Sunnuntaisuomalainen: Suomelle ja Natolle uusi yhteistyösopimus

[Vonka]

Toivoisin, että meillä nykyään kuitenkin vielä olisi aidosti vaihtoehtoja. Mutta emmehän me kai vielä missään hardcore-NATO:ssa ole. Sotilaspoliittisestihan NATOn meneminen olisi tietyltä kantilta järkevää, mutta kun yhteiskunnan kokonaisuutta ajatellen kannattaisi ottaa se miljardien arvoinen teollinen investointi tuonne Pyhäjoelle. Kun Nokiakin lähti sinne USA:laisen myyrän matkaan.

Näyttää siltä, että Venäjän rikkauteen ei kannata luottaa jatkossa. Päinvastoin kaikki ajatukset energia- ja talousriippuvuuden lisäämisestä sinne on epävarma kortti kansallisen edun kannalta. Janukovits saattaa jäädä historiaan viimeisenä idioottina, joka tarttui rupliin. Tai ainakaan kukaan kansainvälinen historioitsija ei tunne Pekkarisen nimeä.

Se on näet ihan sama kuin lähtisi Pohjois-Korean kanssa marjaan. Tietenkin hyvät suhteet ovat tärkeät. Mutta niitä ei voi pitää yksipuolisesti.

Jos Bäckman pidätetään Venäjällä ja pannaan välittömästi linnaan valtiosuhteiden vahingoittamisyrityksestä, vastapalvelus tulee. Esimerkiksi. Mutta jos toinen riehuu js toinen pitää välejä, siitä ei tule mitään.

 

[Myrskyhiiri]

Itsea on aina kiinnostanut miten tuo hyvät suhteet määritellään. Mitä se sinun mielestä käytännössä tarkoittaa?

Kun tässä nyt tunteisiin vedotaan, niin kerron myös oman näkökulman. 90-luvun alun lapsena/nuorena muistan iltasanomien otsikot, joissa Zhirinovski lupasi vallata Suomen. Jäi hieman kitkerä maku suuhun. Ehkä kokemuspohja vaikuttaa.

NATO:n operaatioita ei ole kovin montaa. Bosnia, Kosovo, Libya, Afghanistan, Somalian piraatit ja Pakistanin maanjäristysapu. Kaikille löytyy mielestäni selkeä oikeutus. 2003 Irakia en hyväksy, mutta se ei ollutkaan NATO-operaatio. Kaksinaamaisuus ja Venäjä sopivat myös hyvin yhteen. NATO ei myöskään vie mitään osaa kansallisvaltiosta.

Muistan tosin tuon Zhirinovski-tapauksen itsekin ja silloinen kaverini rajasissi-luutnantti N. totesi että antaa tulla yrittämään. Mutta hyvistä suhteista varmaan se voisi olla, että välttää väen väkisin tekemästä sellaisia juttuja mistä toinen rautalangasta vääntäen koettaa varoittaa. Ja koittaa löytää jokin toinen tapa asian järjestämiseen. No nyt tämä Ruotsin kanssa tehtävä yhteistyöhän olisi hyvä ainakin ensi hädän ratkaisu, joka voitaisiin perustella mm. tällaisille jäärille kuin allekirjoittanut.

Noista NATO:n operaatioista olen kanssasi samaa mieltä vain kahdesta viimeisestä. Kun noita aiempia tonkii, niin ne alkavat pinnan alta haiskahtaa ja pahasti. Ja kyllä, Venäjä laittaa perinteisesti vielä pahemmaksi omissa toimissaan, vaikka Krimillä se pystyi ja sen oli pakko toimia suorastaan lempeästi verrattuna vastaavaan Kosovon operaatioon. Mutta Tshetsenian sota näytti kyllä mikä on homman nimi sielläkin.

Kansallisvaltion hotkaistusta osasta malliesimerkki on tietysti Kosovo ja koko maan NATO otti protektoraatikseen Libyassa. Eikö?

NATO:n kantavien voimien luonteesta minua paremmin on selvillä norjalainen akateemikko Johan Galtung, jonka ajatuksia oli kerettiläisesti päässyt Suomen kuvalehteenkin. Laitanpa siis linkin:

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulk...n-kemiallisen-aseiskun-takana-on-yhdysvallat/

Ihan yksinkertaisesti en halua olla samassa rintamassa näiden tahojen kanssa, ellei ole itsesäilytyssyistä ihan pakko. Vielä vähemmän houkuttaa sotilaallinen yhteistyö Venäjän kanssa. Bäckman on pitänut siitä huolen.

 

[Recon4Life]

Muistan tosin tuon Zhirinovski-tapauksen itsekin ja silloinen kaverini rajasissi-luutnantti N. totesi että antaa tulla yrittämään.

