Suomalainen sotataito

[Kapiainen]

Taistelutehtävät olisivat lähinnä viivyttämistä ja vastaavaa. Operatiiviset joukot hoitavat hyökkäämisen.

Missä meillä on niin paljon tilaa että voisimme oikeasti viivyttää??
Ellei sitten vihollinen tule pohjoisesta kohti etelää.
Itä-länsi suunnassa ei ole mahdollista taistelutilan syvyyden olemattomuuden takia viivyttää kuin taisteluteknisellä tasolla. Jo taktisella, saati operaatiotaidollisella tasolla viivyttäminen on käytännön syistä mahdotonta.
Sama tekijä - taistelutilan olematon tila syvyyssuunnassa - aiheuttaa melkoisia reunaehtoja myös puolustamiseen ja hyökkäämiseen.

 

[Kapiainen]

Nykyiset taisteluosastot ovat massiivisia ja raskaita. Vielä kun ovat hajautettuna, ei niiden huoltaminen, johtaminen ym ole se maailman yksinkertaisin asia. Samalla kuitenkin on kasvava paine tuoda soppaan mukaan vielä lisää järjestelmiä ja tarve näille järjestelmille on perusteltu ja todellinen. Toki niitä voi tunkea edellisten sekaan ylemmälle tasolle, mutta mielestäni juuri tuosta se kankeus ja hankaluus on peräisin. Annetaan järjestelmät "eteen", niin "takana" tapahtuva johtaminenkin helpottuu. Suomalaisten vahvuus on tuo edessä tapahtuva alemman tason toiminta.

Jotain uskon tästä aiheesta tietäväni ja siksi kommentoin hiukan.
Nykypäivän TSTOS:t ovat kaikkea muuta kuin rakenteeltaan/toiminnaltaan raskaita tai kankeita. Ylipäätään siksi niin meillä kuin naapurissa kuin muuallakin on siirrytty TSTOS - organisaatioihin, koska ne nimenomaan eivät ole raskaita. Ne ovat joustavasti muokattavissa, tarvittaessa hyvin kevyesti johdettavia ja niistä on hyvin helppo rakentaa kulloiseenkin tilanteeseen parhaiten soveltuva ylempi taso.
TSTOS:n johtaminen nimenomaan perustuu vahvaan ja itsenäiseen alemman tason johtamiseen. Tästä johtuen johtaminen on hyvin tilanteeseen sopeutuvaa ja käytännössä esim. painopisteen taistelua johtaa se, jolla on paras tilannekuva ja parhaat edellytykset sillä hetkellä johtaa ja se ei välttämättä ole komentaja. "Tilannejohtajaa" voidaan sujuvasti myös vaihtaa tilanteen muuttuessa.

 

[Kapiainen]

Toisaalta Suomalaisessa koulutuksessa keskitytään välillä vähän liikaakin niihin "tarkkoihin yksittäislaukauksiin".

Joskus on ehkä vähän virheellisesti keskityttykin, ne ajat ovat kuitenkin onneksi ainakin jääkärien/vast ase- ja ampuma- sekä taistelukoulutuksessa ohi.

 

[baikal]

Missä meillä on niin paljon tilaa että voisimme oikeasti viivyttää??
Ellei sitten vihollinen tule pohjoisesta kohti etelää.
Itä-länsi suunnassa ei ole mahdollista taistelutilan syvyyden olemattomuuden takia viivyttää kuin taisteluteknisellä tasolla. Jo taktisella, saati operaatiotaidollisella tasolla viivyttäminen on käytännön syistä mahdotonta.
Sama tekijä - taistelutilan olematon tila syvyyssuunnassa - aiheuttaa melkoisia reunaehtoja myös puolustamiseen ja hyökkäämiseen.

E18 tarjoaa 184 kilometriä ajomatkaa Vaalimaalta Havis Amandan pissipatsaalle, jossa tulija voi huuhtoa lapikkaistaan matkapölyjä.....

184 kilometriä, autolla ilman ruuhkia kevyeen 2 tuntia ajoaikaa, kolonnavauhdilla puoli päivää, kuusi tuntia maksimi.

Saksalaiset tarjosivat suomalaisille sitä käsitystä jo 2. ms:n aikaan, että tarvitaan kaksi vesistölinjaa ja sata kilsaa, jotta venäläinen hyökkäys voidaan torpata. Tokko tuo on siitään paljon muuttunut....

Todentotta syvyys aiheuttaa jo nykyisellään melkoisia reunaehtoja toiminnalle, jos Päämaalina pidetään Helsinkiä, kuten tolkullisesti lienee on ajateltava.

Tosiasia lienee se, että hyökkääjälle on annettava turpia hetikohta siitä lähtien, kun se tunkee puomin yli. Kukin voi sitten pähkäillä, mitkä joukot pystyvät nenä nenää vasten-taisteluun ja mitkä joukot ja aseet on keskitettävä painopistealueille.

On otettava huomioon sekin, että poliittinen tilanne muuttuu melko heikoksi, jos hyökkääjä "tyytyisikin tekemään -vain- itä-ukrainat" eli pyyhkäisemään siipaleen isänmaasta haltuunsa....jäädyttäisi tilanteen ja käyttäisi vallattua aluetta jatkuvasti painostukseen ja uhkailuun. Tässäkin mielessä sitä isänmaata ei ole varaa annella ihan mielisuosiolla ja syvyyttä hakien.....syvyyttä se ottaa ihan ilman antamattakin.

 

[Kapiainen]

E18 tarjoaa 184 kilometriä ajomatkaa Vaalimaalta Havis Amandan pissipatsaalle, jossa tulija voi huuhtoa lapikkaistaan matkapölyjä.....

184 kilometriä, autolla ilman ruuhkia kevyeen 2 tuntia ajoaikaa, kolonnavauhdilla puoli päivää, kuusi tuntia maksimi.

Saksalaiset tarjosivat suomalaisille sitä käsitystä jo 2. ms:n aikaan, että tarvitaan kaksi vesistölinjaa ja sata kilsaa, jotta venäläinen hyökkäys voidaan torpata. Tokko tuo on siitään paljon muuttunut....

Todentotta syvyys aiheuttaa jo nykyisellään melkoisia reunaehtoja toiminnalle, jos Päämaalina pidetään Helsinkiä, kuten tolkullisesti lienee on ajateltava.

Tosiasia lienee se, että hyökkääjälle on annettava turpia hetikohta siitä lähtien, kun se tunkee puomin yli. Kukin voi sitten pähkäillä, mitkä joukot pystyvät nenä nenää vasten-taisteluun ja mitkä joukot ja aseet on keskitettävä painopistealueille.

On otettava huomioon sekin, että poliittinen tilanne muuttuu melko heikoksi, jos hyökkääjä "tyytyisikin tekemään -vain- itä-ukrainat" eli pyyhkäisemään siipaleen isänmaasta haltuunsa....jäädyttäisi tilanteen ja käyttäisi vallattua aluetta jatkuvasti painostukseen ja uhkailuun.

Niinpä! Alle 200km rajalta pääkaupunkiin/ monessa mielessä valtakunnan elintärkeille alueille. 200km ei ole kummoinen syvyys kun puhutaan sodankäynnistä.
Ja kuten baikal minusta ihan oikein toteaa: se todellinen, käytettävissä oleva syvyys on jotakin ihan muuta kuin tuo vähän alle 200km.
Sota kun ei ole pelkkää taktiikkaa tai operaatiotaitoa, vaan siinä on aina vahvasti myös politiikka mukana. Useimmiten se politiikkapuoli lyö taktiikkaa ja operaatiotaitoa kovasti korville.
Se meidän paljon puhuttu maantieteellinen asemamme on tosiaan sellainen ettei armeijalla sotatilanteessa paljoa ole varaa pakitella.
Ei ollut 1939-1940, ei ollut 1944 - sen jälkeen ei ole ollut sitäkään vähää.
Ja hoksaahan tuon äkkiä jokainen: jos vihollisella on joukot kehä-3:lla, on meidän poliittisen johdon liikkumatila neuvotteluissa olematon. Lähinnä se on siinä asemassa vain ottamassa käskyjä vastaan siitä mitä seuraavaksi tapahtuu.
Tilanne on edes vähän toinen, jos rajan pinnassa on tuhottomasti romua ja raatoja jotka ovat pääosin vihollisen ja Kymijoen ylitysoikeuksista päättää yksinoikeudella Suomen armeija.

