@Kapiainen pakko vetää offtopina: kuulin jo ammoin väitteen, että lakota-kansan tekijämiesten jousissa oli vääntöä jopa 130 paunaa väkevimmillään. Miltä se kuulostaa perinnejousiin vihkiytyneestä? Toki kyseessä on vahvasti kulttuuriase, johon kasvetaan pikkupojasta pitäen aina siirtyen vaikeampaan jne. ja lopulta käsissä on sitten soturinpeli. Mutta onkohan tuossa väitteessä
lapin preerian lisää?
Joo, kuten tuossa jo todettiinkin - teknisesti 130 paunaa ei ole mahdoton asia. Esim. englantilaisten warbow:t (sotimiseen tarkoitetut pitkäjouset) olivat varmuudella luokkaa 100 - 130 paunaa ja jotkut jopa reilusti ylikin, kuten Mary Rose laivasta tehdyt löydöt osoittavat.
Asiassa on kuitenkin eräs huomioitava asia. Edellä mainittu warbow oli käytännössä epäsuorantulen ase, jonka teho perustui suureen yhtäaikaiseen nuolimäärään, ei yksittäisen jousen tai juosimiehen kykyyn ampua yksittäinen nuoli tarkasti kohteeseen. Tarkuutta vaadittiin siinä suhteessa että jousimiehen oli osattava ampua nuoli tarkasti halutulle etäisyydelle, ei siis kuitenkaan tarkasti yksittäiseen maaliin.
Käytännössä yli 100 paunainen jousi on melkein ampujalle kuin ampujalle liian jäykkä jotta sillä voisi ampua tarkkoja yksittäisiä nuolia haluttuun kohteeseen. Siihen tarkoitukseen - käytännössä siis metsästykseen - käytettiin alle 100 paunaisia pitkäjousia. Käytännössä noin 50 - 70 paunainen pitkäjousi on riittävän tehokas kaikkien Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa elävien eläinten kaatamiseen ja sillä on helppo ampua sekä nopeasti että tarkasti.
Mm. mongolien ja muiden paimentolaiskansojen suosima "horsebow" on rakenteensa ansiosta huomattavasti helpompi käsitellä kuin pitkäjousi, myös Pohjois-Amerikan intiaanien usein suosimat vastakaarijouset ovat yksi versio samasta ideasta kuin mongolien horsebow. Horsebow on nimensä mukaisesti tarkoitettu hevosen selästä käytettäväksi ja siksi sen on oltava helppo käsitellä.
Perinnejousiampumista ja -metsästystäkin hieman harrastaneena vahvistan myös omilla kokemuksilla edellä kirjoittamani. Warbow on ase joka vaatii ampujaltaan paljon fyysistä harjaantumista että pystyy ampumaan muutamaa nuolta useampia nuolia. Joku enkkujen kriteeri taisi olla 16 nuolta/min. Meikäläisen jäykin longbow on noin 90 paunaa, eli ei vielä oikein warbow. Sormien pito ei minulla riitä kovin moneen nuoleen sillä, saati että pystyisin ampumaan sillä tarkasti. Sensijaan 50 paunaisella longbow:lla pystyn ampumaan miellyttävästi melkein loputtomasti nuolia tarkasti ja myös hieman kikkailemaankin. Helpoin kikkailu- ja myös miellyttävin sekä tarkin jousi minulla on mongolimallin mukaan rakennettu 65 paunainen horsebow. Rakenteensa ansiosta kevyt vetää täyteen vetopituuteensa ja siitä johtuen hyvin miellyttävä ja tarkka ampua. Sitä olen pääasiassa käyttänyt em. syistä metsästysjousena.
Jokatapauksessa kaikki hienoja aseita, jokainen eri tarkoitukseen tehty ja erilaisin ominaisuuksin varustettuja - aivan kuten tuliaseetkin. Sekin pitää muuten muistaa ettei täyteen vetopituuteen vetämiseen vaadittava paunamäärä ihan suoraan korreloi aseen tehoon, eli välttämättä jäykin ei aina ole tae suurimmasta lähtönopeudesta jne.