Suomen sisäinen turvallisuus

Nainen synnytti Helsingin rautatieasemalla – siivooja: ”En ole koskaan nähnyt vastaavaa”
3394a618397a46bb9429a19667984f7a.jpg

Tilanne oli ohi puolessa tunnissa.
Helsingin rautatieasemalla sattui tänään tiistaina noin puoli neljältä erikoislaatuinen tapahtuma, sillä nuori nainen synnytti aseman vessassa.

Tapauksesta kertoi ensimmäisenä Iltalehti.

Iltalehden tavoittama, synnytyksessä avustanut nainen kertoo olleensa poikenneensa työmatkallaan aseman vessassa ja kuulleensa viereisestä kopista huutoa.

– Nainen huusi apua. Kun juoksin viereiseen koppiin, niin siinä lattialla hän makasi ovi auki ja pyyhe jalkojen välissä. Verta oli kaikkialla. Minulla on itsellänikin lapsi ja tunnistin heti, että naisella on supistukset käynnissä, nainen kertoi Iltalehdelle.

Rautatieasemalla siivoojana työskennellyt Ene Kruus kertoo Ilta-Sanomille, että paikalle soitettiin nopeasti ambulanssi. Puolessa tunnissa koko tilanne oli ohi ja lapsi syntynyt.

Krus kertoo, ettei itse nähnyt synnytystä, mutta kuuli sen kyllä.

– Hän oli siellä sisällä vessan kopissa ja sitten kuulin lapsen äänen. Se oli ihmeellistä. En tiedä, syntyikö tyttö vai poika, Krus kertoo.

Krus myös siivosi vessan kunhan ambulanssi ja asianomaiset olivat lähteneet.

Hän kertoo pelänneensä syntyneen lapsen ja tämän äidin puolesta. Hän toivoo, että kaikki voivat nyt hyvin.

– Olen siivonnut täällä neljä vuotta, enkä ole koskaan nähnyt vastaavaa.
Olisiko kyseessä tuontiromani?
Tuo apua huuto saattoi olla help.
 
Aivan.
Minä taas puolestani olisin valmis tekemään jopa näin kamalan asian, eli joka on alkoholilla tai huumeilla itselleen aiheuttanut tehohoitoon joutumisen, niin 3 kk.n tehon jälkeen tepselit irti seinästä ja kaveri koipussiin. Ellei hänellä ole jemmassa rahaa, jolla maksaa hoidot.
Kauheaa, eikö totta, mutta ihmisellä pitäisi olla edes joku vastuu omista toimistaan?!

Kieltämättä joskus tuntuu tuolta, mutta...
Jos aletaan puhumaan itse aiheutetuista sairauksista, lista ei jää vain alkoholin ja huumeiden kanssa läträäjiin.
Merkittävä osa keuhkokroonikoista on aiheuttanut sairautensa polttamalla tupakkaa, II tyypin diabetes joka alkaa olemaan kansantaudin asemassa syy löytyy elintavoista. Toisaalta onko yhden illan ryyppy kerrasta haimatulehduksen saanut perheenisä alkoholisti joka ei ansaitse tehohoitoa. Mihin vedetään raja?

PS. olen kyllä samaa mieltä yksilön vastuusta.
 
Mihin sitten vedetään tosiaan se raja...ennenkuin aletaan harjoittamaan jotain 30-luvun eugeniikkaa....
 
Ja kun ne säästöt edes käytettäisiin siihen, että saadaan lisää käsipareja kentälle ja autoja mutta ei, ne rahat käytetään johonkin muuhun.
 
Mihin sitten vedetään tosiaan se raja...ennenkuin aletaan harjoittamaan jotain 30-luvun eugeniikkaa....

