Suomalainen talouspropaganda

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vonka
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
EK kirjoitti:
Niinpä.

Enkä tarkoita, etteikö yliopistojen toimintoja pidä muuttaa. Esimerkkinä vaikkapa se, että Hlö X matkustaa Rovaniemen yliopistosta parhaimmillaan kolmena päivänä viikossa Helsinkiin, koska ma on kokous1, ti tehtäviä Rovaniemellä, ke kokous2, to tehtäviä Rovaniemellä, pe kokous3. Jokainen matkustuspäivä maksaa veronmaksajille n. 450€ lentolippuina + matkat Helsingin ja Rovaniemen sisällä + päiväraha. Kokoukset 1 ja 3 voitaisiin pitää videoneuvotteluina, sen sijaan kokous2 on pakollinen laki- yms. teknisistä syistä. Videoneuvotteluja ei järjestetä, koska Helsingin yliopisto on sitä mieltä, että videoneuvottelun järjestäminen on monimutkaista ja hankalaa. Hupaisaa tietenkin on, että mikäli kokous järjestetäänkin Rovaniemellä ja Helsingin edustaja on riittävän suuri sulkahattu, videoneuvottelu järjestyykin. Esimerkki ei ole ainutkertainen vaan kuukausittain (lähes viikoittain) toistuva ja vain ja ainoastaan yhden Rovaniemen yliopiston henkilön kohdalla. Ja saman kertomuksen kuulin aikoinaan myös Joensuussa. Eli montako matkaa voitaisiin säästää, jos niitä vitun videoneuvotteluita ihan oikeasti käytettäisiin?
.
Klikkaa laajentaaksesi...

Mistä tämä kertomus tulee? Itse olin (opiskelijana) ensimmäisessä videokokouksessani vuonna 1995 - Helsingin yliopistossa.
 
Vonka kirjoitti:
Mistä tämä kertomus tulee? Itse olin (opiskelijana) ensimmäisessä videokokouksessani vuonna 1995 - Helsingin yliopistossa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Vuosina 2004-8 Joensuun yliopistosta ei voinut käydä videoneuvotteluja Helsingin yliopiston kanssa, ellei Helsinki niin halunnut. Helsinki ilmoitti, ettei videoneuvottelun järjestäminen ole järkevää vaadittuihin ponnisteluihin nähden. Kuitenkin neuvotteluyhteys järjestyi helposti silloin, kun palaveri oli Joensuussa. Ei ollut yksittäistapaus, vaan kategorinen linja. Opiskelijatasolla ehkä eri juttu, mutta hlökuntatasolla tilanne oli tämä.

Rovaniemen tilanne on arkipäivää tällä hetkellä. Tuttava tekee pahimmillaan kolme reissua viikossa Helsinkiin, vaikka iso osa voitaisiin hoitaa videon välityksellä. Ja siis Helsinki edelleen ilmoittaa, että videoneuvottelu ei onnistu. Koska hommat vaan pitää hoitaa, matkustaminen on ainoa vaihtoehto, koska välipäivinä on hommia Rovaniemellä. Eikä kyseessä ole mikään väliaikainen tilanne, vaan on jatkunut jo vuosia.
 
Eri maiden asukkaiden käsitys valtionvelasta + velka suhteessa bruttokansantuotteeseen.

CXT75-gUoAAzLIB.png
 
Kuluttajien luottamus on aivan kateissa, mikä on huono juttu elpymisen kannalta sekin. Ja se johtuu kyllä siitä, että kansa on kriisitietoisuudella peloteltu suolapatsaaksi.
 
VUps kirjoitti:
Suomessa ongelma ei ole velan absoluuttinen määrä tällä hetkellä, vaan velkaantumisen nopeus.
Klikkaa laajentaaksesi...

Velkaantuminen on seurausta lamasta. Ongelma ei ole velkaantuminen vaan lama.

