Suomen oikeuskäytännöt

Hejsan

Alokas
BAN
noska kirjoitti:
Ja Ruotsin laki jossa vakilan vartijoilla ei saa olla ede aseita ja vangit kävelevät halutessaan ulos on sitten hyvä?

Joo oli muutama vuosi sitten paljon karkulaisia.

Mut nytten ne on rakentanut uuden supervankilan minne laitetaan ne varaaliset vangit.
 

Hejsan

Alokas
BAN
Ruotsissa yks mies sai 18 vuotta vankila + ikiikään karkotus ruotsista kunniamurhasta.

Mitä suomessa oli tullut tuomio samasta rikoksesta??
 

Hejsan

Alokas
BAN
https://www.flashback.org/t653380
http://www.svenskamord.se/index.php?topic=243.0

Pohjolan vaaralisi nainen, tietäköö joku teistä kuka tää on? kuva hänestä?Liisa ja maria ei ole niiden oikeata nimejä siis påhittade namn.

Erfaren utredare: Dubbelmördaren Liisa kan ligga bakom tre olösta kvinnomord
Jag möter henne i en stad i Mellansverige. Hon är i 60-årsåldern, större och resligare än vad jag tänkt mig.
Hon har suttit 18 år i fängelse dömd för bestialiska mord i både Sverige och Finland.

Den vita blusen är uppdragen några centimeter över magen och strumpbyxorna är delvis trasiga och långt neddragna. Benen är särade.
I övrigt är hon naken.
Hon är strypt till döds.
Mordet inrapporteras av två poliser till ledningscentralen den 20 december 1971, det är bara fyra dagar före julafton. Kvinnan har mördats i en kontorslokal på Bergsgatan, bara ett kvarter från Rikskriminalens högkvarter.
Offret är en ensamstående 52-årig miljonärska från Östermalm. I hennes bankfack finns pengar och smycken värderade till en miljon kronor.
Polisen slår larm om sexmord.
En kartläggning av kvinnans sista dagar avslöjar att kontorslokalen på Kungsholmen fungerat som kärleksnäste. Hit har hon kommit med sina kunder, varav flera finns nedtecknade i hennes dagbok.
Två män grips för mordet och erkänner, men det är något i deras berättelser som inte stämmer. Rättegången avbryts när männen pekar ut fel adress och fel lokal.
Flera märkliga omständigheter upptäcks under mordutredningens gång.
En kund berättar att han träffar Östermalmskvinnan under mordnatten klockan 02.30. Han har alibi och kan bevisa att hon levde vid den tidpunkten.
Det står helt klart att mördaren kommer till kärleksnästet strax efter kunden. Inga av polisens bevis talar längre för att det är ett sexmord eller att mördaren är en kund.
Erfarna mordutredare riktar misstankar åt ett helt annat håll.

Fem månader senare, den 23 juni 1972, slår två poliser larm till vakthavande på Södermalm:
– Mördad kvinna på Mosebacke.
– Kvinnan ligger naken på rygg
i en lägenhet. Benen är särade och hon har ett papperslakan virat runt huvudet.
Hon är strypt på exakt samma sätt som miljonärskan från Östermalm.
Offret är en 31-årig poseringsmodell. Hon är en av ett 40-tal poseringsflickor som finns i Stockholm vid den här tiden. Ingen av dem får särskilt bra betalt och den 31-åriga kvinnan hyr en liten lägenhet i andra hand på Svartensgatan. Lägenheten är hennes arbetsplats.
Hon brukar annonsera i Dagens Nyheter:
”Moseb. pos. tel xxxx”
Polisen misstänker att mördaren hittat bostaden via annonsen och slagit till någon gång mellan 16.25 och 19.45.
Modellens väninna ringde vid den tiden.
– Men det tutade hela tiden upptaget, berättade hon för polisen.
Även denna gång avslöjas flera märkliga omständigheter under mordutredningen. Väninnan berättar till exempel att hon ringde igen, senare samma kväll. Då var det inte upptaget.
Obduktionen visar att vid den tidpunkten är poseringsmodellen redan död. Mördaren måste i så fall helt iskallt ha stannat kvar i lägenheten eller återvänt efter mordet och lagt på luren.
Polisen får ett hett tips och griper ”Mannen med guldtanden” som sedan en tid tillbaka antastar poseringsflickor.
Han kan inte bindas till mordet.
Polisens fortsätter att arbeta brett i jakten på mördaren.
Hon halvligger med naken underkropp på en brits i en husvagn på Valhallavägen, bara några hundra meter från gamla OS-stadion.
Benen är särade.
Hon har endast en långärmad röd tröja på överkroppen. En handväska på golvet ligger tom så när som på en hårnål.
Klockan är 09.23 den 23 september 1972.
– Hon är dödad med ett vasst föremål, rapporterar polisen. Kvinnan har ett hundratal knivhugg över hela kroppen.
Hon är en 27-årig prostituerad och det tredje kvinnliga mordoffret på nio månader.
Polisen i Stockholm befinner sig i en mardrömsliknande situation. Mordutredarna, som är kända för att ha klarat upp samtliga fall de jobbat med de senaste åren, har nu tre olösta mord på prostituerade. Något liknande har aldrig tidigare hänt.
Kartläggningen av den 27-åriga kvinnans liv avslöjar att husvagnen är en rullande bordell. Hon hämtar sina kunder på Malmskillnadsgatan och hennes sista timmar i livet synas:
20.00 på fredag kväll talar hon med en manlig bekant.
21.00 träffar hon en annan man på Engelbrektsplan.
23.30 ser flera prostituerade henne på nytt på Malmskillnadsgatan.
09.23 när hon hittas, har hon varit död i minst sex timmar, enligt rättsläkaren.
Det finns alltså ett glapp på fyra timmar från det att hon senast ses på Malmskillnadsgatan och tills att hon, enligt rättsläkaren, är död.

