Suomen ja Viron välisessä kaasuputkessa vuoto

Vaiko sittenkään :)
Kotisatama ei ole välttämättä sama asia.
IMG_0685.jpeg
Kotisatamasta viis. Olen lähes varma, että alus on ryssäläinen ja hyvin mahdollisesti syypää (tai yksi niistä) kaasuputken vaurioon.

Edit: Linkki vielä.
 
Kotisatama ei ole välttämättä sama asia.
Kauppalaivojen kohdalla ei tavallisesti erotella "kotisatamaa" (home port) ja "rekisterisatamaa" (port of registry). Eiköhän tässä tapauksessa kyse ole yksinkertaisesti siitä, että MarineTrafficin tiedot eivät ole ajan tasalla. Aiemmin nimellä "Baltic Fulmar" tunnetun konttilaivan peräpeilissä luki vuodesta 2017 tämän vuoden kesäkuuhun asti Limassol ja tangossa liehui Kyproksen lippu. Alus ei myöskään ole koko 18-vuotisen historiansa aikana kertaakaan käynyt Kyproksella, joten kyseessä lienee edellinen "rekisterisatama".

Joka tapauksessa kyseessä on mitätön virhe iltapäivälehden artikkelissa.

Nuu-nuu-nallen kohdalla on kyllä vahva epäilys siitä, että aluksella voisi olla jotain tekemistä BalticConnectorin vaurion kanssa. Teknisessä mielessä tuntuu kuitenkin edelleen vaikealta uskoa, että konttilaiva pystyisi laahaamaan ankkuria matkavauhdissa ja vielä kiskomaan sen takaisin kyytiin pysähtymättä.
 
Viimeksi muokattu:
Meni vähän jankkaamiseksi. Pahoittelut siitä. Asia on varmaankin juuri niin kuin sanoit, eli Marinetrafficilla on vanhaa tietoa kotisatamasta.
Yhtä kaikki, olen kohtuullisen varma että alus on ryssäläinen ja sen miehistökin on ryssäläinen. Ellei jopa peräti ryssän (sotilas-)laivastoa.

Itsekin jäin miettimään tuota 11 solmun vauhtia (joka hetkellisesti aleni noin 9:ään solmuun aluksen ylitettyä kaasuputken. Mutta se ei todennäköisesti laahannutkaan mitään tavallista ankkuria (jonka tarkoituksena on pitää laivaa paikallaan), vaan jotain erikoisempaa työkalua, jonka tarkoituksena on napata tuo kaasuputki ja vetää se rikki. Sitä voi ehkä vetää perässään tuota 11 solmun vauhtia.

Kaasuputken päällähän oli tuossa kohtaa kerros kiviä, jonka tarkoituksena on suojata nimenomaan ankkureilta. Mutta mun ajatukseni mukaan se ei taatusti ollut mikään tavallinen ankkuri, vaan joku muunlainen "naarauskoukku". Ei tartu tavalliseen merenpohjaan tai irtonaisiin kiviin, mutta nappaa kyllä pohjalla olevaan kaasuputkeen. Siitä tuli tuo yhtäkkinen parin solmun lasku nopeudessa.
 
Itsekkin olen vähän kallistunut sille että joku laahustin on välistä laskettu veteen. Olen nyt muutaman päivän tuonne twitteriin huudellut tästä laivasta ja ihmetellyt kun ei siihen juuri herätty, mutta nyt pikkuhiljaa alkaa lehdet uskaltaa kirjottaa siitäkin. Samalaiva tuntui saavan nopeushitin myös ruotsi-est kaapelien välissä.

Tässä juttuja tähän liittyen:



 
En minäkään tiedä. Sitä pitää kysyä ryssiltä. Ehkä se on joku koukkumainen vaan, joka ei tarraa kiinni merenpohjaan, mutta tarraa kylläkin pohjalla kulkevaan putkeen tai kaapeliin.

Laivojen ankkurithan on muotoiltu nimenomaan tarraamaan kiinni merenpohjaan. Niissä on ne leveät piikit jotka sojottavat vinosti alaspäin ja porautuvat merenpohjaan. Sellasen kun pudottaa veteen tollasen konttilaivan perässä, niin kyllä menee vaikeaksi eteneminen.

