Joko Dmitri on lynkattu somessa..
Suomen sisäinen turvallisuus
- Viestiketjun aloittaja baikal
- Aloitus PVM
-
- Tagit
- sisäpolitiikka turvallisuus
Joko Dmitri on lynkattu somessa..
vlad
Respected Leader
Uskallan sanoa, ettei siihen "huppariturpoja" tarvittu konsultoimaan. Eiköhän se Sipilä saanut konsultointia rouva liittokanslerilta aivan riittämiin, siihen ei enää tarvittu konsultointia muilta ilmansuunnilta.
Suomen linja kävi tuolloin kaikella tapaa yksiin Saksan linjan kanssa, kun Saksa halusi pitää rajat auki, Suomessa "jojopäät" nyökyttelivät samaan tahtiin ja halusivat pitää rajat auki (länsirajan). Ja kun Suomessa "meillä on unelma" sai "sopivasti" riittävästi näkyvyyttä ja kaikki halusivat antaa kasvonsa sille - ja uskallanpa sanoa, että osa ihan itsekkäistä syistä eli se näkyvyys oli ilmaista mainosta monelle artistille ja julkisuuden henkilölle. 1+1...
Tuolloin Suomessa tehtiin huomattava määrä virheitä, joista melkoinen osa kytkeytyy Saksan-linjaan ja siihen, että Suomi oli sitoutunut Saksan politiikkaan (ja osin siihen, että Suomi on tunnollinen mitä tulee EU-direktiivien täytäntöönpanoon, ehkäpä liiankin tunnollinen).
Kyllähän tuolloin yleisessä keskustelussa leimakirveet heiluivat kaikilla suunnilla, rasisteiksi leimattiin heppoisin (olemattomin) perustein. Toisaalta toisessa vaakakupissa olivat sitten ne, jotka omalla toiminnallaan mahdollistivat sen kollektiivisen leimaamisen. Minulta ei löydy sympatiaa niille, jotka uhkasivat raiskauksilla sun muilla väkivaltafantasioilla näitä "meillä on unelma" aktiiveja. Jos ei osaa kritisoida asiallisesti ts. ilman väkivaltafantasioita niin turpa kiinni.
Ja kyllä, kaksi ääripäätä ruokki toinen toisiaan. Jos eivät nämä de Witin & co porukat mitään ruudin keksijöitä ole, niin ei se mustapunainen vasemmistokaan mitään maailmanrauhaa rakenna, vaikka sellaisena heidät on haluttukin nähdä. Anarkismin heikkous/ongelma on se, että jos johtaa lopulta diktatuuriin vähänkään suuremmissa yhteisöissä, puhumattakaan valtio-kokoisista yksiköistä.
Viranomaisemme tekivät tuolloin virheitä - valehtelivat kansalle - tästä huolimatta, olen sitä mieltä, että Suomen asiaa ajaa parhaiten se, että pitäydytään totuudessa ja pyritään kohtelemaan ihmisiä tasa-arvoisesti ja lain mukaisella tavalla, kuten lainatun viranomaislausunnon kohdalla nähdään. Kaikki muu johtaa toimintaan, joka rapauttaa yhteiskuntarauhaa ja luottamusta. Vaikka enpä usko, että omassa kuplassaan elävä poliittinen eliitti, pieniä poikkeuksia lukuunottamatta, on vieläkään ymmärtänyt tätä.
MeriTJ
Ylipäällikkö
Erittäin karu ja pitkä postaus tältä päivältä pienen lehden yleisönosastolla henkirikoksen uhrin vanhemmalta joka kuvaa aika koruttomalla tavalla uhrin asemaa Suomessa.
Lähde josta koko teksti löytyy: http://www.loviisansanomat.net/todeksi-tullut-painajainen/
Meinasin ensin postata vain pari pätkää mutta eiköhän tällainen pitkä lainaus suotane ihan vain kunnioituksesta tragedian kohdannutta kirjoittajaa kohtaan.
"
Todeksi tullut painajainen
Toimittaja
Lovarin lukija
-
8.2.2018, 10:33
Perustuslain seitsemännen pykälän mukaan jokaisella on oikeus turvallisuuteen. Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite: ”Suomi on maailman turvallisin maa asua, yrittää ja tehdä työtä.” Kuitenkin Suomessa voidaan teurastaa ihminen työnsä ääreen omassa kodissaan. (Eläimille on eettiset säännöt) Raaka murha on tapahtunut, mutta kukaan tai mikään taho ei ota mitään vastuuta. Olemme koko ikämme pitäneet Suomea hyvänä ja turvallisena maana ja luottaneet sen viranomaisiin. Vuoden 2016 elokuun tapahtumat ovat muuttaneet käsityksemme ja koko perheemme elämän.
