Suomalainen sotataito

[SJ]

Jos nykypäivänä raakattuja sotapäälliköitä haetaan historiasta, voidaan tietysti mainita vaikka Napoleonin vastustaja Blücher, joka esim. kuvitteli odottavansa norsuvauvaa, jonka isä on ranskalainen sotilas.

Katsoin tuossa leffaa Waterloon taistelusta ja ainakin sen mukaan tämä Blucher oli varsin reippaan oloinen tyyppi iästään huolimatta. Ja kun Napoleonista on puhe, niin eikös tältä oltu amputoitu yksi käsi ja toinen taisi olla halvaantunut?

 

[vastarannankiiski]

Katsoin tuossa leffaa Waterloon taistelusta ja ainakin sen mukaan tämä Blucher oli varsin reippaan oloinen tyyppi iästään huolimatta. Ja kun Napoleonista on puhe, niin eikös tältä oltu amputoitu yksi käsi ja toinen taisi olla halvaantunut?

Elokuvat. Nuo lähteistä parhaat.

Mä muuten kanssa katoin taannoin erään elokuvan Marskista. Siinä Marskilla oli aika ronski rusketus. Vissiin jäänyt hyvää brunaa pohjalle varmaan niistä aasianmatkoista.

Sori, oli pakko.

 

[vessaharjamies]

Aamen!

Itse olen sitä mieltä kuten aikaisemmin sanoin, että juoksua, hölkkää, patikointia, uintia eri muodoissaan. Siinä on parhaimpia ja tärkeimpiä kunnonkohotuslajeja reserviläiselle ja harjoittelun merkitys vaan korostuu iän karttuessa. Puntti on siihen pelkkä sivulaji ja tuki ja sitäkään ei välttämättä tarvita jos nujuaa kamppailulajien parissa. Omasta mielestäni cooper-tulos tai maratonin juokseminen indikoi yleensä paremmin sotilaalta vaadittavaa kenttäkelpoisuutta kun penkki-, kyykky- tai mavemaksimi.

Tähän voisi lisätä sykettä kohottavan kuntopiirin (taitaa kulkea nimellä crossfit nykyään), joka on mielestäni niitä tärkeimpiä harjoittelumuotoja monipuolisen fyysisen suorituskyvyn kannalta. Tähän ei tarvitse oikeastaan kuin leuanvetotangon jossain ulkoilupaikalla. Siitä sitten vaan tekemään eri tyyleillä leukoja, kyykkyjä, askelkyykkyjä, kyykkyhyppyjä, burpeeta, vatsoja tangossa ja maassa, punnerruksia eri leveyksillä jne. jne. Tällä tavalla kehitetty aerobinen suorituskyky auttaa huomattavasti esim. liivit päällä sykkiessä.

 

[vastarannankiiski]

Tähän voisi lisätä sykettä kohottavan kuntopiirin.

Kyllä, erinomainen lisäys. "Ristiinurheilu" on mainio laji.

Juoksulajeja vaikka ihan hölkäten suosittelen kanssa. Ja monipuolisesti eri matkoja. Ja eri vauhteja. Juokseminen ja hölkkääminen kun kattaa niin monipuolisesti erilaisia sotilaalle hyödyllisiä liikuntamuotoja aina 100m sprinteistä vaikka maratooniin saakka. Ja esimerkiksi HIIT / intervallijuoksut ovat myös erityisen kehittäviä sotilaskuntoa ajatellen.

Kunnolliset ristiinurheiluharjoitteet kuten myös pitkäkestoiset juoksuharjoitteet kehittävät myös psyykettä koska niissä mennään melko pitkäksi aikaa epämukavuusalueelle. Pitkät juoksulenkit kehittävät myös kärsivällisyyttä ja kestävyyden hallintaa.

EDIT: Perhana. Unohtui eräs lajeista hienoin. Suunnistus. Juokset pimeässä metässä vesisateessa ja yrität samalla käyttää päätäsi kartanlukuun, suunnistamiseen ja reitinvalintaan. Se se vasta onkin meikäläistä kovempien miesten hommaa.

 

[baikal]

NYT suomalaisen sotataidon eteerisimpään ytimeen, pliis.

 

[vastarannankiiski]

NYT suomalaisen sotataidon eteerisimpään ytimeen, pliis.

Hyvä ohjaus takaisin aiheeseen.

Suomalaisen sotataidon eteerisin ydin. Jos lähdetään sijoitusten tekemisestä ja HR-hommeleista, niin aika hyvin suomessa on osattu sijoittaa siviilipuolen ammattihenkilöitä vastaaviin sotilastehtäviin ja tuoda ammattitaitoa tätä kautta organisaatioon. Kriha-hommissa tämä näkyy ehkä puhtaimmin, kaikki erikoisosaamista paikat tuki- ja huoltohommissa on yleensä olleet siviilipuolen ammatilaisten miehittämiä.

Sitten se mitä ihan rähisemiseen tulee niin heittimistön käyttötaito ja ymmärrys tämän aseen päälle.

 

[vessaharjamies]

EDIT: Perhana. Unohtui eräs lajeista hienoin. Suunnistus. Juokset pimeässä metässä vesisateessa ja yrität samalla käyttää päätäsi kartanlukuun, suunnistamiseen ja reitinvalintaan. Se se vasta onkin meikäläistä kovempien miesten hommaa.

Tämä kuuluu tehdä ilman mitään lamppujen käyttöä ja kartan lukukin on sallittua pelkästään sadeviitan alla punaisella valolla. Ennen suunnistusta pitää muistaa myös valvoa pari yötä, että pääsee sopivan eteeriseen olotilaan. Taistelijapari (tai vaikka akkapää) voi olla mukana sitä varten, että kopauttaa hereille, jos sattuu nukahtamaan karttaa tutkiessaan pressun alla. Helppoa kuin heinänteko...eikun..

edit: Lisähaastetta saa ottamalla kompassin, jossa on vähintään 1/3 nesteestä korvautunut ilmalla. Tämähän yleensä on muutenkin tilanne, kun kompassin kaivaa liiveistä ryynäämisen päätteeksi .

edit2: Pahoitteluni keskustelun sivuraiteelle viemisestä.

 

[kertakenttään]

Suomalainen sotataitohan on alunperin lähtenyt liikkeelle alivoimaisen taktiikasta. Kun massaa ja materiaalia ei ole pitää niitä harvoja vehkeitä ja joukkoja käyttää tehokkaammin. Alivoimaisen taktiikkaa on pyritty kirjoittamaan ulos erilaisina taktisina periaatteina, kuten yllätykseen pyrkiminen, salaaminen ja harhauttaminen ja voimien taloudellinen käyttö.

Kuuntelin tuon podcastin kun se tuli ja uudelleen pari viikkoa sitten automatkalla ja rupesin miettimään ratkaisutaistelun filosofiaa. Maavoimien uudistetun taistelutavan videossa kohdassa, jossa väijytetään vaunut, irtaudutaan ja ammutaan päälle kaikille tuliyksiköillä voi pitää paikallisena ratkaisutaisteluna. Meillähän operatiiviset joukot ovat ne, joilla ratkaisutaistelut pyritään hoitamaan, mutta joukkojen taloudellisen käytön kannalta se ei välttämättä ole tarpeen . Ratkaisuun voidaan päästä Ukrainan tyyliin yhtä hyvin vaikka parilla raketinheitinpatterilla ja putkipatteristoilla.

Keskustelkaa, lepo, keskustelkaa.

 

[Rajajääkäri]

Tähän voisi lisätä sykettä kohottavan kuntopiirin (taitaa kulkea nimellä crossfit nykyään), joka on mielestäni niitä tärkeimpiä harjoittelumuotoja monipuolisen fyysisen suorituskyvyn kannalta. Tähän ei tarvitse oikeastaan kuin leuanvetotangon jossain ulkoilupaikalla. Siitä sitten vaan tekemään eri tyyleillä leukoja, kyykkyjä, askelkyykkyjä, kyykkyhyppyjä, burpeeta, vatsoja tangossa ja maassa, punnerruksia eri leveyksillä jne. jne. Tällä tavalla kehitetty aerobinen suorituskyky auttaa huomattavasti esim. liivit päällä sykkiessä.

Kuullostaa tosi inhottavalta.

 

[TheRomanRuler]

Napoleon, tuo Seinen nero, hukkasi kuitenkin yhden kokonaisen suurvalta-armeijan eräällä sotaretkellään. Ei jatkoon. Kyllä tuosta on nerous kauempana kuin maa kuusta.

Jatketaan kuitenkin sotataidon alttarilla.

Mitähän tuohon aluksi sanoisi. Sanotaan vaikka että mikäli tekee yhden ison virheen 20 vuoden sotimisen aikana, ei se tee kenestäkään huonompaa. Jokainen niitä virheitä tekee. Taistele itse 20 vuotta sotaa. Aivan varmasti teet isompia virheitä ja paljon useammin, jolloin voi sanoa miten sinusta on nerous kaukana.
Napoleon hukkasi yhden kokonaisen suurvalta-armeijan. Entä sitten? Liittoutuneet menettivät useita suurvalta-armeijoita Napoleonia vastaan, mikä johtui Napoleonin neroudesta.
Toki voit sanoa ettei kukaan ollut nero ja kaikki olivat huonoja komentajia. Tai sitten voit arvostaa eri asioita. Mutta muihin verrattuna kyllä Napoleon oli nero.

 

[TheRomanRuler]

Napoleon ei kyllä missään vaiheessa palvellut korpraalina, vaan aloitti Ecole Militairen jälkeen vänrikkinä. Alhaisaateliselle jo pelkkä pääsy arvostettuun sotakouluun oli kova sana, eli kyllä ne Napoleonin kyvyt kuninkaallisenkin Ranskan järjestelmässä huomattiin. Tietysti eri asia on, että taustansa vuoksi Napoleon tuskin olisi kenraalikuntaan ylennyt ilman vallankumousta.

Jos nykypäivänä raakattuja sotapäälliköitä haetaan historiasta, voidaan tietysti mainita vaikka Napoleonin vastustaja Blücher, joka esim. kuvitteli odottavansa norsuvauvaa, jonka isä on ranskalainen sotilas. Kysymys sinänsä on tietenkin se, että tuohon aikaan ihmiset tuppasivat olemaan hieman heikommassa fyysisessä kuosissa kuin nykyään. Siispä tänään voidaan raakata fyysisten ominaisuuksien perusteella, mutta 200 vuotta sitten kun tarjonta oli rajallisempaa, piti käyttää sitä ainesta, mitä oli tarjolla.

Aivan, olet tietenkin oikeassa.

Eli nykypäivänä ei Napoleonin kykyjä olisi huomattu koska Napoleonin päivänä käytettiin myös huonokuntoisempia sotilaita, toisin kun nykyään.

Eli "point remains". Oikeastaan vielä enemmän kuin ennen. Napoleonin aikaan kun huonokuntoisetkin aateliset saivat sotakoulutusta ja kyvyt voitiin huomata, nykyään ainoastan hyväkuntoisten kyvyt huomataan.

 

[EK]

Aivan, olet tietenkin oikeassa.

Eli nykypäivänä ei Napoleonin kykyjä olisi huomattu koska Napoleonin päivänä käytettiin myös huonokuntoisempia sotilaita, toisin kun nykyään.

Eli "point remains". Oikeastaan vielä enemmän kuin ennen. Napoleonin aikaan kun huonokuntoisetkin aateliset saivat sotakoulutusta ja kyvyt voitiin huomata, nykyään ainoastan hyväkuntoisten kyvyt huomataan.

Mutta kun ei se Napoleon sotilasuransa alkuvaiheessa ollut huonokuntoinen. Kunto heikkeni sairauksien myötä myöhemmin. Siinä vaiheessa ei Keisarille enää paljon sanottu, että jospa terveemmät saisi hoitaa hommat. Tajuan mitä tarkoitat, mutta minä en oikein kykene näkemään sotilaallisten operaatioiden johtamista erillisenä kykynä, jonka omaavat henkilöt voitaisiin vain nostaa esikuntiin ohi perinteisen virkatien.

Otetaan verrokkina samalta ajalta Wellington, jonka järkähtämätöntä puolustustaistelua Waterloossa on ylistetty. No, joidenkin versioiden mukaan Wellington oli niin kännissä, että ei kyennyt vahvistamaan valmiiksi laadittua vetäytymiskäskyä, jolloin sitten englantilaisten ohut punainen viiva pysyi paikallaan. Ja vastaavasti taas Napoleonin kerrotaan olleen fyysisesti heikossa kunnossa, jolloin ei kyennyt tarkastelemaan taistelukenttää riittävästi ja ohjaamaan reservejä oikeaan paikkaan. Tosin tuon ajan taisteluista on olemassa myös paljon puhuva (Blücherin tai Wellingtonin) sanonta, että tarkan kuvauksen laatiminen taistelusta on kuin yrittäisi laatia tarkan kuvauksen tanssiaisista. Kun ensimmäinen laukaus ammuttiin, joukot kaadettiin (tai paremminkin yritettiin kaataa) suunnilleen alkuperäisen suunnitelman mukaisiin paikkoihin.

