Sukellusveneet

Nyt tässä on jonkinlainen ristiriita kirjoituksiesi kanssa tai sitten ymmärrän jotain väärin. Ensin lasket yhteen Itämerellä operoivien länsimaiden sukellusveneet Venäjän vastavoimaksi ja toisessa tekstissä opetat muille NATOn toimintaperiaatteita. Huomaathan että mukaanlaskemasi Ruotsi ei ole vielä NATOssa? Jos jokainen hoitaa oman tonttinsa niin sittenhän Saksalta tai Puolalta ei heru veneitä suomenlahdelle jahtaamaan Venäjän veneitä?

Tiedetään jo sotilaallisten harjoitusten sekä yhteistyön perusteella varsin hyvin että näin se asia ei ole, vaan tietysti on valtioiden välisiä sopimuksia, joiden perusteella toimitaan eri tilanteissa. Näin esimerkiksi Suomen ja Ruotsin yhteinen merivalvontajärjestelmä, joka toimii rauhanaikana ja kriisissä. NATO-artikla 5 on se joka painaa puolustuksen osalta eniten sotilaallisessa kriisissä, eli jonkun maan pitäisi tulkita olevansa hyökkäyksen kohteena että se voitaisiin NATOssa katsoa hyökkäykseksi kaikkia muita kohtaan.

Nykyisessä maailmassa sodan ja rauhan välinen tila on yhä epäselvempi, eikä sotia enää julisteta. On vain operaatioita eri alueilla, kuten kyber-, informaatio-, ja perinteiset maa-, meri- ja ilma-alueet. On hyvin epäselvää esimerkiksi että miten toimitaan silloin, jos tapahtuu massiivinen kyberhyökkäys ja samanaikaisesti useita sabotaasi-iskuja. Entä vaikkapa suomalaisen aluksen ajaminen miinaan keskellä Itämerta? Miten se tulkitaan? Silloin ei ketään vastaan varsinaisesti hyökätä, vaan asian voi laittaa vanhojen miinojen tms. syyksi. Vaikka tutkimus paljastaisi epäilyn moderniksi merimiinaksi, joka on laskettu jostain aluksesta tai sukellusveneestä, on todella vaikeaa tulkita sitä yksinään sodanjulistukseksi. Voi kuitenkin miettiä että mitä rahtilaivan miinaanajo merkitsisi nyt rauhanaikana suomen kauppamerenkululle ja huoltovarmuudelle. Entä mitä se merkitsisi sotilaallisesti meille?

Tunnuksettomien erikoisjoukkojen käyttö maiden raja-alueilla on myös epäselvää, jos epäilty vastapuoli kiistää kaiken. Näitä tilanteita tulee pohtia ja niitä riittää moninaisuudessaan, eikä ole suinkaan varmaa että mikä tai mitkä tilanteet katsotaan sodanjulistukseksi. Tilanteet voivat jatkua pitkäänkin ilman massiivista sotilasinterventiota.

Sukellusveneistä aiheutuva uhka ei ole Itämerellä niiden nopeus, vaan kyky tiedustella vastapuolta, miinoittaa, tuhota muita sukellusveneitä sekä vähemmän tärkeänä tuhota vastapuolen pinta-aluksia. Itämeri on niin pieni ja matala, että siellä ei ole tarvetta suurille nopeuksille ja kyvylle sukeltaa syvälle. Sukellusveneitä käytetään yksittäin ja ne ovat matalassa vedessä haavoittuvia varsinkin sen jälkeen kun ne on havaittu. S-veneiden etuna on pysyä mahdollisimman huomaamattomana mahdollisimman pitkään. Vain erittäin tärkeä maali on syy laukaista ase, muutoin tiedustelu on niiden pääasiallinen tehtävä. On myös syytä huomata että sukellusveneiden kokonaismäärästä vain osa on kerrallaan toimintavalmiudessa. Merelle ei ole lähettää siis kaikkia aluksia tehtävälle samanaikaisesti, koska veneiden huollot ovat pitkiä, kuten niiden tehtävätkin.

Sinulla tuntuu olevan kova tarve päteä NATO-asiantuntijana täällä foorumilla ja toistuvasti kuittailet muille heidän mielipiteistään. En näe kuitenkaan tekstistäsi että olisit mitenkään erityisen hyvin itsekkään perillä NATO- toimintaperiaatteista tai valtioiden yhteistoiminnasta sotilaallisessa kriisissä.
Ei ole ristiriitaa kun tajuaa maavoiman ja merivoiman eron. Maavoimalla/JOINT:lla on tyypillisesti vastuualue, kun taas merivoimaa operoidaan kulloisenkin tarpeen mukaan. Siellä merisodassa se kunkin "tontti" on se alusvoiman suuntaaminen niihin Naton taisteluosastoihin. Niitä sitten aluevastuussa oleva JOINT-johtoporras käyttää siellä missä se milloinkin tarvitsee. Ei mene väärin, jos arvaa, että Itämerellä toimii useampi Naton johdossa oleva meritaistelukomponentti ja niihin ne sukellusveneet ainakin suurimmaksi osaksi liitetään. Saattaa tietenkin olla erillisillä veneilläkin jotain tehtäviä, kuka tietää. Tietenkin noita laivasto-osastoja tukee vahva ilmavoima.

Tuo kuvaamasi miinaanajotilanne on juuri niin kuin sanoit: hyökkääjää on vaikea osoittaa. Varsinkin kun se saattaa käyttää jopa vastapuolen miinoja (jos on niitä haltuunsa saanut). Tietenkin aavalla Itämerellä ilman massiivista miinoittamista, miinaanajon riski on todella pieni. En tiedä, mahtaako Venäjällä olla enää paljon miinoja, tietääkö joku?

Kyllä Itämeri on jo sen verran iso, että veneen nopeudelle todellakin on tarvetta. Torpedojen tehokas kantama on yllättävän lyhyt. Maalit liikkuu nopeasti ja vielä sukellusveneen väistökuvioita tehden. Jopa veneen huippunopeus on voi olla tarpeen, silloin akut on tyhjät nopeasti. AIP:lla nopeus lienee muutama solmu. Sukellusveneen tiedustelukyky on passiivisella kuuntelulla kauas, mutta epätarkasti. ESM ei kauas kuule, jos ei nosta antennia korkealle. Lähempänä saadaan tarkempi havainto, mutta oma paljastumisriski kasvaa. Ja sitten se kasvaa erityisesti, jos tiedot pitää lähettää radiotielle (no, SATCOM:ssa on kapea keila).

Minun tietämättömyyttä voit haukkua vapaasti, jos saat siitä jonkun tyydytyksen. Siitä vain.
 
