Antti Korhosen tapaus vuonna 2013 sai paljon julkisuutta. Monelta jäi sitten huomaamatta, että Korhosen potkut peruttiiin.
Muistan tämän hyvin. Erityisopettajana ollut Korhonen työnsi Alppilassa oppilaan pois ruokalasta reippain ottein. Opetusvirasto irtisanoi hänet (rehtori Aarniokoski tietenkin päätti siitä ensin).
OAJ piti erottamispäätöstä tuoreeltaan ylireagointina. Opetuslautakunta perui potkut, mutta katsoi, että Korhonen ansaitsi varoituksen. Alppilaan Korhonen ei kuitenkaan palannut. Muistelen, että joku espoolainen koulu rekrytoi hänet pian tapahtumien jälkeen. Muutama vuosi sitten hän oli Vantaalla hommissa.
OAJ:n mukaan varoitus oli erikoinen ratkaisu, ehkä poliittinen sellainen. Asiahan olisi pitänyt palauttaa työpaikalle ja perua aivan kokonaan. OAJ kiinnitti huomiota silloisen opetusviraston opetuspäällikön Rauno Jarnilan touhuun. Jarnila yritti olla välittämättä lautakunnan päätöksestä ja yllytti avoimesti helsinkiläisiä valittamaan opetuslautakunnan päätöksestä. Myös apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen oli mukana tiedotustilaisuudessa, jossa hän puolusti opetusvirastoa Korhosta ja oikeastaan myös opetuslautakuntaa vastaan. Opetusviraston selvitys, johon Viljanen viittasi, oli surkea. Tämän totesivat tavallaan sekä opetuslautakunta, rehtorin tekemän tutkintapyynnön kammannut poliisi ja myöhemmin sitten myös apulaisvaltakunnansyyttäjä.
Kysymys kuuluu, miksi rehtori, opetusvirasto, Jarnila ja Viljanen lähtivät tällaiseen isoon rumbaan moisesta asiasta.
Yksi spekulaatio oli, että rehtorilla ja Korhosella oli ollut aiemmin pieni epäselvyys. Korhonen oli valittanut pääluottamusmiehelle eräästä hallintoasiasta. Toinen on sitten vähän isompi juttu, joka liittyy rehtoriin, siihen ruokalasta tönäistyyn poikaan ja pojan äitiin.
Pojan äiti oli ollut mukana maahanmuuttajiin liittyvässä hankkeessa, joissa oli tämä rehtori Aarniokoski ja jonka suojelijana oli opetusviraston koneisto aina Viljaseen asti. Pojan äiti oli hyvin verkostoitunut kokoomuslainen ihmisoikeusaktivisti ja rehtorin tuttu.