Liikenneväylämaksut puuttuu, yms pikkuista säätöä... 0,9 % lisäverot noiden kiky polvistumisen yhteyteen liittyvissä eläke maksujen lisäyksestä, yms pikkuisia....
Asuminen on maksanut aina. Ehkä nyt. Sitten 2030-luvulla kiroilisit kun Jyskälän asunnosta saa vain saman kuin nyt, inflaatiokorjattuna selvästi tuon alle, ja pk-seudulla hinta olisi edelleen noussut. Ihmiset keskittyy.
21.1.2017 klo 16:25päivitetty 21.1.2017 klo 16:28
Jyrki Lyytikkä / Yle
Mistä on kyse?
Talousuutisoinnissa nähtiin kesällä 2016 käänne, joka ei ole sittemmin hellittänyt.
- Kävimme läpi Ylen verkkosivuilla julkaistut talousuutiset syyskuusta 2015 joulukuuhun 2016.
- Jutuista laskettiin mukaan Suomea koskevat, selkeästi positiiviset tai negatiiviset talousuutiset. Vaikutuksiltaan kiistanalaisia uutisia ja kommentteja tai analyysejä ei laskettu mukaan.
- Pitkäkestoisten uutistapahtumien (esim. Meyerin telakan tilaukset) kohdalla otettiin huomioon selkeitä käänteitä sisältäneet uutiset, ei alkuperäistä uutista syventäviä jatkojuttuja.
- Lopullinen mukaan laskettujen juttujen määrä oli noin 1 100 kappaletta.
Kun aiemmin talousuutisissa rämmittiin pääosin kurjuuden alhossa, viime kesäkuusta lähtien hyviä uutisia on ollut enemmän kuin huonoja.
Kävimme tätä juttua varten läpi Ylen talousuutiset syyskuusta 2015 lähtien. Tarkoitus oli katsoa, missä vaiheessa talouden käänne heijastuu uutisista.
Ajanjaksolle piirtyi jako kolmeen: syksyllä 2015 uutiset olivat pääosin synkkiä, seuraavan talven ja kevään aikana hyvät uutiset kirivät puolelta toiselle heilahdellen tasoihin huonojen kanssa ja viime kesästä lähtien uutiset ovat olleet valtaosin positiivisia.
Yle Uutisgrafiikka
Heijastaako kuvio todellista kehitystä vai onko siinä vääristymiä?
– Arjessa uutisjuttuja seuraamalla on vaikea heti saada selkeää kuvaa siitä, minne ollaan menossa. Mukana on aina hälinää, eli paljon sekä positiivisia että negatiivisia uutisia, ja kokonaisuutta on vaikea nähdä. Mutta kun suhdetta katsoo jälkikäteen kokonaisuutena, niin aika hyvin tämä menee yleisen talouskehityksen kanssa yhteen, sanoo ekonomisti Roger Wessman.
Wessman on entinen Nordean ja Evlin pääekonomisti, joka toimii nykyään riippumattomana toimijana oman yrityksensä nimiin. Hän ottaa vertailukohdaksi reaalitalouden tapahtumat, eli talousluottamuksen ja bruttokansantuotteen kehityksen samalta aikaväliltä.
Virallisesti Suomi jätti taantuman taakseen vuoden 2016 kolmannella neljänneksellä eli heinä–syyskuussa. Uutisointi näyttää olleen tähän nähden pienessä etukenossa.
Yle Uutisgrafiikka Lähde: Macrobond
Syksyllä 2015 uutisointi pysyi valtaosin negatiivisena, vaikka talouden kuvaajissa piristyminen alkoi näkyä jo selvästi.
– Piristyminen tuli tällä kertaa enemmän pk-yrityksistä ja kotitalouksista, eikä viennistä kuten perinteisesti. Uutisissa taas suuret tapahtumat yleensä dominoivat, joten ehkä käänne jäi hiukan piiloon, Wessman pohtii.
Wessman muistuttaa, että media on lähinnä heijastaja eli kertoo siitä, mitä on tapahtunut. Ensimmäinen mittari on yrityksissä: kun myynti piristyy, luottamus paranee. Tämä heijastuu talouselämän luottamuslukuihin. Sieltä luottamus valuu talousennusteisiin ja viimeisenä ennusteista uutisoivaan mediaan.
