Suomalainen sotataito

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Wnaheck
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Kuten kollegatkin edellä ovat todenneet: kyllä sitä "kurjuuttakin" (selviämistä taistelukentän oloissa) välillä syytä harjoitella. Samoin koulutuksen tulee olla "kovaa" (selviämistä paineen alla) välillä.

Kurjuutta ei kannata harjoitella jos se ei kuulu kyseiseen koulutusvaiheeseen (esimerkiksi uuden oppiminen) eikä "kova" koulutus ole simputuksella ja nöyryyttämisellä kovuuden hakua.

Varusmiesjohtajien perinteisillä oman arvonnosto tempuilla (simputuksella) ei tehdä suorituskykyistä motivoitunutta joukkoa joka luottaa johtajiinsa - näillä hölmöilyillä voidaan helposti tuhota nykyisen JOTU-mallin ja JOKO-koulutuksen tuomat hyvät puolet ja tippua joukkojen suorituskyvyssä ja motivaatioissa -80 ja -90 luvulla "tuotettujen" joukkojen tasolle.
 
Viimeksi muokattu:
Kuten kollegatkin edellä ovat todenneet: kyllä sitä "kurjuuttakin" (selviämistä taistelukentän oloissa) välillä syytä harjoitella. Samoin koulutuksen tulee olla "kovaa" (selviämistä paineen alla) välillä.

Kurjuutta ei kannata harjoitella jos se ei kuulu kyseiseen koulutusvaiheeseen (esimerkiksi uuden oppiminen) eikä "kova" koulutus ole simputuksella ja nöyryyttämisellä kovuuden hakua.

Varusmiesjohtajien perinteisillä oman arvonsa nosto tempuilla (simputuksella) ei tehdä suorituskykyistä motivoitunutta joukkoa joka luottaa johtajiinsa - näillä hölmöilyillä voidaan helposti tuhota nykyisen JOTU-mallin ja JOKO-koulutuksen tuomat hyvät puolet ja tippua joukkojen suorituskyvyssä ja motivaatioissa -80 ja -90 luvulla "tuotettujen" joukkojen tasolle.

Tämä on niin totta. Uuden omaksuminen onnistuu parhaiten, jos koulutettava ei keskity vain huonoon oloonsa. Mutta on niitäkin sankareita jotka juoksuttavat lepikot ympäri vaikka radiorastille, missä sitten huojutaan tst-varustus päällä ja kuunnellaan korvien suhinaa.

Tuossa on yksi kuuluisa suomalainen pitkän linjan kouluttaja työssään, tosin Amerikassa tai Saksassa (Bad Tölz). Rauhallinen veikko.

 
Miten te harjoittelette kurjuutta?

Joka toinen yö nukun alasti parvekkeella, kerran viikossa paastoan 3 vuorokautta yhden taistelumuonapakkauksen kanssa ja rappusissa liikun ryömien. Työmatkat suoritan jalan käyttäen maastoa hyväkseni eli syöksyn ojasta toiseen sekä rakennuksissa käytän kulmatekniikoita.

Henkiseksi valmistaumiseksi eli ns. vitutuksensietoharjoitukseksi katson päivittäin uutisia ja kaksi kertaa viikossa YLE:n keskusteluohjelmia. Koen harjoituksen onnistuneeksi, mikäli kodin irtaimisto on harjoituksen jälkeen ehjänä ja kukaan ei ole kuollut.
 
Tulkitsenko oikein, että kukaan paitsi ZTH ja minä ei harjoittele kurjuutta?
 
No katohan vähän Pstsian harjoittelua. Eikö tuo jo riitä kurjuuden harjoitteluun, täh?
Kyllä, mutta muidenkin näkemykset on tervetulleita. Minä en kykene noin rankkaan harjoitteluun, jossa katsotaan Ylen keskusteluohjelmia.
 
