Halla-ahon ja Terhon ajatukset uhkaavat kansallista turvallisuutta
Kuulin taannoin, että jotkut Sivupolun asukkaista vihaavat ihan kaikkia Sivupolun työntekijöitä.
Ensimmäinen reaktioni oli hämmästys: Miksi ihmeessä he vihaavat meitä? Mehän ihan oikeasti teemme koko päivän töitä auttaaksemme näitä ihmisiä. Hankimme heille vaatteita, järjestämme heille ruoan, kuljetamme heitä lääkäriin, järjestämme opetusta ja juhlia ja kuuntelemme heidän murheitaan.
Kun asiaa tarkemmin ajattelee, me olemme myös ne, jotka käskevät heitä noudattamaan laitoksen hiljaisuutta, kiellämme heitä nauttimasta alkoholia, kieltäydymme viemästä heitä kauppoihin, kun bussit eivät kulje, emme anna heille lisää vaatteita, koska säästämme niitä tulevia asukkaita varten, kerromme, että ihmisten on tyydyttävä siihen ruokaan, jota he meiltä saavat ja toteamme, että ambulanssia ei kannata tilata perjantai-iltana, vaikka pääkipu onkin kova.
Vaikka yritämme kieltää ja käskeä ystävällisesti, kiellämme ja käskemme siitä huolimatta.
Mitä pidemmälle aika kuluu ja mitä enemmän Sivupolulla on toivonsa menettäneitä ihmisiä, sitä tuskaisemmiksi asukkaamme muuttuvat. Omaa tuskaa on helpompi käsitellä, jos sen voi ulkoistaa syyttämällä siitä muita. Ja me Sivupolun työntekijät ovat ihan muita.
Olemme käteviä syntipukkeja myös siksi, ettemme ymmärrä, mitä kaikkea pahaa asukkaamme meistä puhuvat: emme pääse selvittämään väärinkäsityksiä emmekä puolustamaan itseämme.
Kaikista Sivupolun ongelmista huolimatta asukkaistamme pidetään kuitenkin hyvää huolta. He asuvat paikassa, jossa halutaan heille hyvää aivan vilpittömästi. Millaiset välimme olisivat, jos herrojen Halla-aho ja Terho ajatukset tiukemmasta säilöönotosta toteutettaisiin?
Puheenjohtajaehdokkaiden mielestä Unkarin malli on mainio, ja se pitäisi ottaa käyttöön myös Suomessa. He haluaisivat perustaa Suomeenkin säilöönottokeskuksia, joissa valvonta on tiukkaa ja elämä hyvin rajoitettua.
Terho ja Halla-aho puhuvat jatkuvasti turvapaikanhakijoista joukkona. Jos he perehtyisivät tärkeänä pitämäänsä asiaan vähän paremmin, he saattaisivat havaita, että turvapaikanhakijat eivät ole joukko vaan ryhmä ihmisiä. Ja ihmiset käyttäytyvät inhimillisesti.
Irakiin ja Afganistaniin palautetaan ihmisiä, jotka vievät mukanaan tarina kovasta, epärehellisestä ja sydämettömästä Euroopasta. Millaisen tarinan vievät mennessään ne, jotka viruvat unkarilaisissa vankiloissa tai kreikkalaisissa palautuskeskuksissa?
Miten mahtaa kasvattaa lastaan äiti, jonka vauvalle ei vankilassa ole annettu maitoa? Mitä ajattelee Euroopasta poika, joka näkee, kuinka hänen isäänsä lyödään? Kun lapset kasvavat aikuisiksi, kuinka moni heistä kohdistaa vihansa mieluummin Eurooppaan kuin omaan yhteiskuntaansa?
Pelkään, että pakolaiskriisin ratkaisumallit kostautuvat myöhemmin. Pelkään, että olemme kylvämässä kiihkeään, terrorismiin taipuvaiseen, sekasortoiseen ja arvaamattomaan maailmankolkkaan syvää kaunaa Eurooppaa ja eurooppalaisia kohtaan.
Säilöönottokeskuksissa piilee niiden epäinhimillisyyden lisäksi toinenkin vaara.
Kun ihmisen elämä kutistetaan ja toimintaa rajoitetaan, aivot etsivät jotakin muuta tekemistä. Kun ei ole mitään muuta tekemistä, ajatukset kääntyvät uskontoon. Kun yhteiskunnallisiin rakenteisiin voi luottaa, ainoa, johon voi turvata, on Allah.
Olen katsellut, kuinka Sivupolulla tylsyyttä ja turvattomuutta torjutaan uskonnolla. Uskonnollisuus on sekä lisääntynyt että muuttunut. Aiemmin hyvin maallistuneet ihmiset ovat ryhtyneet rukoilemaan ja aiemmin uskonnolliset ihmiset ovat ryhtyneet tuomitsemaan.
Yritämme aktivoida, integroida, kotouttaa, työllistää ja lohduttaa. Nyt Halla-aho ja Terho toivovat, että ryhtyisimme vain valvomaan ja pitämään säilössä. He haluaisivat, että ihmisillä olisi niin ikävä, etteivät he voisi tehdä mitään muuta kuin lukea Koraania ja olla katkeria.
Väitän, että Halla-ahon ja Terhon ajatukset ovat uhka kansalliselle turvallisuudelle. Ympäri Eurooppaa pyöritetään jo nyt radikalisoitumistehtaita, joiden tuotteet lähetään paluupostissa takaisin romahtaneisiin yhteiskuntiin. Vastuuttomat populistipoliitikot haluavat nyt näitä tehtaita myös Suomeen.
Huolestuttavaa on, että perussuomalaisten pelkoihin perustuvat ajatukset ovat tarttuneet muihinkin poliitikkoihin. Idea siitä, että olot täällä olisivat niin huonot, ettei kukaan halua tänne, tuntuu houkuttelevan sekä kokoomuksen että keskustan ministereitä.
En protestoi sitä ajatusta vastaan, että meidän on mahdotonta päästää tänne kaikkia potentiaalisia tulijoita. Emme voi kuitenkaan kohdella yhtä ihmistä huonosti pelotellaksemme tuhatta. Se ei kuulu demokraattiseen järjestelmäämme eikä länsimaisiin arvoihimme.
Moraali ja ihmisarvot ovat kuitenkin vain yksi syy toimia humaanisti. Oma turvallisuutemme on toinen.
Voimme sulkea kyllä rajojamme, mutta suojellaksemme Eurooppaa tulevien terroristien sukupolvilta, meidän on kohdeltava jo täällä olevia turvapaikanhakijoita kunnioittavasti ja inhimillisesti. Meidän on tehtävä kaikkemme, jotta täällä turhaan vietetty aika olisi mahdollisimman lyhyt.
Ja ennen kaikkea meidän on pidettävä huolta siitä, että tehdyt päätökset ovat oikeudenmukaisia ja perustelut rehellisiä.