 

[miheikki]

Sotako loppuu, kun pääkaupunki kaatuu? Se täytyy sitten siirtää järvien keskelle turvaan.

6.4.2016 - 06.00 http://www.helsinginuutiset.fi/blogi/380822-jos-kuopio-olisi-stadi
TOIMITUKSELTA
Jos Kuopio olisi Stadi


(PÄÄKIRJOITUS) Otsikko viittaa Helsingin Sanomien Teema-lehteen ja sen kerrassaan mainioon teemaan: Murteet ja heimot.

Jos Aleksanteri I olisikin valinnut Turun palon jälkeen suuriruhtinaskuntansa pääkaupungiksi Kuopion, Suomi olisi aivan toinen maa ja suomi toinen kieli.

Jos Kuopio olisi Stadi -artikkeli, pureutuu kieleen ja jossittelee vain ohimennen poliittisen ja talousmaantieteen kanssa.



Niin, jos Kuopio olisi Stadi, ei olisi Espoon eikä Vantaan kaupunkeja. Espoo viettäisi hiljaiseloa ruotsinkielisenä rannikkokunta, jonka pääelinkeino on maatalous ja kettutarhaus. Helsinki olisi ehkä Mikkelin tai Porvoon kokoinen pikkukaupunki, johon aikanaan liitettiin ympäröivä maalaiskunta – tässä tapauksessa Vantaa.

Lahti merkittäisiin maantiekarttaan vain Hollolan Lahdenkylänä, koska pääradan varrelle ei olisi syntynyt tätä vesi- ja rataliikenteen solmukohtaa teollisuuksineen. Päärata kulkisi muualta, jolloin myös Korso, Kerava ja Järvenpää tipahtaisivat Fredin tunnetuksi tekemästä laulusta "Jos sä konduktöörin nait".

Riihimäki ja Hyvinkää olisivat Hausjärven takamaita, joilla ei ole edes nimeä. Nurmijärvi-ilmiöstä ei tiedettäisi.

Kotka voittaisi jossittelun. Se olisi ammentanut voimansa metsäteollisuuden viennistä ja pääkaupungin tuontisatamana toimimisesta. Viipurin menetys sodassa vain vahvisti Kotkaa taloudellisesti ja henkisesti.

Kotka kilpailisi nyt Suomen toiseksi suurimman kaupungin asemasta Tampereen, Turun ja Oulun kanssa.

Tämän lehden nimi olisi Kotkan Uutiset ja päätoimittaja olisi syntyjään kotkalainen eikä lahtelainen.

Sakari Nupponen

 

[vastarannankiiski]

Pitäisi pyrkiä SA realismiin ja minusta se sopisi hyvin suomalaiseen luonteeseen.

Samaa mieltä.

Niin, mikä mahtaa sitten olla se komppanian taistelevan voiman lähde tai sen merkitys taistelukentällä. "Sodan kuva on muuttunut" on kai se poliittisesti korrekti tapa käsitellä asiaa.

Taistelevan voiman lähde ovat ne taistelevat joukkueet ja ryhmät, joissa jokaisen ukon ensisijainen tehtävä on ampua tai ammuttaa rautaa, suoraa tai epäsuoraa, vihollista kohti. Jos Komppanian muonavahvuutta kasvatetaan väellä joiden ensisijainen tehtävä komppaniassa on jokin muu kun edellämainittu, ei taistelevan voiman määrä kasva (vaikka tärkeää työtä komppanian taistelukyvyn eteen tekevätkin).

 

[vastarannankiiski]

Itsensä kuntoon hinkannut yksilö todennäköisesti kestää rasitusta ja painetta "tarpeeksi" hyvin pystyäkseen selviämään tehtävistään. Rapakuntoinen ei tule selviämään ja se on de facto edelleen.

Touché!

Olen itse joskus maininnut että kaksi reserviläisen tärkeintä asiaa jota vaalia ja kehittää reservissä ollessaan ovat a) fyysinen kunto b) ampumataito. Jos näistä kahdesta vielä pitää priorisoida niin ehdottomasti fyysinen kunto, koska sen nostaminen ja kehittäminen tarvetta vastaavaksi on niin toivottoman hidasta. Ampumataito kehittyy toiseksi nopeiten ja kaikkein nopein on kouluttaa kalustollisia asioita, ainakin tavallisen jv-joukkueen kivääri-/kk-/sinkomiehen kontekstissa.

 

[vastarannankiiski]

"Pimeä" hankkiminen on aivan vihoviimeinen juttu. Laittaa kirjanpidon sekaisin ja jossain vaiheessa joku joka jotain tarvitsee, jää paitsi tarvittua materiaalia.

Olen samaa mieltä. Valitettavasti "pimeä" hankkiminen, esimerkiksi sotasaalista ilmoittamatta jättämällä saattaa vaan olla välttämätön pakko joukon toiminnan kannalta. En usko että millään joukolla on koskaan tarpeeksi esimerkiksi elintarvikkeita, taisteluvälinemateriaalia tai vaikka kuivia ja lämpimiä vaatteita, ainakaan jos joukolta itseltään kysyy. Ja totuus saattaa se myöskin olla.

 

[kertakenttään]

Olen itse joskus maininnut että kaksi reserviläisen tärkeintä asiaa jota vaalia ja kehittää reservissä ollessaan ovat a) fyysinen kunto b) ampumataito.

Omasta mielestäni se olisi kunto ja aselajiosaaminen.

 

[Talvela]

E18 tarjoaa 184 kilometriä ajomatkaa Vaalimaalta Havis Amandan pissipatsaalle, jossa tulija voi huuhtoa lapikkaistaan matkapölyjä.....

184 kilometriä, autolla ilman ruuhkia kevyeen 2 tuntia ajoaikaa, kolonnavauhdilla puoli päivää, kuusi tuntia maksimi.

Saksalaiset tarjosivat suomalaisille sitä käsitystä jo 2. ms:n aikaan, että tarvitaan kaksi vesistölinjaa ja sata kilsaa, jotta venäläinen hyökkäys voidaan torpata. Tokko tuo on siitään paljon muuttunut....

Todentotta syvyys aiheuttaa jo nykyisellään melkoisia reunaehtoja toiminnalle, jos Päämaalina pidetään Helsinkiä, kuten tolkullisesti lienee on ajateltava.

Tosiasia lienee se, että hyökkääjälle on annettava turpia hetikohta siitä lähtien, kun se tunkee puomin yli. Kukin voi sitten pähkäillä, mitkä joukot pystyvät nenä nenää vasten-taisteluun ja mitkä joukot ja aseet on keskitettävä painopistealueille.

On otettava huomioon sekin, että poliittinen tilanne muuttuu melko heikoksi, jos hyökkääjä "tyytyisikin tekemään -vain- itä-ukrainat" eli pyyhkäisemään siipaleen isänmaasta haltuunsa....jäädyttäisi tilanteen ja käyttäisi vallattua aluetta jatkuvasti painostukseen ja uhkailuun. Tässäkin mielessä sitä isänmaata ei ole varaa annella ihan mielisuosiolla ja syvyyttä hakien.....syvyyttä se ottaa ihan ilman antamattakin.