Suomi on ollut lamassa vuodesta 2011 asti ja käyrää kun katsoo niin herää kysymys, saavutetaanko vuoden 2008 tasoa enää koskaan?

Graphserver.png
 
Mustaruuti kirjoitti:
Suomi on ollut lamassa vuodesta 2011 asti ja käyrää kun katsoo niin herää kysymys, saavutetaanko vuoden 2008 tasoa enää koskaan?
Klikkaa laajentaaksesi...


Ei saavuta jos tyyli ei muutu ja tällä en tarkoita ihan tavallista kaduntallaajaa vaan kun kuuntelee esim, Suomen Yrittajien lausuntoja ei täällä voi yrittää kun kaikki on päin per***tä sama laulu toistuu kun EK`n suuret herrat suunsa avaa eikä tässä vielä kaikki kun osa politiikoista apinoi näitä juttuja niin uskoohan sen jokainen, ei täällä kannata yrittää.

Ihan oikeasti toivoisi tuon hautajaistunnelman vähentämistä jollei sitä voi lopettaa, yrittäminen ja sijoittaminen on suureltaosin psykologiaa kun Suomalaiset Nokian myötä näkivät että täältä voi tulla jotakin mailmaa mullistavaa niin mukaan lähtivät ne jotka kykenivät niin tulosta syntyi ja nyt kun kaikki johtajat toistaa ei täällä mikään kannata eikä meiltä kukaan osta, niin ei osta kun ei edes tarjota.

Osa yrittäjistä odottaa kunhan tuo Venäjä alkaisi nousta niin kyllä me sitten taas pärjätään? tämä kuva tulee ainakin kun kuuntelee Ylen talousuutisia.

Stockmann uskalsi tehdä sen mitä olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten lopettaa haikailu Venäjän noususta joka nostaa myynnin niin Suomessa kun Venäjällä, muuta siihen ei riittänyt rohkeus ennenkuin johtajat tulivat ulkomailta.

Venäjä ei pelasta Suomea eikä uuden Nokian haikailu takaisin, se taitaa olla kuin messiaan odotusta, se tulee jos tulee mutta jos lopetetaan herrojen mailmanparannus ja aloitetaan firmojen sisäsällä tutkimaan mitä on myytävissä ja kuka ostaa, postiivinen pöhinä luo hitaasti mutta varmasti uutta pöhinää ympärilleen, ei mitään yltiöpäistä optimismia mutta jalatmaassa tapahtuvaa toimintaa.
 
Geronimo kirjoitti:
Ei saavuta jos tyyli ei muutu ja tällä en tarkoita ihan tavallista kaduntallaajaa vaan kun kuuntelee esim, Suomen Yrittajien lausuntoja ei täällä voi yrittää kun kaikki on päin per***tä sama laulu toistuu kun EK`n suuret herrat suunsa avaa eikä tässä vielä kaikki kun osa politiikoista apinoi näitä juttuja niin uskoohan sen jokainen, ei täällä kannata yrittää.

Ihan oikeasti toivoisi tuon hautajaistunnelman vähentämistä jollei sitä voi lopettaa, yrittäminen ja sijoittaminen on suureltaosin psykologiaa kun Suomalaiset Nokian myötä näkivät että täältä voi tulla jotakin mailmaa mullistavaa niin mukaan lähtivät ne jotka kykenivät niin tulosta syntyi ja nyt kun kaikki johtajat toistaa ei täällä mikään kannata eikä meiltä kukaan osta, niin ei osta kun ei edes tarjota.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tässä on kyllä tiettyä perää.

Sitä ei voi kiistää, että Suomi on joutunut melkoisen taloudellisen rypälepommituksen keskipisteeseen. 2008 rävähti Yhdysvaltain asuntolaina- ja finanssikriisi. Koko maailman taloudella lurahti lusikallinen housuun kuten käppyröistä näkyy. 2009 paljastui, että Kreikan taloustilastot oli laadittu helppoheikkien voimin. Koko euroalue julisti tuomiopäivää pari vuotta putkeen ja rapa roiskuu vieläkin. 2011-2013 Nokian toiminta saatiin ajettua alas ennätysvauhtia erään tunnetun sarjafiaskon seurauksena. Nyt Microsoftkin pakkaa viimeisiä laukkujaan savuavien raunioiden keskellä. Sen perään itänaapurissa päätettiin palata kylmän sodan ellei lämpimämmänkin aikoihin tunnetuin seurauksin. Melkoinen värisuora.

Valtion taloudessa huolestuttaa juuri velan jyrkkä kasvu, jonka taittumisesta ei ole kovin uskottavaa näyttöä nykykehityksellä. Juuri kukaan ei koe nykyistä velanottoa elvyttäväksi, vaan se on syömävelkaa joka näyttää menevän ns. hyvinvointivaltion ylläpitoon eli välttämättömiin sosiaalimenoihin, joita mm. työttömyys ja asumistuet kasvattavat. Tuoreimman yllätysmenoerän kaikki varmaan jo tietävätkin.

Silti, olen aina välillä havahtunut miettimään, onko esimerkiksi minun kohdallani mikään tästä synkkien maalailusta totta vaiko pelkkää mielikuvaa. Tuliko sitä tuomiopäivää, jota manattiin vuoden 2011 tienoilla joka ainoalle viikolle jos jotain Kreikka-sopua ei saataisi aikaan sunnuntaihin mennessä? Oliko se sittenkin vain mediaväen tarvetta repiä mahdollisimman dramaattisia klikkiotsikoita? En ole joutunut sillan alle, en edes työttömäksi. Kaupasta saa ruokaa. Sitä on jopa halpuutettu. Kone myy hissejä ja Valmet kattiloita kelpo voitolla. Star Warsia katsottiin parissa viikossa miljardin taalan edestä. Maailma näyttää edelleen olevan rahaa täynnä kun vain tietää mistä etsiä. Kokonaiskakku voi ehkä olla pienempi kuin ennen kriisejä tai kuvitteellisessa loputtoman kasvun skenaariossa, mutta onko sen jakajistakin osa heittänyt hanskat tiskiin? Pitäisikö heittää itse?

Ei kolmea, kuutta tai yhdeksää vuotta voi vain odottaa putkeen. Nykytilanne vaatii ennen kaikkea huomattavan aktiivista otetta. Työpaikka tai asiakas ei tule profeetan luo. Pitää jalkautua itse. Oikeastaan suosittelisin nyt härskin henkilökohtaista ahneutta. Valio ei ehkä saa myydä voita Venäjälle, mutta onko se oikeasti minun ongelmani tai edes minun muutettavissani? Jos vanha bisnes kituu, on etsittävä sitäkin ahkerammin uutta. Ehkä nyt olisi korkea aika etsiä ihan häikäilemättä suoraa rahoitusta, eikä vain täytellä Tekes-kuponkeja toivoen että valtion lotossa tulee joskus vuoden päästä neljä oikein jos virkamies sen hyväksi katsoo. Kuulemma ehtaa riskirahaakin on liikkeellä fiksusti hakevalle, kun kaikessa muussa tuotto on tällä hetkellä melkein nolla.

Ehkä on loppujen lopuksi aika yhdentekevää vahdata kylmä hikinoro otsalla ja toinen persvaossa, onko vuoden talouskasvu 0,2 prosenttia plussalla vai miinuksella. Se on nimittäin vain keskiarvo. Ketterän ei tarvitse tyytyä keskiarvoon. Jos vielä onnistuu myymään ulkomaille, se keskiarvon ylitys ei ole täällä edes keneltäkään pois. Minulla ainakin alkaa olla mitta täynnä pelkän odottelun ja asemasodan kanssa. Pitääkö tätä samaa kriisiketjua katsellessa vanheta vielä uudelle kymmenluvulle tekemättä mitään asioiden eteen? Jotkut ovat jo osanneet soveltaa vaihtoehtoista lähestymistapaa.
 