Mediallakin voi kuitenkin olla vaikutusta talouden ilmapiiriin, Wessman sanoo.
– Esimerkiksi uutiset, jotka kertovat orastavista ilmiöistä taloudessa, voivat hiukan ennakoida todellista talouskasvua. Toisaalta luottamus ruokkii itseään ja taloutta, eli kun tilanne näyttää positiivisemmalta niin uskalletaan investoida ja kuluttaa.
Isoa rytinää ja perinteistä tuotantoa halpamaihin
Vajaan puolentoista vuoden mittaiseen tarkastelujaksoon mahtui isoa rytinää. Viime toukokuussa Microsoft ilmoitti lopettavansa matkapuhelintuotannon Suomesta, ja heinäkuussa 1 300 ihmisen ilmoitettiin saavan potkut. Perinteikäs tavarataloketju Anttila taas meni konkurssiin kesällä.
Isot yt-neuvottelut dominoivat uutisointia erityisesti runsas vuosi sitten syksyllä ja talvella: teräsyhtiö SSAB, Nanso, Rovio, Outotec, Fiskars, Posti, yliopistot ja useat mediatalot. Yt-uutiset eivät missään vaiheessa loppuneet, mutta viime vuoden loppua kohti uutiset jätti-yt:istä olivat harvinaisempia.
Häviäjiin kuului myös perinteinen tuotanto, jota siirtyi halvempiin maihin: Familonin patjatuotanto Viroon, Fiskarsin puutarhasakset Puolaan, Hellan led-valot Romaniaan, Piikkiön laivahyttitehtaan paneelituotanto Liettuaan.
Rakentaminen ja matkailu vetivät, Meyerin tilaukset jalokivenä
Vuoden jättipotit tulivat perinteisestä teollisuudesta. Meyerin Turun-telakka ja Valmetin autotehdas Uudessakaupungissa saivat isoja tilauksia ja ilmoittivat tuhansien työntekijöiden tarpeesta. Isoja tilauksia imuroivat myös muun muassa Kone ja Valmet, ja metsäyhtiöt tahkosivat rahaa erityisesti sellutuotannolla.
Suhdannebarometreissa rakennusala oli jatkuvasti onnistujien joukossa. Isoja rakennushankkeita oli käynnissä eri puolilla Suomea, ja rakennusalalta tuli muuten vaihtelevana vuotena kestopositiivisia uutisia.
Toisena menestyjänä erottui matkailuala. Lapin-matkailu veti uutisten valossa erinomaisesti niin loppuvuonna 2015 kuin loppuvuonna 2016, ja ruplan kurssin kolhiintuessa pahasti kyykännyt venäläisturistien matkailu Suomeen alkoi vuoden 2016 lopulla osoittaa elpymisen merkkejä.
Osasta yt-neuvottelujakin kantautui hieman aiempaa lohdullisempia lopputuloksia. Esimerkiksi Keskon Keravan logistiikkakeskuksen yt-neuvotteluissa kaikille 130:lle työntekijälle löytyi kesällä 2016 muuta työtä, ja syksyllä Geologian tutkimuskeskus GTK:n Mintec-koetehtaan yt-neuvottelut päättyivät uusiin tilauksiin ja lomautusten perumiseen.
Ketkä saavat tilaa mediassa?
Osa uutisoinnista on painottunutta.
Esimerkiksi ruoka-alan uudet digiyritykset laajensivat viime vuonna markkinaansa ja tuottivat useita positiivisia uutisia. Sekä ruoankuljetuspalvelu Wolt, ravintoloiden ylijäämäruokaa välittävä ResQ että Pauligin ostama nyhtökaurayritys Gold&Green laajensivat Ruotsiin. Kasvuyritysten uutisarvo saattaa kuitenkin olla niiden kokoluokkaa suurempi, Wessman muistuttaa.
– Jotkut painottuvat uutisarvoisemmiksi kuin toiset. Supercell on läheisempi ymmärtää lukijalle kuin vaikkapa palveluvienti, joka on ennen kaikkea muita yrityksiä palvelevaa toimintaa eikä suuntaudu kuluttajille.
http://yle.fi/uutiset/3-9412169
Pohjoisesta tytöt on lähteneet Norjaan duuniin jo vuosikymmeniä...
