Suomalaisten ruotsin siirtolaisuuden kulta-aikoina 60- ja 70-luvuilla ruotsissa oli käytössä jo vastikkeeton sosiaaliturva. Reilusti yli 90% suomalaisista meni sinne kuitenkin töihin, eikä loisimaan sosiaaliturvan kustannuksella. Suomessa ehdoton enemmistö ihmisistä ajattelee, että aikuisen terveen ihmisen tulee elättää itsensä ja oma perheensä omalla työllään. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi lapsien lukumäärää säädellään, niin ettei jouduta riippuvaiseksi sosiaaliturvasta. Esimerkiksi somaliassa pidetään arvostettavana sitä, että henkilöä ja perhettä elättävät toiset ihmiset. Somaliassa tuollaiseen asemaan pääseminen kuitenkin vaatiii arvostettua asemaa esimerkiksi klaanissa. Ikävä kyllä huomattava osa somaleista ei ole luopunut tästä ajattelutavasta, vaikka he ovat muuttaneet vastikkeettoman sosiaaliturvan piirin Suomeen.
Lait ovat loppujen lopuksi vain kodifioituja tapoja. Kuinka paljon yhteiskunta sitten kestää, että meille tulee ihmisiä, jotka kuvittelevat sosiaaliturvan olevan verkkomatto, vaikka se on tarkoitettu turvaverkoksi? On aika selvää, että jos yhteiskuntaa tulee ihmisiä, jotka eivät noudata lakeja ja tapoja niin ennen pitkää yhden ihmisryhmän vastuuton käytös johtaa siihen, että lakeja muutetaan. Pidän ehdottomasti parempana sitä, että sopeutumattomien maahanmuutajien määrää rajoitetaan, että voimme säilyttää hyvinvointivaltion ja humaanin rikosoikeuden.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa kokeiltiin hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa oli vastikkeetonta sosiaaliturvaa ja myös kuolemantuomio poistettiin ja vankeusrangaistuksia lyhennettiin huomattavasti. 1970-luvun lopussa tuli sitten raju korjausliike, kun huomattiin, että monikulttuurisessa yhteiskunnassa oli ihmisryhmiä, joilla ei ollut mitään pidäkkeitä elää sossun rahoilla ja suorittaa mitä törkeimpiä rikoksia. Monikulttuurinen yhteiskunta vaatii kovaa kuria ja alhaista sosiaaliturvaa.
Yhtenäiskulttuurin omaavissa yhteiskunnissa luottamus on suurempaa kuin monikulttuurisissa yhteiskunnissa. Suurempi luottamus mahdollistaa myös sosiaaliturvan, eläkejärjestelmän ja alhaiset investoinnit yleiseen turvallisuuteen. Hyvä ja oikeudenmukainen yhteiskunta lisää myös maanpuolustus haluja ja mahdollistaa tehokkaan asevelvollisuuden. Sen sijaan pirstoutunut monikulttuurinen yhteiskunta ei mahdollista mitään noista.
