Pääkirjoitus
Populistista ja riskipitoista vaalitaktikointia
Kun britit juhannuksen edellä äänestivät maansa ulos Euroopan unionista, monet EU-kriittiset perussuomalaiset poliitikot ryhtyivät puhumaan tarpeesta järjestää vastaavanlainen äänestys myös meillä. Samalla heräsivät epäilyt sen puolesta, että kannatustaan rajusti menettänyt puolue suunnittelisi ottavansa tämän vaatimuksen niin sanotusta Fixitistä valtikseen seuraavissa eduskuntavaaleissa Britannian nyt jo entisen pääministerin David Cameronin tavoin.
Tällä viikolla tämä epäilys sai vahvistusta, kun peräti kolme neljäsosaa Lännen Median kyselyn tavoittamista runsaasta 200:sta perussuomalaisten vaikuttajista sanoi haluavansa asettaa kevään 2019 vaaleissa puolueensa tavoitteeksi kansanäänestyksen järjestämisen Suomen EU-jäsenyydestä..
Fixit-äänestyksestä kansalaisaloitteen tehneen perussuomalaisnuorten puheenjohtajan Sebastian Tynkkysen oli mahdotonta peitellä innostustaan tuloksen johdosta. Hän korosti sen puhuneen selvää kieltään ja korosti aikovansa tehdä kaikkensa, että äänestyksestä saadaan puolueen kärkiteema eduskuntavaaleihin.
Tynkkynen järkeili tämän tarjoavan perussuomalaisille mahdollisuuden nousta jopa suurimmaksi puolueeksi, sillä mikään muu eduskuntapuolue ei ole vaatimassa euroa EU:sta, vaikka unioni on hänen mielestään heikoimmassa hapessa aikoihin.
Ei tietenkään ole yllättävää, että eduskunnan selvästi EU-vastaisimpana puolueena aina tunnetut perussuomalaiset haluaisivat heti ensi tilaisuuden tulleen mittauttaa uudelleen unionin jäsenyyden kannatuksen kansan syvien rivien keskuudessa. Tynkkysen lausumat paljastavat kuitenkin, että kyse ei ole pelkästään eikä ehkä lainkaan siitä, haluavatko perussuomalaiset todella kyseenalaistaa Suomen EU-jäsenyyden.
Fixit-äänestyspuheet näyttävät kumpuavan puhtaasti taktisista syistä. Hallitusvastuuta sinänsä ansiokkaasti kantaessaan perussuomalaiset ovat joutuneet lipeämään suurimmasta osastaan oppositiossa antamistaan lupauksista, mikä on romahduttanut puolueen kannatuksen ja saanut monet pettyneet kannattajat vilkuilemaan muiden suuntaan.
Lupaus Fixit-äänestyksestä olisi perussuomalaisten viimeinen oljenkorsi pyrkimyksessä pysyä suurena puolueena. Sillä he pääsisivät paitsi erottautumaan muista eduskuntapuolueista, myös haastamaan niiden omalla mukavuusalueella eduskunnan ulkopuoliset EU-vastaiset ääripuolueet, joihin yhä useampi perussuomalaisten aiemmista äänestäjistä on alkanut tuntea vetoa.
EU-kansanäänestyslupauksen riskit olisivat kuitenkin isot, kuten Cameronin kohtalo osoitti. Ovatko perussuomalaiset oikeasti valmiita siihen, että heiltä vaadittaisiin lupauksen lunastamista mahdollisen vaalivoiton jälkeen? Pääsisikö puolue silloin edes vaalivoittajana hallitukseen, koska kaikki muut puolueet ovat EU-myönteisiä?
Ja mitä tapahtuisi, jos äänestys järjestetään ja kansa kääntäisikin EU:lle selkänsä? Haluavatko perussuomalaisetkaan todella erota unionista, jonka turvallisuuspoliittista arvoa myös puolueen omat nokkamiehet, ulkoministeri Timo Soini ja puolustusministeri Jussi Niinistö ovat alkaneet korostaa sitä ahkerammin, mitä nopeammin sotilaalliset jännitteet ovat lähialueillamme kasvaneet?
)