31.1.2017 klo 18:40
Henrietta Hassinen / Yle
1394
Kuinka iso on Suomen julkinen talous?
Julkisuudessa lentelee silloin tällöin virheellisiä arvioita, kuten "melkein 60 prosenttia koko bruttokansantuotteesta". Tällöin hälytyskellojen pitäisi soida heti: KLINGKLINGKLING.
Viimeksi kellot pärähtivät soimaan keskiviikkona 25. tammikuuta, kun Suomen yrittäjien pääekonomisti Mika Kuismanen vieraili A-studiossa:
– Mun mielestä on absurdia väittää, etteikö meidän julkiset menot, jotka on about 57 prosenttia BKT:sta, etteikö siellä olisi jotain sellaista, jota me pystytään sopeuttamaan, Kuismanen sanoi keskustelussa hallituksen taloustavoitteista (voit katsoa oikean kohdan
kohdasta 10.20).
Kuismanen käytti virheellistä tai ainakin epätarkkaa muotoilua, mistä Ylelle tuli katsojapalautetta. Oikeasti kyse on siitä, että julkisten menojen suhde BKT:hen eli bruttokansantuotteeseen on 57,7 prosenttia – ja tuoreilla luvuilla tasan 57 prosenttia. Bruttokansantuote ei koostu julkisista menoista eli kyse on vain kokoluokan vertailusta, siis koulutyyliin omenoilla selitettynä näin:
Yle Uutisgrafiikka
Vaikka sanoissa välttäisi suoranaiset virheet, julkisten menojen ja BKT:n suhdeluvun käytössä on silti ongelma. Se ei oikein kuvaa julkisen sektorin kokoa, Tilastokeskuksen yliaktuaari Tuomas Rothovius sanoo.
Julkiset menot eivät ole osa bruttokansantuotetta vaan sananmukaisesti menoja. Bruttokansantuote taas ei koostu menoista, vaan siitä mitä Suomi tuottaa eli tuotettujen tavaroiden ja palvelujen yhteenlaskettua arvoa: ravintolassa myytyjä aterioita, opettajan pitämiä oppitunteja ja tehtaassa koottuja tuotteita.
Yle Uutisgrafiikka
Lisätään kahden omenakasan rinnalle kolmas, eli verrataan julkisten menojen suhdetta yksityisten menojen ja BKT:n suhteeseen. Yksityiset menot ovat paljon julkisia menoja suuremmat ja ylittävät bruttokansantuotteen koon:
Yle Uutisgrafiikka
Hetkinen! Miten joku voi olla yli 100 prosenttia? Juuri siksi, että BKT on eri asia kuin julkiset tai yksityiset menot, Rothovius selittää.
– Menot ja tulot kuvaavat rahavirtoja, bruttokansantuote taas tuotannon arvonlisäystä. Jos yksityisen sektorin kaikki menot otetaan huomioon, summa ylittää BKT:n huomattavasti.
Unohdetaan äskeisestä keskimmäinen omenakasa eli BKT. Julkisten ja yksityisten menojen vertailu johtaa oikeille jäljille, eli että yksityinen sektori on selvästi julkista suurempi.
Mitä mittareita sitten pitäisi katsoa? Tilastokeskus suosittelee kahta mittaria. Joko katsomaan sitä, paljonko bruttokansantuotteesta on yksityistä ja julkista, tai sitten sitä moniko suomalainen on julkisella puolella töissä.
Nämä kaksi mittaria ovat 30 viime vuoden aikana kehittyneet näin:
Yle Uutisgrafiikka
Näillä mittareilla julkisen talouden koko asettuisi 20–25 prosenttiin koko taloudesta.
– Näissä näkyy juuri se asia, johon pyritään viittaamaan. Eli kuinka isoa osaa taloudesta julkinen talous pyörittää, Rothovius sanoo.
Ongelma 57 prosentin luvun käytössä on Tilastokeskuksen mukaan myös se, että luku voi tuottaa aivan väärän mielikuvan. Siis suoraviivaisesti sen, että julkisen sektorin koko olisi 60 prosenttia Suomen taloudesta.
– Niin sen saattaa äkkiseltään ymmärtää, ja sehän kuulostaa aivan kamalalta. Ei ihme jos sen kuultuaan haluaa leikkauksia julkisiin menoihin, yliaktuaari Rothovius sanoo.