Under de fyra timmarna kommer mördaren till husvagnen, en mordplats som ytterst noggrant gås igenom.
Bara en inre krets hos polisen känner till ett mycket intressant fynd i husvagnen.
Det finns ett fotspår nära kroppen.
Fyndet hemligstämplas och arkiveras.
Det ska sedermera visa sig att fotspåret är efter en strumpbeklädd fot med storlek 38. Det är ett fotspår efter en kvinna.

Fyra år senare grips Liisa, en 30-årig sångerska från Stockholm, för ett hänsynslöst kvinnomord i Helsingfors.
Kvinnan ligger naken från midjan och neråt med särade ben på golvet i sin lägenhet. På överkroppen bär hon endast en tröja.
Inget är stulet, pengarna i plånboken finns kvar och polisen anser att det är ett av de mest bestialiska mord de sett.
Den 21 oktober 1976 skriver polisen i en rapport:
”Mördaren använde en avslagen whiskyflaska som mordvapen”.
På mordplatsen hittas även en stilett och kvinnan har omkring sextio stick- och skärsår.
Den mördade kvinnan är exfru till Liisas fästman. Mannen berättar för polisen hur Liisa kommit hem på mordkvällen med blodiga kläder.
– Vad har du gjort? frågade han.
– Jag har tagit kål på kärringen.
Finlands högsta domstol skriver i sin dom att det är ett överlagt mord utfört med ”synnerligen stor råhet och grymhet”.
Liisa, som egentligen heter något annat, döms till 10 års fängelse och förs till säkerhetsanstalten i Tavastehus. Där får hon status bland de kvinnliga internerna genom att skapa ett skräckvälde. Hon blir deras ledare.
Efter tre år får Liisa en beledsagad permission och besöker en klädaffär.
Då rymmer hon.
Hon blandar sig med andra kunder och försvinner.
– Liisa är Finlands farligaste kvinna, säger erfarna mordutredare i tv och tidningar.
Det uppges att hon har Maria, en känd kriminell, med sig i flykten. De är på väg till Sverige och Stockholm. Sannolikt har Liisa bytt identitet.
Det beslutas om stor polisberedskap i Sverige, Finland och Norge. Hösten 1976 får jakten på ”Nordens farligaste kvinna” högsta prioritet.

Det har gått nästan tre år när flera personer på Björnstigen i Solna ringer polisen och säger att något fruktansvärt måste ha hänt hos grannen.
De har väckts mitt i natten av ett våldsamt bråk och höga skrik i hans lägenhet.
– Jag såg två kvinnor genom köksfönstret, berättar en kvinna till polisen.
– Sedan försvann dom.
Tisdagen den 24 juli 1979 beordras en polispatrull till adressen och en trappa upp i ett flerfamiljshus hittar de en 45-årig ensamstående typograf mördad.
Han är strypt till döds med en snara av strumpbyxor. Mannen ligger med naken överkropp och under midjan är kroppen täckt med ett lakan. Det finns mycket blod i sovrummet och en stilettliknande kniv ligger på golvet.
Flera fingeravtryck säkras på mordplatsen. Fingeravtrycken tillhör de efterlysta internerna som hösten 1976 rymde från anstalten Tavastehus: Liisa och Maria.
Båda grips inom kort i en lägenhet i Gröndal.
Jag har läst dialogförhören med de båda kvinnorna och där framgår att de träffade den 45-årige typografen i tunnelbanan vid Slussen. De började samtala om sex.
– Vi ska ha 300 kronor var, säger Liisa.
Därefter åker de med tunnelbanan till Solna.
Båda har lämnat blodspår med sina händer i lägenheten. De erkänner att de har varit i lägenheten med 45-åringen och där legat i samma säng.
När förhörsledaren frågar om mordet så skyller de på varandra. Liisa säger att Maria är mördaren och Maria pekar ut Liisa.
I ett förhör den 23 augusti erkänner Liisa för kommissarie Hans Ölvebro, som senare blev Palmegruppens chef. Han skriver i en rapport:
”Liisa erkänner sin del i gärningen när han mördas. Hon säger att hon är fullt medveten om att hon själv och Maria tagit livet av honom ”.
Lisa säger i förhöret:
– Kanske har det något med strypningen att göra ... men jag kan inte minnas på vilket sätt det har gått till.
Den 30 oktober 1980 ställs hon inför rätta vid Svea hovrätt.
Fastkedjad med handfängsel mellan två vakter förs Liisa in i rättssalen. Hon är klädd i en ljus lång kappa och har svarta högklackade läderstövlar. Den kvinna som betraktas som Nordens farligaste är en parant dam, nypermanentad och med rökfärgade glasögon. Hon är verbal med sin mörka röst och alla känner att det finns en stor rädsla för henne bland de kvinnliga vittnena.
Flera som vittnar vill höras via högtalare från ett angrän-
sande rum. De berättar om hennes plötsliga och våldsamma aggressioner och hot om våld.
Liisa och Maria döms till åtta års fängelse vardera.

