Tuulivoimaa ei juuri kannata enää lisätä tulevina vuosina kun olemassa oleva tuulivoima kannibalisoi oman kannattavuutensa. Ja siinä samalla toki kannibalisoi ydinvoiman kannattavuuden myös (ja oikeastaan kaikkien vakaiden tuotantomuotojen kannattavuuden). Tätä on oikeasti myös tutkittu, tuulivoiman profiilikustannus on tällä hetkellä sellaisella tasolla että ilman tukia, tai jotain muuta erityisperustetta, tuulivoiman lisärakentaminen on kannattamatonta tai ainakin tasolla +/-0.
Nyt sitten tullaan tilanteeseen että vakaata tuotantoa on saatava jotta sähkön hinta ei nouse ja mahdollisesti saataisiin houkuteltua sähköä tarvitsevia investointeja Suomeen. Ongelma vain on se että vakaan sähköntuotannon kustannus on sen verran korkea että sitä ei markkinaehtoisesti kannata kenenkään rakentaa. Miten tämä voidaan ratkaista muuten kuin kuluttajien lompakosta nappaamalla? No ei mitenkään.
Jos ydinvoimaa ei rakenneta lisää --> sähkön hinta nousee tulevaisuudessa (nykyinen tuotanto ei riitä kun kulutus vääjäämättä kasvaa)
Jos rakennetaan ydinvoimaa lisää --> sähkön hinta nousee tulevaisuudessa (koska kuluttajien on maksettava voimalan rakentaminen ja tuotanto, tavalla tai toisella, mutta viimeistään kalliimpana sähkönä johtuen ydinvoiman korkeammasta tuontantokustannuksesta ja pääomakulusta).
Summa summarum, vakaata tuotantoa tarvitaan ja sähkön hinta nousee joka tapauksessa tehdään jotain tai jätetään tekemättä --> ratkaisu on siis se että toteutetaan 1-2 uutta isoa reaktoria seuraavan 15 vuoden aikana.
Investointien houkuttelemiseksi tuo luvitus ja rakentaminen on käynnistettävä mieluummia heti eikä joskus myöhemmin. Mitä kauemmin päätöstä lykätään, sitä kauemmas menee voimalan valmistuminen ja välissä ehtii sähkön kuluttajahinta nousta ja investoinnin kaikota muualle.
Ehkä meidän on myös hyväksyttävä että keskihinta n. 5 c/kWh on nyt menneisyyttä ja on hyväksyttävä uusi normaalitaso jonnekin 9-11 c/kWh tasolle. Meidän ei pidä tuijottaa vain kotimaan kustannustasoa vaan verrata meidän kustannustasoa muihin potentiaalisiin investointikohteisiin/maihin. Hankalaa tästä tekee se että (pohjois) Ruotsissa on tarjolla, ainakin toistaiseksi, edullisempaa sähköä myös investoijille.
Ainoa asia mitä tässä vielä vähän ihmettelen on se että miten tuota aurinkovoimaa voi kannattaa rakentaa laajasti lisää Suomeen kun ko. tuotantomuoto tuottaa sähköä jokseenkin pelkästään silloin kun sähkön hinta on muutoinkin alhainen (ja kulutus vähäinen). Toisekseen aurinkovoimakin on alkanut jo kannibalisoida omaa kannattavuuttaan ratkaisevasti (keskikesän tuotantohuiput taitaa pyöriä siellä 700 MWh jolloin hintavaikutus on jo ihan merkittävä Suomen mittakaavassa).
Hyvää pohdintaa, mutta sisältää paradigman jonka vuoksi tuo ei tule tapahtumaan.
Kuka päättää energiantuotantoinvestoinnin tekemisestä? Se joka pitelee rahamassin nyörejä eli investoija ja investoija etsii rahalleen tuottoa. Niitä ei tehdä ajatuksena, että turvataan se tai turvataan tämä poislukien kuntien, valtion tai jonkun muun instituution tekemät investoinnit, joille myös haetaan tuottoa, mutta prioriteetteja voi olla muitakin.
Tuulivoiman tuotantokustannukset ovat nykyisellään Suomessa 30-40 €/MWh välillä, paikasta riippuen ja menossa edelleen alaspäin, koska teknologia, pystytystöiden osaaminen, logistiikka ja voimaloiden yksikkökoko on kehittynyt tai kasvanut jatkuvasti edelliset 15 vuotta ja jatkaa samalla tiellä. Sama koskee aurinkosähköä, joka on vielä tuotantokustannusten suhteen tuulivoimaa kalliimpi Pohjolassa, mutta ei kauan sillä teknologia kehittyy kaikkein nopeimmin juuri siinä.
