Marko Hamilo
13 mins ·
Suomalaisessa keskustelussa on toistunut ainakin viiden vuoden ajan se, että aivan marginaalisen pieni sekopääporukka, Suomen vastarintaliike, jota kukaan sen ulkopuolinen ei sympatisoi, tekee lähes kaikki äärioikeistolaisiksi luokitellut väkivalta- ja muut rikokset, mutta tämän porukan rikoksia keppihevosena käyttämällä vaaditaan poliittisten oikeuksien rajoittamista isommalta joukolta täysin maltillisia ihmsiä.
Liike ei ole minkäänlaisessa kasvussa vaan se näyttää kaikin tavoin pysyvän marginaalissa ilman yritystäkään saada laajempaa kannatusta. Sen lisäksi että se kannattaa väkivaltaa tavoitteeseen pääsemiseksi, on sen tavoittelema yhteiskuntajärjestelmä jonkinlainen kansallissosialismin versio. On selvää, että suomalaisessa kulttuurissa tällainen porukka ei voi menestyä.
Hyvä esimerkki on Li Anderssonin ja kumppaneiden kirja Äärioikeisto Suomessa. Kirjassa oli kaksi tai kolme sivua vastarintaliikkeestä ja loput laajasta kirjosta liikkeitä, joita yhdistää lähinnä kriittisyys äärivasemmistolaisia ideologioita kohtaan.
Vasemmiston strategiana näyttää olevan kaikkien vasemmiston utopioiden kriitikkojen leimaaminen "äärioikeistoksi", ja joka kerta kun vastarintaliike syyllistyy johonkin, ja aina välillähän se syyllistyy, saa vasemmisto lietsottua keskustaa ja kokoomusta myöden moraalisen paniikin, jossa koko tämä "äärioikeisto" eli klassiset liberaalit, konservatiivit ja muut demokratiaa ja väkivallattomuutta kannattavat ei-sosialistit syyllistetään. Nouseva maahanmuuttokriittisyys nähdään päätään nostavana fasismina, jonka väkivaltaisuuden todisaa vastarintaliikeen väkivalta.
Se, että punavihreässä kuplassa on synnytetty näin tehokas omia tavoitteita edistävä narratiivi on viestinnällisesti hieno saavutus. Ei voi kuin ihailla. Mutta miksi monet kokoomuslaiset ja keskustalaiset menevät punavihreään juoneen mukaan?
Ei meillä ole mitään päätään nostavaa fasismia. Meillä on muutaman kymmenen väkivaltaisen, itseään kansallissosialisteiksi kutsuvan hylkiön porukka, joka vihaa kaikkia eduskuntapuolueita, perussuomalaisia myöten, ja jota kukaan ei kannata. Parasta olisi, jos pikkurikokset veisivät koko konkkaronkan vankilaan. Pahin uhkakuva on, että tuon porukan varjolla kuristetaan kansalaisvapauksia väkivallattomilta, demokratiaa kannattavilta toimijoilta. Jos halutaan kieltää tiettyjä järjestöjä, vastarintaliike on sille täysin immuuni, koska se ei ole ry. Sen sijaan sillä voi hyvinkin yrittää kieltää laillisia toimijoita, joilla on yhdistysmuoto esimerkiksi varainhankintaa varten.
Jokainen, joka kannattaa nyt paniikissa jotain kieltolakeja, on siis itse osa päätään nostavaa (vasemmisto)fasismia.
