Tästä kaikesta seuraa mm. se, että Suomen Puolustusvoimien kaltainen armeija on mitä suurimmassa määrin NATOn mieleen - eikä mielestäni ole mitään huolta siitä, että NATO-jäsenyys loisi pienintäkään painetta heikentää kansallista puolustusta - päinvastoin kansallisten puolustusjärjestelmien ylösajo on edessä monessa NATO-maassa.
Toki jotain uudelleenjärjestelyitä jäsenyys meille mahdollistaisi. Esim ilmavoimien osalta toimintoja voitaisiin yhdistää esim Ruotsin kanssa siten, että Ruotsi vastaa enemmän ilmatilasta - Suomi keskittyy maa-alueisiin..samaa voisi toteuttaa myös merialueiden kohdalla. Eli siis kukin keskittyy vahvuuksiinsa ja niitä sopivasti sotilasliiton sisällä yhdistellen, saadaan varsin vahva ja eräällä tavalla jopa kustannuksiltaan edullinen järjestelmä aikaiseksi.
Meillä kun tämä voisi tarkoittaa esim sitä, että Ilmavoimien konevahvuus voitaisiin puolittaa, samoin karsia Merivoimien alusvahvuutta - ja käyttää säästynyttä rahaa Maavoimien kehittämiseen - Ruotsissa taas voisivat keskittyä omiin vahvuuksiinsa, eli ilma- ja merivoimiin..ja kantaa päävastuun Itämeren merialueesta Suomenlahtea myöten - ja samoin ilmatilasta, johon toki yhdistyy sujuvasti myös Baltian ilmapuolustus.
Tähän Kapiaisen ajatusmalliin kun sijoitatte Haglundin
(neuvonantajien) viimeisimpiin lausuntoihin hävittäjistä ja laivastohankinnoista, sekä Ruotsin
(Suomen) tulevasta Nato jäsenyydestä, niin saattaa alkaa hahmottumaan mitä tässä tavoitellaan ja kuinka menetellään. Tulevaa työnjaon alustavaa suunnittelua.
Ja kyllä, joitain toimia tullaan Suomessa vähentämään, joten siinä mielessä Nato vastustajien pelko on oikeutettua ja sitä ei saisi dissata liikaa. Mutta kun opitaan luottamaan yhteistyöhön niin tehostamistoimet alkavat näyttäytyä järkeviltä. Kun yrittää tehdä kaikkea itse, mikään ei onnistu kunnolla.
Suomen ajettua alas tiettyjä toimia jotka on ulkoistettu tehokkaammalle toimijalle on voitu keskittyä omaan prime osaamiseen. Linjavalinnat saatte miettiä esim. ilma-,sukellus-,pinta-alukset minimiin ja säätyneet voimavarat maajoukkoihin. Jos tässä tilanteessa ei luoteta sopimuskumppaneihin ja ennen kaikkea jos Venäjä ei luota Nato sopimusten pitävyyteen, niin tietysti kusessa ollaan.
Mutta kun se nykyinen vaihtoehto on, että ollaan joka tapauksessa kusessa mitä tulee Suomen pelotteeseen Venäjää kohtaan. Rauha voitetaan käymättä sotia ja tässä meillä on tasan kaksi vaihtoehtoa. Nato tai tiiviimpi yhteistyö Venäjän kanssa. Jälkimmäinen vaihtoehto ei tietenkään rajoittuisi vain puolustus seikkoihin vaan laajenisi kaikille yhteiskunnan aloille. Mikäli Venäjä olisi Suomea huomattavasti vauraampi ja kehittyneempi maa, saattaisi tuokin vaihtoehto olla jotenkin perusteltavissa. Nykymaailmassa ja kauas tulevaisuuteen katsellen se olisi kuitenkin kuolon syleily. Monin verroin Eu/Nato vaihtoehtoa pahempi. Tässä nykyisessä porukassa on sentään muitakin nettomaksajia.
Ruotsissa on kohta vaalit ja tuloksesta riippuen tehdään jänniä sopimuksia pääpuolueiden kesken jonka jälkeen Ruotsi hakee Nato jäsenyyttä ja kilpailukyvyn kustannuksella sikäläiset demarit saa mahan täyteen tullessaan Naton kannalle. Nato kannan muuttuminen perustellaan muuttuneella uhkakuvalla ja Palmen tavalla käsitellä läntistä sotilas liittoa. Hyväksyy, mutta kritisoi. Och, det glider in.
Suomi valitettavasti joutuu seuraamaan perässä, mutta eikös tämä ole vain kauneusvirhe johon me ollaan jo totuttu.
”Jälkimaailma seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraan apuun.” on 250 vuotta vanha slogan joka on hakattu maa-alueemme ylivoimaisesti suurimman puolustus-satsauksen seinään. Ruotsiksi. Vaikka historiasta pitää oppia, niin pitää sitä osata myös soveltaa. Ihan yhtä hyviä sloganeita ovat hiukan uudemmat; "
Suomi ei enää koskaan saa jättäytyä yksin" tai xxx vuotta vanha;
"vihollinen tulee aina idästä".