Kun tuulivoiman investoija saa tuottona erotuksen 46 - 30 = 16 €/MWh ja lähes kaikkiin muihin energiainvestointeihin pitää löytyä tukimekanismeja (poislukien aurinko) niin siihen investoidaan entistä enemmän. Etenkin mainitsemassasi tilanteessa, jossa sähkön keskihinta olisi 9-11 s/kWh eli 90-110 €/MWh, jokainen mylly tuottaisi rahan investoida seuraava nopeammin kuin kukaan rakentaa mitään muuta. Tai vaihtoehtoisesti kuten nyt tapahtuu niin tuuli- ja aurinkovoimaan investoivat yritykset investoivat tuotollaan akkuteknologiaan eli sähkövarastoihin, jotta voivat myydä tuulivoiman osalta yöllä tuottamansa sähkön päivällä ja lisätä voittoansa siltä osin 30 --> 100 MWh hintaerotuksen avulla. Vastaavasti aurinkosähköön investoivat voivat lisätä voittoansa investoimalla akkuvarastoon ja myymällä osan päivällä tuottamastaan sähköstä illalla tai yöllä, milloin vain ennuste näyttää parhainta tuottoa.
Tämä joustavuus tuo markkinoille tasaisempaa hintaa kuin perusvoiman lisäys ja tapahtuu ilman tukiaisia.
Toki poliitikot rakastavat valtion verorahojen jakamista ja näyttää, että yksi tai kaksi ydinvoimalaa tarvitaan joten niihin rahat löytyy, mutta ne ovat todennäköisesti seuraavalla vuosikymmenellä kalleimmat Suomessa käynnissä olevat energiantuotantolaitokset yksikköenergian kannalta ajateltuna tai lähelle sitä. Kehitystä pitäisi siis tapahtua ydinvoiman suhteen siten, että sen tuotanto halpenisi ja se on luonnollisesti ydinvoimateollisuuden asia saada aikaan, ei niin että on hyväksyttävä korkeampi sähkönhinta, jotta voidaan rakentaa ydinvoimaa, melkoista hölmöläisten hommaa.
Ei meidän pidä tuijottaa Pohjois-Ruotsin sähkön hintaa minään peikkona, koska voimme ensivuodesta alkaen ostaa sitä n 2000 MW teholla Suomeen mikäli meidän puolen sähkönhinta on korkeampi, Aurora-linja valmistuu tänä vuonna tuplaten sähkönsiirtokapasiteetin pohjoisessa. Tarkoittaa, että hinta-alueiden erot pienenevät koska siirtokapasiteetti nousee ja sähkö menee sinnepäin missä maksetaan enemmän.
Tässä on keskiarvohinnat vuosittain, löytyy netistä:
2024 46.0 €/MWh
2023 56.5 €/MWh
2022 187.4 €/MWh
2021 89.5 €/MWh
2020 34.7 €/MWh
2019 54.6 €/MWh
2018 46.8 €/MWh
Tarvitaan siis sota nostamaan sähkön hinta yli 90 €/MWh ja senkin jälkeen tehdyillä toimenpiteillä hinta on palautunut normaaliksi sinne 45-50 €/MWh tienoille. Tällä hetkellä tiedossa olevat energiatuotantoinvestoinnit ovat sellaisia, joiden tuotantokustannukset alittavat kahden edellisvuoden keskiarvohinnan, siirtokapasiteetti kasvaa pohjoisessa ja tuo Suomeen halpaa sähköä Ruotsista ja Norjasta ja mahdollistaa myös oman viennin silloin kun sitä on enemmän kuin kuluu. Ei näyttäisi siltä, että on mekanismia sähkön hinnan nousulle ilman uutta kulutusta ja sitähän on tulossa, mutta käyttäjille (datakeskukset, vedyntuotanto, alumiini teollisuus, kunnallinen lämmöntuotanto sähköllä) kelpaa vain päästötön sähkö ja valinta kohdistuu sitten yleensä niistä halvimpaan eli tuulivoimaan, joskin kääntynee ainakin Etelä- ja Itä-Suomessa aurinkovoimaan. Kunnalliset vedenkeittimet voivat tehdä päivällä lämpimän veden iltaa ja yötä varten hyödyntäen maksimaalisesti aurinkovoiman.
2024 olisi myös ollut halvempi vuosi ilman OL3 ja OL2 ongelmia ja mikäli ne saavat tänä vuonna tuotantonsa kuosiin niin sekin painaa hintaa alaspäin, odotan ennemminkin uusia "teknisiä ongelmia" jossain ydinvoimaloissa, jotta ne voidaan pitää poissa käytöstä ainakin kesällä, vähintään huollot venyvät viikkotolkulla.
Vuonna 2023 halvin tunti oli keskimäärin 04-05 joka maksoi 40 €/MWh ja kallein 09-10 joka maksoi 100 €/MWh, tuon erotuksen vuoksi aurinkovoima on kannattavaa ja tuulivoimayhtiöt voivat investoida myös akkuteknologiaan, mitä esimerkiksi ydinvoimateollisuus taas ei pysty tekemään, eikä siten auttaa kohdistamaan tuotantoa korkeimman kulutuksen hetkelle. Sillä on hyvät puolensa, mutta myös heikkouksia.
Sähkönhinta nousee sitten kun kulutus ylittää tuotannon ja siirtokapasiteetti rajojen yli on täysin käytössä, tai sitten keinotekoisesti poliittisilla päätöksillä.
Baltian investoidessa omaan energiantuotantoonsa meidän tarve siirtää sähköä sinne vähenee hiljalleen ja enemmän jää omaan käyttöön, joka sekin laskee hintaa.