Aivan. Kovaa "politiikkaa" oli tuon ajan eugeniikka tosiaan!
Onko raja edes vedettävä? Tulemmeko jossain vaiheessa pakkotilanteeseen, jossa on pakko jättää itseaiheutetut sairaudet hoitamatta. Käsittääkseni merkittävä osa tehostetun hoidon kustannuksista aiheutuu juurikin itseaiheutetusti???? (mutu tuntumaa)
 
Aivan. Kovaa "politiikkaa" oli tuon ajan eugeniikka tosiaan!
Onko raja edes vedettävä? Tulemmeko jossain vaiheessa pakkotilanteeseen, jossa on pakko jättää itseaiheutetut sairaudet hoitamatta. Käsittääkseni merkittävä osa tehostetun hoidon kustannuksista aiheutuu juurikin itseaiheutetusti???? (mutu tuntumaa)
En usko merkittävään osaan mutta riittävän suureen osaan. Ja olen samaa mieltä jos rajaa ei vedetä nyt niin talous vetää sen jossain vaiheessa meidän kansalaisten puolesta. Se on vain sitten sellainen tasapuolinen viiva, että kukaan ei saa "hyvää" hoitoa. Välillä kun asiaa miettii niin tulee mieleen tällainen esimerkki. Miehellä on kulta kolikko ja perheessä on kymmenen henkilöä. Jokaiselle on siis antaa yksi kymmennys. Mies pystyy tarjomaan jokaiselle välttämättömän ei enempää. Perheeseen saapuu vieras. Mitä mies voi tarjota? Antaa jokaisen kymmenyksestä vai vain yhden? Onko parempi vaarantaa jokaisen elämä vai vaan yhden? Siinä mietittävää. Kun tuon asettaa isompaan mittakaavaan niin halutaanko tulevaisuudessa vaarantaa (kirjaimellisesti) jokaisen hoito? Vai niiden muutamien jotka itse aiheuttavat ongelmansa vaikka sitten huumeilla ja/tai alkoholilla? Siinä on yhteiskunnallisen keskustelun paikka. Sama tulee eteen siinä vaiheessa, että annetaanko hoitoa 20 vuotiaalle nuorelle miehelle/naiselle joka on itsensä loukannut vai sille 80-90 vuotiaalle vuodepotilas vanhukselle. Nämä valinnat tulevat vastaan siinä vaiheessa kun rahaa ei ole. Siinä vaiheessa kun menot ovat suuremmat kuin tulot. Itse asiassa ne ovat jo. 20% valtion menoista katetaan velalla. Korkoihin menee tänävuonna reilu miljardi mutta korot ovat alhaalla. Entäs kun ne nousevat 3-4%:iin? Mitä tehdään niiden satojen tuhansien ihmisten kanssa jotka elävät tukien kanssa? Kun rahaa ei ole. Miten homma hoidetaan niin, ettei ne sadat tuhannet päätä ottaa sitä rahaa?

Näitä asioita on mietittävä NYT. Niitä on mietittävä ennen kuin on pakko miettiä. ennen kuin tilanne on epätoivoinen. Tässä Suomi menee harhaan ja tässä suomalaiset ovat epäonnistuneet. Olemme reagoivassa tilassa sen sijaan että loisimme tietä jota pitkin kuljemme, kuljemme valmiiksi rakennettua tietä.
 
Aivan älytöntä puhua vanhuksien sairaanhoidosta. He ovat tämän maan rakentaneet ja veroa elämänsä maksaneet. Miettikää niin turviksia ketkä tulleet pelkästään sairauksiensa takia Suomeen hoitoon. AIDS tapauksia 30 tuhannessa varmasti sadoittain ellei tuhansia.

Omasta mielestä kaikkia jotka sitä haluavat pitää hoitaa. Pointti on, ettei ihmistä jonka kaikki tajuavat kuolevan viikon, tai kahden kuluessa kannata alkaa magneettikuvaamaan, tai tekemään toimenpiteitä jolla ei saavuteta mitään konkreettista hyvää.
Alkoholistin, tai narkomaanin hoidon rajaaminen hoidon ulkopuolelle on hiukan vaikea juttu, koska muitakin "itse aiheteutettuja" sairauksia löytyy. Samaan kategoriaan voi laskea tupakoitsian sairaudet, tai liikalihavan sokeritaudin.
Onhan heidän hoitaminensa usein turhauttavaa, mutta meidän tulee hyväksyä myös heikoimmat yhteiskunnan jäsenet ja heidän hoitonsa, vaikka se joskus ketuttaa. Eli en lähtisi tuolla perusteella ihmisiä kategorisoimaan, vaikka kieltämättä rahaa noihin palaa kiitettävästi.