Ei ole ristiriitaa kun tajuaa maavoiman ja merivoiman eron. Maavoimalla/JOINT:lla on tyypillisesti vastuualue, kun taas merivoimaa operoidaan kulloisenkin tarpeen mukaan. Siellä merisodassa se kunkin "tontti" on se alusvoiman suuntaaminen niihin Naton taisteluosastoihin. Niitä sitten aluevastuussa oleva JOINT-johtoporras käyttää siellä missä se milloinkin tarvitsee. Ei mene väärin, jos arvaa, että Itämerellä toimii useampi Naton johdossa oleva meritaistelukomponentti ja niihin ne sukellusveneet ainakin suurimmaksi osaksi liitetään. Saattaa tietenkin olla erillisillä veneilläkin jotain tehtäviä, kuka tietää. Tietenkin noita laivasto-osastoja tukee vahva ilmavoima.
Nyt puhumme selvästi eri asioista ja toisemme ohitse. Minä korostin sitä että on olemassa paljon muutakin, kuin totaalinen sota ja rauha. Artikla 5 aktivoiminen edellyttää että jokin valtio kokee olevansa hyökkäyksen kohteena. Ennen sitä ei ole merisotaa, kuten sen mainitset. Totaalisen sodan alkaessa ja tuon artikla 5 aktivoituessa ei ole enää epäselvää että miten toimitaan, koska on suunnitelmat ja NATO- kokoonpanot eri perinteisissä domaineissa.

Venäjän intresseissä ei ole pelon lietsomisesta huolimatta käynnistää tahallisesti avointa sotaa NATOn ja sen itsensä välille. Sama koskee länttä. Se mitä tapahtuu rauhan ja sodan välissä on sitten eriasia ja kuten on nähty viime vuosina, sielläkin on melkoinen repertuaari keinoja olemassa. Olemme nähneet näistä vain pienen osan ja tällä alueella artikla 5 ei vastaa täysin uhkiin. On siis yhä tärkeämpää rakentaa yhteyksiä eri maiden puolustuksen ja poliittisen johdon välille niin että tieto liikkuu nopeasti ja kattavasti sekä solmia sopimukset etukäteen monien tilanteiden varalta. Tärkeää on myös harjoittelu monien maiden kanssa ja tätähän kohti suomikin on mennyt jo vuosia ennen NATOa (JEF, cross-border training, liikkuvat rannikkojoukot suomi-ruotsi, yhteiset tilannekuvahankkeet Itämerellä, isäntämää-sopimukset, sotilaalliset puitesopimukset jne.).
Tuo kuvaamasi miinaanajotilanne on juuri niin kuin sanoit: hyökkääjää on vaikea osoittaa. Varsinkin kun se saattaa käyttää jopa vastapuolen miinoja (jos on niitä haltuunsa saanut). Tietenkin aavalla Itämerellä ilman massiivista miinoittamista, miinaanajon riski on todella pieni. En tiedä, mahtaako Venäjällä olla enää paljon miinoja, tietääkö joku?
En kyllä itse miinoittaisi avomerta, koska pohjamiinat eivät toimi syvältä tai vaikutusta ei voida saada tarkkaan haluttuun maalityyppiin. Miinoittaisin sensijaan ne rannikkoalueet ja matalikot kauppareittien varrella tai satamaan johtavien lähestymisväylien kohdilla jos haluaisin tehdä haittaa. Se ei vaadi kummoista tietoa kun meri on pieni ja laivaliikenne kulkee samojen satamien välillä säännöllisesti.

Jos Venäjä on säästänyt maamiinoja ja tankkeja hurjat määrät ja käyttää niitä nyt sodassa niin voidaan kyllä olettaa että se ei ole heittänyt myöskään merimiina-asetta menemään. Siellä ei hävitetä juuri mitään toimivaa ja aivan varmasti tätä miinoitusta on suunniteltu sukellusveneistä tehtäväksi kun näitä miinoja oli kylmän sodan aikana lännessäkin. On myös mahdollista että miinoja voidaan laskea siviilialuksista, jotka kulkevat reiteillä ilman havaintoa. Ryssät tykkäävät tunnetusti kaikesta harhautuksesta ja koiruuksista. En myöskään usko että suomen merivoimat varautuisi turhaan miinantorjuntaan jos niitä miinoja ei venäjällä olisi. Tuskinpa me varaudumme siihen että Ruotsi tai Saksa miinoittaisi meidän rannikkoamme?
Kyllä Itämeri on jo sen verran iso, että veneen nopeudelle todellakin on tarvetta. Torpedojen tehokas kantama on yllättävän lyhyt. Maalit liikkuu nopeasti ja vielä sukellusveneen väistökuvioita tehden. Jopa veneen huippunopeus on voi olla tarpeen, silloin akut on tyhjät nopeasti. AIP:lla nopeus lienee muutama solmu. Sukellusveneen tiedustelukyky on passiivisella kuuntelulla kauas, mutta epätarkasti. ESM ei kauas kuule, jos ei nosta antennia korkealle. Lähempänä saadaan tarkempi havainto, mutta oma paljastumisriski kasvaa. Ja sitten se kasvaa erityisesti, jos tiedot pitää lähettää radiotielle (no, SATCOM:ssa on kapea keila).
Monet sotalaivat kulkevat kyllä lujaa maksiminopeudella, mutta se rajoittaa niiden toimintamatkaa reilusti. Yleensä fregatti-luokan alusten maksimaalinen toimintamatka ilmoitetaan alle 14-15 knts nopeuksille, mikä ei ole kyllä paljon torpedoille. Eikä mikään estä s-venettä odottelemassa reitin varrella sopivassa paikassa. Sukellusveneet eivät ole kuitenkaan vain omien sensoriensa varassa (jotka ovat kyllä erittäin tarkkoja, koska kykenevät löytämään s-veneitä ja ohjaamaan torpedoita niitä vastaan), vaan saavat tietoa ulkoisista verkoista.
Esimerkiksi ruotsin Gotland-luokan SESUB 960 taistelujärjestelmä kykenee ottamaan tietoa passiivisesti periskooppisyvyydestä ruotsin puolustusvoimien tietoverkoista. Sitä ei siis voida havaita signaaliherätteen avulla, muuten kuin että vene lähettää itse tietoja verkkoon. Veneet ovat siis hyvin perillä meritilannekuvasta ulkoisten sensorien avulla passiivisestikin toimien.

Sensijaan Gotland-luokan huippunopeus sukelluksissa jää selvästi (20 knts) ydinsukellusveneiden vastaavista nopeuksista (yli 30 knts). Pienten veneiden eduksi katsotaan huomaamattomuus ja ketteryys sekä AIP-voimalähteet, joilla voidaan edetä erittäin hiljaisesti tiedustellessa. Jos huippunopeus olisi olennaista, tuskin veneitä olisi kehitetty tähän suuntaan.