Olen valitettavasti erimieltä. Nykyjärjestelmä kun elää positiivisesta asiakaspalautteesta niin koulutustapahtumat järjestetään liian usein siten, että koulutettavilla ei ole kurjaa.
Juuri näin. "Koiranilmaa ja sissinkeliä", fyysistä ja psyykkistä kuormitusta tarvitaan jo senkin takia että adrenaliinitaso nousee. Vitutuksen kun kestää ja tehtävistään suoriutuu kaikissa olostuhteissa, pinikin mukavuus tuntuu ruhtinaalliselta. Kinoksessa nukkuminen esim -25C tai räntäkelillä pressun alla kuusen perseessä, itsensä karaiseminen muutenkin helpottaa (= MAHDOLLISTAA) selviytymistä "tosipaikassa".

Miettikääpä kummasta lähtee mieluummin vartioon, partioon tai iskuun;
  • mukavan lämpimästä ja viihtyisästä teltasta?
  • vaiko viluisasta kiepistä pressun alta?
Ainakin näitä on hyvä reenata etukäteen:
  • MÄRKÄÄ
  • NÄLKÄÄ
  • VILUA
  • VALVOMISTA (esim. viikko n.2h torkuilla/vrk)
  • EKSYMISTÄ/SELVOYTYMISTÄ (suunnistamista ilman apuvälineitä oudossa maastossa)
  • PIMEYTTÄ/PIMEÄSSÄ TOIMINTAA
  • LIIKKEELLÄOLOA (KESTÄVYYS)
  • NOPEAA TILANTEIDEN JA OLOSUHTEIDEN MUUTOSTA (TILANNEJOHTAMINEN)
  • JOPA ODOTTAMISTA KUN "MITÄÄN EI TAPAHDU" (KÄRSIVÄLLISYYS)
..mitä vaan -ei niin kivaa- voi reenata ihan vapaaehtoisestikin.

"Masokisti ei koskaan pety olosuhteisiin"

Koiramiesten sanonta "AINA EI TARVITSE OLLA EPÄMUKAVAA" (silloinkaan kun vituttaa kuin pientä oravaa pakkasessa) ;)
Vaikeissa oloissa nauttii pienistä mukavuukista, kuten kuivasta istuinalusesta :D VARAUTUMINEN ON SALLITTUA
Pressu rinkassa helpottaa tätä ja riittävän kuivamuonapakkauksen, keittovehkeiden, varaveden, vaihtovaatteiden ..yms. tarpeiden ja "pienten mukavuuksien" mukana kuljettaminen.

EDIT: Tuosta tulikin mieleen kun armeijan jälkeen tuntu aina metsälle tai kalaan lähtiessä että "jotain puuttuu".
Piti hankkia satularinkka ja siihen riittäväsri painoa ettei lentoon lähtisi :D Onko muilla Wanhan Kaartin (tai nuoremmilla) sissimiehillä vastaavia kokemuksia? Minulla tuo jatkuu edelleen ja piti hankkia 110L rinkka n.8v sitten :D
 
Viimeksi muokattu:
Tulkitsenko oikein, että kukaan paitsi ZTH ja minä ei harjoittele kurjuutta?

Itse käyn lenkillä ympäri vuoden ja esim. näin tähän vuodenaikaan se on kyllä melkoista kurjuutta. Ja sitten retkeily / vaellus mihin aikaan vuodesta tahansa on aina hyvästä. Sen jälkeen taas sivistys: pehmeä sänky ja juokseva lämmin vesi maistuvat.
 
