Tutkija: Äärioikeisto-käsitettä käytetään lepsusti – Saksan AfD ja Suomen perussuomalaiset ovat jotakin muuta
Tutkijan mukaan malliesimerkki äärioikeistolaisesta järjestöstä on Pohjoismainen Vastarintaliike.
Ranskan vallankumouksesta se alkoi – äärioikeiston nousu. Tosin sanalla tarkoitettiin jotain aivan muuta kuin nyt, eikä äärioikeistoa pelätty.
1800-luvun Ranskassa käsitteellä äärioikeisto viitattiin kansalliskokouksiin, joissa oikeisto istui oikealla ja vasemmisto vasemmalla. Äärioikeistolaisten paikka oli äärimmäisenä oikealla. Sittemmin käsitteen sisältö on vaihdellut eri aikoina.
Nykyään käsitteellä viitataan liikkeisiin tai puolueisiin, jotka pitävät tiukasti kiinni nationalismista, muukalaisvastaisuudesta, rasismista ja vastustavat liberaaliin demokratiaan liittyviä ajatuksia ihmisten tasa-arvosta ja suvaitsevaisuudesta.
– Äärioikeistolaiset ovat aina vastustaneet enemmän tai vähemmän kansainvälistä vasemmistoa tai bolševismia, sanoo äärioikeistoa tutkinut tutkijatohtori Tommi Kotonen Jyväskylän yliopistosta.
Kotosen mukaan äärioikeistolaisissa liikkeissä ajatellaan, että kansainväliset aatteet ja globalisaatio syövät kansallista yhtenäisyyttä.
Rakkaalla lapsella monta nimeä
Keskustelu äärioikeistosta nousi esiin Saksan vaalien yhteydessä sosiaalisessa mediassa. Useissa jutuissa kolmanneksi tullutta AfD-puoluetta kuvattiin äärioikeisto-termillä.
Populismia ja äärioikeistoa tutkineen Eduskuntatutkimuksen tutkijakoulutettava Niko Hatakan ja Jyväskylän yliopiston Kotosen mukaan termi ei anna oikeaa kuvaa AfD:stä puolueena.
– On ollut hämmentävää seurata, miten mediassa on käsitelty AfD:tä. Samassa jutussa on saatettu viitata puolueeseen niin oikeistopopulistisena, laitaoikeistoon kuuluvana kuin äärioikeistolaisena puolueena, Kotonen sanoo.
– Puhuisin heistä oikeistopopulistisena puolueena. Saksassa on olemassa vielä erikseen liikkeitä, jotka ovat äärioikeistolaisia, Hatakka toteaa.
Näkemystään tutkijat perustelevat sillä, että AfD pyrkii puolueena toimimaan demokraattisen järjestelmän kautta. Toisin sanoen se ei pyri kaatamaan liberaalidemokraattista järjestelmää, jossa äänestäjät valitsevat edustajansa parlamenttiin.
Kovat puheet
Puolueen väistynyt toinen puheenjohtaja Frauke Petry on kuitenkin verrannut
maahanmuuttajia komposti(siirryt toiseen palveluun)jätteeseen ja sanonut haastattelussa, että poliisien pitää
käyttää aseitaan(siirryt toiseen palveluun), jos pakolaiset eivät muuten pysähdy maan rajalla.
Samalla puolueen ympärillä on kohistu
vuodetusta vaaliohjelmaluonnoksesta(siirryt toiseen palveluun), jonka mukaan koulujen historian opetuksessa ei pitäisi jatkossa painottaa maan natsimenneisyyttä ja psykiatrisen hoidon sijaan alkoholistit ja huumeiden käyttäjät pitäisi lukita vankilaan.
Vaatimukset kuulostavat radikaaleilta perinteisiin puolueisiin verrattuna. Kotonen ei siitä huolimatta käyttäisi puolueesta termiä äärioikeisto.
– AfD pyrkii puolueena toimimaan parlamentin kautta. Eri asia on, onko puolueessa toimijoita, joilla on vallankumouksellisia tavoitteita.
Kotonen viittaa vastauksessaan Saksan perustuslakia suojaavan viraston linjaukseen, jonka mukaan äärioikeistolla ja oikeistoradikalismilla on selkeä ero.
Radikaaliudella tarkoitetaan näkemysten radikaaliutta perustuslain puitteissa. Ääriajattelu puolestaan haastaa koko valtiojärjestyksen.
Valtiolla ja osavaltioilla on Saksassa hyvin tiukka ote äärijärjestöihin maan natsihistorian takia ja maa on kieltänyt vuoden 1990 jälkeen yli 40 järjestöä. Järjestö voidaan kieltää, jos sen päämäärä tai toiminta rikkoo lakia.
Samoin voidaan kieltää järjestö, joka toimii perustuslain järjestyksen vastaan.