Minun tietämättömyyttä voit haukkua vapaasti, jos saat siitä jonkun tyydytyksen. Siitä vain.
En ole haukkunut sinua. Kukaan ei ole kuitenkaan profeetta omalla maallaan ja NATO on uusi asia meille kaikille koska emme ole olleet liittouman sisällä koskaan aikaisemmin.
 
Nyt puhumme selvästi eri asioista ja toisemme ohitse. Minä korostin sitä että on olemassa paljon muutakin, kuin totaalinen sota ja rauha. Artikla 5 aktivoiminen edellyttää että jokin valtio kokee olevansa hyökkäyksen kohteena. Ennen sitä ei ole merisotaa, kuten sen mainitset. Totaalisen sodan alkaessa ja tuon artikla 5 aktivoituessa ei ole enää epäselvää että miten toimitaan, koska on suunnitelmat ja NATO- kokoonpanot eri perinteisissä domaineissa.

Venäjän intresseissä ei ole pelon lietsomisesta huolimatta käynnistää tahallisesti avointa sotaa NATOn ja sen itsensä välille. Sama koskee länttä. Se mitä tapahtuu rauhan ja sodan välissä on sitten eriasia ja kuten on nähty viime vuosina, sielläkin on melkoinen repertuaari keinoja olemassa. Olemme nähneet näistä vain pienen osan ja tällä alueella artikla 5 ei vastaa täysin uhkiin. On siis yhä tärkeämpää rakentaa yhteyksiä eri maiden puolustuksen ja poliittisen johdon välille niin että tieto liikkuu nopeasti ja kattavasti sekä solmia sopimukset etukäteen monien tilanteiden varalta. Tärkeää on myös harjoittelu monien maiden kanssa ja tätähän kohti suomikin on mennyt jo vuosia ennen NATOa (JEF, cross-border training, liikkuvat rannikkojoukot suomi-ruotsi, yhteiset tilannekuvahankkeet Itämerellä, isäntämää-sopimukset, sotilaalliset puitesopimukset jne.).

En kyllä itse miinoittaisi avomerta, koska pohjamiinat eivät toimi syvältä tai vaikutusta ei voida saada tarkkaan haluttuun maalityyppiin. Miinoittaisin sensijaan ne rannikkoalueet ja matalikot kauppareittien varrella tai satamaan johtavien lähestymisväylien kohdilla jos haluaisin tehdä haittaa. Se ei vaadi kummoista tietoa kun meri on pieni ja laivaliikenne kulkee samojen satamien välillä säännöllisesti.

Jos Venäjä on säästänyt maamiinoja ja tankkeja hurjat määrät ja käyttää niitä nyt sodassa niin voidaan kyllä olettaa että se ei ole heittänyt myöskään merimiina-asetta menemään. Siellä ei hävitetä juuri mitään toimivaa ja aivan varmasti tätä miinoitusta on suunniteltu sukellusveneistä tehtäväksi kun näitä miinoja oli kylmän sodan aikana lännessäkin. On myös mahdollista että miinoja voidaan laskea siviilialuksista, jotka kulkevat reiteillä ilman havaintoa. Ryssät tykkäävät tunnetusti kaikesta harhautuksesta ja koiruuksista. En myöskään usko että suomen merivoimat varautuisi turhaan miinantorjuntaan jos niitä miinoja ei venäjällä olisi. Tuskinpa me varaudumme siihen että Ruotsi tai Saksa miinoittaisi meidän rannikkoamme?

Monet sotalaivat kulkevat kyllä lujaa maksiminopeudella, mutta se rajoittaa niiden toimintamatkaa reilusti. Yleensä fregatti-luokan alusten maksimaalinen toimintamatka ilmoitetaan alle 14-15 knts nopeuksille, mikä ei ole kyllä paljon torpedoille. Eikä mikään estä s-venettä odottelemassa reitin varrella sopivassa paikassa. Sukellusveneet eivät ole kuitenkaan vain omien sensoriensa varassa (jotka ovat kyllä erittäin tarkkoja, koska kykenevät löytämään s-veneitä ja ohjaamaan torpedoita niitä vastaan), vaan saavat tietoa ulkoisista verkoista.
Esimerkiksi ruotsin Gotland-luokan SESUB 960 taistelujärjestelmä kykenee ottamaan tietoa passiivisesti periskooppisyvyydestä ruotsin puolustusvoimien tietoverkoista. Sitä ei siis voida havaita signaaliherätteen avulla, muuten kuin että vene lähettää itse tietoja verkkoon. Veneet ovat siis hyvin perillä meritilannekuvasta ulkoisten sensorien avulla passiivisestikin toimien.

Sensijaan Gotland-luokan huippunopeus sukelluksissa jää selvästi (20 knts) ydinsukellusveneiden vastaavista nopeuksista (yli 30 knts). Pienten veneiden eduksi katsotaan huomaamattomuus ja ketteryys sekä AIP-voimalähteet, joilla voidaan edetä erittäin hiljaisesti tiedustellessa. Jos huippunopeus olisi olennaista, tuskin veneitä olisi kehitetty tähän suuntaan.


En ole haukkunut sinua. Kukaan ei ole kuitenkaan profeetta omalla maallaan ja NATO on uusi asia meille kaikille koska emme ole olleet liittouman sisällä koskaan aikaisemmin.
Ok,
tuo dieselveneiden hitaus ei johdu mistään muusta kuin akkukapasiteetin puutteesta. Sähkömoottoreita voisi laittaa 2 peräkkäin, mutta sitten 30 s nopeudella akut kestäisi vain 15 minuuttia. Ydinvene on aivan toista maata, se voi pitää 30 s + nopeutta yllä lähes rajattomasti. Vain mahdollinen jäähdytystehon puute voi tulla vastaan.

Siksi dieselvene ei muodosta uhkaa taistelualukselle eikä taisteluosastoille avomerellä. Ellei satu peikkomainen tuuri. Sitä sattuu harvoin. Ja tietenkin omat suvet suojaa. Se on monimutkainen alusten koreografia, jolla taisteluosaston komentaja pitää osastonsa mahdollisimman turvassa vastustajan suveilta.

Tuo sota-aluksen toimintamatka ei tule vielä merkittävällä tavalla vastaan 22 - 24 s nopeuksissa, toki lyhenee tietysti. Suojaavien alusten liikehdintä tapahtuisi hiukan tätä suuremmalla nopeudella pl. kuuntelu, silloin ehkä hidastetaan hiljaiseen nopeuteen. Tietysti pyritään käyttämään ensisijassa helikopteria. Jos Itämerellä nyt koottaisiin saattue ja siinä ei olisi pakko olla tankkereita, mukaan huolittaisiin vain yli 22 s kulkevia rahtialuksia. Tankkerisaattueet on hitaampia, jopa vain 12 - 14 s. Niitä onkin sitten suojattava tarkasti, itse nopeus ei anna suojaa.
 
