Spadehommat

En käytä vatkainta vaan sellaista reikärautaa. 12 isoa pottua, en oo punninnu, mutta varmaan 1,5 kg. Voin 70-100g siipaloin lastuiksi että ehtivät sulata. Potut sokeripalan kokoisiksi palasiksi, keittoa 12-15 min liian vähäisen suolan kanssa. Neste pois. Sipulit ja voi sekaan ja survontaa. Mikrotettua punasta maitoa sopivasti. Suolan lisäys tai sitten pöydässä sormisuolaa.

Mutta joo, tyvär joka ennen asui etelässä, tuli hiihtolomalle kaverinsa kanssa. Tottakai tiesin että ku tyvär tulee, hän haluaa kalaa. Paistelin sitten siiat ja ei ku pöytään. Tyvären kaveri sanoi siinä vaiheessa että hän ei voi syödä kalaa. Miksi ? ku se maku on niin paha. Totesin että maista nyt tyttöhyvä. Maistoi ja söi. Seuraava hiihtoloma...samainen sofi kysyi ekaksi että kai saadaan sitä paistettua siikaa jonain pvana. No saatte toki. Sofin äiti soitti mulle jossain vaiheessa että söikö se tyttö oikeasti kalaa... Vastasin että söi se ja halus lisää.
Näinpä.

Ylleensä kannattaapi toimia oman maun mukkaan. Kaikilla ei ole sitä ommaa makuakaan. Siispä yritän mennä pienimmällä yhteisellä nimittäjällä näissä viesteissäni.

Mutta se on semmosta, että nuo nuoremmat ja aremmat kaipaa aina opastusta.
"Sikanautaa vai naudan paistilihaa?"
"Kinkkua vai sisäfilettä?"
"5,56 vai 7,62?"
"Desperate cry!"
 
Näinpä.

Ylleensä kannattaapi toimia oman maun mukkaan. Kaikilla ei ole sitä ommaa makuakaan. Siispä yritän mennä pienimmällä yhteisellä nimittäjällä näissä viesteissäni.

Mutta se on semmosta, että nuo nuoremmat ja aremmat kaipaa aina opastusta.
"Sikanautaa vai naudan paistilihaa?"
"Kinkkua vai sisäfilettä?"
"5,56 vai 7,62?"
"Desperate cry!"
Jopa on mietittävää. Sikaa emme syö, nautaakaan emme varmaan. Vyöräytän leikkuulaudalle hirven tai poron.

Sisäfile on kummallisen arvostettua tavaraa. Ite teen siitä lihakeiton. Paistaa tuota lihaa ei kannata, keitettynä jopa hyvää.
"5,56 vai 7,62?" sen ku taajokaa. Mulla on kaapissa 3 erilaista 6,5 millistä. 5.56 jos saa käyttää aluluoteja. Jos ei saa käyttää niin 7.62
 
  • Tykkää
Reactions: EK
Mietiskelen tässä miten arkkupakastimen voisi yhdistää vierassängyksi, vuodesohvaksi tai edes TV-tasoksi. On niin onnettoman kokoinen jääkaappipakastin eikä näissä maalikylän asunnoissa ole tilaa arkulle.

Niin… pakastimesta loppui hirvi…
 
Muussin tekeminen ei ole mikkään Euroopan konsti. Kuitenkin sen pitää olla hyvästä perunasta.