Ainakin näitä on hyvä reenata etukäteen:
  • MÄRKÄÄ
  • NÄLKÄÄ
  • VILUA
  • VALVOMISTA (esim. viikko n.2h torkuilla/vrk)
  • EKSYMISTÄ/SELVOYTYMISTÄ (suunnistamista ilman apuvälineitä oudossa maastossa)
  • PIMEYTTÄ/PIMEÄSSÄ TOIMINTAA
  • LIIKKEELLÄOLOA (KESTÄVYYS)
  • NOPEAA TILANTEIDEN JA OLOSUHTEIDEN MUUTOSTA (TILANNEJOHTAMINEN)
  • JOPA ODOTTAMISTA KUN "MITÄÄN EI TAPAHDU" (KÄRSIVÄLLISYYS)

Tuohon ei tarvita muuta kuin lähteä töihin. Pl. ehkä tuo toiseksi viimeinen.
 
EDIT: Tuosta tulikin mieleen kun armeijan jälkeen tuntu aina metsälle tai kalaan lähtiessä että "jotain puuttuu".
Piti hankkia satularinkka ja siihen riittäväsri painoa ettei lentoon lähtisi :D Onko muilla Wanhan Kaartin (tai nuoremmilla) sissimiehillä vastaavia kokemuksia? Minulla tuo jatkuu edelleen ja piti hankkia 110L rinkka n.8v sitten :D

Nykyään retkeillessä repun paino on aina alle 15 ja säännöllisesti alle 10 kiloa. Aina tulee jollain oudolla tavalla syyllinen olo, nyt tiedän miksi... terv. tiedustelu-ukko :D
 
Nykyään retkeillessä repun paino on aina alle 15 ja säännöllisesti alle 10 kiloa. Aina tulee jollain oudolla tavalla syyllinen olo, nyt tiedän miksi... terv. tiedustelu-ukko :D
Joo.. Mulla pitää olla sekä sissin että tiedustelijan kamppeet. Nyttemmin myös koiran .. ;) (ja radistin)
Kokeilin jossain tapahtumassa rajanrinkkaa täyspakkauksena mutta makkaralla oleva teltta rinkan päällä tunnosti olevan jo liikaa (ainakin märkänä). Vaikkakin kaikkeen tottuu :D ja tellut rinnan päällä tasapainottaa.
 
Viimeksi muokattu:
Onko sotiminen yksinkertaisten miesten hommaa?
 
Kokeilin jossain tapahtumassa rajanrinkkaa täyspakkauksena
Oi tuota ihanuutta. Tuohon kun lisätään vielä, että yritti olla noheva ja ilmoitit olevasi vapaaehtoinen venttiseiskan kantaja. Alikessu innostui ajatuksesta ja antaa lisäksi vielä pari kertasinkoa ja lopuksi sanoo että ota sinä vielä nuo tulenosoituspanokset. Vieläkin herkistyy kun noita aikoja muistelee...
 
Oi tuota ihanuutta. Tuohon kun lisätään vielä, että yritti olla noheva ja ilmoitit olevasi vapaaehtoinen venttiseiskan kantaja. Alikessu innostui ajatuksesta ja antaa lisäksi vielä pari kertasinkoa ja lopuksi sanoo että ota sinä vielä nuo tulenosoituspanokset. Vieläkin herkistyy kun noita aikoja muistelee...
Tellupari rinnalla tasapainottaa paremmin kuin venttiseiska :D Sissiteltta (märkänä) makkaralla rinkan päällä pitää paketin koossa :D Ihan hyvä ne vanhat singot korvautui kessillä ;) KVSKO ei asettunut oikein hyvin mietenkään päin. 2xKM + 2xPM kuului tykötarpeineen vakivarusteena rinkan taskuihin sissihommissa. Pakettia ei saanut selkään kuin nostamalla se ensin johonkin kannon tai kiven päälle ja kyykistymällä. Kaikkeen oppii ja etenkin kantamaan kun pikkuhiljaa lisätään kuormaa ja matkaa. Suurin haitta kantamuksesta on lettosoiden ylityksissä ;) Noh. Onneksi nykyisin on TEKA/KELKKA/DEFE ym. liikkumisenedistämisvälineitä ja isorinkka pääasiassa "mobiilikätkönä". Päivärepussa kulkee mukavasti päivän varusteet/tarpeet ja liivipussukoissa työvälineet. 10kg päiväkantamuksena on sopiva maksimi, muutoin mennee kamelihommiksi ja turhaan energiaa rinkkaa rahdatessa.
 