Sakararäjähdepanos kirjoitti:
Tässä on kyllä tiettyä perää.

Sitä ei voi kiistää, että Suomi on joutunut melkoisen taloudellisen rypälepommituksen keskipisteeseen. 2008 rävähti Yhdysvaltain asuntolaina- ja finanssikriisi. Koko maailman taloudella lurahti lusikallinen housuun kuten käppyröistä näkyy. 2009 paljastui, että Kreikan taloustilastot oli laadittu helppoheikkien voimin. Koko euroalue julisti tuomiopäivää pari vuotta putkeen ja rapa roiskuu vieläkin. 2011-2013 Nokian toiminta saatiin ajettua alas ennätysvauhtia erään tunnetun sarjafiaskon seurauksena. Nyt Microsoftkin pakkaa viimeisiä laukkujaan savuavien raunioiden keskellä. Sen perään itänaapurissa päätettiin palata kylmän sodan ellei lämpimämmänkin aikoihin tunnetuin seurauksin. Melkoinen värisuora.

Valtion taloudessa huolestuttaa juuri velan jyrkkä kasvu, jonka taittumisesta ei ole kovin uskottavaa näyttöä nykykehityksellä. Juuri kukaan ei koe nykyistä velanottoa elvyttäväksi, vaan se on syömävelkaa joka näyttää menevän ns. hyvinvointivaltion ylläpitoon eli välttämättömiin sosiaalimenoihin, joita mm. työttömyys ja asumistuet kasvattavat. Tuoreimman yllätysmenoerän kaikki varmaan jo tietävätkin.

Silti, olen aina välillä havahtunut miettimään, onko esimerkiksi minun kohdallani mikään tästä synkkien maalailusta totta vaiko pelkkää mielikuvaa. Tuliko sitä tuomiopäivää, jota manattiin vuoden 2011 tienoilla joka ainoalle viikolle jos jotain Kreikka-sopua ei saataisi aikaan sunnuntaihin mennessä? Oliko se sittenkin vain mediaväen tarvetta repiä mahdollisimman dramaattisia klikkiotsikoita? En ole joutunut sillan alle, en edes työttömäksi. Kaupasta saa ruokaa. Sitä on jopa halpuutettu. Kone myy hissejä ja Valmet kattiloita kelpo voitolla. Star Warsia katsottiin parissa viikossa miljardin taalan edestä. Maailma näyttää edelleen olevan rahaa täynnä kun vain tietää mistä etsiä. Kokonaiskakku voi ehkä olla pienempi kuin ennen kriisejä tai kuvitteellisessa loputtoman kasvun skenaariossa, mutta onko sen jakajistakin osa heittänyt hanskat tiskiin? Pitäisikö heittää itse?

Ei kolmea, kuutta tai yhdeksää vuotta voi vain odottaa putkeen. Nykytilanne vaatii ennen kaikkea huomattavan aktiivista otetta. Työpaikka tai asiakas ei tule profeetan luo. Pitää jalkautua itse. Oikeastaan suosittelisin nyt härskin henkilökohtaista ahneutta. Valio ei ehkä saa myydä voita Venäjälle, mutta onko se oikeasti minun ongelmani tai edes minun muutettavissani? Jos vanha bisnes kituu, on etsittävä sitäkin ahkerammin uutta. Ehkä nyt olisi korkea aika etsiä ihan häikäilemättä suoraa rahoitusta, eikä vain täytellä Tekes-kuponkeja toivoen että valtion lotossa tulee joskus vuoden päästä neljä oikein jos virkamies sen hyväksi katsoo. Kuulemma ehtaa riskirahaakin on liikkeellä fiksusti hakevalle, kun kaikessa muussa tuotto on tällä hetkellä melkein nolla.