Itse tykkään kuoria ja pieniä perunat suunnilleen tasakokoisiksi (ei ole ihan nokonuukaa).
Halutessaan voi käyttää kasvis/lihakuutioita maustamiseen. Sipuli on makuasia.
Vatkaimella tullee hyvä muussi.
Kaada liemi pois, kun potut on kypsiä.
Jätä (ihan) pikkusen keittolientä kattilanpohjalle. Voit tehdä koko muusin keittoliemeen halutessasi, jolloin se pitää ottaa talteen. Itse käytän maitoa tai kermaa.
Laita läskisti suolaa.
Laita kovasti rasvaa ennen sekoittamista. Itse käytän Oivariinia tai voita.
Painele ensin potut rikki ja sitten vatkaa sekaisin. Lisää nestettä tarpeen mukaan. Muista, että rasva toimii nesteenä, eli mitä enemmän rasvaa, sitä vähemmän nestettä. Muista myös, että kylmä neste jäähdyttää muusin, eli isoissa määrissä neste pitää lämmittää. Normi perheaterialla tämä on turhaa, mutta jos pataljoonan komentaja tarjoaa etulinjasta selvinneille aterian, tämä kannattaa ottaa huomioon.
Muista, että tärkkelys tarttuu, eli jos muusia on paljon, kannattaa miettiä jatkokäsittely.
Kaksi Michelin-tähteä...


 
  • Tykkää
Reactions: EK
Kaksi Michelin-tähteä...


Pitää tosin muistaa, että Michelin lähinnä tekee renkaita. Jotka vieläpä häviävät Nokialle ja Continentalille...

Mutta onhan tuossa vähän oikeansuuntaista yritystä.
 
Pitää tosin muistaa, että Michelin lähinnä tekee renkaita. Jotka vieläpä häviävät Nokialle ja Continentalille...

Mutta onhan tuossa vähän oikeansuuntaista yritystä.
Noh, meikäläisellä on tapana säilyttää ne perunankuoret ja keittää ne maidossa. Siitä tulee hyvin nestettä muussiin, kaksi kertaa pasurin läpi ja 40% voita niin homma toimii tosi hyvin.
Huom: ravintolakokin resepti, ei päivittäiseen käyttöön
 
Talvella tuli lehdessä vastaan jonkun kokin vinkki muusin suhteen, että perunat tulisi keittää kuori päällä ja sitten vasta kypsänä kuoria ennen muusin tekoa. Joku rakennejuttu siinä oli, että paransi lopputuloksen koostumusta. Jäi vaan mielikuva, että tavissuu ei eroa huomaa, mutta ammattimaistelija valmistustavan voisi erottaa.
 
  • Tykkää
Reactions: EK
Jotkut laittaa muusiin voin lisäksi vielä kananmunan keltuaisen.

Pitäis testata tämäkin homma joskus.
Duchesse-perunaan tulee aina. Eli muusi ja siihen keltuaista ja muskottia sekä valkopippuria. Pursota muusista kukka uunipellille ja paista uunissa.

Olen tainnut kerran tehdä juoppo-opiston (ravintolakoulu) jälkeen. Ihan jees, mutta ehkä vähän turhan isotöinen arkiruoalle.
 
Jostain syystä tänään tuli mieleen just nuo huippukokit ja niiden neuvot.

Muutama vuosi sitten MTV3:n uutisissa oli, kun huippukokit olivat menneet johonkin pääkaupunkiseudun kouluun tekemään ruokaa. Aivan sitten mahtavat sapuskat saivat aikaiseksi ja paikalle kutsutut kaupungin päättäjätkin totesivat, että hyvin riittää raha herkkuruokaan, kun on tekijät asialla. Tosin sitten ohimennen keittiömestari tunnusti, että jälkiruoka meni yli budjetin ja tehtiin "firman piikkiin". Myöskään leipä ja levite eivät mahtuneet budjettiin, mutta kun kaapissa oli, niin tarjottiin kuitenkin. Että mitä aktuaalista vittua? Näinkö se ammattilainen firmassakin tekee, että taikaseinästä ilmestyy osa tarjoomuksista ja osan tuotteista voi antaa asiakkaalle ilmaiseksi? Ja toimittajan ainoa kommentti oli, että "Miksi ei ollut kiisseliä?"

Viime syksynä iltikseen oli kerätty "huippukokeilta" vinkkejä, miten tehdään halvalla ruokaa, kun energia ja elintarvikkeet kallistuvat. "Jätä liemikuutiot kauppaan! Ne ovat tosi kalliita!" ja sitten ostetaan ranskankermaa, ruokosokeria, neilikkaa yms. "No niitä on aina kaapissa." Ehkä sinulla. Tai toinen suosittaa halpoja ruhonosia, joita haudutetaan 6-10 tuntia uunissa. Okei. Se sähkö on sitten vissiin ilmaista? Varmaan parhaat neuvot jutussa oli, että suunnittele ruokalistasi, älä tee hävikkiä.