Tavoite voi olla heillä ihan hyvin Kymijoki, piippu Suomen ohimolle, minusta ei saa päästää siihen asti millään hinnalla kaivautumaan.

 

[vastarannankiiski]

Omasta mielestäni se olisi kunto ja aselajiosaaminen.

Suuressa mittakaavassa se on näin kun sanot ja olen samaa mieltä. Itse tarkoitan sitä, että esimerkiksi kahden viikon aikana saa juurikin sitä aselajiosaamista kertautettua aika paljon (jos pohja on hyvä), mutta rapakuntoisen kondis ei samassa ajassa nouse paljoakaan.

Se miksi tuota ampumataitoa tuossa korostin, niin sitä voi kohtuullisen helposti kohottaa vapaa-aikana harrastusvälineillä vaikka yksinään, mutta aselajiosaamisen treenaamiseen tarvitsee jos sitten jonkinlaista koordinoitua harjoittelua jonkinlaisten kertausharjoitusten muodossa.

 

[kertakenttään]

Jotain uskon tästä aiheesta tietäväni ja siksi kommentoin hiukan.
Nykypäivän TSTOS:t ovat kaikkea muuta kuin rakenteeltaan/toiminnaltaan raskaita tai kankeita. Ylipäätään siksi niin meillä kuin naapurissa kuin muuallakin on siirrytty TSTOS - organisaatioihin, koska ne nimenomaan eivät ole raskaita. Ne ovat joustavasti muokattavissa, tarvittaessa hyvin kevyesti johdettavia ja niistä on hyvin helppo rakentaa kulloiseenkin tilanteeseen parhaiten soveltuva ylempi taso.
TSTOS:n johtaminen nimenomaan perustuu vahvaan ja itsenäiseen alemman tason johtamiseen. Tästä johtuen johtaminen on hyvin tilanteeseen sopeutuvaa ja käytännössä esim. painopisteen taistelua johtaa se, jolla on paras tilannekuva ja parhaat edellytykset sillä hetkellä johtaa ja se ei välttämättä ole komentaja. "Tilannejohtajaa" voidaan sujuvasti myös vaihtaa tilanteen muuttuessa.

Se on juurikin näin. Esimerkiksi, jos TSTOS halutaan suojata ilmatorjunnalla niin sille riittää patteri. Prikaatille taas tarvittaisiin todennäköisesti patteristo. Muutenkin taisteluosasto konseptia tukee ajatus siitä, miten viholliseen pyritään vaikuttamaan useammassa paikassa. Vanhan mallin prikaateilla pataljoona tarvitsi isolti prikaatin tukea taistelussa. Nykyään haetaan modulaarisimmilla ratkaisuilla ja keskitetyllä käytöllä tulosta. Esimerkiksi kannattaako koko taisteluosastoa käyttää johonkin tehtävään, jos tulenkäyttöä painottavalla ratkaisulla siihen riittää vahvennettu komppania riittävällä epiksen tuella. Voimien taloudellinen käyttö ja vaikutuksen keskittäminen.

Varsinaisesti tilannejohtaja on esikunnan TJK:n tilanneupseerit toimivaltuustaulukoineen. Komentaja suunnittelee jo seuraa SUKEn kanssa. Tietenkin mikäli yhteyttä ylös ei ole niin tilannetta johtaa aluevastuussa oleva upseeri.

 

[vastarannankiiski]

Muutenkin taisteluosasto konseptia tukee ajatus siitä, miten viholliseen pyritään vaikuttamaan useammassa paikassa. Vanhan mallin prikaateilla pataljoona tarvitsi isolti prikaatin tukea taistelussa. Nykyään haetaan modulaarisimmilla ratkaisuilla ja keskitetyllä käytöllä tulosta. Esimerkiksi kannattaako koko taisteluosastoa käyttää johonkin tehtävään, jos tulenkäyttöä painottavalla ratkaisulla siihen riittää vahvennettu komppania riittävällä epiksen tuella. Voimien taloudellinen käyttö ja vaikutuksen keskittäminen.

Voisiko Prikaati olla, tai onko se jo, jonkinlainen "hallinnollinen joukkopooli" josta sitten muodostettaisiin tarvittavan näköisiä ja kokoisia taisteluosastoja aina tarpeen ja tehtävän mukaan?

 

[kertakenttään]

Voisiko Prikaati olla, tai onko se jo, jonkinlainen "hallinnollinen joukkopooli" josta sitten muodostettaisiin tarvittavan näköisiä ja kokoisia taisteluosastoja aina tarpeen ja tehtävän mukaan?

TSTOS itsessään ovat kiveenhakattuja ja kirkossa kuulutettuja, mutta sitten prikaati on näennäisesti se "hallinnollinen joukkopooli". Homma vaan on siinä, että RA-suunnittelussa ja yhtymien kovissa suunnitelmissa niillä on toiminta-alueensa ja sen mukaan määritetty paras tai saataville ole kombinaatio taisteluosastoja eli tilanteen käynnistyessä ei ihan tosta noin vaan keksitä, että vaihdetaas tämä TSTOS tuonne ton tilalle. Mahdollista taas on se, että RA-suunnittelussa prikaatin toiminta-alue muuttuu ja muutos alaisiin tehdään jo rauhan aikana.

 

[Kapiainen]

Varsinaisesti tilannejohtaja on esikunnan TJK:n tilanneupseerit..

No, jos tarkkoja ollaan niin taistelua voi johtaa TJK:ssa vain TJK:n päällikkö, tilanneupseerit vain hetkellisesti ja silloinkin taulukoiden puitteissa, jolloin se ei varsinaisesti ole taistelun johtamista. Tämähän toimi näin jo vanhassa pataljoonan esikunnassakin.
Mutta se siitä. Olennaisin juttu tässä on tämä johtaminen ylipäätään. Jos lainataan vähän toisen alan termejä, niin TJK:ssa on "tilannejohtaja" ja paikanpäältä maastosta löytyy "kenttäjohtaja" ja näiden yläpuolelta komentaja. Kuka tahansa näistä voi johtaa ja johtovastuuta voidaan sujuvasti vaihtaa sen mukaan kenellä on parhaat edellytykset sillä hetkellä johtaa. Hommaa voi helposti myös jakaa siten että "kenttäjohtaja" johtaa suoraan vaikkapa kahta yksikköä kentällä jne jne.
Eli en sanoisi kovin jäykäksi tai raskaaksi tätä TSTOS-organisaatiota.

 

[miheikki]

Kansallisarkistosta.

Isonkyrön (Napuen) taistelu - Taktillinen tutkielma sekä lyhyt katsaus sotatoimiin syksystä 1713 taisteluun asti, Alfthan Matti 1927-1927 (SKK-1:50)

http://digi.narc.fi/digi/slistaus.ka?ay=355882

https://fi.wikipedia.org/wiki/Napuen_taistelu

 

[c.o.]

Taisteluosastot massiivisia? Millä mittarilla?

Mittarissa oli verrokkina se komppaniapohjainen malli.

Eli samalla tavalla kuin prikaati oli divisioonaa kevyempi, on nykyinen pataljoonapohjainen taisteluosasto prikaatia kevyempi. Samalla logiikalla siis heitin, että ehkäpä tulevaisuudessa tullaan vielä siirtymään pataljoonista komppanioihin. Minusta se olisi hyvin kiinnostava kehityskulku.

 

[Ingsoc]

Mittarissa oli verrokkina se komppaniapohjainen malli.

Eli samalla tavalla kuin prikaati oli divisioonaa kevyempi, on nykyinen pataljoonapohjainen taisteluosasto prikaatia kevyempi. Samalla logiikalla siis heitin, että ehkäpä tulevaisuudessa tullaan vielä siirtymään pataljoonista komppanioihin. Minusta se olisi hyvin kiinnostava kehityskulku.