 

[SJ]

Mutta kun ei se Napoleon sotilasuransa alkuvaiheessa ollut huonokuntoinen. Kunto heikkeni sairauksien myötä myöhemmin. Siinä vaiheessa ei Keisarille enää paljon sanottu, että jospa terveemmät saisi hoitaa hommat.

Ei tietenkään sanottaisi, tyyppi oli sellaisessa kulttimaineessa että kukaan ei halua kertoa joukoille, että keisari ei ole kykenevät johtamaan heitä taisteluun.

 

[TheRomanRuler]

Napoleonin sairaushan vaikutti fyysisesti, henkisesti Napoleon oli aivan yhtä älykäs kuin ennenkin. Ongelma oli että mikäli Napoleonin suunnitelmana on väsyttää vihollinen ja sitten hyökätä reserveillä, saattaa Napoleon joutua sairauden takia pois pelistä ja joku vähemmän taitava kaveri joutuu tekemään päätöksen, jolloin se saatetaan tehdä väärään aikaan. Kyllähän silloin kun Napoleon ei päätöksiä pystynyt tekemään tekivät muut niitä. Ei vain ole järkeä 100% korvata neroa mikäli riittää että korvataan 10% ajasta.

 

[TheRomanRuler]

Mutta kun ei se Napoleon sotilasuransa alkuvaiheessa ollut huonokuntoinen. Kunto heikkeni sairauksien myötä myöhemmin. Siinä vaiheessa ei Keisarille enää paljon sanottu, että jospa terveemmät saisi hoitaa hommat. Tajuan mitä tarkoitat, mutta minä en oikein kykene näkemään sotilaallisten operaatioiden johtamista erillisenä kykynä, jonka omaavat henkilöt voitaisiin vain nostaa esikuntiin ohi perinteisen virkatien.

Otetaan verrokkina samalta ajalta Wellington, jonka järkähtämätöntä puolustustaistelua Waterloossa on ylistetty. No, joidenkin versioiden mukaan Wellington oli niin kännissä, että ei kyennyt vahvistamaan valmiiksi laadittua vetäytymiskäskyä, jolloin sitten englantilaisten ohut punainen viiva pysyi paikallaan. Ja vastaavasti taas Napoleonin kerrotaan olleen fyysisesti heikossa kunnossa, jolloin ei kyennyt tarkastelemaan taistelukenttää riittävästi ja ohjaamaan reservejä oikeaan paikkaan. Tosin tuon ajan taisteluista on olemassa myös paljon puhuva (Blücherin tai Wellingtonin) sanonta, että tarkan kuvauksen laatiminen taistelusta on kuin yrittäisi laatia tarkan kuvauksen tanssiaisista. Kun ensimmäinen laukaus ammuttiin, joukot kaadettiin (tai paremminkin yritettiin kaataa) suunnilleen alkuperäisen suunnitelman mukaisiin paikkoihin.

Joka tapauksessa tulisi varusmiesten taitoja testata myös operaatioiden johtamisessa, sekä strategisessa johtamisessa (eli strategisessa johtamisessa suunnitellaan että osasto X valtaa öljykentät. Operatiivisessa johtamisessa taas annetaan käsky että kaupunki vallataan hyökkäämällä kukkulalle X, josta jatketaan muualle. Taktinen johtaminen taas on sitä että käsketään rivimies X viivyttämään vihollista samalla kun rivimies Y kiertää vihollisen taakse. tai kenties johdetaan esimerkillä). Nykyään varusmiesten taidot tulevat esiin ainoastaan taktisessa komentamisessa. Strateginen johtaminen on aivan erilaista operaatioiden johtamisesta mikä on aivan erilaista taktisesta johtamisesta. Ihminen joka ei ikinä ole armeijaa käynyt saattaa ymmärtää että sota maata X vastaan voitetaan valloittamalla kaupunki Y. Tämmöistä ihmistä ei kuitenkaan pidä laittaa taktiseen tai operaatioiden johtoon. Esikunnassa saattaa silti pärjätä. Ihminen saattaa myös olla erinomainen johtamaan esimerkillä, mutta ei luonnostaan osaa mitään operaatioiden tai strategian suhteen - erinomainen etulinjan, eli taktinen, johtaja siis. Ja sitten on operaation johtaja. Ihminen voi tietää miten tärkeää on vallata kaupunki Y, mutta ei tiedä miten se tehdään. Etulinjan johtaja tietää miten saadaan kaverit pysymään rohkeina, tai miten vallata konekivääripesäke, mutta ei tiedä mitään muusta johtamisesta. Mutta kumpikaan ei välttämättä tiedä yhtään mitään siitä miten paljon joukkoja voidaan antaan kaupungin valtaamisen ja miten paljon pitää lähettää turvaamaan rannikkoa.
Ehdottomasti täytyy varusmiehiä testata noissa kolmessa eri asiassa. Nykyään varusmiehiä testataan ainoastaan taktisessa. Mutta voi hyvin olla että ihminen tietää erittäin hyvin miten tärkeää on vallata kaupunki Y, mutta ei vain pärjää etulinjassa.