Liisa växte upp med flera syskon i en välbärgad familj i en stad i norra Finland. De hade eget hus, pappa var timmerman och blev senare byggmästare. Mamma var mest hemma.
– Jag tyckte om att idrotta, åkte skidor på vintrarna och friidrot
tade på somrarna, säger hon.
I personundersökningen om Liisa framgår det att hon var en begåvad flicka, som tog realexamen och tyckte om att träffa människor. En tid läste hon extra engelska och tyska.
– Jag ville helst arbeta som receptionist på ett hotell, säger hon.
Men det finns även en annan sida av hennes uppväxttid.
 

Hejsan

Alokas
BAN
Hon är bara 13 år när hon får hjärtproblem och som en följdsjukdom blir hon njurförgiftad, vilket påverkar hennes ämnesomsättning. Liisa slutar plötsligt växa och problemen håller i sig till 17-årsåldern.
Några år senare förändras henne liv igen. Hon råkar ut för en bilolycka och får en hjärnskakning, svåra andningsbesvär och svimningsanfall. En psykiatriker skriver under en längre tid ut lugnande mediciner.
Under åren som kommer bor hon långa tider i Stockholm och gifter sig. Hon hamnar ofta i äktenskapliga problem, skiljer sig och försöker hitta äkta kärlek – men misslyckas hela tiden. En tid arbetar hon som städerska och barnflicka. Hon är musikalisk och tycker om att sjunga.
– Min stora dröm var att bli vokalist.
Under flera år står hon på scen som sångerska i jazz- och bluesorkestrar. Men tiden som vokalist blir kort. Männen hon lever med blir ofta svartsjuka och hon tvingas sluta.
Hon berättar hur hon längtar efter att spela fotboll och att bilda ett damlag.
– Men det finns inte tillräckligt många intresserade.
Hon döms under den här tiden för tre grova stölder, flera bilstölder och avtjänar flera fängelsestraff. Det går sakta men säkert utför för Liisa och hon hamnar i kriminella kretsar.
Flera beskriver henne som två personer:
– En snäll och rar kvinna.
– Ofattbart elak och hänsynslös. Saknar empati.
I ett hemligstämplat material som jag har läst berättar en övervakare att Liisa var väldigt lojal mot sina män, men blev själv ofta illa behandlad:
– Hon var utåtriktad och livlig. Hon var en förtjusande person.
Men hennes män uppges ha varit inåtvända och tystlåtna.
Märkliga saker kunde hända:
– Hon klädde sig ibland som man och använde peruk.
– Hon förbyttes och blev en annan mycket farlig människa.

Samma dag 1980 som Liisa dömdes till åtta års fängelse för mordet i Solna begärdes hon häktad för mordet på en prostituerad på Valhallavägen.
Riksåklagaren beslutade att fallet skulle ledas av överåklagare Torsten Jonsson, som flera år senare själv blev riksåklagare.
Det sju år gamla husvagnsmordet togs upp igen.
– Vi analyserade fyndet av fotspåret i husvagnen och fick hjälp av internationell expertis, säger kommissarie Jan Olsson, den förre chefen för gärningsmannaprofilgruppen på rikskriminalen.
För första gången berättar nu Jan Olsson om kopplingarna mellan Liisa och de tre ouppklarade morden på prostituerade i Stockholm. Jag får ta del av ett unikt utredningsmaterial som ligger som grund för det här reportaget om Liisa.
– En kvinnlig professor i USA analyserade fotspåret och all information vi lämnade, säger Olsson. I sitt utlåtande slog hon fast att det var Liisas fotspår som säkrats i husvagnsmordet.
– Eric Skoglund i första våldsroteln kom till mig och berättade att han fått ett intressant tips, som pekade mot att den här kvinnan låg bakom husvagnsmordet på Valhallavägen.
– Då visste jag att det fanns ytterligare två ouppklarade mord på prostituerade. Alla tre hade mördats inom loppet av nio månader. Det var mycket märkligt.
Jan Olsson gick igenom utredningarna och överlämnade sedan tjugo exakt lika formulerade frågor till mordutredarna för respektive fall. Utredarna svarade ovetande om varandra.
På det sättet kunde Jan Olsson för första gången bygga en gärningsmannaprofil.
– Mordplatsen till exempel, om kunder togs emot där, om dörren var låst eller olåst?
– Om spår undanröjts av gärningsmannen, tillvägagångssättet, kroppens position och om den var avklädd, hur dödandet utförts, sperma och mordvapen.
– Ja, alla tre var prostituerade och mördade på sina arbetsplatser. Sättet på hur de mördats var detsamma. Det fanns inte heller sperma på brottsplatsen med anknytning till det aktuella mordet.
Det var mycket som stämde.
– Mördaren hade arrangerat en bild av ett sexmord.
– En människas fot är unik. Det går att visa genom analyser av fotspåret som man sedan jämför med en aktuell persons fot.
– Det var ett blodigt strumpbeklätt fotavtryck av storlek 38. Där fanns märken på avtrycket efter korkmattan och små spikhuvuden.
Polisen förhörde Liisa om husvagnsmordet och jämförde fotspåret på mordplatsen med Liisas fot.
– Vi gjorde först en avgjutning av hennes fot och bad henne sedan sätta foten färgad med trycksvärta på ett papper. Det togs fler bilder i husvagnen och av fotavtrycket. Allt skickades till professorn i USA och hon lämnade ett utlåtande.
– Ja.
Jan Olsson var med när Liisa förhördes om husvagnsmordet och är en av få som från nära håll sett och lyssnat på henne.
– Hon var mycket prydligt klädd, artig och svarade på alla frågor, säger han.
– Nej.
Utlåtandet från USA-professorn om fotavtrycket ifrågasattes även av andra experter och de tre ouppklarade mordfallen togs aldrig upp i tingsrätten.
–Det är samma gärningsman ... men vi lyckades inte bevisa att det är hon, så mycket kan jag säga.

