Suomalainen sotataito

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Wnaheck
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Tässähän voi olla käsitteitäkin keskustelijoilla ristissä, koska, ainakin omalla RU kurssillani, rtyhmät toimivat melko hajautetun oloisesti joukkueen noin kilometrin syvyisellä vastuualueella. Ne eivät toimi itsenäisesti, mutta eivät todennäköisesti ole joukkueenjohtajan näkökentässä.
 
Kun psyykkinen rasitus tulee todennäköisesti olemaan entistä korkeampi, ja sodassa se on korkea muutenkin, olisi asiaan varmaan syytä panostaa. Millä keinoin voitaisiin vähentää henkistä rasitusta? Hyvä johtaminen, luottamus joukon toisiin jäseniin, motivaatio, hyvä fyysinen kunto...?

Entäpä itselle toistetut affirmatiiviset lauseet?
 
Vanhoja sotia kun tutkittiin niin huomattiin että nuorien miesten psyyke kesti paremmin kun ne kirjoittivat kotiin ja kertoivat avoimesti tapahtumista.
Kun taas ne ketkä eivät kirjoittaneet kotiin tai eivät kertoneet/puhuneet tapahtumista muille oli selvästi suurempi todennäköisyys menettää hermonsa.
 
Mikä merkitys on joukon luottamuksella omaan kalustoon tai vaikkapa omaan kyvykkyyteensä? Yleensä elämässä kannattaa luottaa itseensä. Sekään ei kuitenkaan saa mennä liioitelluksi. Luottavatko suomalaiset PV:n kalustoon ja heidän omiin kykyihinsä?
 
Luottavatko suomalaiset PV:n kalustoon ja heidän omiin kykyihinsä?

Oma poikani koulutettiin BMP-2 kyytiläiseksi. Luotto oli aika hyvä jo silloin, mutta ajoneuvon modernisointiuutinen nosti kyllä hymyn huulille ja hurraa -huudot. :solthum:
 
Tarvitseeko kurjuutta harjoitella?
 
Varmasti ainakin sen sietämistä.
Eräs skappari väitti minulle ettei tarvitse. Voi olla. Näin hedonistisena kermaperseenä on myönnettävä, että välillä kurjuus voi olla ihan kivaa vaihtelua, siis esimerkiksi kun laittaa ruokaan hieman liikaa chiliä ja sitten kärsii hetken.
 
Olen itse miettinyt että olisiko ideaa että kun me koulutetaan jo tällä hetkellä GOPRO taistelijoita ketkä taistelevat normaalisti mutta kuvaat samalla niitä taisteluita ( Ei ne ylemmän johtoportaan jampatkaan ole aivan tyhmiä) ja jos suomi joutuisi sotaan niin tehtäisiin suunnitelmat palkata ulkomaalaisia taistelijoita houkuttelevasti.
Mitä itse huomannut että kun joukoissa palvelee ulkomaalaisia niin kyseisen maan on helpompi samaistua niihin oman maalaisiin.
Niistä tehdään herkästi uutisia paikallisiin medioihin. Palkattaisiin x määrä sotilaita kattavasti esim saksasta,ranskasta jne mille jaettaisiin myös GOProt. Kun sodassa kuitenkin taistellaan myös naapurimaiden mediassa esillä olosta ja venäjällä on kova propaganda koneisto niin tuo olisi tapa tuoda sitä julkisuutta suomelle
 
Juu live stream vaan etulinjasta suoraan levitykseen ja parhaat palat kauheella mainostamisella eurooppaan ja jenkkeihin :solthum:
 
Eräs skappari väitti minulle ettei tarvitse. Voi olla. Näin hedonistisena kermaperseenä on myönnettävä, että välillä kurjuus voi olla ihan kivaa vaihtelua, siis esimerkiksi kun laittaa ruokaan hieman liikaa chiliä ja sitten kärsii hetken.

Sinällään kapparin kanssa olen samaa mieltä, mutta sen verran sitä pitäisi kohdata, että oppii tietämään että vitutukseen ei kuole ihan helpolla, eikä se ole syy jättää hommia tekemättä.
 
Olen jyrkästi eri mieltä. Kurjuutta, surkeutta, väsymystä, vilua, märkyyttä, epätietoisuutta ja tylsyyttäkin pitää harjoitella jotta kun niille altistuu oikeassa tilanteessa, ei ylläty, lamaannu ja muserru henkisesti tai fyysisesti.
Jokaisen ihmisen olisi hyvä altistaa itsensä päivittäin jollekin epämukavalle ja inhottavalle ihan vain henkisen karaostumisen nimissä.
 