Eri maissa julkinen sektori on tunnetusti eri kokoinen. Joissain maissa esimerkiksi eläkkeet ovat enimmäkseen yksityisen sektorin heiniä, Suomessa suurelta osin julkisella sektorilla. Graafissa erottuvat myös taantuma-ajat eli 1990-luvun alun lama ja vuonna 2008 alkanut taantuma. Taantuma-aikoina julkiset menot lisääntyvät, kun esimerkiksi työttömyyskorvauksia maksetaan enemmän.
Viime vuosina julkisen talouden osuus koko taloudesta on hieman kasvanut, ja tähän julkisen talouden kriitikotkin ovat kiinnittäneet huomiota. Suomen julkisen sektorin koko on EU-maista kärkipäätä ja Pohjoismaiden joukossa pienimpiä:
Yle Uutisgrafiikka
Jutun alussa hälytyskello KLINGKLINGKLING soi Suomen yrittäjien pääekonomisti Mika Kuismaselle. Oliko A-studion virhe lipsahdus?
– Oli. Tarkoitin julkisten menojen suhdetta bruttokansantuotteesta, Kuismanen sanoo.
Vuonna 2014 samanlainen virhe johti
. Tuolloin Helsingin Uutiset ei suostunut oikaisemaan ulkopuolisen kolumnistinsa väitettä
.
Kuismanen on pääekonomisti. Helsingin Uutisten vieraskolumnisti Johannes Koroma oli toimitusjohtaja EK:ta edeltäneessä Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitossa (TT). Julkisten menojen ja BKT:n suhdelukua on käyttänyt
.
Miksi taloustuntijatkin käyttävät lukua 60 prosenttia, ellei se kuvaa julkisen talouden kokoa pätevästi?
– Ymmärrän Tilastokeskuksen kritiikin, se on tavallaan ihan totta. Mutta tämä on yksi mittari, ja mielestäni kannattaa käyttää monia mittareita. Mitä useammalta kantilta asiaa katsoo, sitä paremman kuvan saa, Kuismanen sanoo.
Onko luvun käyttö riski, jos yleisölle jää mielikuva että julkinen talous on melkein 60 prosenttia koko taloudesta?
– Eihän sellaista riskiä tietysti voi poislaskea, etteikö yleisö voisi näinkin tulkita. Mutta se on yksi mittari, eikä tulkinta välttämättä ole minusta huono tai vaarallinen.
Onko kyse siitä, että 60 prosenttia on dramaattisempi luku kuin 20 prosenttia, jos haluaa kritisoida julkista taloutta?
– Hyvä kysymys, mutta en ole itse ajatellut asiaa tuolta kantilta. Luulen, että yksi tekijä joka on tuonut BKT-luvut tapetille on yhteinen eurooppalainen säännöstö. EU:ssa esimerkiksi velkaantuneisuutta tai rakenteellista alijäämää suhteutetaan juuri bruttokansantuotteeseen, ja niitä on alettu käyttää myös kotimaisessa keskustelussa.
Pitäisikö 57 prosentin rinnalla käyttää myös yksityisten menojen suhdetta BKT:hen, 180 prosenttia?
– Ilman muuta. Jos näitä kahta käytettäisiin, se antaisi meidän taloudestamme vain täydemmän kuvan. Itsekin sitä tulee viljeltyä liian vähän.
http://yle.fi/uutiset/3-9432571
Kohta kaikki suomalaiset saavat asumistukea.
Taloustieteen professori: asumistukijärjestelmän piti koskea vain köyhimpiä kotitalouksia - nyt mukana keskiluokkakin
http://www.tekniikkatalous.fi/talou...titalouksia-nyt-mukana-keskiluokkakin-6628253
Asuntolainaa et saa enää ilman merkittävää osaa säästöjä, tai muuta vakuutta/takausta, joka tarkoittaa sitten sitä, että ihmiset, jotka normaalisti ovat rakentaneet talon ja siten eivät tarvitse vuokra-asuntoa, ovatkin nyt vuokra-asunnon tarpeessa ja näin saadaan massoja lisää sinne, jossa kukaan ei voi valittaa asumisen hinnasta ja vuokraa voi nostaa surutta vaikka sen 6 % vuosittain.Joudut vielä suomentamaan tuon