I dag har Liisa avtjänat fängelsestraffet och bor i ett stort hyreshus. Hon har bytt namn tre gånger.

För bara några dagar sedan tar jag än en gång bilen och åker hem till henne.
Jag ringer på flera gånger – men hon öppnar inte.
En skugga skymtar bakom de nerdragna persiennerna när jag går därifrån.
Lennart Håård

Så här gick morden till:
Erfarna mordutredare klassade henne som Nordens farligaste kvinna. Hennes liv är en lång resa kantad av blod.
I början på 70-talet begicks tre liknande mord på kvinnor i Stockholm. De är ännu olösta men polisen är säker på att det är samma gärningsman. Bland annat så var tillvägagångssätten likartade.
Så här gick de till:
1. ”Östermalms-mordet”
När? Natten till den 20 december 1971.
Vem? En 52-årig ensamstående miljonärska från Östermalm i Stockholm. Har kunder som betalar för sex.
Var? I en kontorslokal på Bergsgatan i centrala Stockholm.
Så gick det till: Stryptes till döds. När hon hittas är hon naken på underkroppen och med benen särade. Hon ligger på rygg på golvet och polisen misstänker direkt sexmord.
2. ”Modell- mordet”
När? Vid middagstid den 23 juni 1972.
Vem? En 31-årig poseringsmodell från Stockholm.
Var? I en lägenhet på Svartensgatan på Södermalm i Stockholm.
Så gick det till: Strypt på samma sätt som Östermalmskvinnan. När hon hittas har hon ett papperslakan virat runt huvudet och hon är naken på underkroppen. Benen är särade och hon ligger på rygg på golvet.
3. ”Husvagns-mordet”
När? Natten till den 23 september 1972.
Vem? En 27-årig prostituerad från Stockholm.
Var? I en husvagn på Valhallavägen på Östermalm i Stockholm.
Så gick det till: Dödad med ett hund-ratal knivstick. Mordvapnet är av samma typ som kniven till höger. Hon hittas på en brits i husvagnen, naken på underkroppen och med benen särade.
Fotavtrycket ledde polisen på nytt spår
På golvet i husvagnen hittade polisen fotspår som motsade tidigare teorier om en manlig mördare. Fotavtrycket var inte större än storlek 38.
När Liisa sex år senare grips för ett nytt mord i Sverige tar de hennes fotavtryck (bilden till vänster) och låter internationell expertis jämföra det med fotspåret i husvagnen (nedan).
Svaret som sedan kommer från Interpol är att avtrycken är identiska.
Men andra experter ifrågasätter resultatet och det håller inte som bevisning i ett åtal.
1976 dödas en kvinna i Helsingfors. Tre år senare dödas en man brutalt i Stockholm. Liisa döms för båda.
Mordet i Helsingfors
När? Den 21 oktober 1976.
Vem? En kvinna som tidigare varit gift med Liisas fästman.
Var? I en lägenhet i Helsingfors, Finland.
Så gick det till: Kvinnan dödas med hjälp av en avslagen whiskyflaska och en stilett. På sin kropp har hon sår efter 58 knivhugg och den finska polisen beskriver mordet som ett av de mest bestialiska mord de sett. När offret hittas är hon naken på underkroppen och benen är särade.
Liisa till sin fästman på mordkvällen.
Mordet på typografen i Solna
När? 24 juli 1979.
Vem? En ensamstående 45-årig typograf.
Var? I en lägenhet på Björnstigen i Solna.
Så gick det till: Mannen är strypt till döds med en snara av strumpbyxor. Underkroppen är täckt med ett lakan och överkroppen är bar. En stilettliknande kniv hittas i sovrummet, där blod färgat golvet rött. Fingeravtryck från två efterlysta kvinnor hittas i lägenheten, och en varning sätts upp internt hos Stockholmspolisen.
(Namnen på Liisa och Maria är fingerade).
 

Hejsan

Alokas
BAN
Tänään asuu Damen i fråga är dryga 64 år och lever gott i en förstad till Sthlm.....

Hän on vaihtanut nimeä 3 kertaa..
 

Hejsan

Alokas
BAN
Noniin löysin

liistastortopp_586677w.jpg


Tässä on kompanjonen
06s80-kompanjonen-1_583149b.jpg
 

vehamala

Kenraali
Mod
Tämä jollain tapaa ylittää käsityskyvyn ! Molemmat epäillyt vapautettiin vaikka henkirikos on todettu....
===========================================================================================

Ior Bockin tappoon syylliseksi todettu mies on päästetty vapaaksi.

