Näinpä.En käytä vatkainta vaan sellaista reikärautaa. 12 isoa pottua, en oo punninnu, mutta varmaan 1,5 kg. Voin 70-100g siipaloin lastuiksi että ehtivät sulata. Potut sokeripalan kokoisiksi palasiksi, keittoa 12-15 min liian vähäisen suolan kanssa. Neste pois. Sipulit ja voi sekaan ja survontaa. Mikrotettua punasta maitoa sopivasti. Suolan lisäys tai sitten pöydässä sormisuolaa.
Mutta joo, tyvär joka ennen asui etelässä, tuli hiihtolomalle kaverinsa kanssa. Tottakai tiesin että ku tyvär tulee, hän haluaa kalaa. Paistelin sitten siiat ja ei ku pöytään. Tyvären kaveri sanoi siinä vaiheessa että hän ei voi syödä kalaa. Miksi ? ku se maku on niin paha. Totesin että maista nyt tyttöhyvä. Maistoi ja söi. Seuraava hiihtoloma...samainen sofi kysyi ekaksi että kai saadaan sitä paistettua siikaa jonain pvana. No saatte toki. Sofin äiti soitti mulle jossain vaiheessa että söikö se tyttö oikeasti kalaa... Vastasin että söi se ja halus lisää.
Ylleensä kannattaapi toimia oman maun mukkaan. Kaikilla ei ole sitä ommaa makuakaan. Siispä yritän mennä pienimmällä yhteisellä nimittäjällä näissä viesteissäni.
Mutta se on semmosta, että nuo nuoremmat ja aremmat kaipaa aina opastusta.
"Sikanautaa vai naudan paistilihaa?"
"Kinkkua vai sisäfilettä?"
"5,56 vai 7,62?"
"Desperate cry!"