Toisenlaisella muotoilulla tuollaisen koukun saisi toimimaan niin, ettei se poraudu pohjamutiin, eikä siten hidastaisi laivan vauhtia juurikaan. Paitsi jos se sattuu nappamaan kaasuputkeen.

Edit: Ehkä jopa koko villakoiran ydin on siinä, että ryssä on keksinyt tollasen naaraimen, jota pystyy kiskomaan konttilaivan perässä hyvää 11 s vauhtia. Kutsuttakoon vaikka nimellä ”ryssäläinen vittuilukoukku” (jos ryssä on hyvä jossakin, niin se on vittuilussa). Koukku nappaa kiinni kaasuputkeen ja vetää sitä vähän matkaa mutkalle. Sen jälkeen joku lukkomekanismi aukeaa ja se päästää irti putkesta. Paatti jatkaa matkaansa melkein kuin ei mitään.
 
Viimeksi muokattu:
En minäkään tiedä. Sitä pitää kysyä ryssiltä. Ehkä se on joku koukkumainen vaan, joka ei tarraa kiinni merenpohjaan, mutta tarraa kylläkin pohjalla kulkevaan putkeen tai kaapeliin.

Laivojen ankkurithan on muotoiltu nimenomaan tarraamaan kiinni merenpohjaan. Niissä on ne leveät piikit jotka sojottavat vinosti alaspäin ja porautuvat merenpohjaan. Sellasen kun pudottaa veteen tollasen konttilaivan perässä, niin kyllä menee vaikeaksi eteneminen.

Toisenlaisella muotoilulla tuollaisen koukun saisi toimimaan niin, ettei se poraudu pohjamutiin, eikä siten hidastaisi laivan vauhtia juurikaan. Paitsi jos se sattuu nappamaan kaasuputkeen.

Ehdottaisin että vedät hetken henkee ja pohdit uudelleen vähän ajatuksella
 
En minäkään tiedä. Sitä pitää kysyä ryssiltä. Ehkä se on joku koukkumainen vaan, joka ei tarraa kiinni merenpohjaan, mutta tarraa kylläkin pohjalla kulkevaan putkeen tai kaapeliin.

Laivojen ankkurithan on muotoiltu nimenomaan tarraamaan kiinni merenpohjaan. Niissä on ne leveät piikit jotka sojottavat vinosti alaspäin ja porautuvat merenpohjaan. Sellasen kun pudottaa veteen tollasen konttilaivan perässä, niin kyllä menee vaikeaksi eteneminen.

Toisenlaisella muotoilulla tuollaisen koukun saisi toimimaan niin, ettei se poraudu pohjamutiin, eikä siten hidastaisi laivan vauhtia juurikaan. Paitsi jos se sattuu nappamaan kaasuputkeen.
Tämä on väärä käsitys isoissa laivoissa. Ankkurin tehtävä on pitää ankkuriketjua paikallaan pohjassa. Mikään koukku yms ei jaksa pitää laivaa paikallaan. Vaan ankkuriketjun ja ankkurin paino on se mikä pitää laivaa paikoillaan.
 
Sitten pitäisi vielä miettiä, että miten tuollaista koukkua käsitellään laivalla ja mihin se kiinnitetään hinauksen ajaksi...

En ole alan asiantuntija, mutta voisiko olla, että Nunnukka on laahannut omaa ankkuriaan sellaista vauhtia ja/tai sellaisessa kulmassa, ettei kuokka ole tarttunut kiinni muta(?)pohjaan? Tavallista ankkuriahan ei käsittääkseni ole tarkoitettu laskettavaksi liikkeessä ja ankkuroitaessa myös pohjassa pitkällään makaavalla ketjulla on oma merkityksensä.

edit: @Vääpeli tuossa ylhäällä avasikin asiaa.
 
Ehdottaisin että vedät hetken henkee ja pohdit uudelleen vähän ajatuksella
Hyviä ehdotuksia vastaanotetaan kernaasti, että miten toi putki olisi vedetty hajalle, ellei millään ankkuri-/koukkusysteemillä.
Ankkuriin en vain oikein tahdo uskoa jos se laiva tosiaan on painellut yhtätoista solmua(*. Ja kun lehtitietojen mukaan se putki ei ole kokonaan irtipoikki, niin luulisi että tavallinen ankkuri tai koukkumallinen naarain olisi jäänyt siihen kiinni. Siinä naaraimessa on silloin ehkä pitänyt olla joku irroitusmekanismi.