 

[EK]

Joka tapauksessa tulisi varusmiesten taitoja testata myös operaatioiden johtamisessa, sekä strategisessa johtamisessa (eli strategisessa johtamisessa suunnitellaan että osasto X valtaa öljykentät. Operatiivisessa johtamisessa taas annetaan käsky että kaupunki vallataan hyökkäämällä kukkulalle X, josta jatketaan muualle. Taktinen johtaminen taas on sitä että käsketään rivimies X viivyttämään vihollista samalla kun rivimies Y kiertää vihollisen taakse. tai kenties johdetaan esimerkillä). Nykyään varusmiesten taidot tulevat esiin ainoastaan taktisessa komentamisessa. Strateginen johtaminen on aivan erilaista operaatioiden johtamisesta mikä on aivan erilaista taktisesta johtamisesta. Ihminen joka ei ikinä ole armeijaa käynyt saattaa ymmärtää että sota maata X vastaan voitetaan valloittamalla kaupunki Y. Tämmöistä ihmistä ei kuitenkaan pidä laittaa taktiseen tai operaatioiden johtoon. Esikunnassa saattaa silti pärjätä. Ihminen saattaa myös olla erinomainen johtamaan esimerkillä, mutta ei luonnostaan osaa mitään operaatioiden tai strategian suhteen - erinomainen etulinjan, eli taktinen, johtaja siis. Ja sitten on operaation johtaja. Ihminen voi tietää miten tärkeää on vallata kaupunki Y, mutta ei tiedä miten se tehdään. Etulinjan johtaja tietää miten saadaan kaverit pysymään rohkeina, tai miten vallata konekivääripesäke, mutta ei tiedä mitään muusta johtamisesta. Mutta kumpikaan ei välttämättä tiedä yhtään mitään siitä miten paljon joukkoja voidaan antaan kaupungin valtaamisen ja miten paljon pitää lähettää turvaamaan rannikkoa.
Ehdottomasti täytyy varusmiehiä testata noissa kolmessa eri asiassa. Nykyään varusmiehiä testataan ainoastaan taktisessa. Mutta voi hyvin olla että ihminen tietää erittäin hyvin miten tärkeää on vallata kaupunki Y, mutta ei vain pärjää etulinjassa.

No nyt puhutaan vähän mutta asiaa!

Olisipa minultakin kysytty, että johdatko mieluummin Keskistä PanssariArmeijaRyhmää vai jääkäriryhmää! Olisin kyllä testissä osannut näyttää, että Pietari ja Moskova pitää vallata, että sota voitetaan ja päästään katselemaan Isänmaan Aamuaurinkoa Uralin Huipulta!

Näen jo sieluni silmin tämän toisen, paremman universumin sotilaspassini: Operatiivinen Päällikkö E "Ei ole Suurempaa uhria kuin Jonkun Muun!" K - Kelpoisuudella: Helppo irroittaa, vaikea sijoittaa!

 

[Kapiainen]

Suomalainen sotataitohan on alunperin lähtenyt liikkeelle alivoimaisen taktiikasta.

Mielestäni olet aivan asian ytimessä!
Meillä ollaan totuttu aina olemaan altavastaajana, onhan se väistämättä muokannut taktiikkaa ja taktista ajattelua.
20-luvulla oli pienoinen hetki kun emme taipuneet altavastaajan rooliin. Taktiikka oli tuolloin sen mukaista. Tämä taas aiheutti Talvisodassa aikamoisia ongelmia kun olimmekin mitä suurimmassa määrin altavastaajia. No, improvisoinnilla selvittiin siitä ja seuraavistakin koitoksista.
Siitä seurasi merkittävän pitkä, lähes itsesääliä muistuttava ajanjakso jossa kantava taktinen ajattelutapa oli "ei me pärjätä kuitenkaan, yritetään vain jotenkin selviytyä."
Tästä seurasi taktiikassa kummallinen kausi. Taktiikkaa leimasi yliampuva varovaisuus ja varman päälle pelaaminen ja niiden myötä käsittämätön passiivisuus. Taistelua ei edes pyritty voittamaan, se pyrittiin häviämään siten ettei tulisi murskatappiota.
Onneksi nyttemmin ollaan päästy takaisin oikeampaan suuntaan.