Itse vanhusten parissa hoitotyötä useamman vuoden tehneenä, niin olen sillä kannalla, että olisi syytä keskustella asiallisesti juuri siitä, että mikä on yleinen hoitolinja, millaisia hoitoja on järkevää järjestää ja millaiset ovat vanhuksen (tai muun pitkäaikaispotilaan) tila huomioiden turhia. Lähestyisin juuri samasta näkökulmasta jonka @kimmo.j tuo esille.

Olen työskennellyt useammassa kaupungissa, niin kunnallisella kuin myös yksityisektorilla - useissa paikoissa ja käytännöt vaihtelevat todella paljon. Osassa tehdään pienimmistäkin asioista laajoja labratutkimuksia (ja kuormitetaan samalla labroja), asukkaita (eli "potilaita") lähetetään säännöllisesti sairaaloihin tutkittaviksi ja milloin kuvaillaan mitäkin - osassa tapauksia toiminta on perusteltua mutta usein toimitaan mielestäni liian hätiköiden. Se ambulanssi tilataan liian herkästi, ja eräänä syynä pitäisin sitä, että useimmissa laitoksissa ei ole enää lääkäriä paikalla, eikä välttämättä sairaanhoitajakaan kuin päivävuorossa, joten työntekijät (lähihoitajat & hoiva-apulaiset) oman selustansa turvatakseen soittavat sen ambulanssin paikalle silloin kun paikalla ei ole ketään osaavampaa tms.

Toisaalta kun varsinaisia laitospaikkoja on niin vähän (en laske palvelukoteja tähän kategoriaan), tästä seuraa usein se, että palvelukodeissa tai muissa asumisyksiköissä, joissa ei ole sh:ta paikalla 24h/vrk saadaan aikaan tilanne, jossa kotihoidosta tai muusta yksiköstä vierailee paikalla sh laittamassa tipan tai antamassa injektion, jos paikalla olevista kenelläkään ei ole lupia siihen. Ja kun varsinaisia laitospaikkoja (eli sairaaloiden vuodeosastoja) on vähemmän, paikkoja niissä on vähemmän, entistä useammin kotiututetaan vajaakuntoisia vanhuksia palvelukoteihin tilanteessa jossa hoidettavan kunto ei ole riittävän hyvä paikan resursseihin nähden.

Suurena ongelmana pidän itsekin sitä, että ihmisiä joiden elinajanodote on enää viikkoja hoidetaan siinä mielessä liian hyvin, että heille tehdään turhia hoitotoimenpiteitä, sikäli turhia, että ne eivät edesauta tilannetta millään muotoa, ne eivät paranna ihmistä, ne eivät pitkitä elinaikaa (toisinaan tuottavat jopa turhaa kipua, jos kivunlievitys ei ole hoidettu hyvin). Usein tällaisten ihmisten kohdalla paras vaihtoehto kaikkien kannalta on hyvä perushoito ja riittävä kivunlievitys. Ikävä kyllä ne eivät ole mitään legendoja joissa lääkärit epäävät tehokkaan kivunhoidon elämänsä viimeisiä hetkiä elävältä kuolemaa odottavalta ihmiseltä. Tuntuu hiukan koomiselta tilanne, jossa tiedetään, että henkilö tulee kuolemaan seuraavien päivien kuluessa, niin lääkäri pohtii asiaa siltä kantilta, että tuleekohan hän riippuvaiseksi opiaateista vaiko ei. ÖÖÖ...