En epäile, etteikö rajasissi olisi sanonut näin. Lainaan tähän toisesta langasta tekstiä nimimerkiltä "kapiainen", joka ilmeisesti on myös kapiainen.

"Kannatus perustuu puhtaasti tarpeeseen ja ennenkaikkea selvään näkemykseen ja huoleen siitä, että Naton apu mahdollisen kriisin osuessa kohdalle on tarpeen..ja ennenkaikkea se on tarpeen ESTÄMÄÄN sodan syttyminen ylipäätään, mikä lienee kaikkien sotilaiden ja koko Puolustusvoimien olemassaolon tarkoitus. Juuri kukaan vain ei usko, että Puolustusvoimat ilman apua kykenisi luomaan sellaista pelotetta ja kynnystä viholliselle, että se riittäisi ennaltaehkäisemään sotaa riittävän tehokkaasti. Puolustusvoimat pärjää kyllä mahdollisessa sodassa - mutta jos siihen joudutaan, tehtävä on jo puoliksi epäonnistunut."

Ongelma ei ole siinä mitä me luulemme tai tiedämme saavamme aikaan todellisuudessa. Ongelma on siinä, että Venäjä ei välttämättä usko kykyymme. Siitä taas ovat merkkinä tällaiset "zirinovski"- tason kommentit.

Mutta hyvistä suhteista varmaan se voisi olla, että välttää väen väkisin tekemästä sellaisia juttuja mistä toinen rautalangasta vääntäen koettaa varoittaa. Ja koittaa löytää jokin toinen tapa asian järjestämiseen.

Suomi vastusti puutulleja, ne tulivat. Suomi sanoi, että Venäjän pitäisi rauhoittua pronssisoturi-kiistassa, Venäjä ei rauhoittunut. Suomi ilmaisi, ettei Krimin valloitus ole hyväksyttävää, Krim valloitettiin. Mielestäni tässä naapuri on vääntänyt rautalangasta varoituksia naapurille siitä mitä pitäisi välttää. Näin olen itsekin ajatellut, että hyvien suhteiden kannattajat vain yrittävät valkopestä asioita. "Hyvät suhteet" tässä yhteydessä tarkoittavaa sitä, että Moskova sanelee meille asiat.

Noista NATO:n operaatioista olen kanssasi samaa mieltä vain kahdesta viimeisestä. Kun noita aiempia tonkii, niin ne alkavat pinnan alta haiskahtaa ja pahasti. Ja kyllä, Venäjä laittaa perinteisesti vielä pahemmaksi omissa toimissaan, vaikka Krimillä se pystyi ja sen oli pakko toimia suorastaan lempeästi verrattuna vastaavaan Kosovon operaatioon. Mutta Tshetsenian sota näytti kyllä mikä on homman nimi sielläkin.

Olen tonkinut niitä ja olen löytänyt niille humanitäärisiä perusteita ja Afghanistanin tapauksessa oli hyökkäys Yhdysvaltoja vastaan. Mielestäni maan varastaminen syyttä toisesta suvereenista valtiosta ei ole lempeää toimintaa.

Minusta pitäisi sinnitellä mahdollisimman pitkään suht koht omillaan, mutta isot pojat ovat ilmeisesti päättäneet toisin. Globalisaatio etenee ja tällä kertaa se onkin yllättäen Venäjä joka pistää sille hanttiin. Edellisellä kierroksella (1939-44) Neuvostoliitto oli taas osa tätä kansainvälistä globaalia, mutta nyt roolijako on mennyt uusiksi. Itse kylmän sodan lapsena olen edelleen Suomen kansallisvaltion puolella, mutta se ei näytä olevan enää muodikasta vaan "impivaaralaista".

Kansallisvaltion hotkaistusta osasta malliesimerkki on tietysti Kosovo ja koko maan NATO otti protektoraatikseen Libyassa. Eikö?

Ei. Kommentoit tahallasi eri asiaan, kuten kahdesta viestistäsi käy ilmi. Krim on malliesimerkki valtion paloittelusta.

NATO:n kantavien voimien luonteesta minua paremmin on selvillä norjalainen akateemikko Johan Galtung, jonka ajatuksia oli kerettiläisesti päässyt Suomen kuvalehteenkin.

Johan Galtung - Kunniatohtori, Tampereen yliopisto, 1975, rauhantutkimus, per wikipedia. Kertoo, että tämä ei ole millään tavalla puolueeton mielipide.[/QUOTE]

 

[Myrskyhiiri]

Hyvien suhteiden ylläpitämisessä ei olla tasavertaisessa asemassa isompien kanssa. Kun Suomi totesi aikanaan Muumimamman suulla Irakin sodan olevan kv-oikeuden vastainen, USA:n state department laittoi Suomen ihmisoikeusloukkauslistalleen koska jossain Tenojoen varressa harjoitetaan kuulemma ihmiskauppaa. Tätä sitten selviteltiin omankin ammattialan puitteissa ja todettiin höpöpuheeksi. Vastaavasti Venäjä painostaa Suomea desantin lapsifantasioiden kautta. Mutta ehkä jätän tämän kommentointini tässä asiassa tähän, koska minulla ei ole tiedollisia edellytyksiä tulla mihinkään akkuraattiin johtopäätökseen. En tiedä millaisen painostuksen alla tai puun ja kuoren välissä Suomi todellisuudessa on. Historiasta tiedän kuitenkin sen, että Suomi säilyi 1944 miehittämättömänä osittain (huom. osittain, Stalinhan antoi tunnustuksen kenttäarmeijan suorituskyvylle ihan itse ja kyllä, Saksan apu oli taas merkittävä) siksi, että itäänpäin mennyt hyökkäys pysäytettiin suomalaisten osalta tiettyihin rajoihin eikä Leningradin piiritykseen lähdetty täysillä mukaan. Siis jopa sodan olosuhteissa oli jonkinlainen varaus päällä eikä lähdetty liittolaisten agendaan varauksetta mukaan.

 

[Tvälups]

Itsea on aina kiinnostanut miten tuo hyvät suhteet määritellään. Mitä se sinun mielestä käytännössä tarkoittaa?

Kun tässä nyt tunteisiin vedotaan, niin kerron myös oman näkökulman. 90-luvun alun lapsena/nuorena muistan iltasanomien otsikot, joissa Zhirinovski lupasi vallata Suomen. Jäi hieman kitkerä maku suuhun. Ehkä kokemuspohja vaikuttaa..

Tehty kokemuspohja, huomaathan itsekin kuinka median mielipide on ohjannut ajatusmaailmaasi ja vaikuttaa siihen edelleen jopa muistojen kautta.
Tämä on asia jota setä Tvälups on koettanut teille selittää: Olkaa mediakriittisiä! niin ulkomaista kuin etenkin kotimaista mediaa kohtaan.

 

[baikal]

Hyvien suhteiden ylläpitämisessä ei olla tasavertaisessa asemassa isompien kanssa. Kun Suomi totesi aikanaan Muumimamman suulla Irakin sodan olevan kv-oikeuden vastainen, USA:n state department laittoi Suomen ihmisoikeusloukkauslistalleen koska jossain Tenojoen varressa harjoitetaan kuulemma ihmiskauppaa. Tätä sitten selviteltiin omankin ammattialan puitteissa ja todettiin höpöpuheeksi. Vastaavasti Venäjä painostaa Suomea desantin lapsifantasioiden kautta. Mutta ehkä jätän tämän kommentointini tässä asiassa tähän, koska minulla ei ole tiedollisia edellytyksiä tulla mihinkään akkuraattiin johtopäätökseen. En tiedä millaisen painostuksen alla tai puun ja kuoren välissä Suomi todellisuudessa on. Historiasta tiedän kuitenkin sen, että Suomi säilyi 1944 miehittämättömänä osittain (huom. osittain, Stalinhan antoi tunnustuksen kenttäarmeijan suorituskyvylle ihan itse ja kyllä, Saksan apu oli taas merkittävä) siksi, että itäänpäin mennyt hyökkäys pysäytettiin suomalaisten osalta tiettyihin rajoihin eikä Leningradin piiritykseen lähdetty täysillä mukaan. Siis jopa sodan olosuhteissa oli jonkinlainen varaus päällä eikä lähdetty liittolaisten agendaan varauksetta mukaan.

Helppo nähdä näin jälkeenpäin, että Suomea on painostettu jo vuosia, se on pidetty pinnan alla, eikä siitä ole puhuttu. Kaikki nämä nähdyt "kiistat" ovat varmasti liittyneet Venäjän lähinnä taloudellisiin pyyteisiin, etsimättä tulevat mieleen kaasuputki, tiedonsiirtobisnes, maakaasuterminaali, ydinvoimalahanke...jatketaanko? Ja sitten on olleet nämä erilaiset lapsiasiat jne. keppihevona, kun on pantu painetta poliitikkoihin.

 

[baikal]

Tehty kokemuspohja, huomaathan itsekin kuinka median mielipide on ohjannut ajatusmaailmaasi ja vaikuttaa siihen edelleen jopa muistojen kautta.
Tämä on asia jota setä Tvälups on koettanut teille selittää: Olkaa mediakriittisiä! niin ulkomaista kuin etenkin kotimaista mediaa kohtaan.