Eikä mitään pois keittiöalan ammattilaisilta. Hyvä ravintolaruoka vaatii oikeasti perehtyneisyyttä ja ammattitaitoa. Mutta joskus tehtävänanto ei mene ihan kohdalleen näissä mediajutuissa.
 
Jostain syystä tänään tuli mieleen just nuo huippukokit ja niiden neuvot.

Muutama vuosi sitten MTV3:n uutisissa oli, kun huippukokit olivat menneet johonkin pääkaupunkiseudun kouluun tekemään ruokaa. Aivan sitten mahtavat sapuskat saivat aikaiseksi ja paikalle kutsutut kaupungin päättäjätkin totesivat, että hyvin riittää raha herkkuruokaan, kun on tekijät asialla. Tosin sitten ohimennen keittiömestari tunnusti, että jälkiruoka meni yli budjetin ja tehtiin "firman piikkiin". Myöskään leipä ja levite eivät mahtuneet budjettiin, mutta kun kaapissa oli, niin tarjottiin kuitenkin. Että mitä aktuaalista vittua? Näinkö se ammattilainen firmassakin tekee, että taikaseinästä ilmestyy osa tarjoomuksista ja osan tuotteista voi antaa asiakkaalle ilmaiseksi? Ja toimittajan ainoa kommentti oli, että "Miksi ei ollut kiisseliä?"

Viime syksynä iltikseen oli kerätty "huippukokeilta" vinkkejä, miten tehdään halvalla ruokaa, kun energia ja elintarvikkeet kallistuvat. "Jätä liemikuutiot kauppaan! Ne ovat tosi kalliita!" ja sitten ostetaan ranskankermaa, ruokosokeria, neilikkaa yms. "No niitä on aina kaapissa." Ehkä sinulla. Tai toinen suosittaa halpoja ruhonosia, joita haudutetaan 6-10 tuntia uunissa. Okei. Se sähkö on sitten vissiin ilmaista? Varmaan parhaat neuvot jutussa oli, että suunnittele ruokalistasi, älä tee hävikkiä.

Eikä mitään pois keittiöalan ammattilaisilta. Hyvä ravintolaruoka vaatii oikeasti perehtyneisyyttä ja ammattitaitoa. Mutta joskus tehtävänanto ei mene ihan kohdalleen näissä mediajutuissa.
Joskus lueskelin jotain keittokirjaa jossa tehdään tähteistä ruokaa. Kaikilla toki on tähteenä 13 kananmunaa ja jääkaapin perukoille unohtunut neljää eri sorttista juustoa jotka maksaa 60€ kilo. Ihan sillai vaan pikkuisia paloja vähän kuivahtaneina unohtunut.
 
Ja toimittajan ainoa kommentti oli, että "Miksi ei ollut kiisseliä?"
Toi peruskiisseli on kyllä niin suomalainen jälkkis kun voi keksiä: sekamehutiivistettä, vettä, sokeria ja kylmään veteen perunajauhoa... elä päästä kiehumaan, lisukkeeksi kermavaahtoa, tai halvimpia Marie-keksin palasia leikattuna jotenkin nätisti päälle.

Putoo, varsinkin jossei ole jälkkistä ollut muutamaan toviin, ja helppo kouluttaa.


ps. älä ikinä aliarvioi Marttaliiton iskukykyä. Nykypäivän Lotta-Svärd perheen taloudenhoidossa, ja "nykypäivällä" tarkoitan sitä hetkeä kun nylon-sukkahousut keksittiin...
 