Ehkä on loppujen lopuksi aika yhdentekevää vahdata kylmä hikinoro otsalla ja toinen persvaossa, onko vuoden talouskasvu 0,2 prosenttia plussalla vai miinuksella. Se on nimittäin vain keskiarvo. Ketterän ei tarvitse tyytyä keskiarvoon. Jos vielä onnistuu myymään ulkomaille, se keskiarvon ylitys ei ole täällä edes keneltäkään pois. Minulla ainakin alkaa olla mitta täynnä pelkän odottelun ja asemasodan kanssa. Pitääkö tätä samaa kriisiketjua katsellessa vanheta vielä uudelle kymmenluvulle tekemättä mitään asioiden eteen? Jotkut ovat jo osanneet soveltaa vaihtoehtoista lähestymistapaa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tällä hetkellä se ongelma on mielestäni juuri siinä, että oikein mitään ei tehdä, tai jos tehdään, niin perutaan heti.

Jos katsotaan vanhoja hallituksia, niin Holkerin hallitus vei Suomen lamaan (Koiviston suuresti avustaessa), Ahon hallitus käänsi kurssin, Lipposen hallitukset nostivat Suomen uudelle tasolle, Vanhasen I jatkoi Lipposen linjalla ja Vanhasen II aloitti lainanoton (ydinministereiden kokouksessa), Kataisen hallitus ei tehnyt oikein mitään koko aikana ja nyt Sipilän hallitus jatkaa samalla linjalla.

USA:n asuntolainoille me ei mahdettu mitään. Kreikan kusetuksen tajusi jokainen jo 1980-luvulla, mutta sille ei tehty mitään, kun luultiin, että Etelä-Eurooppa saadaan hiissattua samalle tasolle muun Euroopan kanssa, muttei ymmärretty, että ne haluavat vain meidän rahat, eivät meidän moraaliamme. Venäjän pakotteet johtuvat Venäjän toiminnasta Ukrainassa. 2008 palkankorotukset tehtiin liittokierroksilla, eli silloin työnantajapuoli pääsi irti siitä vihaamastaan kolmikannasta ja antoi sitten työntekijäpuolen perseraiskata itsensä. Velanoton aloittaminen oli Vanhasen suurin virhe politiikassa ja pahinta oli, että se tehtiin juuri kv-kriisin kynnyksellä.

Nykyisen hallituksen toimia katsoessaan ei voi kuin ihmetellä. Kaikki avainministerit ovat kokemattomia (Sipilä ihan untuvikko, Stubbin kokemus on helppoheikki-tasoa ja vahvuus ulkomaansuhteissa ja Soinin kokemus on oppositiojohtajan vastuutonta takapenkkihuutelua). Toimivia vaihtoehtoja on selkeästi kaksi: a) elvyttäminen velkavetoisesti ja b) leikkaukset. A) vaihtoehdon ongelma on velan kasvu, mutta toisaalta valtionvelka ei ole ihan sama kuin kotitalouksien velka. Lisäksi elvyttämällä voitaisiin saada kotimaan markkinat taas kuntoon ja ehkäpä se uusi Nokia (tai nykyään paremminkin uudet Nokiat) voisi löytyä. Nokiaakin nimittäin pönkättiin aika tanakasti takavuosina. B):n ongelma on kotimarkkinoiden kuihtuminen, mutta plussana valtion menojen pieneneminen ja hyvinvointivaltion heikkeneminen.