Leimakirves heiluu
Puolueista ja liikkeistä on vaikeaa käyttää tarkasti äärioikeistolaisuuden ja -vasemmistolaisuuden käsitteitä. Syitä on ainakin kaksi.
Toisaalta poliitikot käyttävät käsitteitä leimaamistarkoituksessa vastustajistaan, ja harvoin puolueet haluavat niitä käytettävän itsestään. Kotosen mukaan ääri-etuliite suhteutuukin aina valtavirtaan.
– Valtaan pyrkivät puolueet haluavat olla valtavirtaa eivätkä marginaalia.
Suomessa äärioikeisto alkoi saada leimaavan termin piirteitä vasta 1960-luvulla. Tähän tarkoitukseen käsitettä eivät kuitenkaan käyttäneet
laitavasemmiston taistolaiset.
– Siihen aikaan
äärimmäinen vasemmisto puhui mieluummin fasismista tai uusfasismista ja sen noususta. Äärioikeisto ei ollut riittävän voimakas termi heille, Kotonen sanoo.
Termiä ovat perinteisesti käyttäneet poliittiseen keskustaan tai liberaaliin oikeistoon tukeutuneet poliitikot. Suomessa yksi ensimmäisiä termin käyttäjiä oli presidentti Urho Kekkonen, joka kuvasi RKP:n kansanedustaja Georg C. Ehrnroothia äärioikeistolaiseksi.
Ehrnrooth arvosteli yli 20-vuotisen kansanedustaja-aikansa tiukasti Kekkosen ulkopoliittista linjaa, kommunismia ja Neuvostoliittoa. Hän toimi koko uransa piikkinä suomalaisen poliittisen eliitin lihassa.
Kotosen mukaan ääritermien käytössä pitäisi olla varovainen, jotta käsitteillä voitaisiin kuvata liikkeitä, jotka toimivat liberaaleja yhteiskuntia vastaan.
Näistä ryhmistä Kotonen mainitsee esimerkkinä Suomen Vastarintaliikkeen, joka edustaa kansallissosialistista tulkintaa nationalismista.
– Heillä nationalismi edustaa äärimmäisen ulossulkevaa toimintaa, joka pohjaa suoraan rotuoppeihin.
Perussuomalaisten linjan muutos
Perussuomalaisten linja on muuttunut Jyväskylän puoluekokouksen ja puolueen jakaantumisen jälkeen. Tuore puheenjohtaja Jussi Halla-aho vertaa perussuomalaisia länsinaapurin ruotsidemokraatteihin ja saksalaiseen vaalivoittaja AfD:hen.
– Pitäisin toivottavana, että kuuluisimme samaan ryhmään niissä elimissä, joissa ryhmien koolla on merkitystä ja siitä saa etua, Halla-aho sanoi
Iltalehden haastattelussa(siirryt toiseen palveluun) ruotsidemokraateista.
Yksi näistä elimistä olisi Halla-ahon mukaan Euroopan parlamentti. Edellisen puheenjohtajan Timo Soinin aikaan perussuomalaiset eivät tehneet yhteistyötä ruotsidemokraattien kanssa. Tämä näkyi muun muassa toisen parlamenttiryhmän valinnassa Brysselissä.
Halla-aho on myös sanonut, että puolueen pitäisi keskittyä politiikan lohkoihin, jotka erottavat sen muista puolueista. Näitä teemoja ovat muun muassa maahanmuutto- ja EU-kysymykset.
Perussuomalaisten linja on siis hieman muuttunut. Pitääkö samalla vaihtaa perussuomalaisiin istutettu populismin nimilappu toiseen?
Kotonen ei pidä perussuomalaisia ainakaan äärioikeistolaisena puolueena.
– Kaikissa kysymyksissä perussuomalaiset eivät ole edes radikaaleja. Jos katsotaan esimerkiksi maahanmuuttopoliittista keskustelua hallituksen sisällä, niin voidaan kysyä, onko valtavirta lähestynyt perussuomalaisia.
Samaa mieltä on myös Hatakka.
– Siniset on populistinen puolue ja perussuomalaiset oikeistopopulistinen puolue. Populismi ei missään nimessä ole suunnattu demokratiaa vastaan, kun taas äärioikeisto sitä lähtökohtaisesti on.
Hatakan mukaan perussuomalaisten kannattajista löytyy yksilöitä ja ryhmiä, joita voi sanoa äärioikeistolaisiksi. Yksittäiset kannattajat eivät kuitenkaan määrittele puolueen linjaa.
– Siitä taas voidaan puhua, että missä määrin puolueet hyödyntävät äänenpainoja tai poliittisia agendoja, jotka viehättävät äärioikeistoa ja onko se liberaalidemokratian näkökulmasta tervettä, Hatakka sanoo.