Oikeus totesi, että mies on tappanut Ior Bockin raa'asti. Mielentilatutkimuksen mukaan mies oli rikoshetkellä syyntakeeton, joten häntä ei voida tuomita vankeuteen.
Sittemmin mies on toipunut mielialahäiriöstään, joten häntä ei määrätty pakkohoitoon. Niinpä oikeus määräsi miehen päästettäväksi heti vapaaksi.

.......................................

68-vuotias Bock puukotettiin kuoliaaksi kotonaan Helsingin Munkkiniemessä lokakuussa 2010.

Bock oli suomenruotsalainen pakanahenkinen eksentrikko ja taiteilija.
==========================================================================================
Eli ei muuta kuin puukko heilumaan ja jos jää kiinni, niin jonkinlainen "mielialahäiriö" ja kas, vapaana juokset.....
 

RPG83

Soome Majori
Tuosta Ior Bockin murhaajasta muuten, että mitenköhän ovat todenneet tyypin olleen syyntakeeton tekohetkellä? Riittääkö esim. sekava käytös useille ihmisille osoittamaan, että on syyntakeeton?

Tuohan on sinällään hyvin epäreilua, että kun tekijä on syyntakeeton, niin tyyppi pistetään mielisairaalaan, ja sitten tyyppi voi parantua vaikka kolmen vuoden päästä ja vapautua, kun täysissä järjissä ollut istuu edelleen väh. 9 vuotta vankilassa. Kyllä tekijä pitäisi parantumisen jälkeen pistää vankilaan istumaan kakkua muiden joukkoon. Mielenterveysongelmat, jotka tekevät ihmisestä syyntakeettoman, ovat nähdäkseni lähes aina itse aiheutettuja.
 

juhapar

Kenraali
RPG83 kirjoitti:
Tuosta Ior Bockin murhaajasta muuten, että mitenköhän ovat todenneet tyypin olleen syyntakeeton tekohetkellä? Riittääkö esim. sekava käytös useille ihmisille osoittamaan, että on syyntakeeton?

Tuohan on sinällään hyvin epäreilua, että kun tekijä on syyntakeeton, niin tyyppi pistetään mielisairaalaan, ja sitten tyyppi voi parantua vaikka kolmen vuoden päästä ja vapautua, kun täysissä järjissä ollut istuu edelleen väh. 9 vuotta vankilassa. Kyllä tekijä pitäisi parantumisen jälkeen pistää vankilaan istumaan kakkua muiden joukkoon. Mielenterveysongelmat, jotka tekevät ihmisestä syyntakeettoman, ovat nähdäkseni lähes aina itse aiheutettuja.

Asiantuntijan lausunto?
 

veffeade

Eversti
juhapar kirjoitti:
RPG83 kirjoitti:
Tuosta Ior Bockin murhaajasta muuten, että mitenköhän ovat todenneet tyypin olleen syyntakeeton tekohetkellä? Riittääkö esim. sekava käytös useille ihmisille osoittamaan, että on syyntakeeton?

Tuohan on sinällään hyvin epäreilua, että kun tekijä on syyntakeeton, niin tyyppi pistetään mielisairaalaan, ja sitten tyyppi voi parantua vaikka kolmen vuoden päästä ja vapautua, kun täysissä järjissä ollut istuu edelleen väh. 9 vuotta vankilassa. Kyllä tekijä pitäisi parantumisen jälkeen pistää vankilaan istumaan kakkua muiden joukkoon. Mielenterveysongelmat, jotka tekevät ihmisestä syyntakeettoman, ovat nähdäkseni lähes aina itse aiheutettuja.

Asiantuntijan lausunto?

Voi se nuppi ihan oikeastikin olla sekasin ja nuista ongelmista toipua. Munkin mielestä tälläisessa tapauksessa pitäisi sitten istua linnassa kakku loppuu. Ts. annetaan tuomio aina; jos tuomitaan syyntakeettomaksi -> pakollista mielenterveydellistä apua laitoksessa ja jos parantuu, niin sitten häkkiin istumaan tuomio loppuun.
 

RPG83

Soome Majori
Tarkoitan lauseellani sitä, että (jonkinlainen) psykoottinen tila nähdäkseni harvoin syntyy heti, vaan aiemmin on usein (mutta ei tietenkään aina) muita mielenterveyden ongelmia, kuten masennusta, johon hoidon hankkiminen ajoissa olisi vielä mahdollista, ja näin ollen olisi hyvät mahdollisuudet välttyä psykoosilta.

Lue http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoosi#Ennakko-oireet. Vaikka Wikipedia ei välttämättä ole aina luotettavin lähde, se kuitenkin antaa useimmiten oikeaa suuntaa.
 

veffeade

Eversti
RPG83 kirjoitti:
Tarkoitan lauseellani sitä, että (jonkinlainen) psykoottinen tila nähdäkseni harvoin syntyy heti, vaan aiemmin on usein (mutta ei tietenkään aina) muita mielenterveyden ongelmia, kuten masennusta, johon hoidon hankkiminen ajoissa olisi vielä mahdollista, ja näin ollen olisi hyvät mahdollisuudet välttyä psykoosilta.