Ainoa, mitä Sipilän tarvitsisi tehdä, olisi valita näistä vaihtoehdoista toinen (tai niiden yhdistelmä) ja hommata EK:n, AY-väen, VM:n ja Korkeakoulujen asiantuntijoista haluttua linjaa edustavat asiantuntija mööttiin, jossa luodaan toimintasuunnitelma, jonka sitten Suuri Johtaja toteuttaa. Mutta ei. EK on tyytymätön, AY-porukka on tyytymätöntä ja kuvaava on jo 10 vuoden takainen yhteiskuntatieteiden proffan tarina siitä, miten 1960, -70 ja -80 -luvuilla poliitikot kutsuivat asiantuntijoita palavereihin, kertoivat, mitä aikoivat tehdä ja mikä oli tavoitteena. Sitten "viisaat miehet" kertoivat, miten päätökset vaikuttavat käytännössä ja mitä pitäisi tehdä, että haluttuun tavoitteeseen päästään (jos se nyt oli mahdollinen). Sitten poliitikot ottivat ohjeet onkeensa ja toimivat niiden mukaan, mahdollisuuksien rajoissa. 1990-luvulla tilanne muuttui niin, että "viisaita miehiä" kyllä kuultiin, muttei kuunneltu. 2000-luvulla tapaamisia ei enää edes järjestetty.

Enkä tarkoita sitä, että kumpikaan tapa (leikkaukset tai elvytys) olisi helppo tai edes "oikea". Tarkoitan sitä, että nyt pitäisi olla ihan pirusti tekemisen meininkiä, edes johonkin suuntaan. Silloin kansa "ymmärtäisi", että vaikka nyt menee vituiksi, tulevaisuudessa menee ehkä paremmin. Nykyinen päätösten tekeminen ja sitten peruminen on pahinta, mitä voi tapahtua. Hupaisaa oli kuunnella jonkun "asiantuntijan" haastattelua YLE:n radiolähetyksessä (tietenkin mokutus-visva -propagandaa), jossa hippi selitti, että vaikka hänen mielestään henk.koht. kehitysavun leikkaaminen on perseestä, hän ymmärtää sen. Heillä on (vissiin UM:ssa) tietenkin tieto siitä, mitkä kehitysapuhankkeet toimivat ja mitkä eivät. He olivat valmistautuneet ajamaan epäonnistuneet projektit alas, mikä hänen mielestään oli vain viisasta, jolloin haluttu (oliko 10%) säästö olisi saatu lakkaamalla kaatamasta rahaa paskakaivoon. Mitä teki hallitus? No, leikkasi samalla prosenttimäärällä kaikkia hankkeita, eli niitä toimimattomia hankkeita rahoitetaan edelleen ja toimivat hankkeet rampautetaan, kun ne eivät saa riittävästi rahaa toimiakseen. :)
 
EK kirjoitti:
Tällä hetkellä se ongelma on mielestäni juuri siinä, että oikein mitään ei tehdä, tai jos tehdään, niin perutaan heti.


Nykyisen hallituksen toimia katsoessaan ei voi kuin ihmetellä. Kaikki avainministerit ovat kokemattomia (Sipilä ihan untuvikko, Stubbin kokemus on helppoheikki-tasoa ja vahvuus ulkomaansuhteissa ja Soinin kokemus on oppositiojohtajan vastuutonta takapenkkihuutelua). Toimivia vaihtoehtoja on selkeästi kaksi: a) elvyttäminen velkavetoisesti ja b) leikkaukset. A) vaihtoehdon ongelma on velan kasvu, mutta toisaalta valtionvelka ei ole ihan sama kuin kotitalouksien velka. Lisäksi elvyttämällä voitaisiin saada kotimaan markkinat taas kuntoon ja ehkäpä se uusi Nokia (tai nykyään paremminkin uudet Nokiat) voisi löytyä. Nokiaakin nimittäin pönkättiin aika tanakasti takavuosina. B):n ongelma on kotimarkkinoiden kuihtuminen, mutta plussana valtion menojen pieneneminen ja hyvinvointivaltion heikkeneminen.