Itse kun olen siinä jamassa, että elonpäivät alkavat olla vähissä, niin toivon, että Suomessa saa tehdä eutanasian, että siihen on jokaisella oikeus. Että tämä valinta tulee mahdolliseksi jo piakkoin. Miellyttävämpää se on kaikille tehdä rauhallisessa ja turvallisessa ympäristössä kuin joutua tekemään itse omatoimisesti, jolloin jälki voi monella tapaa olla rumempaa - josko aina edes on mahdollisuutta sen tekoon, voi joutua - tahtomattaan - kitumaan vuoteessa vuosienkin ajan.

vlad
 
Itse vanhusten parissa hoitotyötä useamman vuoden tehneenä, niin olen sillä kannalla, että olisi syytä keskustella asiallisesti juuri siitä, että mikä on yleinen hoitolinja, millaisia hoitoja on järkevää järjestää ja millaiset ovat vanhuksen (tai muun pitkäaikaispotilaan) tila huomioiden turhia. Lähestyisin juuri samasta näkökulmasta jonka @kimmo.j tuo esille.

Olen työskennellyt useammassa kaupungissa, niin kunnallisella kuin myös yksityisektorilla - useissa paikoissa ja käytännöt vaihtelevat todella paljon. Osassa tehdään pienimmistäkin asioista laajoja labratutkimuksia (ja kuormitetaan samalla labroja), asukkaita (eli "potilaita") lähetetään säännöllisesti sairaaloihin tutkittaviksi ja milloin kuvaillaan mitäkin - osassa tapauksia toiminta on perusteltua mutta usein toimitaan mielestäni liian hätiköiden. Se ambulanssi tilataan liian herkästi, ja eräänä syynä pitäisin sitä, että useimmissa laitoksissa ei ole enää lääkäriä paikalla, eikä välttämättä sairaanhoitajakaan kuin päivävuorossa, joten työntekijät (lähihoitajat & hoiva-apulaiset) oman selustansa turvatakseen soittavat sen ambulanssin paikalle silloin kun paikalla ei ole ketään osaavampaa tms.

Toisaalta kun varsinaisia laitospaikkoja on niin vähän (en laske palvelukoteja tähän kategoriaan), tästä seuraa usein se, että palvelukodeissa tai muissa asumisyksiköissä, joissa ei ole sh:ta paikalla 24h/vrk saadaan aikaan tilanne, jossa kotihoidosta tai muusta yksiköstä vierailee paikalla sh laittamassa tipan tai antamassa injektion, jos paikalla olevista kenelläkään ei ole lupia siihen. Ja kun varsinaisia laitospaikkoja (eli sairaaloiden vuodeosastoja) on vähemmän, paikkoja niissä on vähemmän, entistä useammin kotiututetaan vajaakuntoisia vanhuksia palvelukoteihin tilanteessa jossa hoidettavan kunto ei ole riittävän hyvä paikan resursseihin nähden.

Suurena ongelmana pidän itsekin sitä, että ihmisiä joiden elinajanodote on enää viikkoja hoidetaan siinä mielessä liian hyvin, että heille tehdään turhia hoitotoimenpiteitä, sikäli turhia, että ne eivät edesauta tilannetta millään muotoa, ne eivät paranna ihmistä, ne eivät pitkitä elinaikaa (toisinaan tuottavat jopa turhaa kipua, jos kivunlievitys ei ole hoidettu hyvin). Usein tällaisten ihmisten kohdalla paras vaihtoehto kaikkien kannalta on hyvä perushoito ja riittävä kivunlievitys. Ikävä kyllä ne eivät ole mitään legendoja joissa lääkärit epäävät tehokkaan kivunhoidon elämänsä viimeisiä hetkiä elävältä kuolemaa odottavalta ihmiseltä. Tuntuu hiukan koomiselta tilanne, jossa tiedetään, että henkilö tulee kuolemaan seuraavien päivien kuluessa, niin lääkäri pohtii asiaa siltä kantilta, että tuleekohan hän riippuvaiseksi opiaateista vaiko ei. ÖÖÖ...