Ok,
tuo dieselveneiden hitaus ei johdu mistään muusta kuin akkukapasiteetin puutteesta. Sähkömoottoreita voisi laittaa 2 peräkkäin, mutta sitten 30 s nopeudella akut kestäisi vain 15 minuuttia. Ydinvene on aivan toista maata, se voi pitää 30 s + nopeutta yllä lähes rajattomasti. Vain mahdollinen jäähdytystehon puute voi tulla vastaan.

Siksi dieselvene ei muodosta uhkaa taistelualukselle eikä taisteluosastoille avomerellä. Ellei satu peikkomainen tuuri. Sitä sattuu harvoin. Ja tietenkin omat suvet suojaa. Se on monimutkainen alusten koreografia, jolla taisteluosaston komentaja pitää osastonsa mahdollisimman turvassa vastustajan suveilta.

Tuo sota-aluksen toimintamatka ei tule vielä merkittävällä tavalla vastaan 22 - 24 s nopeuksissa, toki lyhenee tietysti. Suojaavien alusten liikehdintä tapahtuisi hiukan tätä suuremmalla nopeudella pl. kuuntelu, silloin ehkä hidastetaan hiljaiseen nopeuteen. Tietysti pyritään käyttämään ensisijassa helikopteria. Jos Itämerellä nyt koottaisiin saattue ja siinä ei olisi pakko olla tankkereita, mukaan huolittaisiin vain yli 22 s kulkevia rahtialuksia. Tankkerisaattueet on hitaampia, jopa vain 12 - 14 s. Niitä onkin sitten suojattava tarkasti, itse nopeus ei anna suojaa.
Solmun lyhenne on kn (tosin ICAO-standardissa kt). Käyttämäsi s on sekunnin lyhenne. Et varmaankaan myöskään lyhennä vaikkapa senttimetriä sm:ksi?
 
Ydinkäyttöiset ja dieselmoottoriveneet eivät ole ainot vaihtoehdot. Toki Stirling-moottori on myös dieselkäyttöinen. Salaisuushan tämä ei tietenkään ole mutta hieno ja käyttökelpoinen oivallus.

Ööh, Gotland-luokan sukellusveneet nimenomaan ovat dieselveneitä. Sukellusajan pidentämiseksi niissä on kaksi Stirling-moottoria, jotka pyörittävät 75 kW generaattoria, jolla voidaan ladata akustoa tai liikkua hyvin hitaasti. Eli Stirling-moottorit täydentävät dieselmoottoreita, eivät korvaa niitä.

Anteeksi, luin viestisi liian nopeasti
 
Viimeksi muokattu:
Ydinkäyttöiset ja dieselmoottoriveneet eivät ole ainot vaihtoehdot. Toki Stirling-moottori on myös dieselkäyttöinen. Salaisuushan tämä ei tietenkään ole mutta hieno ja käyttökelpoinen oivallus.

Striling-kone antaa esim 75 kW. Jos niitä on kaksi, on käytettävissä 150 kW. Sillä saavutetaan 5 solmun nopeus. Ehkä jotkut kaikkein tehokkaimma AIP-koneistot antaa noin 3 MW, sillä vene kulkee jo ihan hyvin. En tiedä missään veneessä semmoista tosin olevan... pitääpä vähän tutkia.
 
Striling-kone antaa esim 75 kW. Jos niitä on kaksi, on käytettävissä 150 kW. Sillä saavutetaan 5 solmun nopeus. Ehkä jotkut kaikkein tehokkaimma AIP-koneistot antaa noin 3 MW, sillä vene kulkee jo ihan hyvin. En tiedä missään veneessä semmoista tosin olevan... pitääpä vähän tutkia.
Kaikkitietävä Wikipedia ilmoittaa sukelluksissa huippunopeudeksi 20 solmua 1300 kW sähkömoottorilla. Akkukapasiteetista en löytänyt mainintaa, joten täysivauhtinen matka on arvoitus.

 
Mitenkäs akkusukellusveneet Itämerellä? Voisi kuvitella lyhyillä matkoilla ja matalassa homman toimivan jopa paremmin, kuin Japanin lähialueilla?
 
Siksi dieselvene ei muodosta uhkaa taistelualukselle eikä taisteluosastoille avomerellä. Ellei satu peikkomainen tuuri. Sitä sattuu harvoin. Ja tietenkin omat suvet suojaa. Se on monimutkainen alusten koreografia, jolla taisteluosaston komentaja pitää osastonsa mahdollisimman turvassa vastustajan suveilta.
Avomeri on aika laaja käsite. Avomeri valtamerellä tarkoittaa melkoisen eri asiaa kuin pienellä Itämerellä, joka on käytännössä suuri järvi lahtineen. Dieselsähköinen vene on omiaan tällaiseen ympäristöön, jossa ei ole pitkiä siirtymiä ja on paljon saaristoa. Matala meri ei vaadi syvälle sukelluskykyä ja pitkän matkan partiointikykyä, kuten valtamerillä. Diesel AIP veneet ovat kustannustehokkaita ja AIP on hiljaisempi kuin ydinsukellusvene, jossa lisäherätettä tulee reaktorin ja höyryturbiinin jäähdytyksestä.

Gotland-luokassa on aika mielenkiintoisia muitakin ominaisuuksia ja kyseinen vene tunnetusti kykeni upottamaan USS Ronald Reaganin simuloidussa harjoituksessa 2005. Lisäksi hyökkäys tehtiin useilla torpedoilla, joka olisi voinut jo upottaa miljardien tukialuksen ja kaiken lisäksi Gotland pääsi karkuun. Tämä tilanne toistui useissa harjoituksissa, joten mistään sattumasta ei ollut kyse.

In 2005, USS Ronald Reagan, a newly constructed $6.2 billion dollar aircraft carrier, sank after being hit by multiple torpedoes. Fortunately, this did not occur in actual combat, but was simulated as part of a war game pitting a carrier task force including numerous antisubmarine escorts against HSMS Gotland, a small Swedish diesel-powered submarine displacing 1,600 tons. Yet despite making multiple attacks runs on the Reagan, the Gotland was never detected.

This outcome was replicated time and time again over two years of war games, with opposing destroyers and nuclear attack submarines succumbing to the stealthy Swedish sub. Naval analyst Norman Polmar said the Gotland “ran rings” around the American carrier task force. Another source claimed U.S. antisubmarine specialists were “demoralized” by the experience.


With the Stirling, a Gotland-class submarine can remain undersea for up to two weeks sustaining an average speed of six miles per hour—or it can expend its battery power to surge up to twenty-three miles per hour. A conventional diesel engine is used for operation on the surface or while employing the snorkel. The Stirling-powered Gotland runs more quietly than even a nuclear-powered sub, which must employ noise-producing coolant pumps in their reactors.