*) Sitähän emme tiedä onko aluksen AIS lähettänyt oikeaa nopeustietoa, vai onko se väärennettyä. Mutta jos se on väärennettyä, niin miksi se sitten alenee 9 solmuun juuri tuon kaasuputken kohdalla?

Ankkurointiin tarvitaan internetin mukaan vähintään viisi kertaa pidempi kettinki kuin on veden syvyys. Eli jos tuolla 60 metriä syvässä haluaa ankkuroida, niin tarvitaan 300 metriä kettinkiä. Ja kovalla kelillä vielä sitäkin enemmän. Jos ankkuria vain raahataan pohjaa pitkin 60+ -metrisellä kettingillä, niin se ei luultavasti tartu mihinkään, eikä pysäytä laivaa. Paitsi tollasen kaasuputken se voisi ehkä napata mukaansa. Mutta kun siinä oli se kivikerros päällä. Paljonko ne kivet siinä oikeastaan suojaavat?


Ja epäilijöille tiedoksi: Olen kerännyt jo sen verran kilometrejä, etten enää jaksa yllättyä yhtään mistään mitä ryssä keksii vittuilun nimissä. Edes tollasen naaraimen vetäminen konttilaivan perässä ei olisi millään tavalla ihmeellistä toimintaa ryssälle. On se sellanen ketku paskiainen.

Samaan aikaan rikki yksi kaasuputki ja kaksi erillistä tietoliikennekaapelia. Jos se ei ole ryssän tekosia, niin mä olen jeesus.
 
Viimeksi muokattu:
Semmoistakin olen tässä pähkinyt, että voiko ainakin yksi rysyjen tavoite putkien katkomisella olla sellainen, jossa Suomi heivaa konsulaatin Maarianhaminasta huitsin helvettiin?

Minkäänlainen yllätysisku tai edes laajempi sabotöörien/sammakkomiesten tukeminen tai tukeutuminen konsulaatista ei ainakaan enää onnistu. Suomessa ollaan hereillä ja valmiina.

Putinin ja muiden silovikkien kieroutuneessa ajattelussa, Suomi olisi aggressiivinen osapuoli joka rikkoo sopimuksia/demilitarisaaiota/YK.n päätöksiä ja osoittaisi epäystävällisyyden sekä venäjää että kaikkia rauhaan ja sopimiseen uskovia kohtaan.

Niin tai näin. Silti saman tien pois konsulaatti ja jokainen työntekijä takaisin itärajan taakse.
 
Niin, se riippuu täysin siitä, miten putkea on vahingoitettu. Nordstream tyyppinen pamaus löytyy varmasti, samoin kuin se miten tämän putken kohdalta on mediassa kuvattu (mutta josta ei ole kuvaa meille annettu). Tämähän oli betonissa ja maatäytöllä?

Kuituja voi vetää useita tai vaikkapa kieriä sen spiraalille putken ympäri, jolloin kuitu katkeaa, oli vaurio pitkittäin tai poikittain.

Se ei kyllä toimi, että sinne laitetaan jotain vikaantuvia antureita metrin välein tm.
Niin, edelleenkin "valokuitu mittaimpulssi" mittaa valokuidun katkeamista / murtumista riippumatta putkeen asennettavien kuitujen lukumäärästä, mutta ei välttämättä ainoastaan putken puhkaisua tai sen sisällön vuotoa, jota mittauksella tavoitellaan.
Nordstream:ien vuodot olivat helposti nähtävissä, koska putkiin tuli poikkileikkauksensa kokoiset repeämät tai suuremmat ja kaasun pulputus näkyi pinnalla kuohuna.

Mittareiden määrä on minustakin mahdottomuus, mutta alkuperäisen viestin laatija kaipasi 10 m:n tarkkuudella (jaolla) ja 1:s:n aikatarkkuudella informaatiota putken vauriosta / vuodosta ja ihmetteili, miksei semmoista mittausta putkessa ole. Arvelen, että se on fysikaalis-teknisesti melko vaikea ja paljon resursseja (rahaa) vaativa järjestelmä.