Oikein. Ja kannattaa muistaa, että mölisijöitä sitä riittää Venäjälläkin joka lähtöön. Uutisointiin valkataan aina tilanteeseen sopivin vaihtoehto. Zhiriä käytettiin EU-vaalien alla pelokkeena, kannattaa joskus asiasta kiinnostuneen ottaa tuon ajan lehtiä lukuun ja pohtia, miksi Suomessa Zhiri sai niin perhanasti palstatilaa???? Se oli pelottelua. Onko nyt samoja merkkejä? En tiedä, kysyn.

 

[JOKO]

Mashiri kommentoi sopimusta ja vihjaisi, että nämä Arhinmäet ja Salolaiset paljastavat vain nukkuneensa, kun asioita käsitellään.

"Yhtenä syynä sopimuksen tekemiseen vasta/juuri nyt on se, että NATO on saanut logistiikan doktriininsa valmiiksi, jossa järjstelyistä sopimisen tarve on tunnistettu ja mekanismit sen tekemiselle tietyssä suunnittelun vaiheessa luotu. Eli nyt on Naton puolella päätetty/löydetty yhtenäinen ja toimiva tapa sopia isäntämaan tuesta kaikkien kanssa. Tämän seurauksena useimmat kumppanimaat tekevät/uusivat tällaisen teknisen menettelytapasopimuksen.

Tämä valittujen edustajiemme itkut siitä etteivät saa tietoa, johtuu lähinnä siitä, että valiokunta ja hallitustyöskentelyn sijaan näytetään priorisoivan muita asioita ja/tai ei välitetä perehtyä niiden kokousten aineistoon ja tuloksiin, joista oltiin poissa."

Varsinaisen asian peitteeksi on tosin saatettu lapioida tonneittain soopaa. Verho vedetään edestä viimehetkellä ja sitten sanotaan olevan myöhäistä vaikuttaa asiaan. Mielestäni tässä on kuitenkin todella suuresta asiasta kyse.

Kolme kertaa aiemmin olemme antaneet alueemme suurvallan käyttöön ja niistä kahdella kertaa se oli merkittävästi vaikuttamassa sodan syttymiseen. 1919 annettiin Kuninkaallisen laivaston/MI6:n operoida Terijoelta ja Koivistolta. Neuvostoliiton laivasto kärsi kovat tappiot. Nämä tapahtumat olivat suurelta osin talvisodan taustalla, Neuvostoliiton alkaessa esittämään vaatimuksia Kronstadtin ja Leningradin suojaamista ajatellen. Meihin ei luotettu ja ihan aiheesta.

Toinen kerta oli tietenkin Saksan kauttakulku kaikkine seurauksineen. Yhtä onnettomasti olisi voinut päättyä myös jatkosodan jälkeen Neuvostoliiton kanssa tehty sopimus. Tällä kertaa hyökkäys olisi tosin tullut lännestä.

Näiden itsenäisyyden aikaan osuneiden tapahtumien lisäksi on tietysti niitä edeltävä historia. Suomi oli vuosisatoja Ruotsin tukialueena Venäjän kanssa käydyissä sodissa. Meille ne sodat toivat vain kurjuutta. Ruotsin kannalta tällaiset omien ydinalueiden ulkopuolella käydyt sodat olivat tietenkin ihan mukavia. Samanlaisia seikkailuja, kuin länsimaiden nykyiset siirtomaasodat kaukana kaikesta. Me olemme siellä kaukana kaikesta ja saatamme jälleen päätyä taistelukentäksi tai joudumme lähettämään joukkojamme esimerkiksi Krimin sodan uusintaan. Se olisi taas kerran meistä riippumaton sota, mutta me kärsisimme seuraukset.

Länsimaiden johto on toiminut varsin agressiivisesti viimeiset 25 vuotta. Uusia sotia on tulossa. Sijaintimme takia meidän on typerää uhrata resurssejamme näihin seikkailuihin tai toisaalta valmistella omaa aluettamme suurvaltojen taistelukentäksi. Siitähän tässä sopimuksessa on kyse. Nykyinen lännen agressiivinen laajentumispolitiikka tulee väistämättä johtamaan Kiinan tai Venäjän vastaiseen sotaan. Tuskin suoraan, vaan pikemminkin kylmän sodan aikana nähtyjen Korean, Vietnamin tai Afganistanin mittelön kaltaiseen kahinaan. Siihen sotkuun ei kannattaisi ehdoin tahdoin mennä mukaan. Missään tapauksessa ei pidä suostua pelikentäksi, kuten nyt ollaan tekemässä.