The Gotland class does possess many other features that make it adept at evading detection. It mounts twenty-seven electromagnets designed to counteract its magnetic signature to Magnetic Anomaly Detectors. Its hull benefits from sonar-resistant coatings, while the tower is made of radar-absorbent materials. Machinery on the interior is coated with rubber acoustic-deadening buffers to minimize detectability by sonar. The Gotland is also exceedingly maneuverable thanks to the combined six maneuvering surfaces on its X-shaped rudder and sail, allowing it to operate close to the sea floor and pull off tight turns.

Russia debuted with the experimental Lada-class Sankt Peterburg, which uses hydrogen fuel cells for power. It is an evolution of its widely produced Kilo-class submarine. However, sea trials found that the cells provided only half of the expected output, and the type was not approved for production. However, in 2013 the Russian Navy announced it would produce two heavily redesigned Ladas, the Kronstadt and Velikiye Luki, expected by the end of the decade.

Though the new AIP-equipped diesel subs may be able to go weeks without surfacing, that’s still not as good as going months without having to do so. And furthermore, a diesel submarine—with or without AIP—can’t sustain high underwater speeds for very long, unlike a nuclear submarine. A diesel sub will be most effective when ambushing a hostile fleet whose position has already been “cued” by friendly intelligence assets. However, the slow, sustainable underwater speed of AIP-powered diesel submarines make them less than ideal for stalking prey over vast expanses of water.

These limitations don’t pose a problem to diesel subs operating relatively close to friendly bases, defending littoral waters. But while diesel submarines may be great while operating close to home—the U.S. Navy usually doesn’t.
https://nationalinterest.org/blog/b...lth-submarine-sank-us-aircraft-carrier-116216
Dieselveneet voivat olla ongelma lähellä rannikkoa, joka on läsnä kaikilla laivareiteillä Itämerellä sen pienen koon takia. Kuten sanoin, s-veneiden paras hyöty tulee tiedustelusta, mutta jos palkintona on tukialuksen kaltainen lihava maali, on hyökkäys jo kohtalaisen houkutteleva ja riskin arvoinen.
Tuo sota-aluksen toimintamatka ei tule vielä merkittävällä tavalla vastaan 22 - 24 s nopeuksissa, toki lyhenee tietysti. Suojaavien alusten liikehdintä tapahtuisi hiukan tätä suuremmalla nopeudella pl. kuuntelu, silloin ehkä hidastetaan hiljaiseen nopeuteen. Tietysti pyritään käyttämään ensisijassa helikopteria. Jos Itämerellä nyt koottaisiin saattue ja siinä ei olisi pakko olla tankkereita, mukaan huolittaisiin vain yli 22 s kulkevia rahtialuksia. Tankkerisaattueet on hitaampia, jopa vain 12 - 14 s. Niitä onkin sitten suojattava tarkasti, itse nopeus ei anna suojaa.
Kopteria ei voida käyttää kokoajan, koska silläkin on rajallinen toiminta-aika. Kopterinkin pitää tietää mistä suunnasta ja miltä etäisyydeltä s-venettä etsitään sukelluksista. Se ei ole helppoa. koska suto-kopterit voivat havaita vain kuuntelupojilla kohteen tai sitten laskea hydrofonin leijunnassa pinnanalle. Ensin mainittuja on rajallisesti ja jälkimmäinen vaatii paikallaan pysymistä eli silloin yritetään arvata, mutta jokin havainto pitää olla silti. Meri on liian laaja tehdä noita dippejä sokkona.

En tiedä että onko Itämerellä järkevää soveltaa tuota saattuemallia valtameriltä. Kuten sanottu, alue on todella pieni ja saattueet voivat levittäytyä vain kauempana rannikosta karikkoisuden vuoksi. Muuten ne joutuvat kulkemaan kuin köyhän talon porsaat jonoissa, eikä suojausta saa tehokkaasti ympärille. Saattueetkaan eivät takaa suojaa miinoilta tai väijyviltä suveilta. Lisäksi saattueiden kasaaminen näkyy avaruuteen saakka ja pienellä alueella on helpompi niitä seurata. Siviilialuksista koottu saattue olisi suupala pitkän kantaman meto-ohjuksille ja yksin alusten suuri määrä yhdessä kertoo että se on tärkeä maali. Yksi tai kaksi fregattia ei riitä suojaamaan useita aluksia samanaikaisesti ilmasta ja pinnanalta.

Itämerellä suosisin enemmän ns. screen-taktiikkaa eli luodaan suoja-alueet etukäteen tietyille alueille siviilialuksille, jotka pyritään pitämään vesikuuntelulla ja partioaluksilla vapaana suveista. Esimerkkinä Ahvenanmeri, joka on pienehkö alue, mutta jonka laivat joutuvat säännöllisesti ylittämään. Lisäksi Ruotsin rannikon läheisyydessä olevat reitit voidaan valvoa paremmin ja itse matalat vedet tuovat turvaa suveilta. Tällaiseen meidän ja naapurin voimavarat + NATOn tuki riittäisivät sotilaallisessa kriisissä. Pitää muistaa että samanaikaisesti suurinta osaa NATOn sotalaivastosta jouduttaisiin käyttämään niissä sotilassaattueissa ja joukkojen kuljetuksien turvaamisessa baltiaan + suomeen.
Mitenkäs akkusukellusveneet Itämerellä? Voisi kuvitella lyhyillä matkoilla ja matalassa homman toimivan jopa paremmin, kuin Japanin lähialueilla?
Yläpuolella linkki ja muutama lainaus sieltä. Asia on juurikin noin kuin sanot. Onneksemme Venäjällä ei ole AIP-teknologiaa vielä tai samanlaisia kykyjä kuin Ruotsin Gotlandeissa. Uusin A26 Blekinge tulee olemaan vielä huomattavasti edistyneempi venetyyppi. Se on pelottava vastustaja omassa ympäristössään mille tahansa vastustajalle, saattueessa tai ei.
 
Mitenkäs akkusukellusveneet Itämerellä? Voisi kuvitella lyhyillä matkoilla ja matalassa homman toimivan jopa paremmin, kuin Japanin lähialueilla?
Toimiihan se tietenkin. Mutta samat rajoitteet: jos haluat ajaa hiljaa ja pitkään, ajat hitaasti. Jos tarvitset nopeutta, akut on tyhjät nopeasti. Eikä Stirling-AIP koneisto 2 x 75 kW paljon anna. Sillä pääsee sen max 5 solmua. Nopea saattue, 22 - 24 solmua, on äkkiä tavoittamattomissa. Ja kun sen reittiä eikä mutkailua voi ennakoida, menee homma yhtä huonoksi kuin se on aina mennyt. Ei saksalaiset sadoista veneistä (joita rintamalla oli tavallisesti yhtä aikaa muutama kymmenen) huolimatta saaneet tukahdutettua liikennettä Atlantin yli. Saattueiden tappiot oli kaikenkaikkiaan 1% (liikenteestä) siitäkin huolimatta, että erilaisia kauppa-aluksia upotettiin n. 3500 kpl.

