Suomalainen talouspropaganda

Intialainen insinööri vai kaarnalaivan hitsaaja?

Suomi tarvitsee noin 40 000 it-osaajaa vuoteen 2025 mennessä, arvelee intialaisen rekrytointiyhtiön edustaja. Se on paljon, sillä Suomen insinööriliitossa on noin 70 000 jäsentä.

Samoista numeronikkareista kilpailevat Rajanin mukaan etenkin ruotsalaiset, saksalaiset, amerikkalaiset ja australialaiset yritykset. Kaikki ovat nyt kiinnostuneita intialaisista lahjakkuuksista”, Rajan sanoo. Ja onhan Intiassa, mistä ottaa: maan yliopistoista ja korkeakouluista valmistuu vuosittain noin 1,5 miljoonaa insinööriä, joiden taso tosin vaihtelee huomattavasti opinahjosta riippuen. Insinöörien työtilanne Intiassa ei maan talouskasvun hidastumisen vuoksi ole hyvä, joten monet harkitsevat työntekoa ulkomailla.

Monille intialaisille yksittäiset Euroopan maat ovat vähän sekamelskaa, mutta Nokia ja joulupukki herättävät aina myönteisiä tunteita ja innostusta”, Rajan sanoo.

Ensivaiheessa Mohanty muuttaa Suomeen yksin, vaimo ja kaksivuotias tytär tulevat perässä myöhemmin. Bengalurussa on kymmenisen miljoonaa ihmistä, Tampere on hieman pienempi.

”Niin, olen miettinyt, että elämä on varmasti erilaista. Hyvässä mielessä. Nyt teen 40 tunnin viikkoa, ja minulla menee 15 kilometrin työmatkaan 1,5 tuntia suuntaansa. Tampereella julkinen liikenne sujuu ehkä tehokkaammin”, hän sanoo.

Sekä hallituksen että yritysrekrytoijien ponnistelut näyttävät onnistuneen, sillä Suomen suurlähetystö Intiassa käsitteli viime vuonna lähes 12 000 viisumihakemusta eli 20 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Lähetystö otti vastaan 2 600 oleskelulupahakemusta. Suomeen erityisasiantuntijaksi hakeutuvista oleskelulupahakijoista 60 prosenttia on Intiasta, suurin osa asiantuntijoista on it-alan tehtävissä.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006344326.html
 
Palkat alas vaan, hyvä tulee.

Näin on päässyt käymään.

Nokian toimitusjohtaja Rajeev Surin viime vuoden palkka ja palkkiot laskivat yli 30 prosentilla.
Nokian toimitusjohtaja Rajeev Surin peruspalkka ja erilaiset palkkiot laskivat viime vuonna noin 6,4 miljoonaan euroon.

Edellisvuonna palkka ja palkkiot olivat noin 9,5 miljoona euroa. Ansionromahdus käy ilmi Nokian vuosikertomuksesta.

Peruspalkka Surilla on pysynyt lähes ennallaan 1,05 miljoonassa eurossa. Lyhytaikaisen kannustinohjelman palkkiot kasvoivat noin miljoonaan euroon vuoden 2016 noin 780 000 eurosta.

Palkkioiden vaihtelut ovat tyypillisiä pörssiyhtiöissä, joissa käytetään osakkeiden arvoon kytköksissä olevia palkkioita. Vuonna 2015 Rajeev Surin palkka ja palkkiot olivat yhteensä 6,3 miljoonaa euroa.

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005614978.html

Ehkä intialainen insinööri vielä toistaiseksi tulee toimeen, kun on toimi mihin tulla.
 
Lokakuussa Yle uutisoi helsinkiläisellä rakennustyömaalla paljastuneista alipalkkaustapauksista, joissa kolme eri aliurakoitsijaa oli maksanut kaikkiaan noin 50 ulkomailta tulleelle työntekijälle liian alhaista palkkaa. Viron verottajan mukaan työntekijöille maksetut bruttopalkat olivat olleet 1 000–1 300 euroa kuukaudessa.

Vuosi sitten Paraisilla latvialainen yritys maksoi liettualaisille työntekijöilleen 2,90 euron tuntipalkkaa. Työehtosopimuksen mukainen palkka olisi ollut noin 14 euroa tunnilta. Kyseessä oli Rakennusliiton mukaan alipalkkausennätys, mutta pahasti työehtosopimukset alittaviin palkkoihin törmätään jatkuvasti.
 
Sopinee forumin otsikon alle hyvin ;). Mitäs ekonomistit ovat tästä mieltä, onko tämä nyt sitä Hitlerin Gobbelsin periaatteen mukaista 60 % totuutta - 40 % valetta talousteoriaa ?

 
Sopinee forumin otsikon alle hyvin ;). Mitäs ekonomistit ovat tästä mieltä, onko tämä nyt sitä Hitlerin Gobbelsin periaatteen mukaista 60 % totuutta - 40 % valetta talousteoriaa ?


Finassipolitiikka on.

Elina Lepomäki: Tätä on Sanna Marinin finanssipolitiikka
PMI Marin tiedonantokeskustelussa: ”Ohjelmaan on poikkeuksellisen selvästi kirjattu periaate aktiivisesta finanssipolitiikasta.” No näin on. Sen voisi kirjoittaa auki vielä selvemmin. Aktiivinen finanssipolitiikka = Lisäämme menoja kaikissa olosuhteissa, velaksi. #marininhallitus

— Elina Lepomäki (@elinalepomaki) December 16, 2019

Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen on Elina Lepomäen kanssa samoilla linjoilla.

– Talous on suhdannetasapainossa, ja hallitus kasvattaa silti rakenteellista alijäämää. Jos taantuma iskee, rakenteellista alijäämää on tarkoitus kasvattaa vielä enemmän. Tämä aikana, jolloin joka vuosi pitäisi vahvistaa julkistaloutta, Vartiainen toteaa.

https://www.verkkouutiset.fi/elina-lepomaki-tata-on-sanna-marinin-finanssipolitiikka/
 
Onko Ilmarisen arvostuksissa ilmaa?

Suomen suurin työeläkeyhtiö Ilmarinen on käyttänyt väärin työeläkejärjestelmän rahoja, katsoo Finanssivalvonta (Fiva). Fiva julkisti perjantaina tarkastuskertomuksen, jonka mukaan Ilmarisen työhyvinvointitoiminta asiakkailleen on ”laadultaan ja laajuudeltaan” ylittänyt työeläkevakuutusyhtiöitä koskevan sääntelyn rajat.

Ilmarisen viime vuonna aloittanut toimitusjohtaja Pölönen on haastanut valvojan tulkinnat sallitun ja kielletyn rajasta jo pariinkin kertaan.

Kesäkuussa Ilmarinen ilmoitti jättävänsä vakuutusmatemaatikon pois johtoryhmästähttps://www.hs.fi/paivanlehti/07062019/art-2000006134020.html, ja vakuutusvalvoja huolestui suomalaisten eläkemiljardien hoidosta. Fiva julkaisi historiallisen kannanoton, jossa se ”kiinnittää vakavaa huomiota” SHV-vakuutusmatemaatikon pysymiseen osana työeläkeyhtiöiden johdon päätöksentekoa.

https://www.hs.fi/talous/art-2000006350862.html

Matalan korkotason aiheuttamista haitoista taloudelle ja yhteiskunnalle on yleisessä keskustelussa huomioitu lähinnä matalan korkotason mahdolliset vaikutukset kuplien muodostumiseen ja finanssisektorin heikentyneeseen kannattavuuteen.

Vähemmälle huomiolle keskustelussa on jäänyt matalan korkotason vaikutus tuleviin eläkkeisiin. Ranskalainen varainhoitotalo Amundi käsitteli tutkimuksessaan (Quantitative easing: the end of the road for pension investors?) matalan korkotason vaikutuksia muun muassa eläkevastuisiin ja eläkeyhtiöiden taloudelliseen tilanteeseen.

Eurooppalaisista eläkeyhtiöistä lähes 25 prosentin rahastointisuhde oli tutkimuksen mukaan alle 90 prosenttia ja vain noin kolmanneksen rahastointisuhde ylitti 100 prosenttia. Eläkeyhtiöiden edustajat syyttävät eläkeyhtiöiden heikentyneestä nykytilanteesta Euroopan keskuspankin elvytysohjelmaa, johon ovat kuuluneet niin korkotason madaltaminen kuin joukkolainojen osto-ohjelmat. Yleisesti ottaen eläkeyhtiöiden rahastointisuhde tulisi olla yli 100 prosenttia, jotta eläkeyhtiön toiminta olisi terveellisellä tasolla. Esimerkiksi Alankomaissa lakisääteiseksi rajaksi on asetettu 104,2 prosenttia. De Nederlandsche Bankin lokakuussa julkaiseman kuluvan vuoden kolmannen vuosineljänneksen tilaston mukaan maassa oli kuitenkin jo peräti 70 eläkerahastoa, joiden rahastointisuhde oli alle minimirajan. Lisäksi huolestuttavaa on, että Amundin tutkimuksen vastanneista eurooppalaisesta eläkeyhtiöistä peräti 40 prosentin nettokassavirta oli negatiivinen.

Suomalaisista eläkeyhtiöistä Varmalla oli eläkesalkun koosta sijoitettu korkomarkkinoille kuluvan vuoden kolmannen vuosineljänneksen raportin mukaan noin 27 prosenttia ja Ilmarisella peräti 34 prosenttia sijoituksista oli korkotuotteissa. https://www.verkkouutiset.fi/varoitus-elakkeista-nain-matala-korkotaso-uhkaa/
 
Netflix nousi 4118% vuosikymmenessä eli 42,18-kertaistui.

Viihdepalvelu Netflix on ollut vuosikymmenen paras osakesijoitus Yhdysvalloissa.

Reuters laittoi perjantaina Yhdysvaltojen suuryritysten S&P 500 -listan yritykset järjestykseen sen mukaan, miten ne ovat tuottaneet omistajilleen vuosikymmenen aikana. Lista ei ole aivan lopullinen, koska vuodessa on vielä pari pörssipäivää jäljellä. Netflixin pörssikurssi on noussut 2010-luvulla 4 118 prosenttia. Jos Netflixiin sijoitti vuosikymmenen alussa 1 000 dollaria, on osakkeiden arvo paisunut vuosikymmenessä 42 180 dollarin arvoiseksi. Toiseksi eniten on noussut Marketaxess Holdings (2 616 prosenttia) ja Abiomed (1 839 prosenttia). Kymmenen eniten nousseen yhtiön joukossa Netflix on ainoa suomalaiselle suurelle yleisölle tuttu. https://www.hs.fi/talous/art-2000006350675.html
 
Aleksanterinkatu 19: 18 kiloeuroa neliö.

Saksalainen Union Investment on ostanut Aleksanterikatu 19:n kiinteistön Helsingin ydinkeskustassa Spondalta.

Vuonna 1898 rakennettu uusrenessanssirakennus vaihtoi omistajaa 148 miljoonalla eurolla. Lähes 18 000 euron neliöhinta kuvastaa Helsingin keskustan kuumana käyviä kiinteistömarkkinoita.

Rakennus sijaitsee aivan Helsingin ytimessä Aleksanterinkadun ja Keskuskadun risteyksessä, ja sen päävuokralainen on Zara-vaatekauppa. Muita vuokralaisia ovat muun muassa rahoitusalan yritykset EQ ja OP. Yhteensä rakennuksessa on vuokralla 22 yritystä. https://www.hs.fi/talous/art-2000006349606.html
 
Niinpä, rahalla ei ole merkitystä kunhan sitä on tarpeeksi.

Sisko Savonlahden kolumni: Raha toi onnen
Rahaa alkaa kummasti rakastamaan, kun sitä ei ole, kirjoittaa kirjailija Sisko Savonlahti.
pienituloiset
26.12.2019 klo 06.45
Kirjailija Sisko Savonlahti

Retu Liikanen / Yle

Kolumni
Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

Suurin unelmani kävi toteen vuosi sitten syksyllä. Esikoiskirjani julkaistiin.

"Miltä sinusta nyt tuntuu?" tutut ja puolitutut alkoivat kysellä minulta.

Aina kun vastasin heille, tuntui kuin olisin katsonut itseäni ulkopuolelta. Kyllä, kirja sai hyvän vastaanoton sekä kriitikoilta että kuluttajilta. Kyllä, olen saanut kirjan myötä kiinnostavia työtarjouksia ja tarttunut niistä kiinnostavimpiin. Kyllä, ruotsalainen kustantamo osti kirjan käännösoikeudet. Kyllä, tiedän että kuulostan siltä, että olen täynnä itseäni.

"Olen iloinen”, olen päättänyt monologini.

“Hienoa", ihmiset ovat sanoneet.

Olen jäänyt miettimään, olisiko minun pitänyt mainita vielä yksi asia. Nimittäin raha. Sitten olen muistanut, että ihmisen täytyy aina hokea:
“Raha ei merkitse minulle mitään.”

Olen itsekin hokenut sitä. Mutta nyt, kun olen 37-vuotias ja viimeinkin saanut maksettua opintolainani ja kuitattua velat vanhemmilleni, olen muuttanut mieltäni. Raha merkitsee minulle enemmän kuin aavistinkaan – enkä minä edes ole ollut koskaan oikeasti köyhä. Sattui vaan niin, että rahahommani menivät, Irwin Goodmania lainaten, pieleen.

Jätin kymmenen vuotta sitten kuukausipalkkaisen työn, palasin opiskelemaan, perustin toiminimen ja aloin työskennellä vapaana toimittajana. Se, minkä odotin olevan loistava tulevaisuus, paljastui joksikin muuksi: silpputöiksi, epämääräisiksi tuloiksi sekä asumistuen ja toimeentulotuen hakemiseksi, mutta ennen kaikkea kokemukseksi siitä, että olin ihmisenä epäonnistunut. Olin pienituloinen, enkä ollut ainoa. Vuonna 2017 noin 12 prosenttia suomalaisista oli pienituloisia (siirryt toiseen palveluun). Se tarkoittaa 654 000:ta ihmistä.

En tiedä, voiko pienituloisuutta ymmärtää, jos ei ole itse kokenut sitä. On vaikea selittää tunnetta, joka tulee, kun on kuun vaihde ja tietää, että kohta täytyy taas valita, kuka on se onnekas läheinen, jonka puoleen kääntyä. Tulisivatko vuokrarahat tällä kertaa äidiltä, isältä, vai kenties villinä korttina joltain ystävältä? Koska kyllä, minulla on käynyt tuuri. Läheisilläni oli paitsi halu myös mahdollisuus tukea minua.

En osaa selittää sitäkään, miltä tuntuu lukea artikkeleita, joissa asuntosijoittaminen saadaan kuulostamaan mukavalta harrastukselta. Sellaiselta, jonka vain hölmö jättää hyödyntämättä.

Enkä sitä, miltä tuntuu pysähtyä ruokakaupan tuulikaappiin tarkastamaan mobiilimaksusovelluksesta, kuinka paljon tilillä on rahaa, koska jos ei muista tehdä sitä, saattaa kohta keskustella kassan kanssa siitä, miksi maksupäätteellä lukee “hylätty”.

“Kokeile uudelleen”, kassat sanovat. “Se on tänään vähän reistaillut.”
Siihen kuuluu vastata “joo”, vaikka kaikki tietävät, ettei vika ole maksupäätteessä.
"Raha merkitsee minulle myös sitä, että voin laittaa ostoskoriini syöntikypsän avokadon tietäen, ettei se aiheuta liukuhihnalla kohtausta."
Kun kirjoitan, että raha merkitsee minulle paljon, en tarkoita sitä, että haluaisin uida kolikkokasassa niin kuin Roope Ankka. Mutta myönnettävä on, että olen onnellinen nyt, kun voin maksaa itse vuokrani sen sijaan, että joutuisin yhä olemaan riippuvainen vanhemmistani. Raha merkitsee minulle myös sitä, että voin laittaa ostoskoriini syöntikypsän avokadon tietäen, ettei se aiheuta kassalla vaivaannuttavaa keskustelua.

Kyllä, taidan pitää rahasta. Ehkä se johtuu siitä, että tiedän, millaista on kun siitä on puutetta.
Tulevaisuudessa asiat voivat tietysti taas olla aivan eri tavalla. Sillä toisin kuin meille jatkuvasti väitetään, emme voi vaikuttaa kaikkiin asioihin, joita elämässä tapahtuu. Jos voisimme, päättäisimmekö muka: Minusta tulee isona pienituloinen! Rahahan ei merkitse minulle mitään!

Sisko Savonlahti
Kirjoittaja on Helsingissä asuva toimittaja ja kirjailija, joka työskenteli 18-vuotiaana espoolaisessa kahvilassa ja osti ensimmäisenä palkkapäivänään Miss Sixty -farkut.
 
Digi-natiaisia ei synny tarpeeksi.

Jyväskylän yliopiston informaatioteknologian tiedekunnan dekaanin, professori Pasi Tyrväisen mukaan sekä ohjelmistoala että Suomen talouskasvu kokonaisuudessaan kärsivät, kun digiajan uusimmat mahdollisuudet jäävät käyttämättä.

– Ohjelmistoalan kasvu on kiihtynyt 11,3 prosentin vauhtiin eli aiempiakin vuosia korkeammalle tasolle. Ohjelmistoyrityskartoitus osoittaa, että viime vuodesta kasvu yltyi tasan prosenttiyksikön verran.

– Merkillepantavaa on, että kasvu on kiihtynyt huolimatta Supercellin liikevaihdon laskusta. Kun Supercelliä ei lasketa mukaan, toimiala kasvoi 1,9 miljardilla eurolla vuonna 2018, kertoo Tyrväinen.

Ohjelmisto- ja e-business ry:n toimitusjohtaja Rasmus Roiha löytää kartoituksen tuloksista arvokasta uutta tietoa.

– Ohjelmistoalan vaikeuksia löytää uusia työntekijöitä ei voi näiden tietojen valossa enää mitenkään kutsua työvoimapulaksi. Kyse on käytännössä sataprosenttisesti osaajapulasta. Yritykset eivät löydä oikeaa osaamista työmarkkinoilta, koska sitä ei siellä kerta kaikkiaan tarpeeksi ole. Voi hyvin sanoa, että laadullinen osaajapula vaikuttaa uusien tietojen perusteella entistäkin hälyttävämmältä, toteaa Roiha.

Hänen mukaansa kartoitus alleviivaa koko yhteiskuntaa vaivaavan digiajan osaajapulan huolestuttavia vaikutuksia.

– Osaajapulan vuoksi digitalisoitumisen uusimpia mahdollisuuksia ei kyetä ottamaan käyttöön. Tämä hidastaa myös ohjelmistoalan kasvua, mutta ennen kaikkea talouskasvua kaiken kaikkiaan ja sitä kautta koko yhteiskunnan hyvinvointia: Menetämme koko ajan mahdollisuuksia suhteessa kilpailijamaihin yksinkertaisesti siksi, että meiltä puuttuu yhteiskunnasta laajemmin digitaalinen osaaminen, jolla voisimme ratsastaa kehityksen aallonharjalla, sanoo Roiha.

Professori Tyrväisen mukaan Suomessa edelleen meneillään perusdigitalisaatio.

– Asiakasyrityksistä puuttuu osaaminen uusimpaan teknologiaan ja siksi miltei 70 prosenttia ohjelmistoyrityksistä keskittyy lähinnä nykyisen liiketoiminnan kasvattamiseen. Kun asiakkaat eivät osaa ottaa uusia teknologioita käyttöön, niin vain vähemmistö ohjelmistoyrityksistäkin voi tähdätä oman liiketoimintansa muuttamiseen uusimpien teknologioiden suuntaan. Pelaamme divarissa, vaikka NHL olisi mahdollinen, vertaa Tyrväinen.

– Olemme jo aiemmin arvioineet, että Suomeen tarvitaan vuoteen 2021 mennessä yli 50 000 uutta osaajaa. Yksinomaan ohjelmistoalalle tarvittaisiin yli 11 000 uutta osaajaa, ja määrä kasvaa vuosittain muutamalla tuhannella. Ohjelmistokartoitus entisestään korostaa tarvetta puuttua asiaan, toteaa Teknologiateollisuus ry:n digitalisaatiojohtaja Ville Peltola.

https://www.verkkouutiset.fi/ohjelmistoala-kovassa-kasvussa-osaajapulasta-huolimatta/
 
Diginatiivit my ass. Osaavat asentaa facebookin kännykkäänsä ja ottaa herutuskuvia. Aikoinaan kun piti asentaa koneelle ohjelma viideltäkymmeneltä eri disketiltä ja puukottaa koodia, niin siitä ne nykyajan atk-osaajat tulivat.
 
Yritysten pitää saada kaikki valmiina, kuka sitä nyt viitsisi panostaa osaajien kouluttamiseen...
Voisin sen verran kommentoida (yrittäjänä) että yleisesti ottaen Suomessa työnantajat kouluttavat varsin paljon työntekijöitään. Enkä edes usko että kukaan työmarkkinoille tuleva nuori voisi millään alalla/ammatissa menestyä ilman koko työuran mittaista/kestävää lisä-/uudelleenkoulutusta. Lähes kaikkiin työtehtäviin tarvitaan jo lähtökohdiltaan erikoiskoulutusta. Vähintäänkin ns. II-asteen tutkinto. Joissain tapauksissa työssä/työelämässä tarvittavan ammattitaidon voi toki hankkia oppisopimuksen myötä. Mutta kaikilla aloilla on yhteistä että varsinainen ammatillinen osaaminen hankitaan työtä tekemällä ja työnantajan opastuksessa/koulutuksessa.

Luonnollisesti työnantajat edellyttävät työnhakijoiltaan asiallista ja tehtäviin soveltuvaa peruskoulutusta sekä motivaatiota varsinaisissa työtehtävissä tarvittavien/vaadittavien tietojen ja taitojen hankkimiseen. Se mikä on lähtökohtaisesti riittävää vaihtelee luonnollisesti erilaisten tehtävien mukaan. Joissain tapauksessa voidaan edellyttää ydinfyysiikan tohtorin osaamistasoa, mutta moneen ammattiin ja työhön pääsee toki hieman vähäisemmällä peruskoulutuksella. (Hakeuduin itsekin joskus jo kauan, kauan sitten IBM:lle lähinnä siksi että siellä sai kohtuullisen palkan lisäksi alan parhaimman koulutuksen IT-alan tehtäviin)

Toisekseen, mitä pahaa siinäkään on että yritykset pyrkivät saamaan mahdollisimman osaavia henkilöitä palvelukseensa..Usein yritykset jopa kilpailevat keskenään alan parhaista osaajista. Samalla tavalla myös työntekijät lähettelevät hakemuksiaan heitä kiinnostaviin työtehtäviin.

Mutta turha näistä on kiistellä, olkoon jokainen näistä juuri sitä mieltä kuin parhaakseen näkee ja kokee.
 
olkoon jokainen näistä juuri sitä mieltä kuin parhaakseen näkee ja kokee.

Voinko käydä ottamassa valtion kirstusta takaisin omat fyrkat, joiden käyttökohteet selkeästi polkee omaa näkemystä? Noh, vastataan 80-luvun IBM:n liituraidan puolesta, että tämähän ei käy päinsä ollenkaan, koska Arkadianmäellä on liuta janttereita, joilla on ylivertainen tuntuma kansalaisiin nähden "miten parhaakseen näkee ja kokee". Täten, tästä seuraa dilemma, ainakin byrokraattisella tasolla, että jokaista valtion rahaakeruuoperaatiota varten pitää erikseen toteuttaa äänestykset jos halutaan pitää demokraattisena eli enemmistön tyranniana, tai jokainen saa äänestää omalla kukkarolla miten lystää. Turha näistä on tosiaan kiistellä, koska on ihan kaksinaamaista skeidaa väittää, että täällä ollaan vapauden kehdossa, vaikka käytännössä näinhän tämä ei pidä paikkaansa lainkaan.

Valtion avusteista koulutusrumbaa toteutetaan sen takia, koska sen on valtion olemassaolon edellytys. Järjestelmän tarkoitus ei ole tuottaa hyvin käyttäytyviä ja laajalla skaalalla tietämystä omaavia kansalaisia vaan spesialisoituneita lampaita sorvin ääreen, jotta sorvista pullahtaa eiliseen nähden paremmalla katteella olevia tuotteita ja palveluita.
 
Voinko käydä ottamassa valtion kirstusta takaisin omat fyrkat, joiden käyttökohteet selkeästi polkee omaa näkemystä? Noh, vastataan 80-luvun IBM:n liituraidan puolesta, että tämähän ei käy päinsä ollenkaan, koska Arkadianmäellä on liuta janttereita, joilla on ylivertainen tuntuma kansalaisiin nähden "miten parhaakseen näkee ja kokee". Täten, tästä seuraa dilemma, ainakin byrokraattisella tasolla, että jokaista valtion rahaakeruuoperaatiota varten pitää erikseen toteuttaa äänestykset jos halutaan pitää demokraattisena eli enemmistön tyranniana, tai jokainen saa äänestää omalla kukkarolla miten lystää. Turha näistä on tosiaan kiistellä, koska on ihan kaksinaamaista skeidaa väittää, että täällä ollaan vapauden kehdossa, vaikka käytännössä näinhän tämä ei pidä paikkaansa lainkaan.

Valtion avusteista koulutusrumbaa toteutetaan sen takia, koska sen on valtion olemassaolon edellytys. Järjestelmän tarkoitus ei ole tuottaa hyvin käyttäytyviä ja laajalla skaalalla tietämystä omaavia kansalaisia vaan spesialisoituneita lampaita sorvin ääreen, jotta sorvista pullahtaa eiliseen nähden paremmalla katteella olevia tuotteita ja palveluita.

Moni ottaa valtion kirstusta omansa tai muiden maksamat verot takaisin tukiaisina, korvauksina, palveluina tms.

Äänestää voi toisaalta myös jaloillaan. Yli 200 tuhannella suomalaisella on osoite Suomen rajojen ulkopuolella. Sieltä löytyy vajaa 200 valtiota, joista voi valita sopivan yhdistelmän verotusta ja julkisia palveluita yms.

Kolmas vaihtoehto on perustaa oma yritys. Oman yrityksen päätirehtöörinä pääsee sitten päättämään, millaisia peruskoulun päättäneitä spesialisteja ottaa palvelukseensa. Toki muutama ylioppilas Larvanto tarvitaan lisäksi työnjohtotehtäviin. Itse voi keskittyä nostamaan osinkoja.
 
Moni ottaa valtion kirstusta omansa tai muiden maksamat verot takaisin tukiaisina, korvauksina, palveluina tms.

Äänestää voi toisaalta myös jaloillaan. Yli 200 tuhannella suomalaisella on osoite Suomen rajojen ulkopuolella. Sieltä löytyy vajaa 200 valtiota, joista voi valita sopivan yhdistelmän verotusta ja julkisia palveluita yms.

Kolmas vaihtoehto on perustaa oma yritys. Oman yrityksen päätirehtöörinä pääsee sitten päättämään, millaisia peruskoulun päättäneitä spesialisteja ottaa palvelukseensa. Toki muutama ylioppilas Larvanto tarvitaan lisäksi työnjohtotehtäviin. Itse voi keskittyä nostamaan osinkoja.

Katsos jos ei halua tukea varallisuuden uudelleenjakoa, josta aina häviää jokunen viidesosa byrokratian rattaisiin niin tällöin ei voida sanoa kovinkaan tehokkaaksi operaatioksi kun verrokkina on se oletusarvoinen mekanismi eli jokainen tienaa yhtä paljon kuin valmis hikoilemaan tienestien eteen.

Pakoon luikkiminen on todellakin tosimiehen ja -naisen hommaa. Varmaan hiffaat, että jos tätä ekonoomista pelkuruutta tukee niin tällöin jos Välimeren mutaa ilmestyy Kelan asiakkaiksi niin vastavuoroisesti tästä ilmiöstä ei pidä alkaa valittamaan. Ja loppuen lopuksi kun tätä vaihtoehtoa jatketaan tarpeeksi pitkälle niin Suomi Oy saavuttanut lopullisen tavoitteensa eli populaatio on otanta koko maailman väestöstä, jossa suomalaisuus on enää torakan paskan kokoinen demografia.

Kolmaskin vaihtoehto on yhtä skeida kuin muutkin, koska edelleen mennään saman talousjärjestelmän piirissä, jossa elinehtona on toimintojen keskittäminen eikä missään omassa kuplassa eläminen eli jotenkin tästä irrallaan olevan vekottimen varjolla toimiminen. Jos tämä kuulostaa hämärältä niin kannattaa itse perustaa yritys, ihan vaikka jokin siivousfirma niin ei tarvitse aivonystyröitä käyttää, niin pääset toteamaan kuinka hauskaa ja fiksua yrittäminen on ja ennen kaikkea mihinkä tarpeeseen yrittäminen oikeasti tässä viitekehyksessä vastaa.

Nykyinen talousjärjestelmä kannustaa sluibailuun ja muiden työllä ratsastamiseen mikä ei ole itseään kunnioittavan ihmisen hommaa. Kun tämä fakta verhotaan osinkojen ja muiden ekonoomisten termien ja himmelien taakse niin kyseinen järjestely voidaan pyhittää kaikissa eri näkökulmissa. "Totta, mutta tällä saamme hienon elintason: voimme ostaa seitsemän vuotiaan indonesialaisen hikityöpajan työntekijän tennissukkia halvalla mikä muutoin ei olisi alkuunkaan mahdollista koska en osaa väkertää sukkia...".
 
Katsos jos ei halua tukea varallisuuden uudelleenjakoa, josta aina häviää jokunen viidesosa byrokratian rattaisiin niin tällöin ei voida sanoa kovinkaan tehokkaaksi operaatioksi kun verrokkina on se oletusarvoinen mekanismi eli jokainen tienaa yhtä paljon kuin valmis hikoilemaan tienestien eteen.

Pakoon luikkiminen on todellakin tosimiehen ja -naisen hommaa. Varmaan hiffaat, että jos tätä ekonoomista pelkuruutta tukee niin tällöin jos Välimeren mutaa ilmestyy Kelan asiakkaiksi niin vastavuoroisesti tästä ilmiöstä ei pidä alkaa valittamaan. Ja loppuen lopuksi kun tätä vaihtoehtoa jatketaan tarpeeksi pitkälle niin Suomi Oy saavuttanut lopullisen tavoitteensa eli populaatio on otanta koko maailman väestöstä, jossa suomalaisuus on enää torakan paskan kokoinen demografia.

Kolmaskin vaihtoehto on yhtä skeida kuin muutkin, koska edelleen mennään saman talousjärjestelmän piirissä, jossa elinehtona on toimintojen keskittäminen eikä missään omassa kuplassa eläminen eli jotenkin tästä irrallaan olevan vekottimen varjolla toimiminen. Jos tämä kuulostaa hämärältä niin kannattaa itse perustaa yritys, ihan vaikka jokin siivousfirma niin ei tarvitse aivonystyröitä käyttää, niin pääset toteamaan kuinka hauskaa ja fiksua yrittäminen on ja ennen kaikkea mihinkä tarpeeseen yrittäminen oikeasti tässä viitekehyksessä vastaa.

Nykyinen talousjärjestelmä kannustaa sluibailuun ja muiden työllä ratsastamiseen mikä ei ole itseään kunnioittavan ihmisen hommaa. Kun tämä fakta verhotaan osinkojen ja muiden ekonoomisten termien ja himmelien taakse niin kyseinen järjestely voidaan pyhittää kaikissa eri näkökulmissa. "Totta, mutta tällä saamme hienon elintason: voimme ostaa seitsemän vuotiaan indonesialaisen hikityöpajan työntekijän tennissukkia halvalla mikä muutoin ei olisi alkuunkaan mahdollista koska en osaa väkertää sukkia...".

Moni entinen lapsi on nauttinut valtion- ja kunnanapua koulua käydessään tai hammaslääkärissä. Nykyään koulu voi kuulemma saada valtionapua n. 8 000 euroa per oppilas, ellei sijaitse Aurinkorannikolla.

Kotirintamalta etulinjaan luikkii toki moni vienti-insinööri, myyntimerkonomi ja diplomiekonomi tai muuten vain reipas poika. Kaupparatsujen puute vie kauppataseen pakkaselle. Millä lehtineekerin palkka maksetaan, jos banaanilasti ei saavukaan satamaan?

Moni on perustanut oman yrityksen. Ja vielä useampi omistaa yritysten osakkeita. Pääsee seuraamaan yritystoimintaa sivusta tai ainakin nauttimaan pullakahvit yhtiökokouksissa. Kahvi on vastuullisesti ostettu Reilun kaupan hyllyltä, eikä lakerikenkien kanssa käytetä valkoisia tennissukkia, kuten Lenita neuvoi jo viime vuosisadalla.
 
Back
Top