Elokuun 1 päivä 2016 Kellokosken psykiatrisen sairaalan suljetulta osastolta päästettiin vapaakävelylle itselleen ja ympäristölleen vaaralliseksi tiedetty, väkivaltainen mies. Jo kaksikymmentä kertaa aikaisemmin hän oli jättänyt palaamatta takaisin sairaalaan, paluu oli tapahtunut aina poliisin toimesta. Elokuun viidennen päivän aamuna hän tuli tyttäremme hevostilalle. Yllätettynä tyttäremme ei pystynyt pitämään puoliaan rotevaa, teräasein varustautunutta miestä vastaan. Mies löi, retuutti ja iski 14 puukoniskua murhaten näin itselleen tuntemattoman tyttäremme. Peiteltyään uhrin matoilla ja kottikärryllä murhaaja asettui asumaan tyttäremme taloon mm. kuunnellen musiikkia, käyttäen tietokonetta ja aterioiden. Illan tullen hän otti tyttäremme auton lähtien ”asioillensa”. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin tyttäremme ystävä tuli tilalle, löysi uhrin ja teki hälytyksen. Poliisien tullessa mies pakeni autolla hurjaa vauhtia kymmeniä kilometrejä, paeten lopulta jalkaisin metsään. Poliisikoira sai hänet kiinni, mutta mies puukotti vielä koiraakin.
Törmäys kiviseinään
Tilalla hoitohevoset ja muut eläimet olivat olleet koko päivän ilman emäntänsä hoivaa. Puolenyön jälkeen kaksi poliisia tuli kotiimme ilmoittamaan tyttäremme kuolemasta väkivaltarikoksen uhrina. Käsittämätön oli tapahtunut, tuntui kuin olisimme törmänneet kiviseinään. Poliisikuulustelun yhteydessä kysyimme poliisiviranomaisilta, onko meidän pakko osallistua oikeudenkäyntiin. Saimme vastaukseksi, että ei tarvitse, jos hankimme asianajajan. Asianajaja kannattaa hankkia, koska valtio kuitenkin korvaa tämmöisessä tapauksessa asianajajan palkkion. Asianajaja voi myös hakea rikoksen uhrin omaisille kuuluvat korvaukset.
Saimme tuttavaltamme asianajajan puhelinnumeron ja sovimme tapaamisesta 1.9.2016. Tässä tapaamisessa asianajaja myös vakuutti meille valtion korvaavan hänen asianajopalkkionsa. Kokouksessa 18.11.2016 kotonamme, jossa oli läsnä useita perheemme jäseniä, asianajaja selitti hakevansa oikeudessa jokaiselle rikoksen uhrin omaiselle, yhteensä 10 henkilöä, kärsimyskorvauksia korvausasteikon keskivaiheilta. Hän selitti myös lakisääteisiin korvauksiin kuuluvan myös läheisen kuoleman johdosta aiheutuvista kuluista, kuten sairaanhoitokustannuksista, lääkäri-, lääke-, kuntoutus- ja terapiakustannuksista sekä ansionmenetyksistä. Matkakuluista hautajaisiin, suruvaatteista yms. Muita myöhemmin esille tulevia kuluja hän vie Valtiokonttorille suoraan, koska kuluja ilmenee varmasti myöhemminkin. Toteutuneista kuluista hän sai jo kuitteja mukaansa. Ne ilmeisesti ehtivät käräjäoikeuteen. Olemme lähettäneet sähköpostitse asianajajalle tietoja kuluistamme sen mukaan, kuin niitä on tullut. Emme tiedä, ovatko ne valtiokonttorilla tiedossa.
Olemmeko saaneet väärää tai puutteellista informaatiota? Nämä asiat ovat perheellemme uusia ja outoja, emmekä ole suuressa äkillisessä kriisissämme, järkytyksessä ja surussamme jaksaneet itse hakea tietoa käytännöistä, vaan luottaneet asianajajaamme.
Miksi päästettiin vapaalle?
Poliisiviranomaisten kehotuksesta teimme kantelun Valviraan 14.4.2017 Kellokosken psykiatrisesta sairaalasta, ihmetellen, miksi surmaaja oli kerta toisensa jälkeen päästetty vapaalle ja saanut jatkaa väkivaltaisia tekojaan katkeraan loppuun asti. Mielestämme henkilöt, jotka mahdollistivat rikoksen, ovat syyllisiä kuoleman tuottamukseen laiminlyömällä potilaansa valvonnan. Mielentilatutkimuksessa murhaaja oli ja on todettu syyntakeettomaksi, joten vastuu siitä, ettei hän aiheuta ympäristölleen vaaraa, on häntä hoitaneella taholla, Kellokosken psykiatrisella sairaalalla.