Mikä merkitys on joukon luottamuksella omaan kalustoon tai vaikkapa omaan kyvykkyyteensä? Yleensä elämässä kannattaa luottaa itseensä. Sekään ei kuitenkaan saa mennä liioitelluksi. Luottavatko suomalaiset PV:n kalustoon ja heidän omiin kykyihinsä?

Joukon taistelutahdon kannalta usein ratkaiseva. Se on puolestaan joukon toimintakyvyn kannalta ratkaiseva.

Yksilö tai joukko joka ei luota kalustoonsa tai osaamiseensa on yleensä haluton myöskään testaamaan sitä käytännössä.
 
Olen jyrkästi eri mieltä. Kurjuutta, surkeutta, väsymystä, vilua, märkyyttä, epätietoisuutta ja tylsyyttäkin pitää harjoitella jotta kun niille altistuu oikeassa tilanteessa, ei ylläty, lamaannu ja muserru henkisesti tai fyysisesti.
Jokaisen ihmisen olisi hyvä altistaa itsensä päivittäin jollekin epämukavalle ja inhottavalle ihan vain henkisen karaostumisen nimissä.

Nuo asiat tulee kyllä eteen ihan normaalin harjoittelun ohessa. Ei sitä kurjuutta tarvitse erikseen ruveta hakemaan.
 
Jokaisen ihmisen olisi hyvä altistaa itsensä päivittäin jollekin epämukavalle ja inhottavalle ihan vain henkisen karaostumisen nimissä.
Onko se sama mistä asiasta on kyse? Jos väännän tietokoneella projektia joka vie kaiken ajan ja aiheuttaa minulle henkistä tuskaa, karaistaako se minua sotaa varten?

Joukon taistelutahdon kannalta usein ratkaiseva. Se on puolestaan joukon toimintakyvyn kannalta ratkaiseva.

Yksilö tai joukko joka ei luota kalustoonsa tai osaamiseensa on yleensä haluton myöskään testaamaan sitä käytännössä.
Luottavatko suomalaiset reserviläiset osaamiseensa ja välineisiinsä?
 
Onko se sama mistä asiasta on kyse? Jos väännän tietokoneella projektia joka vie kaiken ajan ja aiheuttaa minulle henkistä tuskaa, karaistaako se minua sotaa varten?


Luottavatko suomalaiset reserviläiset osaamiseensa ja välineisiinsä?

Heh. ☺. Jollain eksistentiaalisen tuskan tasolla ehkä. Jotain konkreettisempaa ehkä filosofi on hakenut a la kylmässä suihkussa kököttäminen, rappusten käyttö tms.

Ne ressut jotka treenailevat vapaa-ajallaan ja rahallaan luultavasti luottavat omaan osaamiseensa. Kalustoluottamus taas varmaan riippuu tuhannesta asiasta.
 
Voin suositella kylmiä suihkuja. Olen alkanut ottamaan niitä, sillä kuulema niillä on kaikenlaisia hyviä terveysvaikutuksia niiden virkistävän vaikutuksen lisäksi. Kenties ne myös karaistaa kylmiä olosuhteita varten. Rappusten käyttö toki on vakiokamaa.

Ne ressut jotka treenailevat vapaa-ajallaan ja rahallaan luultavasti luottavat omaan osaamiseensa. Kalustoluottamus taas varmaan riippuu tuhannesta asiasta.
Toivottavasti suomalaiset luottavat osaamiseen ja kalustoonsa, ja toivottavasti on myös syytä luottaa. Toisaalta vaikka kalusto tai osaaminen ei olisikaan parasta mahdollista, on silti hyvä tehdä parhaansa. Minulla itselläni on välillä hieman sellainen joko tai asenne, että jos jonkun syyn takia en pääse parhaaseen tulokseen (huono valmistautuminen, epäilyttävä osaaminen, heikko välineistö, jne) niin se on tekosyynä sille, että ei yritetä parastaan, koska optimiin ei kuitenkaan päästä. Ei näin.
 
Kyllä sitä kurjuuttakin on varsinkin nykyihmisen syytä joskus vähän harjoitella.
Viime sotien ajan ihminen eli jokapäiväistä elämäänsä aika monessa mielessä hyvin toisenlaisissa oloissa. Heille kurjuuden harjoittelu ei ehkä ollut kovinkaan tarpeen.
Nykyään maailma on toisenlainen ja sotatilanteessa, meidän taistelutavalla nykypäivän ihminen joutuu väistämättä kohtaamaan paljon sellaista "kurjuutta", johon hän ei ole tottunut.
 
Riittääkö kurjuuden harjotteluun tälläiset pienet asiat kuten kylmät suihkut, rappusten käyttäminen, jne? Noin teen jo ja nuo on suorastaan kivoja asioita. Miten te harjoittelette kurjuutta?
 
Back
Top