Hitsi ei ole heikko kohta, vaan hitsin viereinen perusaine, mihin tulee sulan jäähtymisestä jännityksiä...
Eikös ne samat (tai jopa suuremmat geometriasta riipuen) jännitykset vaikuta myös hitsiaineessa ja erityisesti hitsin ja perusaineen rajalla (sularajalla tunkeuma huomioiden).
Kannattaa piirtää vapaakappalekuva (-ia) ja pohtia miten hitsin jähmettymisestä syntyvät voimat (jännitykset) vaikuttavat missäkin osassa. Arvelen, että staattisen tasapainon vuoksi samat voimat vaikuttavat sekä hitsissä, rajapinnalla että hieman kauempana perusaineessa, joten "jännitys" yksinään ei voine olla syynä hitsin repeämään lämpömuutosvyöhykkeellä (HAZ).

Ymmärtääkseni hitsin murtumat lämpövaikutusvyöhykkeellä, etäämmällä perusaineessa johtuvat perusaineen kokemasta "väkivaltaisesta" lämpökäsittelystä, jonka seurauksena materiaalissa ilmenee rakennemuutoksia perusaineen koostumuksesta (ns. Erkaumalujitetut materiaalit) ja tilasta (esim. kylmämuokkauksen jälkeinen hitsaus ilman edeltävää lämpökäsittelyä) johtuen. Lujuuden ja sitkeyden muutokset ovat näille tyypillisiä ilmiötä. Esim. kylmämuokkauksessa lujittuneen teräksen lujuus laskee hitaassa jäähdytyksessä perusaineen lämpömuutosalueella. Tosin sitkeys saattaa nousta, jolloin jännitykset saattavat hieman tasaantua ja jakautua laajemmalle alueelle tapauksesta riippuen.
Tyypillisiä kylmämuokattuja materiaaleja ovat muokatut Al-levyt, kylmävalssatut teräsohutlevyt (ne kirkkaaat ohuet teräslevyt) ja austeniittiset ruostumatomat teräsohutlevyt, jne
Tyypillisiä erkaumalujitettuja materiaaleja ovat: Lujat alumiinit (vanhennetut), jotkut Cu-seokset, Maraging-teräkset, magnesiumseokset, jotkut korkean lämpötilan superseokset jne.

Rakenneteräs tai sen kaltainen "hiiliteräs", josta putki on tehty, ei kuulune kumpaankaan em. ryhmään, joiden liittämiskeinona hitsausta suositellaan vältettäväksi muutosvuöhykkeen murtumien vuoksi.

Lähdeteoksena edelliselle: https://shop.edita.fi/tuote/konetekniikan-materiaalioppi
ss. 118,...120 ja 291,...,296
Melko selkeällä tavalla kirjoitettu teksti, jos oikein sen ymmärsin, :confused:.

Lämpömuutosvyöhyke (HAZ) syntyy hitsauksen seurauksena, joten kyllä voinee edelleenkin sanoa, että hitsi on rakenteellinen "heikko kohta", vaikka se hieman perusaineen puolelta murtuisikin em. rakennemuutoksien vuoksi.

Hitsiluokat määrittelevät sallitut hitsausvirheet ja niille sallitut mitat. Hitsin sisäisiä, materiaalien rajalla tai hitsin pinnalla olevia virheitä ovat mm: Huokoset, kuonasulkeumat, juurivirheet, sytytysvirheet, aloitus- ja lopetusvirheet, imuontelo (paippi), liitosvirheet, reunahaavat, halkeamat (kuuma-, kylmä- ja muut halkeamat), joista vain kylmähalkeama voinee esiintyä peruaineessa hitsistä etäämpänä.
Säröt ja vauriot lähtevät näistä virheistä ja etenevät erityisesti väsyttävän kuormituksen jatkuessa. Staattisissa kuormituksissa hitsausvirheitä ei välttämättä huomioida vaan luotetaan jännitystason tasaantumiseen plastisen muodonmuutoksen myötä eli vaurion ympäristö kantaa uudelleen jakaantuneet jännitykset ja niitä aiheuttavat sisäiset voimat (rasitukset). Aina niin ei käy, kuten ao. linkistä on luettavissa.