Kahdella - kolmella suvella Venäjän laivaston on aivan turha kuvitella saavansa aikaan juuri yhtään mitään Itämerellä. Ne on muutamassa päivässä saalistettu kuoliaaksi ne veneet. Natolla on aivan ylivertainen ilmaherruus alueella, mikä tarkoittaa ahtaita aikoja Venäjän laivastolle.
 
Toimiihan se tietenkin. Mutta samat rajoitteet: jos haluat ajaa hiljaa ja pitkään, ajat hitaasti. Jos tarvitset nopeutta, akut on tyhjät nopeasti. Eikä Stirling-AIP koneisto 2 x 75 kW paljon anna. Sillä pääsee sen max 5 solmua. Nopea saattue, 22 - 24 solmua, on äkkiä tavoittamattomissa. Ja kun sen reittiä eikä mutkailua voi ennakoida, menee homma yhtä huonoksi kuin se on aina mennyt. Ei saksalaiset sadoista veneistä (joita rintamalla oli tavallisesti yhtä aikaa muutama kymmenen) huolimatta saaneet tukahdutettua liikennettä Atlantin yli. Saattueiden tappiot oli kaikenkaikkiaan 1% (liikenteestä) siitäkin huolimatta, että erilaisia kauppa-aluksia upotettiin n. 3500 kpl.

Pohdin siis Japanin uusien li-ion -veneiden tyylistä ratkaisua (linkki Wikipediaan ylemmässä kommentissa). Ainakin Internetin mukaan ne tuovat huomattavan suorituskykylisän hiljaiseen vedenalaiseen toimintaan, jonka mutuilen sopivan kuin nenä päähän meidän lammikollemme...?
 
Avomeri on aika laaja käsite. Avomeri valtamerellä tarkoittaa melkoisen eri asiaa kuin pienellä Itämerellä, joka on käytännössä suuri järvi lahtineen. Dieselsähköinen vene on omiaan tällaiseen ympäristöön, jossa ei ole pitkiä siirtymiä ja on paljon saaristoa. Matala meri ei vaadi syvälle sukelluskykyä ja pitkän matkan partiointikykyä, kuten valtamerillä. Diesel AIP veneet ovat kustannustehokkaita ja AIP on hiljaisempi kuin ydinsukellusvene, jossa lisäherätettä tulee reaktorin ja höyryturbiinin jäähdytyksestä.

Gotland-luokassa on aika mielenkiintoisia muitakin ominaisuuksia ja kyseinen vene tunnetusti kykeni upottamaan USS Ronald Reaganin simuloidussa harjoituksessa 2005. Lisäksi hyökkäys tehtiin useilla torpedoilla, joka olisi voinut jo upottaa miljardien tukialuksen ja kaiken lisäksi Gotland pääsi karkuun. Tämä tilanne toistui useissa harjoituksissa, joten mistään sattumasta ei ollut kyse.

In 2005, USS Ronald Reagan, a newly constructed $6.2 billion dollar aircraft carrier, sank after being hit by multiple torpedoes. Fortunately, this did not occur in actual combat, but was simulated as part of a war game pitting a carrier task force including numerous antisubmarine escorts against HSMS Gotland, a small Swedish diesel-powered submarine displacing 1,600 tons. Yet despite making multiple attacks runs on the Reagan, the Gotland was never detected.

This outcome was replicated time and time again over two years of war games, with opposing destroyers and nuclear attack submarines succumbing to the stealthy Swedish sub. Naval analyst Norman Polmar said the Gotland “ran rings” around the American carrier task force. Another source claimed U.S. antisubmarine specialists were “demoralized” by the experience.


With the Stirling, a Gotland-class submarine can remain undersea for up to two weeks sustaining an average speed of six miles per hour—or it can expend its battery power to surge up to twenty-three miles per hour. A conventional diesel engine is used for operation on the surface or while employing the snorkel. The Stirling-powered Gotland runs more quietly than even a nuclear-powered sub, which must employ noise-producing coolant pumps in their reactors.

The Gotland class does possess many other features that make it adept at evading detection. It mounts twenty-seven electromagnets designed to counteract its magnetic signature to Magnetic Anomaly Detectors. Its hull benefits from sonar-resistant coatings, while the tower is made of radar-absorbent materials. Machinery on the interior is coated with rubber acoustic-deadening buffers to minimize detectability by sonar. The Gotland is also exceedingly maneuverable thanks to the combined six maneuvering surfaces on its X-shaped rudder and sail, allowing it to operate close to the sea floor and pull off tight turns.

Russia debuted with the experimental Lada-class Sankt Peterburg, which uses hydrogen fuel cells for power. It is an evolution of its widely produced Kilo-class submarine. However, sea trials found that the cells provided only half of the expected output, and the type was not approved for production. However, in 2013 the Russian Navy announced it would produce two heavily redesigned Ladas, the Kronstadt and Velikiye Luki, expected by the end of the decade.

Though the new AIP-equipped diesel subs may be able to go weeks without surfacing, that’s still not as good as going months without having to do so. And furthermore, a diesel submarine—with or without AIP—can’t sustain high underwater speeds for very long, unlike a nuclear submarine. A diesel sub will be most effective when ambushing a hostile fleet whose position has already been “cued” by friendly intelligence assets. However, the slow, sustainable underwater speed of AIP-powered diesel submarines make them less than ideal for stalking prey over vast expanses of water.

These limitations don’t pose a problem to diesel subs operating relatively close to friendly bases, defending littoral waters. But while diesel submarines may be great while operating close to home—the U.S. Navy usually doesn’t.
https://nationalinterest.org/blog/b...lth-submarine-sank-us-aircraft-carrier-116216
Dieselveneet voivat olla ongelma lähellä rannikkoa, joka on läsnä kaikilla laivareiteillä Itämerellä sen pienen koon takia. Kuten sanoin, s-veneiden paras hyöty tulee tiedustelusta, mutta jos palkintona on tukialuksen kaltainen lihava maali, on hyökkäys jo kohtalaisen houkutteleva ja riskin arvoinen.

Kopteria ei voida käyttää kokoajan, koska silläkin on rajallinen toiminta-aika. Kopterinkin pitää tietää mistä suunnasta ja miltä etäisyydeltä s-venettä etsitään sukelluksista. Se ei ole helppoa. koska suto-kopterit voivat havaita vain kuuntelupojilla kohteen tai sitten laskea hydrofonin leijunnassa pinnanalle. Ensin mainittuja on rajallisesti ja jälkimmäinen vaatii paikallaan pysymistä eli silloin yritetään arvata, mutta jokin havainto pitää olla silti. Meri on liian laaja tehdä noita dippejä sokkona.