Ainoa, mitä Sipilän tarvitsisi tehdä, olisi valita näistä vaihtoehdoista toinen (tai niiden yhdistelmä) ja hommata EK:n, AY-väen, VM:n ja Korkeakoulujen asiantuntijoista haluttua linjaa edustavat asiantuntija mööttiin, jossa luodaan toimintasuunnitelma, jonka sitten Suuri Johtaja toteuttaa. Mutta ei. EK on tyytymätön, AY-porukka on tyytymätöntä ja kuvaava on jo 10 vuoden takainen yhteiskuntatieteiden proffan tarina siitä, miten 1960, -70 ja -80 -luvuilla poliitikot kutsuivat asiantuntijoita palavereihin, kertoivat, mitä aikoivat tehdä ja mikä oli tavoitteena. Sitten "viisaat miehet" kertoivat, miten päätökset vaikuttavat käytännössä ja mitä pitäisi tehdä, että haluttuun tavoitteeseen päästään (jos se nyt oli mahdollinen). Sitten poliitikot ottivat ohjeet onkeensa ja toimivat niiden mukaan, mahdollisuuksien rajoissa. 1990-luvulla tilanne muuttui niin, että "viisaita miehiä" kyllä kuultiin, muttei kuunneltu. 2000-luvulla tapaamisia ei enää edes järjestetty.

:)
Klikkaa laajentaaksesi...
Aivan.
Tämä mitään tekemättömyyden hallitusmalli on paha vamma suomalaisessa demokratiassa.
MUTTA mielestäni tässä on myös syvempää hässäkkää takana. Elikkä suomi on perinteisesti verolla hoitanut sisäpoliittisia juttuja ja devalvaatioilla ulkomaankauppansa ja nyt tätä toista elementtiä ei ole käytettävissä ja jostain ihmeen syystä, vain toista elementtiä kiristetään koko ajan, eikä tehdä kokonaisuutta korjaavia toimia.
Mitä olisi korjaavat toimet? Mielestäni korjaavia toimia on vain muutama, mutta olemme niiden käytössä jo n. 10 vuotta myöhässä, eli vaikutukset eivät enään ole sellaisia, että niistä saisimme pikaista apua.
1. Voimakas kuntasektorin ja valtionsektorin palveluiden ulkoistaminen
2. Ulkoistettujen toimintojen yrittäjävetoisuuden varmistaminen siten, että on aitoa yrittämistä mukana, eikä mitään helvetin valtio-omisteisia firmoja, joissa johto nostaa satojen tuhaisien palkkoja ja oikeasti veronmaksajat maksavat itsensä taas kipeiksi (Fortum, Neste, Finnair, Terrafame, outokumpu, VR, vain muutamia mainitakseni valtiotasolla, sitten tulee nämä perkeleen kunnan omistamat firmat: HSY, HKL, HELEN, etcetc, jokainen tietää oman kuntansa "yhtiöt")
3. Pitäisi komittoitua siihen, että yksityistettyjen yritysten palvelut ovat hankittuja, MUTTA ALENEVALLA KUSTANNUKSELLA, ilman mitään kytkykauppaa
4. PITÄÄ VARMISTUA SIITÄ, ETTEI OLE HYVÄ VELI, joka saa sen yhtiön sitten ostaa kunnalta, vaan AITO YRITTÄMINEN
5. listani viimeinen, muttei vähäisin, varmistaa, että veronmaksaja alkaa hyötymään pienenevän kunnalisveroprosentin ja yhteisöverojen muodossa tästä tekemisestä ja myös tähdentää verottajalle, että yrittäjä on myös ihminen, ei riistäjä.

Sosiaalidemokraattinenviherhalausyhteiskuntamme on tiensä päässä, tavalla tai toisella, mutta olemme jo todellakin 10 vuotta myöhässä!
 
Humanistit...joo. Suomalaiset kärsivät tässä kohdassa kielensä puutteellisuudesta koska meillä on vain "tiede" kun taas muissa kielissä käsitteiden kirjo on laajempi.