Lue http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoosi#Ennakko-oireet. Vaikka Wikipedia ei välttämättä ole aina luotettavin lähde, se kuitenkin antaa useimmiten oikeaa suuntaa.

Olet tuossa oikeassa, että "mental istid" kehittyy hiljalleen ja kerää ympärilleen mahdollisesti useitakin diagosoitavia sairauksia. Yksi ongelma ei välttämättä sinällään ole agression laukaiseva syy; yleensä tarvitaan useita. Edelleen olen sitä mieltä, että mikäli agression lopputulos on kriminaali teko, niin:
"Annetaan tuomio aina; jos tuomitaan syyntakeettomaksi -> pakollista mielenterveydellistä apua laitoksessa ja jos parantuu, niin sitten häkkiin istumaan tuomio loppuun".
 

Kapiainen

Respected Leader
veffeade kirjoitti:
Edelleen olen sitä mieltä, että mikäli agression lopputulos on kriminaali teko, niin:
"Annetaan tuomio aina; jos tuomitaan syyntakeettomaksi -> pakollista mielenterveydellistä apua laitoksessa ja jos parantuu, niin sitten häkkiin istumaan tuomio loppuun".

Eikös se suurinpiirtein noin menekin?! Ei se sitä tarkoita, että välttyisi seuraamuksilta jos todetaan mieleltään sairaaksi.
 

veffeade

Eversti
Kapiainen kirjoitti:
veffeade kirjoitti:
Edelleen olen sitä mieltä, että mikäli agression lopputulos on kriminaali teko, niin:
"Annetaan tuomio aina; jos tuomitaan syyntakeettomaksi -> pakollista mielenterveydellistä apua laitoksessa ja jos parantuu, niin sitten häkkiin istumaan tuomio loppuun".

Eikös se suurinpiirtein noin menekin?! Ei se sitä tarkoita, että välttyisi seuraamuksilta jos todetaan mieleltään sairaaksi.

Ei se mee. Jos oot syyntakeeton niin vapallalle jalalle suoraan, tai sitten hoitoon tuomitaan, mutta kun "oot terve" alkaa vapaa jalka...
 

Mosuri

Alokas
BAN
veffeade kirjoitti:
Kapiainen kirjoitti:
veffeade kirjoitti:
Edelleen olen sitä mieltä, että mikäli agression lopputulos on kriminaali teko, niin:
"Annetaan tuomio aina; jos tuomitaan syyntakeettomaksi -> pakollista mielenterveydellistä apua laitoksessa ja jos parantuu, niin sitten häkkiin istumaan tuomio loppuun".

Eikös se suurinpiirtein noin menekin?! Ei se sitä tarkoita, että välttyisi seuraamuksilta jos todetaan mieleltään sairaaksi.

Ei se mee. Jos oot syyntakeeton niin vapallalle jalalle suoraan, tai sitten hoitoon tuomitaan, mutta kun "oot terve" alkaa vapaa jalka...

Aivan heti kun psykiatrit toteaa murhaajan avohoitoon kelpaavaksi hänet vapautetaan laitoksesta. Suomessa on melko tavallista, että syyntakeettomaksi todettu henkirikoksen tehnyt pääsee 1-2 vuodessa vapaaksi. Täytyy myös muistaa se, että mielisairaalasta pääsee vapaalle aivan kuten vankilasta. Pahimmassa tapauksessa uhrin leski, lapset tai vangittu, raiskattu ja kidutettu mielipuolen uhri törmää lomalla olevaan tekijään vain kuukausien kuluttua oikeuden päätöksestä.:a-embarassed:

Suomessahan siirryttiin lyhyisiin henkirikos tuomiohin 70-luvulla rikoslain uudistamisen yhteydessä. Useimmissa maissa joissa käytetään lyhyitä tuomiota henkirikoksista (kuten Ruotsissa) on kuitenkin arviontijärjestelmä vapautuvien henkirikoksen tekijöille. Tuomio saattaa olla lyhyt mutta jos psykiatrit, psykologit ja vankilaviranomaiset pitävät tekijää vaarallisena hänet siirretään psykopaattien hoitolaitokseen. Vastaavaa järjestelmää eikä hoitolaitoksia ei Suomesta löydy. Suomessa vakavasti häiriintynyt tappaja vapautetaan 4-6 vuoden istumisen jälkeen. Vankilan lääkäri antaa lääkkeet mukaan ja varaa ajan kuukauden päästä mielenterveystoimistoon. Vanki huuhtelee rauhoittavat kossun kanssa kurkusta alas ja taas saa iltapäivälehdet kirjoitettavaa...
 

noska

Ylipäällikkö
Prosfessori Toivanen valistaa meitä kuinka tuo systeemi nykyisellään toimii.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011081914229120_uu.shtml
Mielenkiintoisia nuo esimerkeiksi toetut kohteet siinä lopun TAUStA osiossa.
 