Itse kun olen siinä jamassa, että elonpäivät alkavat olla vähissä, niin toivon, että Suomessa saa tehdä eutanasian, että siihen on jokaisella oikeus. Että tämä valinta tulee mahdolliseksi jo piakkoin. Miellyttävämpää se on kaikille tehdä rauhallisessa ja turvallisessa ympäristössä kuin joutua tekemään itse omatoimisesti, jolloin jälki voi monella tapaa olla rumempaa - josko aina edes on mahdollisuutta sen tekoon, voi joutua - tahtomattaan - kitumaan vuoteessa vuosienkin ajan.

vlad
Tuo kivunlievitys onkin sellainen juttu. Monasti kuulee, että terminaalivaiheen syöpäpotilaillekaan ei uskalleta antaa tarpeeksi voimakkaista kipulääkkeitä kun voi jäädä koukkuun. Hoito jota annetaan täytyisi aina olla eteenpäin vievää. Kun ihminen on tarpeeksi vanha tulee miettiä täytyykö esim. 80 vuotiaan elämää edes yrittää pidentää? En ajattele asiaa egeniikkana vaan ihan järjellä. Eikä kyse ole siitä ettenkö arvostaisi vanhusten elämää tai elettyä elämää. Kyse ei ole siitä vaan inhimillisyydestä. Kipua ei tule kenenkään kärsiä ja olen sitä mieltä, että lääkekannabiksenkin voisi hyvin laillistaa jos joku parantumattomasti sairas siitä apua saa. Olen sitä mieltä, että asioista on uskallettava ja pystyttävä keskustelaan. Tosin suomalainen terveydenhoito ja sen resurssit olisivat varmaan oman topikin arvoinen aihe eikä edes oikein enään liity sisäiseen turvallisuuteen muutoin kuin resurssien käyttö/jako kysymyksenä.
 
Olen ajatellut samoja juttuja ja päätynyt siihen, että ainoa, mitä voi henkilökohtaisesti tehdä millekään omalla kohdallaan on huolehtia taloudestaan, olla säästäväinen ja varautua elämään kaikissa asioissa omavoimaisesti ja kun sitä ei enää voi tehdä, toki kaapista löytyy.
 
Kieltämättä joskus tuntuu tuolta, mutta...
Jos aletaan puhumaan itse aiheutetuista sairauksista, lista ei jää vain alkoholin ja huumeiden kanssa läträäjiin.
Merkittävä osa keuhkokroonikoista on aiheuttanut sairautensa polttamalla tupakkaa, II tyypin diabetes joka alkaa olemaan kansantaudin asemassa syy löytyy elintavoista. Toisaalta onko yhden illan ryyppy kerrasta haimatulehduksen saanut perheenisä alkoholisti joka ei ansaitse tehohoitoa. Mihin vedetään raja?

PS. olen kyllä samaa mieltä yksilön vastuusta.

Sanoppa KimmoJ, avoimesti: hoidetaanko monta kertaa haimatulehdusta potenutta alkkista enää neljännellä kerralla täysillä, koko raskaalla arsenaalilla?

Pitääkö moottoripyöräilijää hoitaa, joka ajoi sataaneljääkymppiä kaiteeseen? Itseaiheutettu?

Mäkihyppääjä, joka leiskautti vatsalleen jäätikölle? Eikö ole ihan selvää, että touhu on vaarallista ja vammat "omavalintaan" perustuvia?

Esko Ahon peräpukamat, istunut ikänsä kokouksissa. Itseaiheutettu?

Maailma ja elämä on täynnä valintoja. Mihin vedetään raja, kun pohditaan miten kutakin hoidetaan?
 
Sanoppa KimmoJ, avoimesti: hoidetaanko monta kertaa haimatulehdusta potenutta alkkista enää neljännellä kerralla täysillä, koko raskaalla arsenaalilla?

Pitääkö moottoripyöräilijää hoitaa, joka ajoi sataaneljääkymppiä kaiteeseen? Itseaiheutettu?

Mäkihyppääjä, joka leiskautti vatsalleen jäätikölle? Eikö ole ihan selvää, että touhu on vaarallista ja vammat "omavalintaan" perustuvia?

Esko Ahon peräpukamat, istunut ikänsä kokouksissa. Itseaiheutettu?