Viimeksi muokattu:
Tellupari rinnalla tasapainottaa paremmin kuin venttiseiska :D Sissiteltta (märkänä) makkaralla rinkan päällä pitää paketin koossa :D Ihan hyvä ne vanhat singot korvautui kessillä ;) KVSKO ei asettunut oikein hyvin mietenkään päin. 2xKM + 2xPM kuului tykötarpeineen vakivarusteena rinkan taskuihin sissihommissa. Pakettia ei saanut selkään kuin nostamalla se ensin johonkin kannon tai kiven päälle ja kyykistymällä. Kaikkeen oppii ja etenkin kantamaan kun pikkuhiljaa lisätään kuormaa ja matkaa. Suurin haitta kantamuksesta on lettosoiden ylityksissä ;) Noh. Onneksi nykyisin on TEKA/KELKKA/DEFE ym. liikkumisenedistämisvälineitä ja isorinkka pääasiassa "mobiilikätkönä". Päivärepussa kulkee mukavasti päivän varusteet/tarpeet ja liivipussukoissa työvälineet. 10kg päiväkantamuksena on sopiva maksimi, muutoin mennee kamelihommiksi ja turhaan energiaa rinkkaa rahdatessa.

Kyllähän se paketti oli parhaimmillaan luokkaa jäätävä. Siinä kun itsensä vielä hilasi suksille ja ryhtyi meukaroimaan latua umpiseen....hiki meinasi irrota äkäseen. Onneksi oli välillä lepovuoroja, ettei tarvinnut avata latua vaan sai vetää ahkiota. Mikäs siinä valmiilla uralla......oli se kyllä nuoren miehen hommaa. Nyt saattaisi jäädä Höntönvaara nousematta niillä varusteilla. Ja jäisikin. Menisi Ilomantsin reilussa metrin hangessa koko talvi reuhatessa samoja pätkiä, joita kului ammoin viikossa....oi niitä aikoja. Oi niitä nuorukaisia. (wiimeinen sellaisella wanhuksen väpäjävällä äänellä)
 
Kyllähän se paketti oli parhaimmillaan luokkaa jäätävä. Siinä kun itsensä vielä hilasi suksille ja ryhtyi meukaroimaan latua umpiseen....hiki meinasi irrota äkäseen. Onneksi oli välillä lepovuoroja, ettei tarvinnut avata latua vaan sai vetää ahkiota. Mikäs siinä valmiilla uralla......oli se kyllä nuoren miehen hommaa. Nyt saattaisi jäädä Höntönvaara nousematta niillä varusteilla. Ja jäisikin. Menisi Ilomantsin reilussa metrin hangessa koko talvi reuhatessa samoja pätkiä, joita kului ammoin viikossa....oi niitä aikoja. Oi niitä nuorukaisia. (wiimeinen sellaisella wanhuksen väpäjävällä äänellä)
Koiravaljakolla ;) ja mönkijällä.
 
Kyllähän se paketti oli parhaimmillaan luokkaa jäätävä. Siinä kun itsensä vielä hilasi suksille ja ryhtyi meukaroimaan latua umpiseen....hiki meinasi irrota äkäseen. Onneksi oli välillä lepovuoroja, ettei tarvinnut avata latua vaan sai vetää ahkiota.
Rinkkaselässä, täyspakkaus päällä. Umpihanki, pilkkopimeä alamäki. Ahkionveto vuoro ja kuulet kun takana jarrumies vetää mutkan pitkäksi. Se fiilis kun tiedät olevasi alamäessä, ihan kaksistaan ahkion kanssa.
 
Back
Top