohi), joka oli maakuopassa hapatettua lohta. Nykyään se on edelleenkin kevyesti suolattua lohta, joka pitemmässä säilytyksessä happanisi.

Voi itsekseen miettiä, kuka koskaan tuli keksineeksi niin erikoisen säilöntätavan kuin kalan hapattamisen. Lopputulos kun ei mitenkään viehättävältä näytä taikka haise. Makuun ilmeisesti tottuu, mistä kertoo se, että hapatetut kalat ovat säilyneet edelleen osana eräitä kansallisia perinteitä. Kalan hapattaminen lieneekin syntynyt käytännön pakosta - nälissään todettiin, että kala ei ollut sillä tavoin pilalla, ettei sitä olisi voinut syödä.

Kalanhapattamisesta onkin monin paikoin luovuttu, vaikka ruotsalaiset valmistavatkin edelleen hapansilakkaansa. Suolakalan ystävät ovat kuulemma siitä sanoneet, "[e]ttei se maistu läheskään niin pahalle kuin haisee". Hapatettuun kalaan kuulemma tottuu.

Kalan hapattamista harrastetaan edelleen innokkaasti myös Japanissa, jonka rakkaaseen miso-keittoon kuuluva boniitto-tonnikala (katsuoboshi) on ensin hapatettu ja sitten kuivatettu. Muutakin kalaa siellä hapatetaan.

Kaukoidässä (Kiinassa, Thaimaassa, Vietnamissa jne.) valmistetaan kalanperkuujätteistä hapattamalla kalakastiketta. Saman tapaista kastiketta valmistettiin hapattamalla perkuujätteestä ja pikkukaloista jo antiikin Roomassa, missä se tunnetttiin nimellä garum. Garum oli roomalaisten herkkua. Myös islannissa hapatetaan eli fermentoidaan haikalaa ja saadaan näin luonnostaan syömäkelvoton kala syötäväksi.

Suomessa happaman kalan syönti oli yleistä vielä 1700-luvulla. Itä- ja Pohjois-Suomessa sitä oli yleisesti tarjolla vielä 1900-luvun alussakin. Esimerkiksi muikku ja kilohaili ovat kuulemma saaneet nimensäkin tästä säilöntavasta. Kun makuaisti oli happamaan kalaan tottunut, saatettiin sitä pitää suolakalaa parempana.

Savossa ja Karjalassakäytettiin kalakerrosten välissä ruisjauhoja hapatuksen varmistamiseen. Muita hapatuksen avustajia olivat hapanleipäjuuri ja piimä, jotka molemmat valmistuvat hapattamalla.

Aasiassa on ruisjauhon sijasta käytetty keitettyä riisiä. Suolaa ei alunalkaen käytetty hapatuksessa lainkaan, mutta kun suola yleistyi keskiajalta lähtien, alettiin sekä hapatettava että kuivattava kala esisuolata. Tänäkin päivänä kalaa hapatetaan edelleen Keski-, Itä- ja Pohjois-Suomessa, vaikkei se enää olekaan yleinen herkku.


Miten kalat hapatettiin?

Puusaavi tai -pytty pestiin kuumalla katajavedellä. Peratut, pikaisesti pestyt kalat (yleensä särjet) valutettiin korissa. Kuivatun saavin pohjalle ripoteltiin ruisjauhoja, joita käytettiin kymmentä kalakiloa kohden 3-4 isoa lusikallista. Jauhoja ja suolaa laitettiin pohjalle niin paljon, että se peittyi. Vaihtoehtoisesti astian uurteet voitiin sivellä happamella ruistaikinajuurella.

Kerroksittain laitettiin astiaan kalaa ja suola kourallisia, kunnes astia tuli täyteen. Päällimmäiseksi tuli suolaa. Aluksi päälle ei pantu painoa eikä sen paremmin kanttakaan. Pimeässä ja viileässä paikassa kaloja pidettiin viikon verran. Sen jälkeen päälle laitettiin kansi ja isohko kivi painoksi. Kalojen annettiin olla koskematta suolavedessä, jossa ne happanivat syömäkelpoisiksi vajaassa kuukaudessa. Kesäytynyt kala vain parani vanhetessaan, kunhan astiaa ei siirrelty, ja se säilyi jopa pari vuotta syötävänä.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Tytinähän on vain pitkään keitettyä lihaa,hyvässä suolavedessä,sitten vain gelatiinia joukkoon ja annetaan hyytyä,itse teen sen pelkästä sian lavasta,toiset laittaa mullia sekaan,sekaan voi laittaa maustepippureita ja sipulia jotka ongitaan pois ennen gelatiinia,lyökki siis kokonaisena ja kuorineen,meillä muksut syö ja myös valmistaakin toisinaan.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top