Maailma ja elämä on täynnä valintoja. Mihin vedetään raja, kun pohditaan miten kutakin hoidetaan?
Mäkihyppääjällä on monasti vakuutus joka hoitaa ja samoin motoristilla. Sen sitten maksaa muut vakuutusyhtiön asiakkaat. Tuo itseaiheutettu on laaja sana. Periaatteessa kaikki voidaan katsoa itseaiheutetuksi, ainakin jos vakuutusyhtiön lääkäriltä kysytään ;)

Tokihan voitaisiin lähteä siitä, etät yksilölle voitaisiin antaa itsestään vastuuta. vedät töötit suoneen joka viikonloppu ja lanssilla teholle -> jossain vaiheessa jonkun täytyy sanoa, että nyt loppuu tai loppuu hoitokin. sama viinan ja tupakan kanssa. Jokainen tietää että kun tarpeeksi polttaa niin siitä voi tulla se keuhko syöpä. Sitä on turha parkua myöhemmin että ei tiennyt ja vielä jatkaa samaan malliin. Täytyy olla pidemmän tähtäimen suunnitelma ja seuranta jossa asetaan hoitoa vastaan tavoitteet ja jos tavoitteita ei omasta syystään tavoita niin sitten lähteä hakemaan sitä motivaatiota lopettamalla ns. täsmähoito ja ohjata henkilö ihan perusterveydenhoitoon ongelminensa.) tätä voidaan soveltaa kaikkeen muuhin paitsi ONNETTOMUUKSIIN joita tuossakin mainitset.
 
Tarkoitan, että yksilöllä täytyy olla itselläänkin vastuuta omasta itsestään varsinkin sen jälkeen kun erikoissairaanhoitoon hakeutuu. On alkkiksia jotka ovat vuosia käyneet erihoidoissa. Siinä ei ole yhteiskunnan kannalta mitään järkeä jos se ihminen ei itse halua ottaa vastuuta itsestään. Sama narkkien kanssa. Sama ylipainoisten. Jos kakkostyypin diabetes diagnosoidaan niin kyllä se on yksilön vastuulla muuttaa elintapojaan ja tällöin kun yksilö on siihen valmis niin yhteiskunnan auttaa jos se heppu jatkaa hampareilla elämistä ja olettaa että yhteiskunta kaikesta huolimatta vastaa seurauksista niin väärin menee.
 
Sanoppa KimmoJ, avoimesti: hoidetaanko monta kertaa haimatulehdusta potenutta alkkista enää neljännellä kerralla täysillä, koko raskaalla arsenaalilla?

Pitääkö moottoripyöräilijää hoitaa, joka ajoi sataaneljääkymppiä kaiteeseen? Itseaiheutettu?

Mäkihyppääjä, joka leiskautti vatsalleen jäätikölle? Eikö ole ihan selvää, että touhu on vaarallista ja vammat "omavalintaan" perustuvia?

Esko Ahon peräpukamat, istunut ikänsä kokouksissa. Itseaiheutettu?

Maailma ja elämä on täynnä valintoja. Mihin vedetään raja, kun pohditaan miten kutakin hoidetaan?


Tiedän tapauksia, joissa verisuonien ahtautta (tai JSP) poteva, ei päässyt leikkaukseen, koska ei ollut lääkärien kehoituksesta huolimatta, lopettanut tupakanpolttoa.
 
Sanoppa KimmoJ, avoimesti: hoidetaanko monta kertaa haimatulehdusta potenutta alkkista enää neljännellä kerralla täysillä, koko raskaalla arsenaalilla?

Pitääkö moottoripyöräilijää hoitaa, joka ajoi sataaneljääkymppiä kaiteeseen? Itseaiheutettu?

Mäkihyppääjä, joka leiskautti vatsalleen jäätikölle? Eikö ole ihan selvää, että touhu on vaarallista ja vammat "omavalintaan" perustuvia?

Esko Ahon peräpukamat, istunut ikänsä kokouksissa. Itseaiheutettu?

