Tässä mennään vähän mun mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta here goes.
Kyllähän tässä siihen suuntaan ollaan menossa että sähköverkkoa yhtenäistetään, eikä tää nyt ihan tälläkään hetkellä aivan sooloilua ole. Euroopassa on tahdistettuja verkkoja viisi, manner-Eurooppa, Pohjoismaat, Baltia, Irlanti ja UK. Näiden välillä sitten mennään erinäisillä siirtolinjoilla, joiden määrä on koko ajan lisääntymään päin. Insinööritasolla yhteistyö sujuu kaikesta päätellen varsin hyvin mutta politiikka on tässä se ongelma. Ja tietysti se, että kuka maksaa mitäkin. Kyllä insinööri rakentaa kun vaan joku lapioi rahaa tiskiin.
Esityksiä koko EU:n tai suuremmatkin alueet kattavasta synkronoidusta verkosta on lukuisia, ja toi maksupuoli lähinnä siinä kiikastaa. Tuohon suuntaan mennään kyllä varmasti, mutta luultavasti niin että nämä nykyiset alueet yhdentyvät pikkuhiljaa. Varjopuolena tietty tulee se, että mitä isompi verkko niin sitä komeammin se kaatuu
.
Käsittääkseni käyttöjännitteet ovat kyllä EU:n alueella aika samat mutta sillä ei ole niin väliä koska sähköä ei siirretä 230V kovinkaan pitkiä matkoja, lähinnä vain se "viimeinen maili" muuntajalta kotitalouteen. Suurjännitelinjat sitten rakennetaan aina vähän tapauskohtaisesti mutta jännitteet niissä on 110 kV vähintään. Nyt uusimpana on korkean jännitteen tasavirtajohtoja (HVDC) joilla häviöitä pystytään vähentämään aika hyvin, mutta näitä kannattaa rakentaa lähinnä pitkiin ja/tai mertenalaisiin yhteyksiin ja eri verkkojen välille. (Näillä voidaan aika helposti yhdistää eri tahdissa käyvät verkot.)
Itselleni olen selvittänyt asian niin, että monimuotoisuus ja tuotannon hajauttaminen toisaalta parantaa toimintavarmuutta mutta toisaalta heikentää sitä. Parannusta tapahtuu esim. siinä, että yksittäisen voimalan tai johtimen kaatuminen ei ole välttämättä niin vakava juttu. Huononnusta tapahtuu esim. siinä, että verkon monimutkaistuminen ja ns. älyverkkoon liittyvä toiminnanohjaus tuovat hyvin paljon lisää potentiaalisia häiriölähteitä ja odottamattomia interaktioita eri osien välillä. Huonolla tuurilla tälläinen järjestelmä lähtee käyttäytymään oskilloivasti ja voimistaa mahdollisen pienen häiriön vaikutuksia. Mitä moninaisempi ja hajautetumpi ja kaksisuuntaisempi verkosta tulee, sitä vaikeampaa sen toiminnan ennakoiminen on. Missään nimessä hajauttaminen ei ainakaan mikään patenttiratkaisu sähkönjakelun luotettavuusongelmiin ole, nettovaikutuksen suuntaakin on nykytiedoilla vähän hankala arvioida. Näin siis jos ei erkane kokonaan verkosta.
Saksassa ainakin on erään kuulemani esitelmän mukaan verkonvalvojan tekemät puuttumiset sähköverkon toimintaan lisääntyneet viime vuosina aivan huikeasti, tyyliin muutamista per vuosi yli kolmeen tuhanteen per vuosi (ei tullut otettua ylös tarkkaa numeroa). Toisaalta myös työkaluja puuttumiseen on, mutta jokainen noista tapauksista on potentiaalisesti semmoinen missä väärä reaktio olisi voinut kaataa verkon tai osan siitä. Toistaiseksi homma toimii ja sähkönjakelun laatu Saksassa on erittäin hyvä, mutta toisissa hommissa olevat kertovat että kyllä siellä miestä ennenaikaisesti valvomoissa vanhenee.
"Kielletty ydinvoima" on todellisuudessa yksi suurimpia ydinvoiman käyttäjiä maailmassa, "globaalien ihmisoikeuksien puolustaja" on yksi suurimpia asekauppiaita maailmassa
