Kuten kollegatkin edellä ovat todenneet: kyllä sitä "kurjuuttakin" (selviämistä taistelukentän oloissa) välillä syytä harjoitella. Samoin koulutuksen tulee olla "kovaa" (selviämistä paineen alla) välillä.
Kurjuutta ei kannata harjoitella jos se ei kuulu kyseiseen koulutusvaiheeseen (esimerkiksi uuden oppiminen) eikä "kova" koulutus ole simputuksella ja nöyryyttämisellä kovuuden hakua.
Varusmiesjohtajien perinteisillä oman arvonnosto tempuilla (simputuksella) ei tehdä suorituskykyistä motivoitunutta joukkoa joka luottaa johtajiinsa - näillä hölmöilyillä voidaan helposti tuhota nykyisen JOTU-mallin ja JOKO-koulutuksen tuomat hyvät puolet ja tippua joukkojen suorituskyvyssä ja motivaatioissa -80 ja -90 luvulla "tuotettujen" joukkojen tasolle.
Kurjuutta ei kannata harjoitella jos se ei kuulu kyseiseen koulutusvaiheeseen (esimerkiksi uuden oppiminen) eikä "kova" koulutus ole simputuksella ja nöyryyttämisellä kovuuden hakua.
Varusmiesjohtajien perinteisillä oman arvonnosto tempuilla (simputuksella) ei tehdä suorituskykyistä motivoitunutta joukkoa joka luottaa johtajiinsa - näillä hölmöilyillä voidaan helposti tuhota nykyisen JOTU-mallin ja JOKO-koulutuksen tuomat hyvät puolet ja tippua joukkojen suorituskyvyssä ja motivaatioissa -80 ja -90 luvulla "tuotettujen" joukkojen tasolle.
Viimeksi muokattu: