Suomalainen talouspropaganda

[krd]

Näistä asioista keskustelin erään teollisuusneuvoksen kanssa. Korkeissa asemissa, suuren omaisuuden luoneiden joukossa, tapaa joskus ihmisiä, jotka ovat oikeasti sivistyneitä eivätkä mitään pikkuherroja ja nousukkaita. Kysyessäni, hiukan koulutusmielessä, hän haluaa työntekijöiltään, myyjiltään ja suunnittelijoiltaan, hän harkitsi hetken ja sanoi:

"Heidän on hallittava hyvin oma äidinkieli. Sen kivijalan varaan alkaa rakentua isänmaan kulttuurinen tuntemus ja siltä pohjalta lähdetään muihin kieliin, jotka nekin olisi hyvä oppia edes jollain tavoin kulttuurin kautta. Seuraavaksi on tunnettava historia. Miten asiat ovat menneet ja miksi. Se auttaa ymmärtämään taloudellispoliittisia liikkeitä, maiden ja kansakuntien kehitystä ja asemaa. Sitten tulee maantiede, joka kertoo elinoloista. Talousmaantiede saa siitä pohjan. Sitten pitää tuntea tärkeimpiä uskontoja, jotta tietää, miten se on vaikuttanut kulttuuriseen ajatteluun. Tämän jälkeen tulee matematiikka, puhtain tiede, ja sen jälkeen kaikki muut. Nämä menevät tässä järjestyksessä. Jokaisen hyvän vientimyyjän on oltava yleissivistynyt ja älykäs. Jokaisen tuotekehittelijän tiedettävä, kenelle hän tekee, miten tuote tehdään ihmistä varten."

"Haastatteluista sain aina parhaat."

Naistutkimusta hän tosin ei maininnut, eikä vaikkapa marxilaista taiteetutkimusta mutta ennen luonnontieteitä oli monta muuta yleissivistävää vaatimusta.

Harmi että lukiotakin viedään "putkitutkintoja" enemmän tukevaksi yleissivistyksen kustannuksella. Satakunta vuotta sitten yliopistossakin opiskeltujen yleissivistävien kirjojen pinon paksuus oli lähes miehen mittainen. Nykyisin taitaa tuon osuuden pinon paksuus olla melko ohut. Mitäpä sitä ei talouden eteen uhrattaisi.

 

[Vonka]

Harmi että lukiotakin viedään "putkitutkintoja" enemmän tukevaksi yleissivistyksen kustannuksella. Satakunta vuotta sitten yliopistossakin opiskeltujen yleissivistävien kirjojen pinon paksuus oli lähes miehen mittainen. Nykyisin taitaa tuon osuuden pinon paksuus olla melko ohut. Mitäpä sitä ei talouden eteen uhrattaisi.

Opettajien mukaan kirjoja on enemmänkin ja lukemista paljon (opetussuunnitelmat ova pöhöttyneet joka kierroksella), mutta siihen ehditään perehtyä pintapuolisesti kun ei ole aikaa (jaksot, kurssimuotoisuus). Sälän kasvaessa yleissivistys laskee. Back to basics puuttuu. Tämä koskee myös luonnontieteitä. Matematiikan ja fysiikan lukiotyömäärä on kasvanut. Jos ennen luokkamuotoisessa oli yksi kirja / vuosi, nyt kaupallisista syistä voi olla yksi / jakso. Opetushallituksen ja kirjankustantajien synergiaa.

Matematiikan osaaminen on laskenut paljon. Tekussa jo kymmenen vuotta sitten valitettiin, miten fuksit ovat heikkoja. Silloin pelotti, että näiden pitäisi sitten oppia laskemaan vaikkapa kantavuuskertoimia silloille ja halleille. Mutta sisälllöt koulussa ovat kasvaneet, eivät vähentyneet. Ihminen on vain se sama. Hän oppii parhaiten, jos aineistoa on vähän mutta se käydään sitten kissojen ja koirien kanssa läpi.

Kaupallisuus sinänsä näkyy.

Applen konsultit menivät opetusministeriöön ja Opetushallitukseen ja sieltä rehtoreiden luokse jo aikapäiviä. Nyt "digiloikka" on valtakunnallisessa suunnitelmassa ja opettajille julistetaan mantraa, että nyt opitaan kun luovutaan kirjoista ja tartutaan koneeseen ja tutkitaan "ilmiöitä". OECD:n raportti Aasiasta, jossa kumottiin kaikki Suomessa liikkuvat myytit, ei merkitse mitään. Juna menee jo. Ainoa, mikä ilmeisesti vielä pitää järjen päässä on teorian ja käytännön ero, että laitteisiin ei monessa paikassa olisi varaa. Nehän täytyy tietysti liisata. Jonkun padin tai läppärin elinkaari on tuollaisessa käytössä lyhyt ja langattomat yhteydet toimivat huonosti, kun 500 - 600 konetta on verkossa yhtaikaa.

ESP Apple kouluttaa opettajia ja yrittää saada käyttämään apsejaan. Rahallinen panostus ja tulonsiirto tietotekniikkayhtiöille annetaan julkisesta rahasta. Siinä kaikki.

Tästä tuskin voi porvareita syyttää, kun tätä vanhaa juttua vuodelta 2013 katsoo:

http://megasalainen.blogspot.fi/2013/07/opetusviranomaisten-digitaalinen.html

Toinen kirjoitus samasta ministeristä ja erittäin hyvä osoitus siitä, mitä punahallitus voi saada aikaan (jos olisi ehtinyt):

http://megasalainen.blogspot.fi/2014/04/opetusministerin-mahdoton-yhtalo.html

 

[krd]

Matematiikan osaaminen on laskenut paljon. Tekussa jo kymmenen vuotta sitten valitettiin, miten fuksit ovat heikkoja.

Totta, mutta mitäpä voi odottaa, jos esimerkiksi lukiossa ei enää valita pitkää matikkaa ym. entiseen tahtiin. Pitkän matikan vaativia opiskelupaikkoja on/oli tuolloin taas enemmän kuin pitkän matikan lukeneita. Kirjojen kurssimuotoinen myynti vuosittain myytävien kirjojen sijaan on ollut kustantajien keino saada lisää myyntiä. Sitten samaan aikaan tapahtunut jatkuva opetussuunnitelmien muuttaminen on pakottanut uusimaan kirjoja useammin, kun aiemmat kirjat eivät enää olekaan sopivia.
Perusteet olisi tosiaan hyvä muistaa ja opetella ne hyvin. Julkisen rahan laaja käyttö johonkin hyvin lyhyen eliniän laitteeseen on aika hankala yhtälö varsinkin jos samaan aikaan ei ole mahdollisuutta hankkia muuta opetusvälineistöä, laitteeseen tulevasta sisällöstä puhumattakaan. Nykyinen digimania ei mielestäni nopeuta oppimista vaikka uusia keinoja tuleekin tarjolle. Ennen olisi vastaavasti voitu todeta että opittuaan ja opetettuaan oppilas lukemaan lyödään kirjastokortti kouraan ja todetaan että nyt on kansa sivistetty, varsinkin jos opetussuunnitelmassa lukee kirjaston lukeminen.
Toki jotain uutta tulee keksiä:
http://yle.fi/uutiset/kauppalehti_t..._arabiemiraatteihin__tyot_tehty_salaa/8562676
Venäjäkin jo pakottaa siihen:
http://yle.fi/uutiset/vienti_venajalle_laski_taas_jyrkasti_lokakuussa/8563197

 

[Vonka]

Totta, mutta mitäpä voi odottaa, jos esimerkiksi lukiossa ei enää valita pitkää matikkaa ym. entiseen tahtiin. Pitkän matikan vaativia opiskelupaikkoja on/oli tuolloin taas enemmän kuin pitkän matikan lukeneita. Kirjojen kurssimuotoinen myynti vuosittain myytävien kirjojen sijaan on ollut kustantajien keino saada lisää myyntiä. Sitten samaan aikaan tapahtunut jatkuva opetussuunnitelmien muuttaminen on pakottanut uusimaan kirjoja useammin, kun aiemmat kirjat eivät enää olekaan sopivia.
Perusteet olisi tosiaan hyvä muistaa ja opetella ne hyvin. Julkisen rahan laaja käyttö johonkin hyvin lyhyen eliniän laitteeseen on aika hankala yhtälö varsinkin jos samaan aikaan ei ole mahdollisuutta hankkia muuta opetusvälineistöä, laitteeseen tulevasta sisällöstä puhumattakaan. Nykyinen digimania ei mielestäni nopeuta oppimista vaikka uusia keinoja tuleekin tarjolle. Ennen olisi vastaavasti voitu todeta että opittuaan ja opetettuaan oppilas lukemaan lyödään kirjastokortti kouraan ja todetaan että nyt on kansa sivistetty, varsinkin jos opetussuunnitelmassa lukee kirjaston lukeminen.
Toki jotain uutta tulee keksiä:
http://yle.fi/uutiset/kauppalehti_t..._arabiemiraatteihin__tyot_tehty_salaa/8562676
Venäjäkin jo pakottaa siihen:
http://yle.fi/uutiset/vienti_venajalle_laski_taas_jyrkasti_lokakuussa/8563197

Uutta pitää aina keksiä ja menetelmiä kehittää, mutta pitää käyttää niitä juttuja jotka toimivat. Kun Suomen tuloksia verrattiin sellaisten tuloksiin, jotka menivät ihan välineet edellä, näytimme täysin perävaloja. Mutta silti pitäisi päästä samoihin menetelmiin väkisin. Ei siinä ole tolkkua. Väline ei saisi olla itseisarvo, mutta markkinassa se tietysti on sitä, ihan kuin kirjatkin ennen.

Mutta tämä on vain yksi sivujuonne tässä nykykoohotuksessa. Kai se siitä asettuu.

 

[scip10]

Uutta pitää aina keksiä ja menetelmiä kehittää, mutta pitää käyttää niitä juttuja jotka toimivat. Kun Suomen tuloksia verrattiin sellaisten tuloksiin, jotka menivät ihan välineet edellä, näytimme täysin perävaloja. Mutta silti pitäisi päästä samoihin menetelmiin väkisin. Ei siinä ole tolkkua. Väline ei saisi olla itseisarvo, mutta markkinassa se tietysti on sitä, ihan kuin kirjatkin ennen.

Mutta tämä on vain yksi sivujuonne tässä nykykoohotuksessa. Kai se siitä asettuu.

Matematiikan lisäksi taloustiede on Suomen koulutusjärjestelmässä täysin laiminlyöty. Koulutetut ja jopa kaupallisen koulutuksen saaneet ihmiset ovat täysin tietämättömiä peruskäsitteistä kuten kansantalouden taseista tai korkokannoista.

Näitä ihmisiä voi viedä kuin litran mittaa, koska politiikka on pitkälti taloutta eli verotusta ja valtion rahojen jakamista eri kohteisiin.

Suomalainen koulutus on monin osin erinomaista, mutta talousasioiden unohtamista en ymmärrä.

 

[scip10]

Tässä on kyllä tiettyä perää.

Sitä ei voi kiistää, että Suomi on joutunut melkoisen taloudellisen rypälepommituksen keskipisteeseen. 2008 rävähti Yhdysvaltain asuntolaina- ja finanssikriisi. Koko maailman taloudella lurahti lusikallinen housuun kuten käppyröistä näkyy. 2009 paljastui, että Kreikan taloustilastot oli laadittu helppoheikkien voimin. Koko euroalue julisti tuomiopäivää pari vuotta putkeen ja rapa roiskuu vieläkin. 2011-2013 Nokian toiminta saatiin ajettua alas ennätysvauhtia erään tunnetun sarjafiaskon seurauksena. Nyt Microsoftkin pakkaa viimeisiä laukkujaan savuavien raunioiden keskellä. Sen perään itänaapurissa päätettiin palata kylmän sodan ellei lämpimämmänkin aikoihin tunnetuin seurauksin. Melkoinen värisuora.

Valtion taloudessa huolestuttaa juuri velan jyrkkä kasvu, jonka taittumisesta ei ole kovin uskottavaa näyttöä nykykehityksellä. Juuri kukaan ei koe nykyistä velanottoa elvyttäväksi, vaan se on syömävelkaa joka näyttää menevän ns. hyvinvointivaltion ylläpitoon eli välttämättömiin sosiaalimenoihin, joita mm. työttömyys ja asumistuet kasvattavat. Tuoreimman yllätysmenoerän kaikki varmaan jo tietävätkin.

Silti, olen aina välillä havahtunut miettimään, onko esimerkiksi minun kohdallani mikään tästä synkkien maalailusta totta vaiko pelkkää mielikuvaa. Tuliko sitä tuomiopäivää, jota manattiin vuoden 2011 tienoilla joka ainoalle viikolle jos jotain Kreikka-sopua ei saataisi aikaan sunnuntaihin mennessä? Oliko se sittenkin vain mediaväen tarvetta repiä mahdollisimman dramaattisia klikkiotsikoita? En ole joutunut sillan alle, en edes työttömäksi. Kaupasta saa ruokaa. Sitä on jopa halpuutettu. Kone myy hissejä ja Valmet kattiloita kelpo voitolla. Star Warsia katsottiin parissa viikossa miljardin taalan edestä. Maailma näyttää edelleen olevan rahaa täynnä kun vain tietää mistä etsiä. Kokonaiskakku voi ehkä olla pienempi kuin ennen kriisejä tai kuvitteellisessa loputtoman kasvun skenaariossa, mutta onko sen jakajistakin osa heittänyt hanskat tiskiin? Pitäisikö heittää itse?

Ei kolmea, kuutta tai yhdeksää vuotta voi vain odottaa putkeen. Nykytilanne vaatii ennen kaikkea huomattavan aktiivista otetta. Työpaikka tai asiakas ei tule profeetan luo. Pitää jalkautua itse. Oikeastaan suosittelisin nyt härskin henkilökohtaista ahneutta. Valio ei ehkä saa myydä voita Venäjälle, mutta onko se oikeasti minun ongelmani tai edes minun muutettavissani? Jos vanha bisnes kituu, on etsittävä sitäkin ahkerammin uutta. Ehkä nyt olisi korkea aika etsiä ihan häikäilemättä suoraa rahoitusta, eikä vain täytellä Tekes-kuponkeja toivoen että valtion lotossa tulee joskus vuoden päästä neljä oikein jos virkamies sen hyväksi katsoo. Kuulemma ehtaa riskirahaakin on liikkeellä fiksusti hakevalle, kun kaikessa muussa tuotto on tällä hetkellä melkein nolla.

Ehkä on loppujen lopuksi aika yhdentekevää vahdata kylmä hikinoro otsalla ja toinen persvaossa, onko vuoden talouskasvu 0,2 prosenttia plussalla vai miinuksella. Se on nimittäin vain keskiarvo. Ketterän ei tarvitse tyytyä keskiarvoon. Jos vielä onnistuu myymään ulkomaille, se keskiarvon ylitys ei ole täällä edes keneltäkään pois. Minulla ainakin alkaa olla mitta täynnä pelkän odottelun ja asemasodan kanssa. Pitääkö tätä samaa kriisiketjua katsellessa vanheta vielä uudelle kymmenluvulle tekemättä mitään asioiden eteen? Jotkut ovat jo osanneet soveltaa vaihtoehtoista lähestymistapaa.

Sipilän hallitus teki karmean virhearvion pelotellessaan äänestäjiä tuholla ja kurjuudella saadakseen läpi säästönsä ja pakkolakinsa. Lainaraha on ilmaista ja elinkustannukset laskussa ruuan ja öljyn hinnanlaskun myötä. Työttömyys on hieman noussut, mutta ei pahasti. Silti "kriisitietoisuuden" ajaminen kansan tajuntaan on saanut kotimaisen kulutuksen pysähtymään ja tällä on onnettomat seuraukset kansantaloudelle.

Öljyn hinnan lasku on kääntänyt vaihtotaseen taas positiiviseksi, ja maailmalla viriävä kysyntä auttaa jossain vaiheessa Suomen jälkisyklisen teollisuuden nousuun. Nyt tulisi panostaa tutkimukseen ja tuotekehitykseen ja rakentaa asuntoja sinne missä niistä on kysyntää. Rakenteellisia uudistuksia ja valtiontalouden säästöjä voisi samalla tehdä kaikessa hiljaisuudessa.

Missään tapauksessa ei tulisi julistaa televisiossa miten rahat ovat loppu.

 

[EK]

Opettajien mukaan kirjoja on enemmänkin ja lukemista paljon (opetussuunnitelmat ova pöhöttyneet joka kierroksella), mutta siihen ehditään perehtyä pintapuolisesti kun ei ole aikaa (jaksot, kurssimuotoisuus). Sälän kasvaessa yleissivistys laskee. Back to basics puuttuu. Tämä koskee myös luonnontieteitä. Matematiikan ja fysiikan lukiotyömäärä on kasvanut. Jos ennen luokkamuotoisessa oli yksi kirja / vuosi, nyt kaupallisista syistä voi olla yksi / jakso. Opetushallituksen ja kirjankustantajien synergiaa.

Matematiikan osaaminen on laskenut paljon. Tekussa jo kymmenen vuotta sitten valitettiin, miten fuksit ovat heikkoja. Silloin pelotti, että näiden pitäisi sitten oppia laskemaan vaikkapa kantavuuskertoimia silloille ja halleille. Mutta sisälllöt koulussa ovat kasvaneet, eivät vähentyneet. Ihminen on vain se sama. Hän oppii parhaiten, jos aineistoa on vähän mutta se käydään sitten kissojen ja koirien kanssa läpi.

Kaupallisuus sinänsä näkyy.

Applen konsultit menivät opetusministeriöön ja Opetushallitukseen ja sieltä rehtoreiden luokse jo aikapäiviä. Nyt "digiloikka" on valtakunnallisessa suunnitelmassa ja opettajille julistetaan mantraa, että nyt opitaan kun luovutaan kirjoista ja tartutaan koneeseen ja tutkitaan "ilmiöitä". OECD:n raportti Aasiasta, jossa kumottiin kaikki Suomessa liikkuvat myytit, ei merkitse mitään. Juna menee jo. Ainoa, mikä ilmeisesti vielä pitää järjen päässä on teorian ja käytännön ero, että laitteisiin ei monessa paikassa olisi varaa. Nehän täytyy tietysti liisata. Jonkun padin tai läppärin elinkaari on tuollaisessa käytössä lyhyt ja langattomat yhteydet toimivat huonosti, kun 500 - 600 konetta on verkossa yhtaikaa.

ESP Apple kouluttaa opettajia ja yrittää saada käyttämään apsejaan. Rahallinen panostus ja tulonsiirto tietotekniikkayhtiöille annetaan julkisesta rahasta. Siinä kaikki.

Tästä tuskin voi porvareita syyttää, kun tätä vanhaa juttua vuodelta 2013 katsoo:

http://megasalainen.blogspot.fi/2013/07/opetusviranomaisten-digitaalinen.html

Toinen kirjoitus samasta ministeristä ja erittäin hyvä osoitus siitä, mitä punahallitus voi saada aikaan (jos olisi ehtinyt):

http://megasalainen.blogspot.fi/2014/04/opetusministerin-mahdoton-yhtalo.html

Lukiossa opettajan näkökulmasta (ei omakohtaista kokemusta, vaan toisen käden tietoa) ongelmana on opetusryhmien paisuttaminen. Kun oppilaita patistellaan nopeaan valmistumiseen (sinänsä oikein) ja pyritään säästämään, tarjottavien kurssien määrä vähenee ja yhdellä kurssilla olevien oppilaiden määrä kasvaa. Tämä tarkoittaa lukion rytmissä melkoista urakointia, kun kierto on se viisi viikkoa, eli koeviikolle tulee hommaa. Lisäksi ongelma on, että vaikka pitäisi suosia monimuotoisia menetelmiä opetuksessa, suuri oppilasmäärä pakottaa opettajajohtoiseen työskentelyyn. Oppilaat ovat oppineet nykyisen systeemin ja suorittavat minimimäärät kursseja, jolloin ns. yleissivistävyyden tavoite ei oikein täyty. Entinen ainereaali oli parempi, kun ei ollut mahdollista kirjoittaa pelkkää terveystietoa, niin hyödyllinen kuin se varmaan onkin.

Nykyinen digitalisaatio tulee menemään vituiksi (tästä on omakohtaista kokemusta). Uudistus ei ole täysin perseestä, eikä koulumaailmassakaan pidä jämähtää entiseen, mutta nyt on tehty opetussuunnitelmauudistus, joka (mikäli toteutuisi) mullistaa koko koulujärjestelmän. Apple on tässä systeemissä voittaja, kun on osannut lobata kaikkein parhaiten. Muutaman vuoden kuluttua peruskoulu pukkaa ulos porukkaa, joka on oikein näppärä videoimaan juttuja ja näpyttämään sormella ruutua, mutta joka ei kyllä hahmota kokonaisuuksia senkään vertaa kuin nyt. Tosin osaltani heittäisin palloa myös huoltajille. jos alakoulun vanhempainillassa huoltajat kysyvät ihan porukalla ja ihan vakavissaan opettajalta, että "Ei kai niitä kertolaskuja enää opeteta? Ainakaan minä en ole tarvinnut niitä koskaan." ei ole ihme, että matematiikan oppimistulokset "hieman" tippuvat.

Ai niin. Miksi digitalisointi menee vituiksi? No. Koko nykyinen koululaitos on ihan rakennuksia myöten rakennettu nykyisenkaltaiseen opettajajohtoiseen ja määrämuotoiseen opiskeluun. Tälle ei ole mitään tehtävissä, mutta silti toivotaan, että sormia napsauttamalla uusi opetussysteemi saadaan pyöräytettyä käyntiin. Laitteita kyllä hankitaan ihan kivasti, mutta kun opettajia ei kouluteta niiden käyttämiseen, niiden hyöty jää aika vajavaiseksi. Tietenkin opettajienkin pitäisi opiskella asiaa, mutta jos verrataan hommaa vaikka Prisman kassalle, niin kyllä se kassaneiti koulutetaan sen uuden kassakoneen käyttöön, eikä vain sanota, että siinä on. Opettele omatoimisesti. Kunnilla on tiukkaa, joten koulutuksiin pitäisi mennä, mutta niistä ei saa syntyä sijaiskuluja, eli jos haluat kouluttautua, tee se ottamalla palkatonta. Ja kyllä. Olen pyrkinyt pitämään itseni ajantasalla omatoimisesti. En ole ottanut palkatonta, mutta aika pirun monta iltaa ja viikonloppua ole lukenut materiaalia ja testannut erilaisia ohjelmia, laitteistoja ja toimintatapoja. Ja joo. Osa toimii, osa ei.

Ihan jo sellainen pikkuseikka kuin tuntimäärä luo haasteita. Esim. uskontoa on peruskoulussa 1 viikkotunti, historiaa 2 viikkotuntia ja yhteiskuntaoppia 3 viikkotuntia. Esim. uskontotunnilla oppilaat käyvät sen yhden kerran viikossa (tai kahdesti, jos homma vedetään puoleen vuoteen läpi). Rakenna siinä sitten kovinkin monimutkaisia projekteja, kun 45 minuutin oppitunnin alusta (opettajasta riippuen) 5-10 minuuttia menee oppitunnin käynnistämiseen ja (oppilaista riippuen) oppitunnin lopusta 5-10 minuuttia oppitunnin päättämiseen. Tehokasta peliaikaa on siis se 25-35 minuuttia/oppitunti. Ja tämä pätee tietenkin kaikkiin muihinkin aineisiin.

Eniten nauratti koko hommassa, kun meille junteille oli hommattu oikein Hällssinkistä asti Viisas Mies kertomaan digitalisaatiosta. Varmasti sinänsä fiksu kaveri ja minua älykkäämpi (kuten esim. kevyesti ajeltu simpanssikin), mutta jotenkin huvitti, että iso mies tarvitsi Googlea kertomaan, että pitää mennä ajoissa nukkumaan ja nukkua riittävän pitkään, pitää syödä terveellisesti ja säännöllisesti ja pitää ottaa rauhallisesti. Se oli analysoinut oman DNA:nsa ja sen perusteella oli räätälölity ruokavalio ja liikuntaohjelma yms. Anturit oli koko ajan päässä ja välillä se katsoi Excelistä, että "Nyt olen hieman jännittynyt." ja "Nyt olen iloinen." Opetuksellisesti huolestuttavin asia oli se, että hänen visioissaan opiskelu tapahtuu siten, että kaikki oppilaat (ja opettaja) ovat yhtä aikaa kirjautuneen johonkin pilvipalveluun, johon kaikki tuottavat jatkuvasti omaa materiaalia. Opettaja ainoastaan havainnoi, millaisia meemejä ja linkkejä tälle yhteiselle seinälle nakataan ja oppilaiden arviointi perustuu siihen, minkä verran tykkäyksiä oppilaiden linkit ja meemit ovat saaneet. Ja tämä tyyppi oli siis oikeasti Opetusministeriön asiantuntijatehtävissä. Noin niin kuin keskiverto yläasteluokassa tuo ei ehkä ihan toimi, mutta ks. se simpanssi-juttu.

 

[Sakararäjähdepanos]

Lainaraha on ilmaista ja elinkustannukset laskussa ruuan ja öljyn hinnanlaskun myötä. Työttömyys on hieman noussut, mutta ei pahasti. Silti "kriisitietoisuuden" ajaminen kansan tajuntaan on saanut kotimaisen kulutuksen pysähtymään ja tällä on onnettomat seuraukset kansantaloudelle.
--
Nyt tulisi panostaa tutkimukseen ja tuotekehitykseen ja rakentaa asuntoja sinne missä niistä on kysyntää.

Kulutuksen ja sitä myöten koko talouden pattitilanteessa on minusta pari tekijää yli muiden.

Tänään uutiset kertoivat, että 20% työssäkäyvistä hermoilee työpaikkansa puolesta. Hälyttävämpi kohta artikkelin sisällä kertoo, että "työpaikkansa puolesta pelkäävät eniten työuransa alkupuolella olevat 25-34-vuotiaat aikuiset. Heistä jopa 32 prosenttia oli huolissaan oman työpaikan säilymisestä."

Samalla asumisen hinnoissa on nähty hämmentävä ilmiö. 90-luvun lamassa asuntojen hinnat romahtivat, mm. pakkomyyntien, työttömyyden ja korkotason takia. Sen sijaan tässä kriisisarjassa nähtiin pieni dippi, jonka jälkeen hinnat ovat nousseet entisestään, etenkin niillä seuduilla, joilta töitä voisi vielä saada. Maalla on ehkä mukavaa, mutta vanha teollisuus on ne seudut jättänyt ja huipputeknologia ei edes harkitse. Töitä on siellä korkeintaan viimeisen koulun opettajille, terveyskeskuslääkärille ja parille vanhustenhoitajalle. Muut suuntaavat kaupunkeihin, etenkin pääkaupunkiseudulle pakon sanelemana.

Asumismenot ovat kotitalouksien suurin ja nopeimmin kasvava menoerä. Pauli Vahtera on avannut asuntobisneksen nykytilaa mm. kolumnissaan Sosiaalisen asuntotuotannon voitot suuremmat kuin Supercellin ja aiemmassa sarjassaan (1 2 3). Hesari kertoi, kuinka "yleishyödyllinen", avustuksia saava Avain-konserni puhaltaa rahaa ostamalla palvelut ylihintaan omilta tytäryhtiöiltään. Lokakuussa kerrottiin, että käry on käynyt ja "yhtiön on syytä jatkaa erilaisten vaihtoehtojen etsimistä, joilla kustannusten laskua voidaan jatkaa" - rauhalliseen tahtiin jos jaksetaan ja joku vielä muistaa. Enpä odottaisi kovin dramaattisia muutoksia lähiaikoina tai koskaan.

Samalla päivän uutinen kertoo, että paisuvaan asumistukeen kaadetaan jo miljardeja. "Yleistä asumistukea saavia ruokakuntia oli vuonna 2014 yhteensä yli 206 000. Vuonna 2008 niitä oli 139 400, joten tuettujen ruokakuntien määrä on lyhyessä ajassa noussut lähes 50 prosenttia." Tuore maahanmuuttaja-aalto tulee käytännössä varmasti asumaan tukien varassa ja kalleimmilla paikkakunnilla, joten lukujen voi odottaa vain kasvavan.

Mitä tästä voidaan päätellä? Asumistuen nostaminen on jo suorastaan uusi normi. Kyseisessä tilanteessa olevalla ei tietenkään ole helppoa, mutta tuen nostaja toimii vain välikappaleena, jonka kautta verorahoja kahmitaan hyvää voittoa tekeville sijoitusyhtiöille. Nämä nauttivat usein verohelpotuksia tai jopa täyttä verovapautta joistain toiminnoistaan. Rahat imuroidaan työtä tekevien taskusta. Nämä maksavat omasta asumisestaan kuplahintaa ja vielä naapurin asumisen siihen päälle.

Kukaan poliitikko ei uskalla edes esittää asumistukien leikkauksia. Se olisi poliittinen itsemurha. Seuraavan päivän lehti kertoisi, miten köyhä yksinhuoltaja ajetaan hankeen hallituksen sydämettömyyden takia. Siispä tukia voidaan vain korottaa ja hyöty menee suoraan työtä tekevien taskusta sijoittajien taskuun, tuensaajia välikappaleena ja keppihevosena käyttäen. Yksi ikivihreä iskulause kertoo, että köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Oikeasti tuloerot pienenivät jälleen koska kurjuus lisääntyy keskiluokkaa myöten, mutta samalla käynnissä on suuri puhallus kapealle asuntosijoittajien ryhmälle. Rahat kuittavat ne, joilla oli jo ennestään. Tämä on sitä todellista rikkaiden rikastumista niin ettei asiaan sisälly mitään tuottavaa työtä.

Asuntojen suuromistaminen on tämän hetken paras bisnes. Mitä siinä oikeastaan tehdään? Ei yhtään mitään. Omistetaan ja rahastetaan. Tuensaaja katsoo, miten raha viheltää tilin kautta tai tyystin sen ohi. Duunari on liemessä hintatason kanssa. Pankki toki mainostaa, että nyt kannattaa ostaa kun laina on halpaa. Onko se enää halpaa sen jälkeen, kun kupla puhkeaa ja korot pomppaavat täysin uusiin lukemiin? Jos erehtyy muuttamaan töiden perässä, saa maksaa ensin myyntitappiota kun lähtee kuolevalta paikkakunnalta korkeamman hintatason alueille, sitten muuttokulut, ja kaiken hyvän päälle varainsiirtoveron - oikeammin sanottuna velkojensiirtoveron rangaistuksena töiden hakemisesta. Ja palatakseni aivan alkuun, nuorten aikuisten epävarmuus työtilanteestaan on kaikkein suurin. Onko mikään ihme, että satojen tonnien lainan ottaminen hirvittää? Kaikki menee asuntosäästöihin ja omaan hätärahastoon työttömyyttä varten. Penniäkään ei kuluteta joutavuuksiin. Perheen perustamista lykätään. Asumismenojen osuus tuloista on korkeimmalla ikinä. Luulisi hölmömmänkin tajuavan, että se on heti kaikesta muusta pois.

Mitä jos aivan ensimmäiseksi vaikka poistettaisiin varainsiirtovero kaikissa tapauksissa, kun ihminen oikeasti muuttaa asumaan kyseisten seinien sisään töiden perässä? Ihmisen ainoassa asunnossa se on vain rangaistus elämisestä, koska Suomen olosuhteissa ilman kattoa tulee äkkiä kylmä. Viidennessä sijoitusasunnossa se voisi jo ehkä olla perusteltu. Niin ja myöskin tehtäisiin sellaisia asuntoja kuin ihmiset haluavat, sinne missä niitä tarvitaan. Nyt noudatetaan edelleen älytöntä suunnitelmataloutta, jossa tehdään isoja asuntoja lapsiperheiden toivossa, esteetöntä ideologian huumassa ja parkkipaikkoja muuten vain. Tuloksena on asuntoja, joita kukaan ei halua tai ei ainakaan voi niitä maksaa omilla rahoillaan. Ottajia löytyy vain tuensaajista, joiden kautta raha siirtyy veroparatiiseihin ja ay-liikkeelle.

Olipas näitä linkkejä kertynyt muistin onkaloihin ja satunnaisiin raapustuksiin. Pahoittelen vuodatuksen pituutta. Nyt on lista puhdas ja vuoden työt tehty. Lupaan keskittyä loppuillan ja viikonlopun lähinnä puhtaaseen virkistykseen. Saatanpa jopa kuluttaa muutamia hyödykkeitä talouden elvyttämiseksi. Nähin kuviin, näihin tunnelmiin, ja toivottavasti nousujohteista vuotta 2016 kaikille.

 

[Umkhonto]

Kulutuksen ja sitä myöten koko talouden pattitilanteessa on minusta pari tekijää yli muiden.

Asumismenot ovat kotitalouksien suurin ja nopeimmin kasvava menoerä. Pauli Vahtera on avannut asuntobisneksen nykytilaa mm. kolumnissaan Sosiaalisen asuntotuotannon voitot suuremmat kuin Supercellin ja aiemmassa sarjassaan (1 2 3). Hesari kertoi, kuinka "yleishyödyllinen", avustuksia saava Avain-konserni puhaltaa rahaa ostamalla palvelut ylihintaan omilta tytäryhtiöiltään. Lokakuussa kerrottiin, että käry on käynyt ja "yhtiön on syytä jatkaa erilaisten vaihtoehtojen etsimistä, joilla kustannusten laskua voidaan jatkaa" - rauhalliseen tahtiin jos jaksetaan ja joku vielä muistaa. Enpä odottaisi kovin dramaattisia muutoksia lähiaikoina tai koskaan.

Samalla päivän uutinen kertoo, että paisuvaan asumistukeen kaadetaan jo miljardeja. "Yleistä asumistukea saavia ruokakuntia oli vuonna 2014 yhteensä yli 206 000. Vuonna 2008 niitä oli 139 400, joten tuettujen ruokakuntien määrä on lyhyessä ajassa noussut lähes 50 prosenttia." Tuore maahanmuuttaja-aalto tulee käytännössä varmasti asumaan tukien varassa ja kalleimmilla paikkakunnilla, joten lukujen voi odottaa vain kasvavan.

Mitä tästä voidaan päätellä? Asumistuen nostaminen on jo suorastaan uusi normi. Kyseisessä tilanteessa olevalla ei tietenkään ole helppoa, mutta tuen nostaja toimii vain välikappaleena, jonka kautta verorahoja kahmitaan hyvää voittoa tekeville sijoitusyhtiöille. Nämä nauttivat usein verohelpotuksia tai jopa täyttä verovapautta joistain toiminnoistaan. Rahat imuroidaan työtä tekevien taskusta. Nämä maksavat omasta asumisestaan kuplahintaa ja vielä naapurin asumisen siihen päälle.

Duunari on liemessä hintatason kanssa. Pankki toki mainostaa, että nyt kannattaa ostaa kun laina on halpaa. Onko se enää halpaa sen jälkeen, kun kupla puhkeaa ja korot pomppaavat täysin uusiin lukemiin? Jos erehtyy muuttamaan töiden perässä, saa maksaa ensin myyntitappiota kun lähtee kuolevalta paikkakunnalta korkeamman hintatason alueille, sitten muuttokulut, ja kaiken hyvän päälle varainsiirtoveron - oikeammin sanottuna velkojensiirtoveron rangaistuksena töiden hakemisesta. Ja palatakseni aivan alkuun, nuorten aikuisten epävarmuus työtilanteestaan on kaikkein suurin. Onko mikään ihme, että satojen tonnien lainan ottaminen hirvittää? Kaikki menee asuntosäästöihin ja omaan hätärahastoon työttömyyttä varten. Penniäkään ei kuluteta joutavuuksiin. Perheen perustamista lykätään. Asumismenojen osuus tuloista on korkeimmalla ikinä. Luulisi hölmömmänkin tajuavan, että se on heti kaikesta muusta pois.

Mitä hittoa, nyt tuli deja vu-ilmiö. Juuri tänään puhuttiin tästä asiasta duunissa kahvitauolla. Ollaanko me samassa paikassa töissä

Ihan tervettähän se vissiin on, että kaksi työssäkäyvää "duunaria" joutuu pk-seudulla nostamaan yhteiskunnalta asumistukea että saa kaksion vuokran maksettua. Ja jos/kun hallituksen pakkolait menevät läpi niin yhä suurempi osa asumismenoista menee yhteiskunnan maksettavaksi.

 

[Mustaruuti]

Kulutuksen ja sitä myöten koko talouden pattitilanteessa on minusta pari tekijää yli muiden.

Tänään uutiset kertoivat, että 20% työssäkäyvistä hermoilee työpaikkansa puolesta. Hälyttävämpi kohta artikkelin sisällä kertoo, että "työpaikkansa puolesta pelkäävät eniten työuransa alkupuolella olevat 25-34-vuotiaat aikuiset. Heistä jopa 32 prosenttia oli huolissaan oman työpaikan säilymisestä."

Samalla asumisen hinnoissa on nähty hämmentävä ilmiö. 90-luvun lamassa asuntojen hinnat romahtivat, mm. pakkomyyntien, työttömyyden ja korkotason takia. Sen sijaan tässä kriisisarjassa nähtiin pieni dippi, jonka jälkeen hinnat ovat nousseet entisestään, etenkin niillä seuduilla, joilta töitä voisi vielä saada. Maalla on ehkä mukavaa, mutta vanha teollisuus on ne seudut jättänyt ja huipputeknologia ei edes harkitse. Töitä on siellä korkeintaan viimeisen koulun opettajille, terveyskeskuslääkärille ja parille vanhustenhoitajalle. Muut suuntaavat kaupunkeihin, etenkin pääkaupunkiseudulle pakon sanelemana.

Asumismenot ovat kotitalouksien suurin ja nopeimmin kasvava menoerä. Pauli Vahtera on avannut asuntobisneksen nykytilaa mm. kolumnissaan Sosiaalisen asuntotuotannon voitot suuremmat kuin Supercellin ja aiemmassa sarjassaan (1 2 3). Hesari kertoi, kuinka "yleishyödyllinen", avustuksia saava Avain-konserni puhaltaa rahaa ostamalla palvelut ylihintaan omilta tytäryhtiöiltään. Lokakuussa kerrottiin, että käry on käynyt ja "yhtiön on syytä jatkaa erilaisten vaihtoehtojen etsimistä, joilla kustannusten laskua voidaan jatkaa" - rauhalliseen tahtiin jos jaksetaan ja joku vielä muistaa. Enpä odottaisi kovin dramaattisia muutoksia lähiaikoina tai koskaan.

Samalla päivän uutinen kertoo, että paisuvaan asumistukeen kaadetaan jo miljardeja. "Yleistä asumistukea saavia ruokakuntia oli vuonna 2014 yhteensä yli 206 000. Vuonna 2008 niitä oli 139 400, joten tuettujen ruokakuntien määrä on lyhyessä ajassa noussut lähes 50 prosenttia." Tuore maahanmuuttaja-aalto tulee käytännössä varmasti asumaan tukien varassa ja kalleimmilla paikkakunnilla, joten lukujen voi odottaa vain kasvavan.

Mitä tästä voidaan päätellä? Asumistuen nostaminen on jo suorastaan uusi normi. Kyseisessä tilanteessa olevalla ei tietenkään ole helppoa, mutta tuen nostaja toimii vain välikappaleena, jonka kautta verorahoja kahmitaan hyvää voittoa tekeville sijoitusyhtiöille. Nämä nauttivat usein verohelpotuksia tai jopa täyttä verovapautta joistain toiminnoistaan. Rahat imuroidaan työtä tekevien taskusta. Nämä maksavat omasta asumisestaan kuplahintaa ja vielä naapurin asumisen siihen päälle.

Kukaan poliitikko ei uskalla edes esittää asumistukien leikkauksia. Se olisi poliittinen itsemurha. Seuraavan päivän lehti kertoisi, miten köyhä yksinhuoltaja ajetaan hankeen hallituksen sydämettömyyden takia. Siispä tukia voidaan vain korottaa ja hyöty menee suoraan työtä tekevien taskusta sijoittajien taskuun, tuensaajia välikappaleena ja keppihevosena käyttäen. Yksi ikivihreä iskulause kertoo, että köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Oikeasti tuloerot pienenivät jälleen koska kurjuus lisääntyy keskiluokkaa myöten, mutta samalla käynnissä on suuri puhallus kapealle asuntosijoittajien ryhmälle. Rahat kuittavat ne, joilla oli jo ennestään. Tämä on sitä todellista rikkaiden rikastumista niin ettei asiaan sisälly mitään tuottavaa työtä.

Asuntojen suuromistaminen on tämän hetken paras bisnes. Mitä siinä oikeastaan tehdään? Ei yhtään mitään. Omistetaan ja rahastetaan. Tuensaaja katsoo, miten raha viheltää tilin kautta tai tyystin sen ohi. Duunari on liemessä hintatason kanssa. Pankki toki mainostaa, että nyt kannattaa ostaa kun laina on halpaa. Onko se enää halpaa sen jälkeen, kun kupla puhkeaa ja korot pomppaavat täysin uusiin lukemiin? Jos erehtyy muuttamaan töiden perässä, saa maksaa ensin myyntitappiota kun lähtee kuolevalta paikkakunnalta korkeamman hintatason alueille, sitten muuttokulut, ja kaiken hyvän päälle varainsiirtoveron - oikeammin sanottuna velkojensiirtoveron rangaistuksena töiden hakemisesta. Ja palatakseni aivan alkuun, nuorten aikuisten epävarmuus työtilanteestaan on kaikkein suurin. Onko mikään ihme, että satojen tonnien lainan ottaminen hirvittää? Kaikki menee asuntosäästöihin ja omaan hätärahastoon työttömyyttä varten. Penniäkään ei kuluteta joutavuuksiin. Perheen perustamista lykätään. Asumismenojen osuus tuloista on korkeimmalla ikinä. Luulisi hölmömmänkin tajuavan, että se on heti kaikesta muusta pois.

Mitä jos aivan ensimmäiseksi vaikka poistettaisiin varainsiirtovero kaikissa tapauksissa, kun ihminen oikeasti muuttaa asumaan kyseisten seinien sisään töiden perässä? Ihmisen ainoassa asunnossa se on vain rangaistus elämisestä, koska Suomen olosuhteissa ilman kattoa tulee äkkiä kylmä. Viidennessä sijoitusasunnossa se voisi jo ehkä olla perusteltu. Niin ja myöskin tehtäisiin sellaisia asuntoja kuin ihmiset haluavat, sinne missä niitä tarvitaan. Nyt noudatetaan edelleen älytöntä suunnitelmataloutta, jossa tehdään isoja asuntoja lapsiperheiden toivossa, esteetöntä ideologian huumassa ja parkkipaikkoja muuten vain. Tuloksena on asuntoja, joita kukaan ei halua tai ei ainakaan voi niitä maksaa omilla rahoillaan. Ottajia löytyy vain tuensaajista, joiden kautta raha siirtyy veroparatiiseihin ja ay-liikkeelle.

Olipas näitä linkkejä kertynyt muistin onkaloihin ja satunnaisiin raapustuksiin. Pahoittelen vuodatuksen pituutta. Nyt on lista puhdas ja vuoden työt tehty. Lupaan keskittyä loppuillan ja viikonlopun lähinnä puhtaaseen virkistykseen. Saatanpa jopa kuluttaa muutamia hyödykkeitä talouden elvyttämiseksi. Nähin kuviin, näihin tunnelmiin, ja toivottavasti nousujohteista vuotta 2016 kaikille.

Mitä hittoa, nyt tuli deja vu-ilmiö. Juuri tänään puhuttiin tästä asiasta duunissa kahvitauolla. Ollaanko me samassa paikassa töissä

Ihan tervettähän se vissiin on, että kaksi työssäkäyvää "duunaria" joutuu pk-seudulla nostamaan yhteiskunnalta asumistukea että saa kaksion vuokran maksettua. Ja jos/kun hallituksen pakkolait menevät läpi niin yhä suurempi osa asumismenoista menee yhteiskunnan maksettavaksi.

Sehän tässä on hullua, että asumistuki, taloustieteen mukaisesti, nostaa vuokria, eli asumiskustannuksia. Sitten tarvitaan lisää tukea... Lisäksi asumistuki nostaa vaihtoehtoisen asumismuodon, omistusasuntojen hintoja. Hullua.

Vaikka itsellä on asuntolainaa, niin mielestäni hallituksen paras päätös tähän mennessä on ollut toisen asumista kallistavan tuen heikennys. Lainan korkojen vähennys.

 

[scip10]

Sehän tässä on hullua, että asumistuki, taloustieteen mukaisesti, nostaa vuokria, eli asumiskustannuksia. Sitten tarvitaan lisää tukea... Lisäksi asumistuki nostaa vaihtoehtoisen asumismuodon, omistusasuntojen hintoja. Hullua.

Vaikka itsellä on asuntolainaa, niin mielestäni hallituksen paras päätös tähän mennessä on ollut toisen asumista kallistavan tuen heikennys. Lainan korkojen vähennys.

Asumistuen saajat ovat asuntopulan jäävuoren huippu, kaikille näkyvä osa. Aivan vastaavasti asumiskulujen nousu leikkaa myös varakkaampien ostovoimaa.

Oma (=pankin) helsinkiläinen kolmioni on kallistunut viidessä vuodessa n.750€/m2. Joku voi pitää tätä varallisuuden kasvuna, mutta oikeasti se tarkoittaa sitä, että asunto myytäessä joutuu seuraava asukas maksamaan näistä samoista vanhoista seinistä kymmeniätuhansia enemmän kuin minä aikanaan. Sama kohtalo odottaa toki myös minua jos aion hankkia katon pääni päälle näiltä samoilta asuntomarkkinoilta.

 

[Bushmaster]

http://www.image.fi/image-lehti/tie...ten-julkisten-it-hankkeiden-surullinen-tarina

Tieto voittaa eli suomalaisten julkisten it-hankkeiden surullinen tarina

 

[vehamala]

Joo, tuttua tarinaa, juurikin sitä, mistä minä ja kollegani olemme puhuneet ja ihmetelleet jo vuosikausia. Aivan järjetöntä byrokratiaa ja rahankäyttöä.
Valtionhallinnon osalta voisi uudelleen todeta vanhan jutun, sitä saa mitä tilaa, suunnilleen kaikki IT-osaajat potkittiin pois ja alettiin ostaa konsulttipalveluja.
Tuosta VR:n systeemistä sen verran, että siinä Tieto oli ainoastaan "raudan" eli kapasiteetin tarjoaja. Muut tahot ovat vastuussa itse palvelun rakentamisesta.

 

[TungstenHeart]

Jos Suomi haluaisi säästää oikeasti.... tulisi min 5-XX miljardin "säästöt" näillä:
- Kaksinkertaisen kielibyrokratian poistaminen
- Säätiöiden verovapauden poistaminen/järkeistäminen
- Kirkon eroittaminen kokonaan valtiosta
- Asuntolainan korkovähennyksien poistaminen
- EK:n ja Ammattiliittojen purkaminen (tosin vaatisi työkulttuurissa isompaa muutosta työnantajan -ja tekijän kohdalla).
- Maataloustukien poistaminen

Kuinka todennäköistä, että mikään puolue ottaisi näitä tehtäväksi taitaa hipoa nollan rajoja. Se olisi näitä etuja lähipiirilleen ajaneille poliittinen itsemurha. Jos tavallista tallaajaa aletaan liikaa rokoittamaan, kannattaa näitä etuja ajavien eliitin muistaa miksi kansannousuja on tapahtunut historiassa.

 

[Sakararäjähdepanos]

Mitä hittoa, nyt tuli deja vu-ilmiö. Juuri tänään puhuttiin tästä asiasta duunissa kahvitauolla. Ollaanko me samassa paikassa töissä

Tuskin. Meillä oli vuodenvaihteessa aika hiljaista. En tosin varsinaisesti ihmettelisi, vaikka asiaa olisi ruodittu useammassakin paikassa. Olisi oikeastaan aika erikoista ja huolestuttavaa, jos vain yhdessä valtakunnan kolkassa olisi noteerattu asumisen kalleus ja töiden epävarmuus.

En näe tarvetta tilittää asumisen kuluista ja tuista kovin paljon enempää, koska Vahtera ehti setviä asiaa vielä kertaalleen joulukuussa. Pari poimintaa voisin silti tehdä:

1) Esimerkkinä annettu Vantaan toimeentulotukiohje vuodelle 2015 määrittää yksin asuvan kohtuullisiksi asumismenoiksi 675 euroa kuussa, neljälle hengelle 1055 euroa. Sekään ei muuten ole vielä absoluuttinen katto, vaan 50 euron ylitys sallitaan jos asui ennestään tällaisessa asunnossa. Toimeentulotuen piiriin päätynyttä ei tietenkään ole syytä kadehtia - eihän tämä noita rahoja saa pitää - mutta järjestelmään ei sisälly pienintäkään kannustinta asua yhtään tuon vaatimattomammin, eikä vuokranantajalla ei ole pienintäkään kannustinta tarjota mitään halvemmalla. Seuraukset voi jokainen sekä päätellä että havainnoida.

Vertailun vuoksi muuten opiskelijan asumislisää varten otetaan huomioon korkeintaan 252 euron asumiskulut, eikä niitäkään makseta kokonaan vaan 80% hyväksyttävästä summasta, maksimissaan 201,60 euroa. Jopa alle 200 eurolla asuessa (siellä ja silloin kun se oli mahdollista) piti arvioida jokainen vuokraeuro kriittisesti, koska siihen sisältyi aina tuo 20 prosentin "omavastuu". Kaikessa muussakin tuetussa asumisessa pitäisi olla joku muu henkilökohtainen kannustin halvan asumismuodon valintaan kuin maksimihintaleikkuri, joka käytännössä muuttuu tarjoajan puolelta minimihinnaksi ja estää koko seutukunnan vuokria ikinä putoamasta sen alemmaksi, suhdanteista riippumatta.

2) 675 euroa tai tonni käteen pelkästään asumiskuluja varten vaatii jo kohtalaista huhkimista, jos töitä sattuu saamaan ja haluaa/joutuu maksamaan vastaavan asumisen omasta pussistaan. Alkutalvesta kohkattiin esimerkeistä, joissa "2500 eurolla ei kannata mennä töihin". Kyseinen esimerkki saattoi olla melko tarkoitushakuisesti valikoidusta erityistilanteesta poimittu, mutta VATT-muistio avaa asiaa tarkemmin. Siinä lasketaan "efektiivinen marginaaliveroaste" (EMTR), jonka lyhyenä määritelmänä on "osuus, mikä bruttopalkan lisäyksestä jää saamatta" oikeiden verojen, laskevien etuuksien ja muiden helpotusten vuoksi. Pienpalkka-alueella (n. 800-2000 euroa, riippuen mm. työttömyyskorvauksen laadusta) päädytään helposti 60-90 prosentin "veroasteeseen". Toisin sanoen vaikkapa kympin tuntipalkasta vain 1-4 euroa jää oikeasti viivan alle näkymään lopullisena elintason lisäyksenä. Se on aika laiha kannustin päivittäisen vapaa-aikansa myymiselle. Nostan siis hattua jokaiselle, joka oikeasti jaksaa yhä hakea työtä väljillä kriteereillä siitä huolimatta että efektiivinen korvaus on tuota luokkaa.

Siitä lienemme aika yksimielisiä, että lause "ei kannata ottaa töitä vastaan" on lähtökohtaisesti irvokas, mutta siinä on toisinaan vinha perä. Yksi vahva tekijä asiassa on taaskin korotusautomaatista pullahtava, kuplahintainen asumistuki. Jos kolmella sadalla voisi asua järkevästi (eikä enempää korvattaisi), työnteon luonnollisin kannustin eli palkka alkaisi taas virrata aitoon kulutukseen jo pienistä tuloista alkaen, ja sitä myöten työ alkaisi luultavasti taas maittaa. Tämä ajatus törmää tietenkin välittömästi kauhukuvaan, että tuet leikataan kolmeen sataan mutta vuokrat eivät alene, joten köyhä yksinhuoltaja joutuu taas kerran kadulle hallituksen takia. Siispä kehitystä terveempään suuntaan ei voi tapahtua lyhyellä tai edes keskipitkällä aikavälillä.

3) Kannattaa varoa toiveitaan. Kun kaikkialta peräänkuulutettiin pieniä asuntoja, Sato tuli hätiin rakennuttamalla viidentoista neliön asuntoja, joista se pyytää vuokraa saman verran kuin näin väljässä maassa olisi kohtuullista pyytää 50 neliöstä. Toive toteutettu. Ai, olisiko pitänyt olla pienen lisäksi myös halpa? No, onhan se toki halvempi kuin sattumalta 675 euroon jysähtänyt yleistaso - ainakin toistaiseksi. Tukea nostavalla ei tietenkään ole kannustinta ottaa viidentoista neliön asuntoa, mutta Siwan kassalla työssä käyvällä on. Näin ne asuinpaikat jaetaan.


Omistusasumisen nykyongelmia pohdimme ehkä toisella kertaa.

 

[scip10]

Tuskin. Meillä oli vuodenvaihteessa aika hiljaista. En tosin varsinaisesti ihmettelisi, vaikka asiaa olisi ruodittu useammassakin paikassa. Olisi oikeastaan aika erikoista ja huolestuttavaa, jos vain yhdessä valtakunnan kolkassa olisi noteerattu asumisen kalleus ja töiden epävarmuus.

En näe tarvetta tilittää asumisen kuluista ja tuista kovin paljon enempää, koska Vahtera ehti setviä asiaa vielä kertaalleen joulukuussa. Pari poimintaa voisin silti tehdä:

1) Esimerkkinä annettu Vantaan toimeentulotukiohje vuodelle 2015 määrittää yksin asuvan kohtuullisiksi asumismenoiksi 675 euroa kuussa, neljälle hengelle 1055 euroa. Sekään ei muuten ole vielä absoluuttinen katto, vaan 50 euron ylitys sallitaan jos asui ennestään tällaisessa asunnossa. Toimeentulotuen piiriin päätynyttä ei tietenkään ole syytä kadehtia - eihän tämä noita rahoja saa pitää - mutta järjestelmään ei sisälly pienintäkään kannustinta asua yhtään tuon vaatimattomammin, eikä vuokranantajalla ei ole pienintäkään kannustinta tarjota mitään halvemmalla. Seuraukset voi jokainen sekä päätellä että havainnoida.

Vertailun vuoksi muuten opiskelijan asumislisää varten otetaan huomioon korkeintaan 252 euron asumiskulut, eikä niitäkään makseta kokonaan vaan 80% hyväksyttävästä summasta, maksimissaan 201,60 euroa. Jopa alle 200 eurolla asuessa (siellä ja silloin kun se oli mahdollista) piti arvioida jokainen vuokraeuro kriittisesti, koska siihen sisältyi aina tuo 20 prosentin "omavastuu". Kaikessa muussakin tuetussa asumisessa pitäisi olla joku muu henkilökohtainen kannustin halvan asumismuodon valintaan kuin maksimihintaleikkuri, joka käytännössä muuttuu tarjoajan puolelta minimihinnaksi ja estää koko seutukunnan vuokria ikinä putoamasta sen alemmaksi, suhdanteista riippumatta.

2) 675 euroa tai tonni käteen pelkästään asumiskuluja varten vaatii jo kohtalaista huhkimista, jos töitä sattuu saamaan ja haluaa/joutuu maksamaan vastaavan asumisen omasta pussistaan. Alkutalvesta kohkattiin esimerkeistä, joissa "2500 eurolla ei kannata mennä töihin". Kyseinen esimerkki saattoi olla melko tarkoitushakuisesti valikoidusta erityistilanteesta poimittu, mutta VATT-muistio avaa asiaa tarkemmin. Siinä lasketaan "efektiivinen marginaaliveroaste" (EMTR), jonka lyhyenä määritelmänä on "osuus, mikä bruttopalkan lisäyksestä jää saamatta" oikeiden verojen, laskevien etuuksien ja muiden helpotusten vuoksi. Pienpalkka-alueella (n. 800-2000 euroa, riippuen mm. työttömyyskorvauksen laadusta) päädytään helposti 60-90 prosentin "veroasteeseen". Toisin sanoen vaikkapa kympin tuntipalkasta vain 1-4 euroa jää oikeasti viivan alle näkymään lopullisena elintason lisäyksenä. Se on aika laiha kannustin päivittäisen vapaa-aikansa myymiselle. Nostan siis hattua jokaiselle, joka oikeasti jaksaa yhä hakea työtä väljillä kriteereillä siitä huolimatta että efektiivinen korvaus on tuota luokkaa.

Siitä lienemme aika yksimielisiä, että lause "ei kannata ottaa töitä vastaan" on lähtökohtaisesti irvokas, mutta siinä on toisinaan vinha perä. Yksi vahva tekijä asiassa on taaskin korotusautomaatista pullahtava, kuplahintainen asumistuki. Jos kolmella sadalla voisi asua järkevästi (eikä enempää korvattaisi), työnteon luonnollisin kannustin eli palkka alkaisi taas virrata aitoon kulutukseen jo pienistä tuloista alkaen, ja sitä myöten työ alkaisi luultavasti taas maittaa. Tämä ajatus törmää tietenkin välittömästi kauhukuvaan, että tuet leikataan kolmeen sataan mutta vuokrat eivät alene, joten köyhä yksinhuoltaja joutuu taas kerran kadulle hallituksen takia. Siispä kehitystä terveempään suuntaan ei voi tapahtua lyhyellä tai edes keskipitkällä aikavälillä.

3) Kannattaa varoa toiveitaan. Kun kaikkialta peräänkuulutettiin pieniä asuntoja, Sato tuli hätiin rakennuttamalla viidentoista neliön asuntoja, joista se pyytää vuokraa saman verran kuin näin väljässä maassa olisi kohtuullista pyytää 50 neliöstä. Toive toteutettu. Ai, olisiko pitänyt olla pienen lisäksi myös halpa? No, onhan se toki halvempi kuin sattumalta 675 euroon jysähtänyt yleistaso - ainakin toistaiseksi. Tukea nostavalla ei tietenkään ole kannustinta ottaa viidentoista neliön asuntoa, mutta Siwan kassalla työssä käyvällä on. Näin ne asuinpaikat jaetaan.


Omistusasumisen nykyongelmia pohdimme ehkä toisella kertaa.

Kannustinloukkuja pahentaa erilaisten tukien käsittelyajat. Tuet loppuvat heti jos otat väliaikaisen työn vastaan, mutta työn loputtua kestää viikkoja ennen kuin saat korvaukset takautuvasti. Eli 60-90%:n efektiivisen veroasteen lisäksi väliaikaisen työn tekijä joutuu olemaan usean viikon ilman mitään tuloja. Jokainen voi miettiä, minkälaisia käytännön ongelmia tämä aiheuttaa henkilölle joka elää minimiturvan varassa.

Tämäkin ongelma ratkeaisi perustulolla.

 

[scip10]

Tänään hesarissa http://www.hs.fi/kaupunki/a1451886125847

Pisaratakin olisi jo rakenteilla, ellei Stubbin olisi tarvinnut nokitella demareille vetämällä hankkeelta matto alta.



Kehärata kaksinkertaisti Vantaan asuntorakentamisen – ”valtion vetäytyminen raidehankkeista kiusallista”
Vantaan kaupunginjohtoa huolettaa valtion lipsuminen rahalupauksista

Raiteisiin sijoitetut rahat alkavat näkyä tuhansina uusina asuntoina Vantaalla. Tuore yhteenveto kaupungin asuntotuotannosta paljastaa, että kesällä valmistuneen kehäradan vaikutus uusien asuntojen syntyyn on valtava.

Erityisen selvästi kehäradan vaikutus näkyy kaavoituksessa. Viime vuonna Vantaa kaavoitti asumiseen 336 000 neliötä, joista kehäradan varteen sijoittui 310 000 neliötä.

Apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä ennakoi, että tänä vuonna asuinalueiden kaavoja valmistuu hiukan viime vuotta enemmän. Valtaosa tulee jälleen kehäradan varrelle.


”Vantaa pystyy täyttämään kahden vuoden tavoitteet pelkästään kehäradan kohteilla”, Penttilä sanoo.

Kehärata näkyy myös toteutuneissa hankkeissa. Vantaalle valmistui vuoden 2015 aikana 2 600 uutta asuntoa. Tänä vuonna niitä valmistuu jo 3 100. Ennen kehäradan valmistumista Vantaalle syntyi likimäärin 1 600 asuntoa vuodessa.

Merkittävää on, etteivät uudet asunnot ole pelkästään julkisilla varoilla tuettua tuotantoa, vaan raideinvestointi on saanut yksityisen rahan liikkeelle. Monipuolisen asuntotuotannon määrälliset ja laadulliset tavoitteet täyttyvät.

Penttilän mielestä kehäradan ja asuntotuotannon virkistymisen yhteys on niin päivänselvä, että sen pitäisi näkyä uusien liikennehankkeiden suunnittelussa.

”Tätä taustaa vasten on kiusallista, että valtio on nyt vetäytynyt antamistaan liikenneinvestointien lupauksista”. Penttilä kritisoi.

Helsingin seudun kunnat ja valtio ovat syksyn aikana yrittäneet neuvotella uudesta mal-sopimuksesta maankäytön, asumisen ja liikenteen hankkeisiin. Nykyinen mal-sopimus päättyy vuoden vaihteessa.

Penttilän mielestä sopimuskäytäntö on osoittautunut menestykselliseksi. Sopimuksen ideana on, että alueen kunnat kaavoittavat asuntoja, ja vastapalveluksena valtio osallistuu isojen liikenneurakoiden kustannuksiin.

Edellinen hallitus yritti jopa vauhdittaa seudun asuntotuotannon kaavavarantoa 25 prosentilla. Valtion liikennevaroja piti herua muun muassa Raide-Jokeriin ja Pisararataan.

”Eihän kukaan ole vuoden takaista sopimusta sanonut irti, mutta valtio ei vain ole osoittanut rahaa liikennehankkeisiin. Olisi suotavaa, että valtionkin puolella sana pitäisi.”

Seuraava tarkastelupiste on maaliskuussa, kun maan hallitus kokoontuu neuvottelemaan seuraavien vuosien rahankäytön päälinjoista eli budjettikehyksestä.

Espoo on jo saanut rahaa länsimetron ja sen jatkeen rakentamiseen. Lähivuosikymmeninä metron varrelle on odotettavissa jopa 100 000 uutta asukasta.

”Me emme rakenna metroa, rakennamme sitä mitä metro mahdollistaa”, Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä sanoi marraskuussa (HS 29.11.).

Kehäradan vaikutus alkoi näkyä Vantaan kaavoitustilastoissa jo hyvissä ajoin ennen radan valmistumista.

Vuonna 2014 Vantaa kaavoitti 210 000 kerrosneliötä eli ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kaupunki pääsi vanhan mal-sopimuksen tavoitteisiin.

Penttilä arvioi, että ilman kehäradan tapaista isoa joukkoliikenneinvestointia Vantaa olisi saanut liikkeelle vain puolet nykyisestä asuntomäärästä vuosittain.

Vaikka asuntorakentamista varten kaupungin on sijoitettava verovaroja teihin, viemäreihin ja kaapelivetoihin, se on silti Vantaalle tuottoisaa. Kaupunki keräsi viime vuonna noin 37 miljoonan euron myyntivoiton tonttikaupoilla. Budjettitavoite tälle vuodelle on 32 miljoonaa euroa.

Takavuosina budjettitavoitteiden ylityksestä kertyneet rahat on rahastoitu. Viime vuonna myyntivoittoja on päätetty käyttää kaupungin talouden tasapainottamiseen.

 

[Vonka]

Tulee (ja on varmaan tullutkin) Kokoomukselle kyllä Jan Vapaavuorta ikävä.

 

[Rauhantekijä]

Kehäradan vaikutus alkoi näkyä Vantaan kaavoitustilastoissa jo hyvissä ajoin ennen radan valmistumista. Penttilä arvioi, että ilman kehäradan tapaista isoa joukkoliikenneinvestointia Vantaa olisi saanut liikkeelle vain puolet nykyisestä asuntomäärästä vuosittain.

Talouspropagandaa tosiaan. Logiikka Vantaalla oli kuitenkin, että Kivistössä sijaitsevan kokoomusvaltuutetun perintömaat Kivistössä oli hyvä saada muutettua rahoiksi ja sille paikalle suunniteltiin massiivinen asuntokaavoitus joka nosti maiden arvon kymmeniin miljooniin. Asuntoalue niin suureksi että samalla voitiin suunnitella Martinlaakson radan jatke aka. Kehärata, jota jotkut kutsuvat myös lentokenttäradaksi.

Oikein sanottuna on siis itsestään selvää että asuinrakentaminen jonka Vantaa itse oli päättänyt johti Kehäradan valmistumiseen eikä päinvastoin kuin tuo artikkeli kertoo. Todella propagandaa.

 

[scip10]

Talouspropagandaa tosiaan. Logiikka Vantaalla oli kuitenkin, että Kivistössä sijaitsevan kokoomusvaltuutetun perintömaat Kivistössä oli hyvä saada muutettua rahoiksi ja sille paikalle suunniteltiin massiivinen asuntokaavoitus joka nosti maiden arvon kymmeniin miljooniin. Asuntoalue niin suureksi että samalla voitiin suunnitella Martinlaakson radan jatke aka. Kehärata, jota jotkut kutsuvat myös lentokenttäradaksi.

Oikein sanottuna on siis itsestään selvää että asuinrakentaminen jonka Vantaa itse oli päättänyt johti Kehäradan valmistumiseen eikä päinvastoin kuin tuo artikkeli kertoo. Todella propagandaa.

Ihan oikeita asuntoja sinne nyt kuitenkin nousee. Väärin sammutettu?

En ymmärrä miten tuo tarina ylipäätään liittyy siihen, että valtio jätti oman osuutensa MAL-sopimuksesta hoitamatta.