En tiedä että onko Itämerellä järkevää soveltaa tuota saattuemallia valtameriltä. Kuten sanottu, alue on todella pieni ja saattueet voivat levittäytyä vain kauempana rannikosta karikkoisuden vuoksi. Muuten ne joutuvat kulkemaan kuin köyhän talon porsaat jonoissa, eikä suojausta saa tehokkaasti ympärille. Saattueetkaan eivät takaa suojaa miinoilta tai väijyviltä suveilta. Lisäksi saattueiden kasaaminen näkyy avaruuteen saakka ja pienellä alueella on helpompi niitä seurata. Siviilialuksista koottu saattue olisi suupala pitkän kantaman meto-ohjuksille ja yksin alusten suuri määrä yhdessä kertoo että se on tärkeä maali. Yksi tai kaksi fregattia ei riitä suojaamaan useita aluksia samanaikaisesti ilmasta ja pinnanalta.

Itämerellä suosisin enemmän ns. screen-taktiikkaa eli luodaan suoja-alueet etukäteen tietyille alueille siviilialuksille, jotka pyritään pitämään vesikuuntelulla ja partioaluksilla vapaana suveista. Esimerkkinä Ahvenanmeri, joka on pienehkö alue, mutta jonka laivat joutuvat säännöllisesti ylittämään. Lisäksi Ruotsin rannikon läheisyydessä olevat reitit voidaan valvoa paremmin ja itse matalat vedet tuovat turvaa suveilta. Tällaiseen meidän ja naapurin voimavarat + NATOn tuki riittäisivät sotilaallisessa kriisissä. Pitää muistaa että samanaikaisesti suurinta osaa NATOn sotalaivastosta jouduttaisiin käyttämään niissä sotilassaattueissa ja joukkojen kuljetuksien turvaamisessa baltiaan + suomeen.

Yläpuolella linkki ja muutama lainaus sieltä. Asia on juurikin noin kuin sanot. Onneksemme Venäjällä ei ole AIP-teknologiaa vielä tai samanlaisia kykyjä kuin Ruotsin Gotlandeissa. Uusin A26 Blekinge tulee olemaan vielä huomattavasti edistyneempi venetyyppi. Se on pelottava vastustaja omassa ympäristössään mille tahansa vastustajalle, saattueessa tai ei.
Tietenkin vastustajan suvet pyritään tuhoamaan tuhoamisosastoilla eikä saattueiden suojausosilla. Se on nyt täysin selvä juttu kaikille, jotka jotain näistä hommista tietää. Todennäköisesti ne myös onnistuvat siinä ja koko uhka oli sitten käsitelty. Muutenkin ilmauhka on Naton ilmaherruudesta huolimatta ehkä se pahempi juttu: aina joku kone voi päästä livahtamaan läpi.

Muuten kyllä huomaa, ettet tiedä merisotataktiikasta paljonkaan. Itämeren koko ei vaikuta millään tavoin saattuetaktiikan käyttökelpoisuuteen. Toisen maailmansodan aikaan liikenne Itämerellä koottiin saattueisiin niin kuin kaikkialla muuallakin. Matemaattinen mallinnus todistaa aivan yksiselitteisesti, että se on vähiten tappioita tuottava tapa hoitaa meriliikenne sotatilanteessa. En viitsi tässä alkaa käymään sitä osaa tarkemmin eikä siitä juuri kukaan muutenkaan saisi mitään irti. Ehkä jotakin lähteitä löytyy, jos jotakuta kiinnostaa.

Itämeren saattueet ovat tyypillisesti yhden jonon tai kahden jonon muodostelmia, ei semmoisia massiivisia laivalauttoja kuin ne taistelussa Atlantista oli. Eikä saattoaluksia ole 10 - 12 kpl kuten siellä oli. Arvelen tämän päivän Itämeren saattueen lähisuojausosaston olevan 1 fregatti ja 2 - 3 partiovenettä (meillä siis ohjusvene)/ korvettia. Kaukosuojausosaston kokoonpano voisi olla vaikka 2 fregattia ja 2 korvettia. Yhteensä käytössä 3 - 4 hekoa.
"Meri on laaja noita dippejä tehdä". Niin on. Mutta ei niitä tarvitse tehdä kuin alle 10 km päässä saattueen keskipisteestä. Se riittää hyvin. Sonarin havaintoetäisyys voi olla kymmeniä kilometrejä. Helikopteri on todella tehokas väline tässä pelissä. Toinen on saattueen liikehdintä. Sukellusveneellä (kun niitä vastapuolella on se 2 kpl) on jo sinällään käynyt aivan peikkomainen tuuri, jos se on yleensäkään päässyt saattueen läheisyyteen. Mutkittelulla saattue pakottaa sukellusveneen itsensä liikehtimään suurella nopeudella päästäkseen ampuma-asemaan, silloin se on meluisa. Ei kopterien tarvitse olla koko ajan ilmassa. Jokainen voi laatia matemaattisen mallin, kuinka tiheästi niiden on lennettävä taatakseen vaikka 80% suojan. Loput hoitaa sitten partioveneet suorittamalla kuuntelua vuorotellen.

Venäjällä ei ole reaaliaikaista valvontakykyä avaruudesta Itämeren alueelle, eikä minnekään muuallekaan enää. Eikä sillä sitä paitsi ole merkitystä suve-taktiikan kannalta, kun saattueen kokoontuminen havaitaan ja suve käskytetään sitä jahtamaan, on se saattue edennyt 100 mpk kun suve puolestaan 20 mpk. Että aika hyvin pitää olla asemoitu jos meinaa ehtiä. Ja juuri siltä kehältä ne sukellusveneentorjuntaosastot sitä etsii. Myös meidän puolen omat suvet...

Ei kyllä kannata paljon olla huolissaan Venäjän sukellusveneistä Nato-merellä.

Mitä tulee tuohon Gotlannin seikkailuun, se ei tule toistumaan live-elämässä Pohjois-Korean, Venäjä tai Kiinan dieselveneiden toimesta. Mutta ydinvene onkin jo toinen juttu. Se on paljon vaarallisempi.
 
Viimeksi muokattu:
Suljetun kierron laitteissa säiliössä voi olla puhdasta happea, mutta hengityskierrossa ei tavallisesti ole. Siksi taistelusukeltajatkin voivat sukeltaa (paljon) syvemmälle, kuin 6m.

Tässä yksityiskohtaisemmin aiheesta: https://en.m.wikipedia.org/wiki/Rebreather_diving
USnavy tais käyttää 2 osapainetta . Kyllä noi taistelusukeltajat yleensä kai käyttää happirepeä ja max 10m. On siellä käytössä myös laitteita missä on sekä happi- että dilupullot eli päästään tarvittaessa syvällekin . Lisäksi pitää olla mukana oc varakaasut.
 