Kapiainen

Respected Leader
No, tämän asian kääntöpuoli on sitten se, että kovatkaan rangaistukset eivät vähennä rikosten määrää. Nämä ovat vähän ikuisuuskysymyksiä vailla vastauksia myös aina nämä tällaiset kysymykset.
Rangaistusten, kovien ja vähän kevyempien, ongelma taitaa olla se, että he(me) keneen niillä on pelote- ja muutakin vaikutusta, olemme niitä jotka muutenkin todennäköisesti elelisimme kunnolla. Sitten taas he, keitä nuo rangaistukset useimmiten konkreettisesti koskettavat, eivät ehkä juurikaan niistä piittaa.
Ihmisten istuttaminen "ikuisesti" linnassa, ei sekään ole välttämättä mikään paras ratkaisu kenenkään kannalta, tappaakaan ei rikollisia enää nykyään voi sivistyneessä länsimaisessa yhteiskunnassa - hankala kysymys tämä kaikenkaikkiaan.
 

Mosuri

Alokas
BAN
Kapiainen kirjoitti:
No, tämän asian kääntöpuoli on sitten se, että kovatkaan rangaistukset eivät vähennä rikosten määrää. Nämä ovat vähän ikuisuuskysymyksiä vailla vastauksia myös aina nämä tällaiset kysymykset.
Rangaistusten, kovien ja vähän kevyempien, ongelma taitaa olla se, että he(me) keneen niillä on pelote- ja muutakin vaikutusta, olemme niitä jotka muutenkin todennäköisesti elelisimme kunnolla. Sitten taas he, keitä nuo rangaistukset useimmiten konkreettisesti koskettavat, eivät ehkä juurikaan niistä piittaa.
Ihmisten istuttaminen "ikuisesti" linnassa, ei sekään ole välttämättä mikään paras ratkaisu kenenkään kannalta, tappaakaan ei rikollisia enää nykyään voi sivistyneessä länsimaisessa yhteiskunnassa - hankala kysymys tämä kaikenkaikkiaan.

Melkoista liberaalia sontaa. Tutkimukset osoittaa, että esim. useamman kerran henkirikoksiin syyllistyneiden uusimisriski on 10 000 kertainen vain yhden tapon tehneisiin verrattuna. Näiden tietojen valossa pidän täysin selvänä, että moninkertaisten tappajien kuntouttaminen on yhteiskunnan varojen hukkaamista ja näille ihmiselle olisi tehtävä selväksi, että he eivät koskaan tule vapautumaan. Vangin ikääntyessä voitaisiin toki harkita siirtoa esim. avovankilaan.

Koska rangaistusten uhka ei toimi psykopaatteihin täytyy tavoitteena olla kyseisten henkilöiden eristäminen laitoksiin. Nykyisen psykiatrian valossa kyseisiä henkilöitä ei voida kuitenkaan parantaa.

Vaikeista epäsosiaalisuuteen liittyvistä ongelmista kärsivien henkilöiden kanssa pitäisi olla tiukkana. Pidemmän päälle Suomessa tulisi siirtyä ns. kolmen tuomion järjestelmään. Eli kahden vankeustuomion jälkeen mistä tahansa rikoksesta annettaisiin 20 vuotta vankeutta.

Liberaalin länsimaisen ihmiskuvan omaksuneen on vaikea käsittää, että 90 % rikollisuudesta (tarkoitan tässä nyt vakavia omaisuus ja väkivaltarikoksia) on pienen ryhmän tekemiä. Pitäisin melko loogisena sitä, että jos 1 % prosentti väestöstä aiheuttaa huomattavan osuuden rikollisuusongelmasta niin on selvää, että mahdollisimman suuren osan tuota prosenttia pitäisi olla telkien takana.

Pyytäisin kiinnittämään vielä huomiota siihen, että Suomessa tälläkin hetkellä noin 100 "vankia" jotka eivät tule koskaan vapautumaan. Heitä ei voida koskaan armahtaa ja he eivät tule koskaan kävelemään vapaina miehinä tai naisina pitkin katua tai kujaa. Lisäksi heidän seuraansa liittyy joka vuosi uusia täysin viattomia jäseniä. Puhun nyt ihmisistä jotka ovat saaneet aivovamman joka aiheuttaa väkivaltaista käyttäymistä. Kyllä kyseessä on täysin viattomat ihmiset, joiden vamma on voinut johtua esim. liikenneonnettomuudesta. Yhteiskunnan suojaamiseksi on tietenkin välttämätöntä eristää tuollaiset ihmiset. Herääkin nyt kysymys, että jos voimme eristää syyttömät sairaat hoitolaitoksiin kaltereiden taakse, niin miksi emme voi eristää paatunutta rikollista joka on tappanut jo kolme kertaa?

Pidemmän päälle meidän pitää tehdä ratkaisu. Pidämmekö vaaralliset rikolliset lukkojen takana vai annammeko yhteiskuntamme muuttua suureksi avovankilaksi jossa rehelliset istuvat lukkojen takana peläten saalistavaa 1 % väestöstä?

