Eerikainen
Eversti
Terämateriaali ratkaisee, ei nuo kirkkaat veitsiteräkset miksikään mene. Kummaa rautaa jos muutaman kymmenen asteen lämmönvaihtelu pilaisi. Tai nykyaikainen konetiskiaine, olen paljain käsin putsannut jotain pinttyneempää uunipeltiä konetiskiaineella terästetyssä pesuvedessä eikä siinä nahka pala, vähän kuivattaa. Kahvat jos on suunniteltu konepesunkestäväksi niin fine. Tärkeintä on asetella se veitti niin ettei pääse hakkaamaan toisia pestäviä vasten, mielellään ei edes muovitettua ritilää tai koria vasten. Välinekorissa veitti yksin omaan lokeroon ja kun panee terä alaspäin ei tarvi huolehtia hakkaako viereisessä lokerossa olevaan teräskauhaan. Isommat ja pidemmät veitset käy hyvin sinne yläkorin alastaitettavalle hyllylle, kahvikupeilleko se lienee tarkoitettu, puhdistuu sielläkin hyvin. Nuita sepän tekemiä puukahvaisia hiiliteräsveittiä joutuu sitten käsin (lue: vaimo) pesemään. Koliseehan sekin siellä tiskialtaassa, joten varovasti.Kuulemani selitykset ovat tuo lämmönvaihtelu, vahvat kemikaalit ja (mielestäni helpoin selitys) kosketukset muihin esineisiin. Ainakin tuo viimeinen syö varmasti terät ja vähintäänkin kemikaalit turmelee monet kahvat. Ei ikinä veistä pesukoneeseen. Tosin takavuosina yksi löytyi rehupaalin kyljestä. Sitä ei tuotu enää keittiöön.
Oma ihmettely: Mullon kalliilla rahalla ostettu ranskalainen iso hiiliteräspannu. Se pelaa muuton tosi hyvin, mutta pohja nousee aina lämmetessään kuperaksi, olen koittanut induktiolla lämmittää kahdella spotilla vain reunoista, mutta ei auta. Pohja nousee ja lämpimät öljyt valahtaa sinne reunoille. Jostakin luin että sen voisi vasaralla oikaista, mutta kun se oikiaa ihan jäähtyessäänkin. Pitäskö tuo takoa kuumana koveraksi? Induktiolla ei haittaa vaikka se sitten vähän keikkuisikin liesitasolla. Valurautapannut ei kyllä kipristele ja nehän on nykyään varsin edullisiakin. Ei huvittas kuitenkaan tuota hiiliteräspannuakaan heittää kierrätykseen. Onko parviälyllä tietoa?