Komppania on kovin pieni yksikkö itsenäisiin sotatoimiin. Jopa kriisinhallintaoperaatioissa on huomattu, että yksittäiset komppaniat ovat onnettoman pieniä yksiköitä ja huomattava osa vahvuudesta sitoutuu oman tukikohdan vartiointiin.

Suomen sotilaassahan oli viime vuonna?, juttu venäläisistä kokoonpanoista. Prikaati kokoonpano oli sotatieteellisen tutkimuksen kohteena Neuvostoliiton loppuaikoina ja prikaatissa divisioonan sijaan nähtiin monia hyviä puolia. Myöhemmin on divisioonat supistettu prikaateiksi ja ns. luurankoyksiköt joissa oli vain upseereita palveluksessa ja lähes koko vahvuus olisi kutsuttu reservistä on yhdistelty prikaateiksi, joiden vahvuus on 40-80% sodanajan vahvuudesta. Tsetseniassa, Georgiassa ja Ukrainassa on sitten toimittu lähinnä yksittäisten prikaatien taisteluosastojen muodossa (vahvistettu jalkaväkipataljoona johon lisätty tarpeellinen tykistö yms. toiminnot).

Lännessä on ollut sitten kahta mielipidettä asiasta. Osa asiantuntijoista on ollut sitä mieltä, että kyseessä on osoitus prikaatien heikosta tasosta. Toiset taas ovat katsoneet, että pataljoonan taisteluosasto on juuri oikeantyylinen yksikkö kyseisiin sotiin. Lisäksi prikaateissa on varusmiesrotaatioiden ja sopimussotilaiden palkkauskausien takia hyvässä iskukunnossa noin pataljoonan verran sotilaita. Ratkaisu nyt joka tapauksessa poikkeaa yleisistä läntisistä käytännöistä.

Joka tapauksessa divisioona kokoonpanoja on jälleen herätelty eloon venäjällä ja laskuvarjojoukot ovat jatkaneet toimintaansa divisioonina koko ajan. Venäjältä on saatu sellaisia viestejä, että prikaati on kyllä joustava yksikkö, mutta divisioona sopii yksikkötyyppinä paremmin hyökkäysoperaatioihin.

 

[vastarannankiiski]

Eli samalla tavalla kuin prikaati oli divisioonaa kevyempi, on nykyinen pataljoonapohjainen taisteluosasto prikaatia kevyempi. Samalla logiikalla siis heitin, että ehkäpä tulevaisuudessa tullaan vielä siirtymään pataljoonista komppanioihin. Minusta se olisi hyvin kiinnostava kehityskulku.

Itselläni ei ole asiasta maallikkona kovin syvällistä tietämystä ja monin osin varmasti auttamattoman vanhentunutta, mutta uskon myös että komppania on liian pieni pohjaksi. Sille on syynsä, miksi toisesta maailmansodasta lähtien mekanisoitu pataljoona vahvennettuna välttämättömillä orgaanisilla elementeillä on vakiintunut taisteluosastojen yleiseksi kooksi. Tehokkaaseen iskuun vaaditaan kokemuksen perusteella se mekanisoitu jv-pataljoona ja ehkä vähintään komppaniallinen vaunuja päälle. Tätä tukemaan orgaaninen tykistö että epäsuoran tuli on riittävä. Tehokas ja nopea toiminta vaatii kehittyneet esikunta- ja viestijärjestelmät henkilöstöineen ja tämän kokoinen joukko vaatii myös suuren huollon tuekseen, onhan toiminnan tarkoitus olla itsenäistä ja suuri kaluston määräkin asettaa omat vaatimuksensa. Orgaaninen it-osastokin lienee käytännössä välttämättömyys. Ei ihme että koko kasvaa vähintään sille vahvennettu pataljoona - jopa rykmentin kokoiseksi.

Komppania on auttaamtta liian pieni. Ja jos sitä komppaniaa aletaan kovasti vahvistamaan, niin missäkohtaa aletaan sitten puhumaan jo pataljoonanvahvuisesta yksiköstä jota kuitenkin komppaniana pidetään?