Kuin omasta näppiksestäni. Onko käytössä orwellilainen kaukovarjostin, vai voiko hektisessä someavaruudessa kaksi ihmistä sattumalta päätyä samoihin johtopäätöksiin?
Suomessa tuo itsenäisen ja suvereenin valtion tila on ollut historian saatossa poikkeus.
Käytännössä Suomeen syntyi yhdennellätoista hetkellä suomen kielinen eliitti. Keisarillisen yliopiston kasvatit olivat sitä mieltä, että meillä voisi olla maailman mahtavin kansanrunous ja siitä syntyvä kulttuuri. Tuo eliitti oli homeroksensa lukenut ja niin tärkeää kuin oma kulttuuri onkin kansalle, jäi kansakunnan luominen pahasti vaiheeseen. Itsenäisyyden ajaminen aseellisesti oli pienen marginaaliporukan puhastelua sortovuosien alettuakin. Toimintaa voisi uskottavuudessaan ja tavoitteiden realistisuudessa verrata tämän päivän Pohjoismaiseen vastarintaliikkeeseen. Jääkäriliikkeen historia kuten me sen tunnemme on paljolti jälkiviisauden näkökulmasta kirjoitettua kansalliseen tarinaan sovitettua fiktiota. Jääkäreitä oli kaikenlaisia oli rantaruotsalaisia jotka havittelivat Suomen palauttamista Ruotsin kuningaskuntaan, oli linnakundeja, oli demareita ja sokerina pohjalla oli internoituja suomalaisia merimiehiä. Ja sitten oli niitä jääkäreitä joista me kaikki olemme lukeneet.
Itsenäistyminen oli lopultakin vain järkevää käytännön politiikkaa, jossa hypättiin romahtavasta imperiumista itsenäiseksi valtioksi puoli vahingossa. Lähes välittömästi siirryttiin vajaaksi vuodeksi toisen eurooppalaisen mahtivaltion liittolaiseksi. Käytännössä Suomi joutui vasallin asemaan ja esimerkiksi Mannerheim erosi virastaan vastalauseena kehitykselle. Vain Saksan romahdus pelasti meidät vasallin asemasta.
Saksan laivan uppoamista seurasi lyhyt kuhertelukuukausi antikommunististen brittien kanssa ja hydridisota Neuvostoliiton kanssa kesti vuoteen 1922 asti.
1922-1939 sitten elettiin sitä suurta suomalaista kautta. Luotiin omaa kulttuuria ja taloutta kehitettiin omilla ehdoilla. Loppujen lopuksi tuo kausi oli yllättävän lyhyt. Tuossa aikakaudessa ehdittiin luoda kuitenkin se omintakeinen suomalainen kulttuuri josta on vielä paljon jäljellä. Tuon itsenäisyyskauden tuotteita ovat mm. puolustusvoimat, hiihtotaito, itsenäiset omaa maaplänttiä viljelevät talonpojat, miesten asevelvollisuus ja vaikkapa suomalainen alkoholikulttuuri.
1940 lyötiin kortit Saksan voiton varaan ja neljä vuotta myöhemmin oli ne kortit katsottu.
1944-1992 oli Neuvostoliiton mahtikausi Suomen politiikassa.
Riippumaton välikausi jäi vain kolmen vuoden mittaiseksi kun EY:stä haettiin suurta pelastajaa 90-luvun lamaan.
Vuodesta 1995 on sitten vedetty EU:n völjyssä ja suomalaisille poliitikoille tämä sopii vallan hyvin. Oikeastaan tilanne oli paras mahdollinen, koska nyt valtiosuveriniteetin lähde vain vaihtui. Jos foorumin nuoret tosiaan kuvittelee, että neuvostoliiton romahdus oli Suomessa jotain yleistä juhlaa, jossa Suomi liittyi entisen itäblokin ja neuvostotasavaltojen kanssa yleiseen riemuun vapaudesta, niin tuskin voi olla enemmän väärässä. Neuvostoliiton romahtaessa romahti myös Suomen poliittisen järjestelmän yksi tukijalka ja Suomikin ajautui taloudelliseen ja poliittiseen kriisiin.
Lama Suomi räpiköi sellaisessa suossa, että staattiseen kylmän sodan maailman tottuneilla poliitikoilla keinot alkoivat loppua. Syvät rivit alkoivat mölistä sen suuntaista, että heille on aivan kuka päättää, kunhan vain päästään tästä ahdingosta pois!
Suomalaisille YYA-kauden perintökaluille mallioppilaan rooli uudesssa tuhavuotisessa valtakunnassa oli enemmän kuin sopiva. Lapamato tarvitsee sen suolen.
Viimeksi muokattu:
