Kanaalin lauttaliikenne eroaa perustavalla tavalla Suomesta Ruotsiin ja Viroon liikennöivistä matkustajalautoista, johtuen siitä että mikään lähialueiden pääkaupungeista ei sijaitse välittömästi merenrannalla ja satamakaupungit ovat merkittäviä lähinnä sen satamansa takia, eikä näihin satamakaupunkeihin itseensä suuntaudu massiivista turismiliikennettä. Valtaosa liikenteestä on lähes puhdasta autolauttaa ja jalkamatkustajien osuus on huomattavasti pienempi. Jalkamatkustajat kulkevat Manner-Euroopan ja Brittein Saarten välillä pääasiassa Eurotunnelin kautta junalla, tai lentokoneella kenttien kautta.
Toinen merkittävä (merkittävin?) ero Suomeen, Viroon ja Ruotsiin on se, että Iso-Britannian ja Manner-Euroopan väli on SCHENGEN-ALUEEN raja, eli rajatarkastukset ovat käytössä, koska ei liikuta Schengenin sisällä, vaan sen ulkorajan yli. Tämä tarkoittaa passintarkastuksia, sekä turvallisuushenkilökunnan ja tulliviranomaisten satunnaistarkastuksia ajoneuvoihin. Ajoneuvojen turvallisuustarkastukset keskittyvät ensisijaisesti salamatkustajiin, koska Ranskan ja Iso-Britannian rajalla on ollut laittomien siirtolaisten ongelma jo vuosikymmenen/kymmeniä, eikä suinkaan vain viimeisen parin vuoden ajan.
