Sen verran vielä lisään viime yönä (kiitos, sairaus ja unettomuus) seuraamistani keskusteluista että kontrolliammattilaisten ymmärtäjät pääsääntöisesti ajattelevat juuri kuvaamallani tavalla konemaisesti: näin saa tehdä, tähän on oikeus, näin on pakko tehdä, ja kaikkia palvellaan samoilla säännöillä joten näin se etenee: puhutus, kehotus, kiinni, maahan, rautoihin. Nämä oikeutukset kannattaa jättää oikeuden istuntoon selitettäviksi. Mikään tilanteessa ei pakota etenemään seuraavaan toimenpiteeseen. Miksi poliisi jaksaa puhuttaa näköjään loputtomiin ennen kuin toimii, mutta ostarin vartijan on ihan pakko tehdä nopeat muuvit kiinni, alas ja rautoihin. Miksi hänen (matalasti palkattu) aikansa ja vaateliikkeen loukkaamattomuuden pyhyys ovat niin kalliita että mennään fyysiseen toimintaan ja viedään se loppuun asti? Missä kohtaa tahansa voidaan luopua eskaloinnista ja voimatoimista kun kohde ei (ilmeisesti) ole vaarallinen tai tehnyt esim omaisuusrikosta. Emme tiedä vielä mitä puhuttaessa on sanottu, onko tehty kiinniotto vai onko tehtävä pelkkä poistaminen. Jos ei ole kiinniotettu, ämmän voi antaa istua lattialla maailman tappiin tai liikkeiden sulkemiseen asti, kunhan ei ole vaaraksi (siis vaaraksi, ei riesaksi) kenellekään.