Suomessa eliitiltä ja ulkopolitiikkaa johtavilta tahoilta puuttuu pelisilmä ja historian tuntemus. Idealismi ja naivismi määrittävät jälleen politiikan suunnan, kuten onnettomasti päättyneellä 30-luvulla. Ns. länsi on edelleen pirun kaukana ja vaikeiden yhteyksien takana. Heidän intressinsä ovat muilla suunnilla. Venäjä taas on kyljessä kiinni. Ja venäjällä on paljon hävittävää tällä suunnalla. Mikään ei sopisi jenkeille paremmin, kuin Tsetsenian sodan uusinta Suomen suunnalla. Se imisi kohtuuttomasti Venäjän resursseja ja lännelle se ei maksaisi juuri mitään. Tällaisia suurvallan veren iskemiseen tarkoitettuja sotia on historiassa lukemattomia. Kyllä siihen listan jatkoksi yksi Suomen sota sopii.

 

[Recon4Life]

Tehty kokemuspohja, huomaathan itsekin kuinka median mielipide on ohjannut ajatusmaailmaasi ja vaikuttaa siihen edelleen jopa muistojen kautta.
Tämä on asia jota setä Tvälups on koettanut teille selittää: Olkaa mediakriittisiä! niin ulkomaista kuin etenkin kotimaista mediaa kohtaan.

Yo Tvälläri! Mielestäni tuossa omassa tekstissäni yritän juuri vihjata siihen, että näitä päätöksiä ei pidä tehdä tunnetasolla. Toisessa viestissä myös osoitin, että Galtungin puheet ovat kallellaan johonkin johtuen taustoista. Enkö osoittanut pyrkiväni lähdekritiikkiin?

Yritätkö sanoa, että koska Janus on pieni toimija hän on automaattisesti riippumaton?

 

[Tvälups]

Yo Tvälläri! Mielestäni tuossa omassa tekstissäni yritän juuri vihjata siihen, että näitä päätöksiä ei pidä tehdä tunnetasolla. Toisessa viestissä myös osoitin, että Galtungin puheet ovat kallellaan johonkin johtuen taustoista. Enkö osoittanut pyrkiväni lähdekritiikkiin?

Yritätkö sanoa, että koska Janus on pieni toimija hän on automaattisesti riippumaton?

En todellakaan. Lienee aivan selviö minne suuntaan Janus on kallellaan. Hupaisaa on katsoa miten -warmongering- sotahullu muutoin niin "pasifistista" kuoriutuu.
Janusta lainaan koska sitä kautta saamme Venäjän mielipiteen suoraan suomennettuna. Jos/kun tästä joku hernettä nenuunsa vetää niin s`on oi voi-voi.

 

[Benelli]

Tuskin suoraan, vaan pikemminkin kylmän sodan aikana nähtyjen Korean, Vietnamin tai Afganistanin mittelön kaltaiseen kahinaan. Siihen sotkuun ei kannattaisi ehdoin tahdoin mennä mukaan. Missään tapauksessa ei pidä suostua pelikentäksi, kuten nyt ollaan tekemässä.

Mitä nyt Korea olisi nyt kokonaan Pohjois-Korean tapainen kommunisti valtio jos ei olisi suostunut pelikentäksi. Jos vaihtoehtoina on että ollaan EU:n, USA:n ja Venäjän pelikenttää tai vain Venäjän pelikenttää niin valinta ei ole erityisen vaikea.

Ja venäjällä on paljon hävittävää tällä suunnalla. Mikään ei sopisi jenkeille paremmin, kuin Tsetsenian sodan uusinta Suomen suunnalla. Se imisi kohtuuttomasti Venäjän resursseja ja lännelle se ei maksaisi juuri mitään. Tällaisia suurvallan veren iskemiseen tarkoitettuja sotia on historiassa lukemattomia. Kyllä siihen listan jatkoksi yksi Suomen sota sopii.

Mutta tämä mahdollisuus ei tietenkään toimi pelotteena joka pitäisi vaunut rajan toisella puolella...

 

[Recon4Life]

En todellakaan. Lienee aivan selviö minne suuntaan Janus on kallellaan. Hupaisaa on katsoa miten -warmongering- sotahullu muutoin niin "pasifistista" kuoriutuu.
Janusta lainaan koska sitä kautta saamme Venäjän mielipiteen suoraan suomennettuna. Jos/kun tästä joku hernettä nenuunsa vetää niin s`on oi voi-voi.