Valvira vastasi vedoten asioiden salassapitovelvollisuuteen, ympäristön karkaamisyllykkeisiin ja ko. henkilön ihmisarvoon ja oikeuksiin.
Ymmärsimme, että Kellokosken psykiatrisen sairaalan ja Valviran mielestä syyntakeettomalla on valta päättää toisen ihmisen elämästä ja kuolemasta ja olla välittämättä uhrin, uhrin omaisten, sukulaisten ja ystävien musertavasta tuskasta ja syvästä surusta. Uhrilla, meillä omaisilla siis ei ole ihmisarvoa eikä ihmisoikeuksia.
Oikeuksiin kuitenkin kuuluu mielestämme myös velvollisuus kohdella toisia ihmisarvon mukaisesti. Ei kenelläkään voi olla pelkkiä oikeuksia.
Ensimmäisessä käräjäoikeuden istunnossa joulukuussa 2016 murhaaja lähetettiin uuteen mielentilatutkimukseen. Huhtikuussa 2017 oikeus ”katsoi, että syytetty on syyllistynyt murhaan, koska surmaaminen oli tehty erityisen raa’alla tavalla ja se myös kokonaisuutena arvostellen on törkeä, varsinkin kun teko kohdistui ennestään tuntemattomaan henkilöön”.
”Meidät tuomittiin elinkautiseen”
Murhaajaa ei tuomittu rangaistukseen vaan tahdosta riippumattomaan hoitoon Niuvanniemen sairaalaan. Murhaajan elämässä mikään ei muuttunut, paitsi, että hänestä tuli murhaaja. Meidän elämässämme muuttui kaikki, meidät tuomittiin elinkautiseen.
Oikeus ”katsoi että ei ole kohtuutonta, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan suoranaiset kulut täysimääräisesti”. Sen sijaan murhaajalla oli oikeus kohtuullistaa, (olisi mieluummin kohtuullistanut tekoaan), kärsimyskorvauksia ja oikeus vähensi korvausten saajiksi vanhemmat ja 3 sisarusta jotka asuvat lähimpänä. (Yhteensä 13.000,- euroa, eipä ole tullut sitäkään). Rangaistaanko meitä suuresta perheestä, liioista sisaruksista? Yksi on sentään lähtenyt luotamme sairauden murtamana jo aikaisemmin.
Millä mitalla oikeuslaitos mittaa ja arvioi kärsimystä ja sisarusten välistä rakkautta ja kiintymystä? Kilometreinä? Vierailukerroilla? Millä näitä asioita voi todistaa tai toteen näyttää? Vaikka ison perheen jäsenet eivät asu yhdessä samassa asunnossa, vaan ovat itsenäistyneet ja joutuneet muuttamaan työnsä takia eri paikkakunnille, ovat he kuitenkin edelleen kiinteä yhteisö. Nyt yksi on temmattu raa’asti tästä yhteydestä. Miksi oikeus eriarvoistaa ja vähättelee sisarusten välistä läheisyyttä?
Tällainenko todella on rikoksen uhrin omaisten asema ja oikeudet Suomessa? Kannetaan enemmän huolta rikoksen tekijän oikeuksista, kuin yllättäen ja täysin syyttömästi tähän painajaiseen joutuneiden omaisten kärsimyksistä? Koemme, että tyttäremme/sisaremme sekä meidän omaisten ihmisarvoa on syvästi loukattu ja kärsimyksiämme vähätelty. Omaiset ovat myös uhreja, jotka on tuomittu elinkautiseen ilman armahduksen toivoa.
Vähättely ei auta tapahtuneen työstämistä ja ymmärtämistä. Perheellemme on aiheutunut paljon muitakin kuin taloudellisia menetyksiä tämän rikoksen johdosta. Paljon kuormittavia asioita, suurta stressiä, joka puolestaan sairastuttaa sekä fyysisesti että psyykkisesti.
Omaiset maksavat murhasta
Ihmetyttää että oikeudessa rikollinen saa vaieta ja valehdella. Eikö oikeuden pyrkimys olekaan löytää absoluuttinen totuus. Oikeuden päätös täytti muodollisesti lain pykälät. Pykälien lisäksi tarvittaisiin harkintaa ja oikeudenmukaisuutta tapauskohtaisesti.