Oheisen linkin tutkintaselostuksesta voi lukea, mistä hitsattu rakenneteräs murtuu, kun hitsauksessa on kohellettu:
Virheellisen hitsaustavan aiheuttama kylmäjuoksu (perusaine ei sula, ei tunkeumaa, hitsi ja perusaine eivät sekoitu ja pitävää liitosta ei synny). Murtuma(t) oli/olivat hitsin ja perusaineen rajalla.
 
Mittareiden määrä on minustakin mahdottomuus, mutta alkuperäisen viestin laatija kaipasi 10 m:n tarkkuudella (jaolla) ja 1:s:n aikatarkkuudella informaatiota putken vauriosta / vuodosta ja ihmetteili, miksei semmoista mittausta putkessa ole. Arvelen, että se on fysikaalis-teknisesti melko vaikea ja paljon resursseja (rahaa) vaativa järjestelmä.

Olin eräässä hommassa mukana, jossa tukoksia putkessa havaittiin paine-antureilla, joita oli sen 100 metrin välein. Paine-eroista pystyi päättelemään tukoksen paikan. Samalla tavalla pystyisi kai paikantamaan vuodonkin.

Edit: vai olisiko se tässä tapauksessa virtausmittaus parempi.

Jos antureita lisätään niin tehdään lisää potentiaalisia vuotokohtia putkeen ja niitä on vaikea huoltaa. Tai vaihtoehtoisesti ne anturit on putken sisällä ja aiheuttaa häviötä (ja miten vaihdat rikkoutuvan?)

Eiköhän se järkevin ole vain seurata painetta molemmin puolin lahtea ja pitää dornier valmiudessa. Ja sitten asennella niitä Nokian kaapeliantureita pitkin pohjaa.

 
Viimeksi muokattu:
Niin, edelleenkin "valokuitu mittaimpulssi" mittaa valokuidun katkeamista / murtumista riippumatta putkeen asennettavien kuitujen lukumäärästä, mutta ei välttämättä ainoastaan putken puhkaisua tai sen sisällön vuotoa, jota mittauksella tavoitellaan.
Nordstream:ien vuodot olivat helposti nähtävissä, koska putkiin tuli poikkileikkauksensa kokoiset repeämät tai suuremmat ja kaasun pulputus näkyi pinnalla kuohuna.

Mittareiden määrä on minustakin mahdottomuus, mutta alkuperäisen viestin laatija kaipasi 10 m:n tarkkuudella (jaolla) ja 1:s:n aikatarkkuudella informaatiota putken vauriosta / vuodosta ja ihmetteili, miksei semmoista mittausta putkessa ole. Arvelen, että se on fysikaalis-teknisesti melko vaikea ja paljon resursseja (rahaa) vaativa järjestelmä.


Eikös ne samat (tai jopa suuremmat geometriasta riipuen) jännitykset vaikuta myös hitsiaineessa ja erityisesti hitsin ja perusaineen rajalla (sularajalla tunkeuma huomioiden).
Kannattaa piirtää vapaakappalekuva (-ia) ja pohtia miten hitsin jähmettymisestä syntyvät voimat (jännitykset) vaikuttavat missäkin osassa. Arvelen, että staattisen tasapainon vuoksi samat voimat vaikuttavat sekä hitsissä, rajapinnalla että hieman kauempana perusaineessa, joten "jännitys" yksinään ei voine olla syynä hitsin repeämään lämpömuutosvyöhykkeellä (HAZ).

Ymmärtääkseni hitsin murtumat lämpövaikutusvyöhykkeellä, etäämmällä perusaineessa johtuvat perusaineen kokemasta "väkivaltaisesta" lämpökäsittelystä, jonka seurauksena materiaalissa ilmenee rakennemuutoksia perusaineen koostumuksesta (ns. Erkaumalujitetut materiaalit) ja tilasta (esim. kylmämuokkauksen jälkeinen hitsaus ilman edeltävää lämpökäsittelyä) johtuen. Lujuuden ja sitkeyden muutokset ovat näille tyypillisiä ilmiötä. Esim. kylmämuokkauksessa lujittuneen teräksen lujuus laskee hitaassa jäähdytyksessä perusaineen lämpömuutosalueella. Tosin sitkeys saattaa nousta, jolloin jännitykset saattavat hieman tasaantua ja jakautua laajemmalle alueelle tapauksesta riippuen.
Tyypillisiä kylmämuokattuja materiaaleja ovat muokatut Al-levyt, kylmävalssatut teräsohutlevyt (ne kirkkaaat ohuet teräslevyt) ja austeniittiset ruostumatomat teräsohutlevyt, jne
Tyypillisiä erkaumalujitettuja materiaaleja ovat: Lujat alumiinit (vanhennetut), jotkut Cu-seokset, Maraging-teräkset, magnesiumseokset, jotkut korkean lämpötilan superseokset jne.