Muistan jo lurkkausajoilta, että kokoat tänne valtavan määrän mielenkiintoisia uutisia ja siitä propsit. Monesti ilman mitään kommenttia lisätyt uutiset saattavat kuitenkin antaa väärän kuvan siitä mitä tarkoitat. Vaikka itsekin tunnen toimintatapasi saatan jäädä miettimään oletko samaa mieltä, kuin lisätty kommentti.

 

[Vonka]

Hyvien suhteiden ylläpitämisessä ei olla tasavertaisessa asemassa isompien kanssa. Kun Suomi totesi aikanaan Muumimamman suulla Irakin sodan olevan kv-oikeuden vastainen, USA:n state department laittoi Suomen ihmisoikeusloukkauslistalleen koska jossain Tenojoen varressa harjoitetaan kuulemma ihmiskauppaa. Tätä sitten selviteltiin omankin ammattialan puitteissa ja todettiin höpöpuheeksi. Vastaavasti Venäjä painostaa Suomea desantin lapsifantasioiden kautta. Mutta ehkä jätän tämän kommentointini tässä asiassa tähän, koska minulla ei ole tiedollisia edellytyksiä tulla mihinkään akkuraattiin johtopäätökseen. En tiedä millaisen painostuksen alla tai puun ja kuoren välissä Suomi todellisuudessa on. Historiasta tiedän kuitenkin sen, että Suomi säilyi 1944 miehittämättömänä osittain (huom. osittain, Stalinhan antoi tunnustuksen kenttäarmeijan suorituskyvylle ihan itse ja kyllä, Saksan apu oli taas merkittävä) siksi, että itäänpäin mennyt hyökkäys pysäytettiin suomalaisten osalta tiettyihin rajoihin eikä Leningradin piiritykseen lähdetty täysillä mukaan. Siis jopa sodan olosuhteissa oli jonkinlainen varaus päällä eikä lähdetty liittolaisten agendaan varauksetta mukaan.

Ajatuksellisia edellytyksiä sinulta ei ainakaan puutu. Tiedolliset edellytykset puuttuvat meiltä muiltakin. Joiltain jopa ajatus. Mutta keskustelujen taso ei ole aivan toivotonta - ottaen huomioon nettikeskustelujen yleisluonteen.

Otan Venäjän Nato-pelon vakavasti. Krimin ja Ukrainan tilanteessa on ollut hyvin pitkälle kyse juuri siitä. Nato mönkii ja ryömii heidän mielissään. Ikään kuin Libyassa ja Afganistanissa ei olisi ollut kyse mistään muusta kuin Naton halusta tunkea sinne. Venäjä ei erottele Yhdysvaltoja ja Natoa - etenkään uusia jäseniä siitä. Kolkkapojat kun ottavat ohjuksia ja mitä pyydetään. Ovat innokkaita. Ja ovat lähellä.

Itsenäisen toimijan Venäjä unohtaa. Unohtaa sen, että suvereenilla valtiolla on oma halu, omat toiveet. Niin unohtaa Yhdysvallatkin. Siellä missä pystyy.

Putinin kannatus on suuri nyt, koska kansa kokee, että hän panee Natolle vastaan. Kansan sielu on ihan terve tässä. Eivät he voi nähdä karkeaa rosvopolitiikkaa kaiken takana.

Meidän on kuitenkin seurattava, mikä on Venäjän suunta, sillä johdossa on jotain epätervettä. Suunta on huono.

 

[Tvälups]

Muistan jo lurkkausajoilta, että kokoat tänne valtavan määrän mielenkiintoisia uutisia ja siitä propsit. Monesti ilman mitään kommenttia lisätyt uutiset saattavat kuitenkin antaa väärän kuvan siitä mitä tarkoitat. Vaikka itsekin tunnen toimintatapasi saatan jäädä miettimään oletko samaa mieltä, kuin lisätty kommentti.

Dont shoot the messenger

 

[Taitolaji]

Sopimusta valmistellaan nyt tosissaan Ruotsissa, Suomi seuraa!

• Uutiset
• Ulkomaat

Ulkomaat 27.8.2014 klo 4:39 | päivitetty 27.8.2014 klo 4:42
Lehti: Ruotsi avaamassa maaperänsä Naton nopean toiminnan joukoille
Naton nopean toiminnan joukot voisivat liikkua Ruotsin maa-, ilma- ja merialueilla.

Kriisinhallintaoperatio Afganistanissa 11. elokuuta. Kuva: Shah Marai / AFP / Lehtikuva
Ruotsi laajentaa Nato-yhteistyötään todennäköisesti jo torstaina, sanomalehti Svenska Dagbladet kertoo. Lehden mukaan Ruotsin hallitus aikoo hyväksyä sopimuksen, joka sallii Naton nopean toiminnan joukot Ruotsin maaperällä. Puolustusvoimat pyysi hallitusta aloittamaan neuvottelut asiasta viime syksynä.