Maailma ja elämä on täynnä valintoja. Mihin vedetään raja, kun pohditaan miten kutakin hoidetaan?

Yhden ihmisen näkemys on vain yhden ihmisen näkemys, mutta väittäisin, että hoidetaan. Se missä sitten taso laskee, on kohtelu. Se on alkoholistin ja narkomaamin kohdalla huonompaa. Joskus se johtuu henkilöstön turhautumisesta, joskus potilaan käytöksestä.

Olet aivan oikeassa, kuka meistä on arvollinen sitten vetämään sen rajan. Ajatus alkoholistin jättämisestä ilman hoitoa on joskus houkutteleva ajatus, mutta kun pahin turhautuminen menee ohi, muistaa ajatella asiaa laajemmin. Yksilön vastuun vetäisin siihen, että jos potilas ei halua hoitoa, ei sitä väkisin tyrkytetä, tai hoideta väkisin.

Edit: Pakko lisätä vielä sellainen toteamus, mehän emme tiedä miten ihminen on päätynyt "aiheuttamaan" itselleen näitä sairauksia. Eli tuomitseminen on hankalaa puuhaa.
 
Viimeksi muokattu:
Yhden ihmisen näkemys on vain yhden ihmisen näkemys, mutta väittäisin, että hoidetaan. Se missä sitten taso laskee, on kohtelu. Se on alkoholistin ja narkomaamin kohdalla huonompaa. Joskus se johtuu henkilöstön turhautumisesta, joskus potilaan käytöksestä.

Olet aivan oikeassa, kuka meistä on arvollinen sitten vetämään sen rajan. Ajatus alkoholistin jättämisestä ilman hoitoa on joskus houkutteleva ajatus, mutta kun pahin turhautuminen menee ohi, muistaa ajatella asiaa laajemmin. Yksilön vastuun vetäisin siihen, että jos potilas ei halua hoitoa, ei sitä väkisin tyrkytetä, tai hoideta väkisin.
kyse ei ole niinkään hoidottajättämisestä vaan erikoissairaanhoidotta jättämisettä. perussairaanhoidossa olisi tehtävä se päätös hyötyykö se potilas siitä vai ei, kannattaako resurreja käyttää tähän narkkariin enempää. Perussairaanhoidollinen hoito kuuluu kaikille.
 
kyse ei ole niinkään hoidottajättämisestä vaan erikoissairaanhoidotta jättämisettä. perussairaanhoidossa olisi tehtävä se päätös hyötyykö se potilas siitä vai ei, kannattaako resurreja käyttää tähän narkkariin enempää. Perussairaanhoidollinen hoito kuuluu kaikille.

Kyllä ymmärrän pointtisi, mutta rajanveto itseaiheutetun osalta on vaikeaa.
 
Kyllä ymmärrän pointtisi, mutta rajanveto itseaiheutetun osalta on vaikeaa.

Valintoja tehdään joka tapauksessa sekä lääketieteellisin että taloudellisin perustein. Jos kerran tiedemiehet riitelevät siitä, mikä altistus mihinkin johtaa ja onko se syy, miten lääkäri pikaisesti voi asettua tuomariksi? Todistettavasti kroonisen juopon maksakirroosi on sellainen selkeä: ei kannata antaa uutta maksaa.

Mutta sydänkohtaus, aivoverenvuoto, tapaturma - useissa viina on se vaikuttaja. Alkoholin todellisesti tappamia on noin 8000 vuodessa, välittömänä kuolinsyynä tuhansia vähemmän. Mikähän mahtaa olla WIA kun KIA-luku on noin järkyttävä.

Jos liikenteessä kuolisi 8000, motarilla saisi ajaa kahtakymppiä kypärä päässä. Mutta lehdissä on vain juttuja, miten punaviinissä on terveellisiä flavonoideja ja että uudet erikoisoluet tulivat juuri kauppoihin... Tämä on niin törkeää moraalia kuin olla ja voi etenkin tupakkajahdin rinnalla. Viina on Suomen suurin kansanterveydellinen ongelma ja ykköstappaja.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top