 

[kimmo.j]

Joka tapauksessa tulisi varusmiesten taitoja testata myös operaatioiden johtamisessa, sekä strategisessa johtamisessa (eli strategisessa johtamisessa suunnitellaan että osasto X valtaa öljykentät. Operatiivisessa johtamisessa taas annetaan käsky että kaupunki vallataan hyökkäämällä kukkulalle X, josta jatketaan muualle. Taktinen johtaminen taas on sitä että käsketään rivimies X viivyttämään vihollista samalla kun rivimies Y kiertää vihollisen taakse. tai kenties johdetaan esimerkillä). Nykyään varusmiesten taidot tulevat esiin ainoastaan taktisessa komentamisessa. Strateginen johtaminen on aivan erilaista operaatioiden johtamisesta mikä on aivan erilaista taktisesta johtamisesta. Ihminen joka ei ikinä ole armeijaa käynyt saattaa ymmärtää että sota maata X vastaan voitetaan valloittamalla kaupunki Y. Tämmöistä ihmistä ei kuitenkaan pidä laittaa taktiseen tai operaatioiden johtoon. Esikunnassa saattaa silti pärjätä. Ihminen saattaa myös olla erinomainen johtamaan esimerkillä, mutta ei luonnostaan osaa mitään operaatioiden tai strategian suhteen - erinomainen etulinjan, eli taktinen, johtaja siis. Ja sitten on operaation johtaja. Ihminen voi tietää miten tärkeää on vallata kaupunki Y, mutta ei tiedä miten se tehdään. Etulinjan johtaja tietää miten saadaan kaverit pysymään rohkeina, tai miten vallata konekivääripesäke, mutta ei tiedä mitään muusta johtamisesta. Mutta kumpikaan ei välttämättä tiedä yhtään mitään siitä miten paljon joukkoja voidaan antaan kaupungin valtaamisen ja miten paljon pitää lähettää turvaamaan rannikkoa.
Ehdottomasti täytyy varusmiehiä testata noissa kolmessa eri asiassa. Nykyään varusmiehiä testataan ainoastaan taktisessa. Mutta voi hyvin olla että ihminen tietää erittäin hyvin miten tärkeää on vallata kaupunki Y, mutta ei vain pärjää etulinjassa.

Miksi ihmeessä?
Jos jatketaan Napoleon vertausta, hän ei ollut mikään varusmies, vaan koulut käynyt upseeri.

Jos puhuisit kadetista, olisin samaa mieltä, mutta olen sitä mieltä, ettei synnynnäinen lahjakkuus ole se jolla isompia jokko-osastoja johdetaan, vaan koulutuksella ja harjoittelulla saadulla "kokemuksella".
WWII:ssa on esimerkkejä, joissa Saksalaiset upseerit etenivät urallaan hyvin nopeasti ja esikuntakoulutus jäi pois, tai vähälle ja tästä aiheutui ongelmia, esimerkkeinä Rudel ja hiukan erilainen esimerkki Rommel.

 

[kertakenttään]

Luin jostain idean siitä, että käytettäisiin enemmän tehtävä organisaatioita taisteluosastotasalla. Periaatteessa jopa jääkärikomppanian taisteluosasto periaatteella. Tämä siis hyökkäyksessä. Alueellisen prikaatin suorittaessa sisäistä vastahyökkäystä TEKA/PSAJON taisteluosastoilla voi miettiä riittäisiko sittenkin joissain tilanteissa vahvennettu komppania? Se toki riippuu mitä hyökkäyksellä halutaan saada aikaan sekä vihollisesta. Toinen idea olisi laittaa kaikki pelimerkit kärkeen yhtä komppaniaa tukemaan ja tähän ajatteluun kelpaisi saada kaveriksi erillisen vaunukomppanian tukemaan.

Ajatuksia? Enemmän vähemmällä?

 

[kimmo.j]

Tehtävään koottu osasto on tehtävän luonteesta riippumatta parempi kuin jäykkä komppania, tai paljoona jako.

Siksi taisteluosasto ajattelu sopii mielestäni sekä hyökkäykseen, että puolustukseen ja sitä voi soveltaa myös alemmalle tasolle.