– Olemme edenneet pitkälle, ja hallitus saattaa päättää asiasta torstaina, puolustusministeri Karin Enström sanoo SvD:ssä.

Naton nopean toiminnan joukot voisivat liikkua Ruotsin maa-, ilma- ja merialueilla matkalla operaatioihinsa. Ruotsi takaisi joukkojen logistiikan ja huollon toiminnan. Joukoille järjestettäisin esimerkiksi ruokailu ja toimitettaisiin ammuksia.

Nato-joukot eivät voisi liikkua Ruotsissa vastoin maan toiveita.

– Sopimuksen perustana on, että Naton toiminta perustuu Ruotsin kutsuun, Enström korostaa.

Kyseessä on niin kutsuttu host nation support -sopimus eli isäntämaan tukisopimus. Se helpottaa Naton nopean toiminnan joukkojen harjoittelua isäntämaassa ja isäntämaan alueen käyttöä kriisiaikana.

Myös Suomi hyväksymässä sopimuksen?
Ruotsalaislehden mukaan myös Suomi olisi valmis hyväksymään sopimuksen.

Puolustusministeri Carl Haglund (r.) kertoi maanantaina, että Suomi ja Ruotsi haluavat uudistaa kumppanuussuhteitaan Natoon.

– Tavoite on se, että Suomen ja Naton rauhankumppanuus, joka on arkipäiväisessä puolustusyhteistyössämme hyvin tärkeä, voisi jatkua myös vastaisuudessa vähintään sillä tasolla, millä se on tänään, Haglund sanoi.

Ruotsi ja Suomi ovat tiivistäneet yhteistyötään Naton kanssa rauhankumppanuussopimuksen kautta vuodesta 1994.





Regeringen öppnar för Natostyrka
Nato kan i framtiden få tillstånd att sätta in sin snabbinsatsstyrka i Sverige. Regeringen väntas godkänna ett avtal som gör det möjligt.

27 augusti 2014 kl 06:37, uppdaterad: 27 augusti 2014 kl 06:42

- Det kan komma ett regeringsbeslut i närtid, säger försvarsminister Karin Enström (M) till TT.

I höstas begärde Försvarsmakten hos regeringen att få inleda förhandlingar med Nato i frågan, enligt Svenska Dagbladet.

Samtalen är nu slutförda och såväl Sverige som Finland är beredda att skriva på. Beslutet fattas av riksdagen, och där kan det enligt Enström bli en ganska utdragen historia.


- Det handlar inte om de närmaste månaderna, säger hon utan att vilja gissa på någon ungefärlig tidpunkt när riksdagen kan rösta i frågan.

Syftet med det så kallade värdlandsstödsavtalet är främst att Nato ska kunna genomföra övningar i Sverige, men styrkan ska också kunna användas i händelse av kriser. Det ska bidra till att säkerställa att transport genom land-, luft- eller sjöterritorium kan ske på ett säkert sätt.

Finland och Sverige ska se till att underhåll och logistik fungerar, till exempel ge soldaterna mat eller leverera stridsammunition.

Karin Enström poängterar att Nato inte kan landsätta insatsstyrkan i Sverige utan svenskt önskemål. Hon understryker också att det finns bred politisk enighet om att fördjupa samarbetet med Nato eller andra partner. Däremot ser hon det inte som ett steg mot ett svenskt medlemskap i försvarsalliansen.

Styrkan, Nato Response Force (NRF), består av två delar: en reaktionsstyrka Immediate Response Force (IRF) med cirka 13 000 militärer och förstärkningsstyrkan Response Forces Pool (RFP), med kring 15 000 man och kvinnor som vid behov ska kunna sättas in.

Sverige välkomnades av Nato i reservstyrkan i fjol, och Försvarsmakten lämnar årsvisa förslag till regeringen om vad Sverige ska bidra med. Hittills har det handlat om åren 2014-2016 och gällt Jasplan, minröjningsfartyg, ett amfibiekompani och en motoriserad skyttebataljon.

NRF ska även stödja deltagande länders nationella ambitioner att vidareutveckla sina stridskrafter. Men det svenska deltagandet handlar främst om försvaret ska kunna delta i avancerade Natoövningar.

NRF har bland annat använts för att upprätthålla säkerheten under OS i Aten 2004 och vid presidentvalet i Afghanistan samma år.

Finland gick med i NRF:s reservstyrka 2008. Sverige avstod eftersom det saknades brett stöd i riksdagen.

 

[Vonka]

Ukrainasta on otettava oppia.


Suomi on Venäjälle stategisesti tärkeä alue.