Lopettakaa nyt sen mielikuvan helliminen jonka mukaan kukaan tahansa voi päätyä vankilaan virheen tehtyään! Olen aikoinani ollut noiden venkuloiden kanssa tekemisissä ja suurin osa on tuon tiensä valinnut. Eivät he ole uhreja vaan miehiä joiden mielestä on kiva tehdä rikoksia amfetamiini päissään ja jotka täysin rinnoin nauttivat rikollisen alakulttuurin jäsenyydestä. Vielä sairaampaa sakkia ovat raiskaajat, väkivalta villet ja ties mitkä lastenraiskaajat. Jumalauta- jos et tajua olla ottamatta viinaa joka tekee susta väkivaltaisen niin sitten sun ei pidä olla piikkilangan paremmalla puolella. Myöskään se, että vaari teki sulle pahaa pyörävajan takana ei ole mikään peruste raiskata pikkupoikia.
 

veffeade

Eversti
Mosuri kirjoitti:
Kapiainen kirjoitti:
No, tämän asian kääntöpuoli on sitten se, että kovatkaan rangaistukset eivät vähennä rikosten määrää. Nämä ovat vähän ikuisuuskysymyksiä vailla vastauksia myös aina nämä tällaiset kysymykset.
Rangaistusten, kovien ja vähän kevyempien, ongelma taitaa olla se, että he(me) keneen niillä on pelote- ja muutakin vaikutusta, olemme niitä jotka muutenkin todennäköisesti elelisimme kunnolla. Sitten taas he, keitä nuo rangaistukset useimmiten konkreettisesti koskettavat, eivät ehkä juurikaan niistä piittaa.
Ihmisten istuttaminen "ikuisesti" linnassa, ei sekään ole välttämättä mikään paras ratkaisu kenenkään kannalta, tappaakaan ei rikollisia enää nykyään voi sivistyneessä länsimaisessa yhteiskunnassa - hankala kysymys tämä kaikenkaikkiaan.

Melkoista liberaalia sontaa. Tutkimukset osoittaa, että esim. useamman kerran henkirikoksiin syyllistyneiden uusimisriski on 10 000 kertainen vain yhden tapon tehneisiin verrattuna. Näiden tietojen valossa pidän täysin selvänä, että moninkertaisten tappajien kuntouttaminen on yhteiskunnan varojen hukkaamista ja näille ihmiselle olisi tehtävä selväksi, että he eivät koskaan tule vapautumaan. Vangin ikääntyessä voitaisiin toki harkita siirtoa esim. avovankilaan.

Koska rangaistusten uhka ei toimi psykopaatteihin täytyy tavoitteena olla kyseisten henkilöiden eristäminen laitoksiin. Nykyisen psykiatrian valossa kyseisiä henkilöitä ei voida kuitenkaan parantaa.

Vaikeista epäsosiaalisuuteen liittyvistä ongelmista kärsivien henkilöiden kanssa pitäisi olla tiukkana. Pidemmän päälle Suomessa tulisi siirtyä ns. kolmen tuomion järjestelmään. Eli kahden vankeustuomion jälkeen mistä tahansa rikoksesta annettaisiin 20 vuotta vankeutta.

Liberaalin länsimaisen ihmiskuvan omaksuneen on vaikea käsittää, että 90 % rikollisuudesta (tarkoitan tässä nyt vakavia omaisuus ja väkivaltarikoksia) on pienen ryhmän tekemiä. Pitäisin melko loogisena sitä, että jos 1 % prosentti väestöstä aiheuttaa huomattavan osuuden rikollisuusongelmasta niin on selvää, että mahdollisimman suuren osan tuota prosenttia pitäisi olla telkien takana.

Pyytäisin kiinnittämään vielä huomiota siihen, että Suomessa tälläkin hetkellä noin 100 "vankia" jotka eivät tule koskaan vapautumaan. Heitä ei voida koskaan armahtaa ja he eivät tule koskaan kävelemään vapaina miehinä tai naisina pitkin katua tai kujaa. Lisäksi heidän seuraansa liittyy joka vuosi uusia täysin viattomia jäseniä. Puhun nyt ihmisistä jotka ovat saaneet aivovamman joka aiheuttaa väkivaltaista käyttäymistä. Kyllä kyseessä on täysin viattomat ihmiset, joiden vamma on voinut johtua esim. liikenneonnettomuudesta. Yhteiskunnan suojaamiseksi on tietenkin välttämätöntä eristää tuollaiset ihmiset. Herääkin nyt kysymys, että jos voimme eristää syyttömät sairaat hoitolaitoksiin kaltereiden taakse, niin miksi emme voi eristää paatunutta rikollista joka on tappanut jo kolme kertaa?

Pidemmän päälle meidän pitää tehdä ratkaisu. Pidämmekö vaaralliset rikolliset lukkojen takana vai annammeko yhteiskuntamme muuttua suureksi avovankilaksi jossa rehelliset istuvat lukkojen takana peläten saalistavaa 1 % väestöstä?

Lopettakaa nyt sen mielikuvan helliminen jonka mukaan kukaan tahansa voi päätyä vankilaan virheen tehtyään! Olen aikoinani ollut noiden venkuloiden kanssa tekemisissä ja suurin osa on tuon tiensä valinnut. Eivät he ole uhreja vaan miehiä joiden mielestä on kiva tehdä rikoksia amfetamiini päissään ja jotka täysin rinnoin nauttivat rikollisen alakulttuurin jäsenyydestä. Vielä sairaampaa sakkia ovat raiskaajat, väkivalta villet ja ties mitkä lastenraiskaajat. Jumalauta- jos et tajua olla ottamatta viinaa joka tekee susta väkivaltaisen niin sitten sun ei pidä olla piikkilangan paremmalla puolella. Myöskään se, että vaari teki sulle pahaa pyörävajan takana ei ole mikään peruste raiskata pikkupoikia.

Komppaan voimakkasti :salut::a-smiley:
 

juhapar

Kenraali
No minusta taas tuli vähän liiottelua tuossa ylempänä...
 
Top