Sen lisäksi, että korvausvaatimukset alennettiin mitättömiksi asianajaja ilmoitti, että kun syytetyllä ei ole tuloja eikä omaisuutta, Valtiokonttori ei vuoden 2006 lakimuutoksen jälkeen korvaa syytetyn puolesta hänelle tuomittuja maksuja, vain hautauskulut ja terassin korjaus. Käytännössä uhrin omaiset joutuvat maksamaan murhasta. Julmaa!
Olemme keränneet yhteen suoraan murhasta aiheutuneita kuluja 12.863,- euroa. Raskaalle työlle hevostilan ”alasajosta” , kiinteistöjen tyhjentämiselle ja rakkaan ihmisen elinympäristön ja elämän purkamiselle, matkakuluille yms emme ole laskeneet hintaa.
Surmataloon murtauduttiin
Yksi lisävastoinkäyminen oli syyskuussa 2016 jolloin asumattomaksi tiedettyyn taloon (kiitos julkisuuden valokuvineen) murtauduttiin rikkomalla ikkuna. Huhu kertoi murhaajalta jääneen huumausaineita taloon. Olimme jo siivonneet murhaajan sotkut ja pesseet verijäljet, pesettäneet veriset matot. Kun menimme 29.9. tilalle järjestelläksemme vielä tiloja kiinteistövälittäjän kuvia varten, tyrmistykseksemme tavaraa vyöryi ulko-ovelle asti. Jokainen kaappi ja laatikosto oli tyhjennetty lattioille lääkekaappia, kahvi-, sokeri-, jauhopurkkia jne myöten. Poliisi kävi paikalla, tekijöitä ei ole saatu kiinni.
Tilan myynti takkuili yli vuoden. (Paikalla tehty veriteko ei kodikkuutta lisää). Kuntotarkastuksessa ilmeni, että kiinteistöt (isotalo, pihatalo saunoineen ja hevostalli) olivat vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin 3 vuotta aikaisemmin jolloin tyttäremme oli sen ostanut. Tilan hinnaksi määriteltiinkin ensin sama, mitä hän oli maksanut. Siitä jouduimme kuitenkin vähitellen alentamaan hintaa, niin saimme myyntituloilla nipin napin maksettua tyttäremme pankkivelat. Yliaikakorot ja tilan ylläpidon ja tyhjennyksen maksoimme itse.
Olemme joutuneet myymään omaisuuttamme selvitäksemme jotenkin murhan aiheuttamista kuluista ja jokapäiväisestä elämästä. Monisairaan äidin, 72v, kansaneläke menee lääkkeisiin, neljän erikoislääkärin poliklinikkamaksuihin, sairaalamatkoihin ym. Hän tarvitsee auttamista 24/7, voimat loppuneet vuoden kuluessa niin, että tarvitsee pyörätuolia. Isä, 72v, yrittäjä, ”nauttii” pientä yrittäjäeläkettä jota ei paljon voinut itselleen maksaa elättäessään 12 henkistä perhettään.
Olemme kuitenkin perheenä olleet täysin tyytyväisiä, kunnes elokuun 5 päivä 2016 mullisti elämämme ja putosimme päistikkaa jollekin vieraalle maaperälle, jossa ei tiedä, mitä tehdä ja minne mennä, neuvottomana, jopa lamautuneena.
Vaatimus oikeuskuluista
Tilan myynnin lopulta onnistuttua huokasimme jo pienestä helpotuksesta, kun ei tarvitse huolehtia tilasta 35 km päässä, kun tuli seuraava ”korvatillikka”. Valtiokonttori lähestyi koko perhettä vaatimuksella maksaa 10.360 euron oikeuskuluja! Valtiokonttori oli jo käynyt oma-aloitteisesti perheenpään kotivakuutuksella n.3000 e. Soitin annettuun numeroon saadakseni selvitystä asiasta ja perusteluja vastoin käräjäoikeuden päätöstä. Tunnin tivaukseen ainoat vastaukset olivat: ”Vahingonkorvauspykälän mukaan. Laki on kaikille sama. En tiedä. Tehkää valitus”. Teimme kaikki kirjallisen valituksen, jossa selvitimme, että me olemme se ”vahingosta” kärsivä osapuoli ja jokainen on tarvinnut lääkäriä, lääkkeitä (pystyäkseen edes osallistumaan hautajaisiin, myöhemmin unilääkkeitä jne) useaan otteeseen sairauslomaa, terapiaa (useimmiten kuntien ilmaiseksi tarjoaman psykiatrisen sairaanhoitajan ja psykologin vastaanotoilla, kriisikeskuksissa jne.) Jotkut ovat saaneet lähetteen pitempiaikaiseen terapiaan (Kela-korvaus).