Japanilaiset heittivät AIP:n pois, koska li-ion akuilla sai niin paljon kantamaa. Voisikohan niillä saada niin paljon kantamaa, että Itämeren kokoisessa ammeessa voisi heittää meridieselin pois? Ajelisi vain akuilla ja AIP:llä?
 
Japanilaiset heittivät AIP:n pois, koska li-ion akuilla sai niin paljon kantamaa. Voisikohan niillä saada niin paljon kantamaa, että Itämeren kokoisessa ammeessa voisi heittää meridieselin pois? Ajelisi vain akuilla ja AIP:llä?
Litiumakkujenkin energiatiheys vaihtelee hyvin paljon täsmällisen kemian mukaan. Huonomman pään li-ionit ovat vain pari kertaa parhaan pään lyijyakkujen veroisia, parhaimmat nelisen kertaisia. Kilon 400nm sukelluksissa 3 solmun nopeudella kasvaisi siis 800-1600 merimailiin about pelkästään akut vaihtamalla. En löytänyt tietoa akkujen tai dieselien painosta, mutta arvaisin että vaihtamalla dieselit akuiksi tuo voitaisiin vielä tuplata.

Itämeren pääallas on noin 300nm, joten lukemat vaikuttavat hyviltä tähän asti. Mutta... Kilo on iso, varsinkin Itämeren kokoiseen matalaan altaaseen. Pienemmällä aluksella on väistämättä pienempi toimintamatka. Nämä matkat saavutetaan todella hitaalla kolmen solmun nopeudella. Taistelutilanteessa välttämätön nopeampi operointi syö akun eksponentiaalisesti lyhyemmässä ajassa. Täydellä vauhdilla Kilo kulkee sukelluksissa alle 13nm. Eikä AIP:n pikkugeneraattorilla akkuja ladata mitenkään säällisessä ajassa, eikä kyytiin edes mahdu tarpeeksi happea kunnon latauksen tekemiseen.

Snorkkelilla lataaminen jää siis kuitenkin välttämättä mukana pidettäväksi ominaisuudeksi. Se on perinteisesti haluttu pitää mahdollisimman nopeana operaationa, koska dieselgeneraattorit ovat meluisia ja pinnan päälle nouseva snorkkeli on havaittavissa. AIP-laitteet stirlingit mukaanluettuna ovat kuitenkin paljon hiljaisempia. Mutta pienellä merellä snorkkelinkin löytäminen tutkalla tai optisesti on paljon todennäköisempää kuin valtamerillä, joten tuntikaupalla pinnan tuntumassa kyhjöttäminen ei äänettömänäkään kuulosta mukavalta.

Mutta jos poistat miehistön, ei lihapussien elossa pitämiseen kulu yhtään energiaa. Se on kuitenkin merkittävä osa sukellusveneen energiabudjettia, jos taisteluliikehdintä jätetään sivuun. Ison UUV:n energialähteeksi pelkät akut tai akut+AIP kuulostaisi erittäin sopivalta yhdistelmältä.

Lähteenä käytin sivua https://www.epectec.com/batteries/cell-comparison.html joka tuli esiin googlen nostona tietoa hakiessani sekä Kilo-luokan wikipedia-artikkelia https://en.wikipedia.org/wiki/Kilo-class_submarine . Valitsin kilon, koska se on venäläinen ja siinä ei ole AIP:ia joten sen toimintakyvystä sukelluksissa julkaistaan tarkempaa tietoa kuin "viikkoja," mitä Gotland-luokasta löysin.
 
Litiumakkujenkin energiatiheys vaihtelee hyvin paljon täsmällisen kemian mukaan. Huonomman pään li-ionit ovat vain pari kertaa parhaan pään lyijyakkujen veroisia, parhaimmat nelisen kertaisia. Kilon 400nm sukelluksissa 3 solmun nopeudella kasvaisi siis 800-1600 merimailiin about pelkästään akut vaihtamalla. En löytänyt tietoa akkujen tai dieselien painosta, mutta arvaisin että vaihtamalla dieselit akuiksi tuo voitaisiin vielä tuplata.

Itämeren pääallas on noin 300nm, joten lukemat vaikuttavat hyviltä tähän asti. Mutta... Kilo on iso, varsinkin Itämeren kokoiseen matalaan altaaseen. Pienemmällä aluksella on väistämättä pienempi toimintamatka. Nämä matkat saavutetaan todella hitaalla kolmen solmun nopeudella. Taistelutilanteessa välttämätön nopeampi operointi syö akun eksponentiaalisesti lyhyemmässä ajassa. Täydellä vauhdilla Kilo kulkee sukelluksissa alle 13nm. Eikä AIP:n pikkugeneraattorilla akkuja ladata mitenkään säällisessä ajassa, eikä kyytiin edes mahdu tarpeeksi happea kunnon latauksen tekemiseen.

Snorkkelilla lataaminen jää siis kuitenkin välttämättä mukana pidettäväksi ominaisuudeksi. Se on perinteisesti haluttu pitää mahdollisimman nopeana operaationa, koska dieselgeneraattorit ovat meluisia ja pinnan päälle nouseva snorkkeli on havaittavissa. AIP-laitteet stirlingit mukaanluettuna ovat kuitenkin paljon hiljaisempia. Mutta pienellä merellä snorkkelinkin löytäminen tutkalla tai optisesti on paljon todennäköisempää kuin valtamerillä, joten tuntikaupalla pinnan tuntumassa kyhjöttäminen ei äänettömänäkään kuulosta mukavalta.

Mutta jos poistat miehistön, ei lihapussien elossa pitämiseen kulu yhtään energiaa. Se on kuitenkin merkittävä osa sukellusveneen energiabudjettia, jos taisteluliikehdintä jätetään sivuun. Ison UUV:n energialähteeksi pelkät akut tai akut+AIP kuulostaisi erittäin sopivalta yhdistelmältä.

Lähteenä käytin sivua https://www.epectec.com/batteries/cell-comparison.html joka tuli esiin googlen nostona tietoa hakiessani sekä Kilo-luokan wikipedia-artikkelia https://en.wikipedia.org/wiki/Kilo-class_submarine . Valitsin kilon, koska se on venäläinen ja siinä ei ole AIP:ia joten sen toimintakyvystä sukelluksissa julkaistaan tarkempaa tietoa kuin "viikkoja," mitä Gotland-luokasta löysin.
Juu, ei onnistu pelkillä akuilla. Vain äärettömän rajattu operointi rannan/ kotitukikohdan lähellä olisi mahdollista. Ja jos torpedonväistöön joudutaan niin... huonosti käy.
 
Back
Top