Itse en kyllä pysty enkä suostu pitämään esimerkiksi naistutkimusta minkäänlaisena tieteenä, pseudotieteenä korkeintaan. Moni muukin akateeminen juttu vaikuttaa epäilyttävästi ainoastaan tieteentekemisen kaapuun verhotulta hengailulta samanmielisten työnvieroksujien kanssa - yhteiskunnan kustannuksella, totta kai.

Joutosakista lähtee kyllä hirveä parku kun sitä koitetaan pistää ruotiin esimerkiksi kyselemällä jotain tulosvastuullisuuteen viittaavaa.

Jos minulta kysytään niin luonnontieteet ovat tieteitä, kaikki muu pelkkää puuhastelua ja tyhjän nyhjäämistä. Mutta eipä minulta kukaan mitään kysykään.
 
Minuteman kirjoitti:
Humanistit...joo. Suomalaiset kärsivät tässä kohdassa kielensä puutteellisuudesta koska meillä on vain "tiede" kun taas muissa kielissä käsitteiden kirjo on laajempi.

Itse en kyllä pysty enkä suostu pitämään esimerkiksi naistutkimusta minkäänlaisena tieteenä, pseudotieteenä korkeintaan. Moni muukin akateeminen juttu vaikuttaa epäilyttävästi ainoastaan tieteentekemisen kaapuun verhotulta hengailulta samanmielisten työnvieroksujien kanssa - yhteiskunnan kustannuksella, totta kai.

Joutosakista lähtee kyllä hirveä parku kun sitä koitetaan pistää ruotiin esimerkiksi kyselemällä jotain tulosvastuullisuuteen viittaavaa.

Jos minulta kysytään niin luonnontieteet ovat tieteitä, kaikki muu pelkkää puuhastelua ja tyhjän nyhjäämistä. Mutta eipä minulta kukaan mitään kysykään.
Klikkaa laajentaaksesi...
Arts vs. Science... :)
 
krd kirjoitti:
Arts vs. Science... :)
Klikkaa laajentaaksesi...

Näistä asioista keskustelin erään teollisuusneuvoksen kanssa. Korkeissa asemissa, suuren omaisuuden luoneiden joukossa, tapaa joskus ihmisiä, jotka ovat oikeasti sivistyneitä eivätkä mitään pikkuherroja ja nousukkaita. Kysyessäni, hiukan koulutusmielessä, hän haluaa työntekijöiltään, myyjiltään ja suunnittelijoiltaan, hän harkitsi hetken ja sanoi:

"Heidän on hallittava hyvin oma äidinkieli. Sen kivijalan varaan alkaa rakentua isänmaan kulttuurinen tuntemus ja siltä pohjalta lähdetään muihin kieliin, jotka nekin olisi hyvä oppia edes jollain tavoin kulttuurin kautta. Seuraavaksi on tunnettava historia. Miten asiat ovat menneet ja miksi. Se auttaa ymmärtämään taloudellispoliittisia liikkeitä, maiden ja kansakuntien kehitystä ja asemaa. Sitten tulee maantiede, joka kertoo elinoloista. Talousmaantiede saa siitä pohjan. Sitten pitää tuntea tärkeimpiä uskontoja, jotta tietää, miten se on vaikuttanut kulttuuriseen ajatteluun. Tämän jälkeen tulee matematiikka, puhtain tiede, ja sen jälkeen kaikki muut. Nämä menevät tässä järjestyksessä. Jokaisen hyvän vientimyyjän on oltava yleissivistynyt ja älykäs. Jokaisen tuotekehittelijän tiedettävä, kenelle hän tekee, miten tuote tehdään ihmistä varten."

"Haastatteluista sain aina parhaat."

Naistutkimusta hän tosin ei maininnut, eikä vaikkapa marxilaista taiteetutkimusta :) mutta ennen luonnontieteitä oli monta muuta yleissivistävää vaatimusta.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top