Hangon ja Tallinnan välistä kulkee enemmän öljyä ja kaasua kuin Hormuzin salmesta. Se, joka pitää tämän kapeikon rantoja hallussaan päättää siitä mitkä laivat Suomenlahdella seilaavat.

Jos karttaa katsoo Venäjältä päin venäläisin silmin niin Venäjän luonnolliset maantieteelliset rajat kulkevat meren rantaa pitkin. Suomi ja Baltian maat ovat ikään kuin maihinnousun sillanpääasemia jotka vieläpä uhkaavat maan toiseksi tärkeintä kaupunkia, Pietaria.

Kannaksen suurhyökkäyksen tarkoitus 1944 oli ottaa Suomenlahden pohjoisranta haltuun ja vapauttaa itämeren laivasto. Kun tämä ei Kannaksella onnistunut, mentiin läpi Narvan kautta ja otettiin eteläranta haltuun.

Nyt eteläranta on NATOn alla. Pohjoisranta ei ole.

 

[baikal]

Miettikää, miten paljon olemme kirjoittaneet Natosta. Ja tämäkin nyt esille tuleva asia on valmistelussa ollut jo piiiiitkääään. Juna on kulkenut ihan riippumatta mistään kansalaismielipiteestä tms. Turvallisuuspolitiikka on liian vakava aihe populisoitavaksi, se on sitä meillä, se on sitä Ruotsissa ja on varmasti kaikkialla muuallakin. Nyt on helppo sanoa, että vastuullisesti ja oikein tätä hommaa on luodattu. Isot linjat liikkuvat riippumatta siitä, ketä on kulloinkin politiikan huipulla.

 

[Taitolaji]

Vonkalta kysyisin, että minne ne laivat suuntaavat jos Tanskan ja Norjan välistä ei pääse eteenpäin?

Baikalille, jos Ukrainalta olisi mennyt hermot ja hyökänneet suoraan Venäläisiä päin, olisimme nyt mahdollisesti suursodassa. Mutta eihän Suomella olisi mitään hätää koska meillä on itsenäinen uskottava puolustus? Vasta nyt ollaan kunnolla heräämässä!

 

[Ohjus-tiedustelija]

Ukrainasta on otettava oppia.


Suomi on Venäjälle stategisesti tärkeä alue.

Hangon ja Tallinnan välistä kulkee enemmän öljyä ja kaasua kuin Hormuzin salmesta. Se, joka pitää tämän kapeikon rantoja hallussaan päättää siitä mitkä laivat Suomenlahdella seilaavat.

Jos karttaa katsoo Venäjältä päin venäläisin silmin niin Venäjän luonnolliset maantieteelliset rajat kulkevat meren rantaa pitkin. Suomi ja Baltian maat ovat ikään kuin maihinnousun sillanpääasemia jotka vieläpä uhkaavat maan toiseksi tärkeintä kaupunkia, Pietaria.

Kannaksen suurhyökkäyksen tarkoitus 1944 oli ottaa Suomenlahden pohjoisranta haltuun ja vapauttaa itämeren laivasto. Kun tämä ei Kannaksella onnistunut, mentiin läpi Narvan kautta ja otettiin eteläranta haltuun.

Nyt eteläranta on NATOn alla. Pohjoisranta ei ole.

Niinpä, mitä tapahtuu kun pohjoisrantakin liittyy mukaan, Ruotsin pitäisi kirjoittaa soppari huomenna, Suomi samalla kertaa?
Venäjän kannaltahan tuo on jo käytännössä Suomen päätös liittyä Natoon -> viimeinen hetki toimia ennen virallisia Naton turvatakuita?

Kuinkahan hyvin kotimaiset juniori sarjan some politikot ovat kärryillä siitä kuinka vakavasti Venäjä tämän peliliikkeen saattaa ottaa?
Toisaalta nyt voi olla "hyvä" hetki kun Venäjällä on tekemistä Ukrainassa.

 

[Vonka]

Vonkalta kysyisin, että minne ne laivat suuntaavat jos Tanskan ja Norjan välistä ei pääse eteenpäin?

Baikalille, jos Ukrainalta olisi mennyt hermot ja hyökänneet suoraan Venäläisiä päin, olisimme nyt mahdollisesti suursodassa. Mutta eihän Suomella olisi mitään hätää koska meillä on itsenäinen uskottava puolustus? Vasta nyt ollaan kunnolla heräämässä!

Tätä olen aina miettinyt. Puhun venälästen silmin katsomisesta.

En ymmärrä, miksi ylipäänsä jonnekin Primorskiin pussin perälle piti tehdä öljysatama, ellei sitten vain luovutetun Karjalan statuksen vakiinnuttamiseksi.