  • Tykkää
Reactions: EK
En käytä vatkainta vaan sellaista reikärautaa. 12 isoa pottua, en oo punninnu, mutta varmaan 1,5 kg. Voin 70-100g siipaloin lastuiksi että ehtivät sulata. Potut sokeripalan kokoisiksi palasiksi, keittoa 12-15 min liian vähäisen suolan kanssa. Neste pois. Sipulit ja voi sekaan ja survontaa. Mikrotettua punasta maitoa sopivasti. Suolan lisäys tai sitten pöydässä sormisuolaa.

Mutta joo, tyvär joka ennen asui etelässä, tuli hiihtolomalle kaverinsa kanssa. Tottakai tiesin että ku tyvär tulee, hän haluaa kalaa. Paistelin sitten siiat ja ei ku pöytään. Tyvären kaveri sanoi siinä vaiheessa että hän ei voi syödä kalaa. Miksi ? ku se maku on niin paha. Totesin että maista nyt tyttöhyvä. Maistoi ja söi. Seuraava hiihtoloma...samainen sofi kysyi ekaksi että kai saadaan sitä paistettua siikaa jonain pvana. No saatte toki. Sofin äiti soitti mulle jossain vaiheessa että söikö se tyttö oikeasti kalaa... Vastasin että söi se ja halus lisää.
Itse käytän kans aina reikärautaa, vatkaaminen pilaa muusin.
Muusin pitää olla jäykkää.

Luraus kermaa, nokare voita ja perunamaustejauhetta sopivasti.

Olen niin suurpiirteinen ruuanlaittaja, että pommin varmaan on ettei kahta kertaa tule samanlaista.
 
Itse käytän kans aina reikärautaa, vatkaaminen pilaa muusin.
Muusin pitää olla jäykkää.

Luraus kermaa, nokare voita ja perunamaustejauhetta sopivasti.

Olen niin suurpiirteinen ruuanlaittaja, että pommin varmaan on ettei kahta kertaa tule samanlaista.
Tämä. Vaikka kuukauden laittaisin samaa ruokaa niin tyttö ilahtuu aina uudesta reseptistä.
 
Luolamies lounasta tullut syötyä muutama päivä putkeen. Lähikaupan palvelutiskiltä saa nyt BBQ ribsejä.
Täys pitkä kylki ja vähän Coleslaw salaattia kylkeen.
 
Työpaikalla huomaa että kesälomat lähestyy. Meidän työpaikalla on 1 huippukokki ja pari muuta peruskeittäjää. Sitte meillä on ravintoloita toisille jakaa.

Jatkuva kädenvääntö tuon huippukokin kanssa että kumpi se on parempaa, perinteinen kotiruoka vai huippuravintolan huippuruoka. Ite äänestän kotiruoan puolesta. Täkäläinen huippuravintola, onneksi edesmennyt, tarjosi huippuruokaa huippuhinnoilla. Koskaan en siellä käynyt mutta menut luin ja kuuntelin palautteita muilta. Miettikää...jos kaivinkone menee mettään ja eka kaivasulla kaapasee turpeet pois maasta niin siitä kauhallisesta tuo kulttikokki loihti maailman luokan herkkuja. Vittu jäkälästä et saa suolaamallakaan syötävää, se on jäkälää ja maistuu maalle

Noh omakohtainen kokemus, toinen maankuulu kokki maankuulussa ravintolassa tarjos rautua tai sorsaa. Otin sorsaa. Lautasella oli sellainen vettynyt tarhasorsapoikasen täkkä. Maistui vedelle. Lähtiessä kysyin kokilta että olitko tosissas. Suuttu perkele.

Joskus innostun mettässä, eli 20 min sitten ammuttu riekko tai koppelo jota taatusti ei ole ehitty riiputtaa, pannaan kypsennysastiaan ja tehään siitä syötävää. Ei maistu vedelle vaan linnulle. Tomaattipyrepurkki on hyvä repussa. Etikka vois toimia samoin, tarttee koittaa.

Mutta joo, rengasfirman kokit vois joskus maistaaki mitä syövät eikä vain tuijottaa siihen miten monimutkainen ja näyttävä se lautasellinen on.
 
Back
Top