Rakenneteräs tai sen kaltainen "hiiliteräs", josta putki on tehty, ei kuulune kumpaankaan em. ryhmään, joiden liittämiskeinona hitsausta suositellaan vältettäväksi muutosvuöhykkeen murtumien vuoksi.

Lähdeteoksena edelliselle: https://shop.edita.fi/tuote/konetekniikan-materiaalioppi
ss. 118,...120 ja 291,...,296
Melko selkeällä tavalla kirjoitettu teksti, jos oikein sen ymmärsin, :confused:.

Lämpömuutosvyöhyke (HAZ) syntyy hitsauksen seurauksena, joten kyllä voinee edelleenkin sanoa, että hitsi on rakenteellinen "heikko kohta", vaikka se hieman perusaineen puolelta murtuisikin em. rakennemuutoksien vuoksi.

Hitsiluokat määrittelevät sallitut hitsausvirheet ja niille sallitut mitat. Hitsin sisäisiä, materiaalien rajalla tai hitsin pinnalla olevia virheitä ovat mm: Huokoset, kuonasulkeumat, juurivirheet, sytytysvirheet, aloitus- ja lopetusvirheet, imuontelo (paippi), liitosvirheet, reunahaavat, halkeamat (kuuma-, kylmä- ja muut halkeamat), joista vain kylmähalkeama voinee esiintyä peruaineessa hitsistä etäämpänä.
Säröt ja vauriot lähtevät näistä virheistä ja etenevät erityisesti väsyttävän kuormituksen jatkuessa. Staattisissa kuormituksissa hitsausvirheitä ei välttämättä huomioida vaan luotetaan jännitystason tasaantumiseen plastisen muodonmuutoksen myötä eli vaurion ympäristö kantaa uudelleen jakaantuneet jännitykset ja niitä aiheuttavat sisäiset voimat (rasitukset). Aina niin ei käy, kuten ao. linkistä on luettavissa.

Oheisen linkin tutkintaselostuksesta voi lukea, mistä hitsattu rakenneteräs murtuu, kun hitsauksessa on kohellettu:
Virheellisen hitsaustavan aiheuttama kylmäjuoksu (perusaine ei sula, ei tunkeumaa, hitsi ja perusaine eivät sekoitu ja pitävää liitosta ei synny). Murtuma(t) oli/olivat hitsin ja perusaineen rajalla.
Äijä on kävelevä hitsauskirja 👍
 
Kuituja voi vetää useita tai vaikkapa kieriä sen spiraalille putken ympäri, jolloin kuitu katkeaa, oli vaurio pitkittäin tai poikittain.
Miten se kuitu saadaa pysymään ehjänä alapuolelta, kun putki lasketaan merenpohjaan? Toisaalta, miten kuitu saadaan pysymään ehjänä yläpuolelta kun niihin kriittisiin paikkoihin tehdään suojaus kivitäytöllä?
 
Miten se kuitu saadaa pysymään ehjänä alapuolelta, kun putki lasketaan merenpohjaan? Toisaalta, miten kuitu saadaan pysymään ehjänä yläpuolelta kun niihin kriittisiin paikkoihin tehdään suojaus kivitäytöllä?

Noissa kuiduissa on suojaus, kuten kaikissa muissakin kaapeleissa (kaapeleissa vain pieni osa halkaisijasta on kuitua, loput suojausta). Kun tehdään uutta asennusta, niin se olisi varmastikin integroitu siihen putkeen ja suojaus suunniteltu sen mukaisesti. Ei sitä putken pinnoitustakaan saa täyttövaiheessa tuhota.
 

Liitteet

  • Kuidun halkaisija.JPG
    Kuidun halkaisija.JPG
    81.6 KB · Luettu: 25
Back
Top