Me vanhemmat olemme saaneet kotikuntamme psykiatrisen sairaanhoitajan apua ja maksusitoumuksella kriisi- ja traumapsykoterapiaa sekä äidille traumafysioterapiaa. Näistä emme ole tietenkään hakeneet korvauksia Valtiokonttorilta, emmekä enää muistakaan kohdalle tulleista kuluista, koska Valtiokonttori ei ole maksanut edes sille määrättyjä lakisääteisiä korvauksia (paitsi hautauskulut ja terassin korjaus). Miksi lainvoiman saanut käräjäoikeuden päätös ei toteudu? 12.1.2018 päivätyllä kirjeellä valtiokonttori ilmoitti jokaiselle hylkäävänsä kaikki valitukset: ”Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen edellyttää, että niitä vaativalle myönnetään myös muita rikosvahinkolain mukaisia korvauksia. Oikeudenkäyntikuluja koskeva korvausvaatimus hylätään, koska teille ei ole aiheutunut muuta rikosvahinkolain nojalla korvattavaa vahinkoa.”
Soitin tässä kirjeessä annettuun numeroon. Ei vastausta, puhelu ohjautui keskukseen. ”Ei ole paikalla”. Seuraavana päivänä: ”Ei ole tänään paikalla”. Seuraavana päivänä: pitkä hiljaisuus, ”Tämän niminen henkilö ei ole täällä töissä!” ? ? ?
Onko Valtiokonttorilla puhelinnumero, johon ei koskaan vastata? Onko hylkäyskirjeiden allekirjoittaja valehenkilö? Kuka siellä tekee päätöksiä? Onko Valtiokonttori omalakinen valtio valtiossa, joka vähät välittää Suomen lainsäädännöstä?
Saimme vinkin Oikeusaputoimistosta. Soitto sinne, vastasoitto 2 viikon kuluttua. Pitkän puhelun tulos ”Tehkää uusi valitus! Tehkää valitus myös Asianajajaliittoon asianajajastanne. Tuntuu että tätä teidän asiaanne on hoidettu vähän vasemmalla kädellä”.
Valitusmyllyn keskellä
Huhhuh! Kuka jaksaa tätä valitusmyllyä?
Energia ja aika tarvittaisiin tyystin jonkinlaisen arjen ylläpitoon ja surun työstämiseen. Koemme, että Valtiokonttori toistuvasti kiusaa, nöyryyttää ja häiritsee omaisten surutyötä ja muuta selviytymistä, lisää stressiä ja unettomia öitä. Mille taholle voisi esittää valituksen ja korvausvaatimuksen terveyden ja toimintakyvyn, rauhallisten vanhuudenpäivien menetyksestä, jos ne olisivat korvattavissa? Paljon kallisarvoista ja korvaamatonta on tämä raskas isku tuhonnut elämästämme.
Koko yhteiskunnan osalta on suorastaan vaarallista, jos viranomaisiin ei voi luottaa. Mielissämme ovat alkaneet samaistua samanlaisina kasvottomina ”käsienpesijöinä” ja kohtuuttomina ylivallan käyttäjinä niin lapsemme surmaaja, oikeuslaitos, Kellokosken psykiatrisen sairaalan johto, Valvira ja Valtiokonttori. Samaan luetteloon kuuluvat ne eduskunnan järjettömän lakimuutoksen laatijat, omaiset epätasa-arvoiseen asemaan asettavasta laista. Jos tuomitulla ei ole tuloja/omaisuutta, mistä voidaan ulosmitata, omaiset saavat selvitä itse tai olla selviämättä.
Pääministeri sanoo, että viranomaiset tekevät päätöksiä ”suurella sydämellä, huolella, korkealla työmoraalilla sekä lakeja ja sopimuksia noudattaen”. Kauniita sanoja, todellisuus on toista, kuten kokemuksemme ja uutiset osoittavat. Kukaan ei näe kokonaisuutta. Me olemme kokeneet karmean todellisuuden. Meitä ei kohdella oikeudenmukaisesti. Eikö rikoksen uhrien omaiset ole ensisijaisesti tuettavia? Käyneekö Turun puukotusuhrien omaisten samoin? Tilanne on aivan sama: syyttömät uhrit, maksukyvytön tekijä.
Vaikka raha ei todellakaan voi korvata ihmishenkeä, rakasta lasta ja sisarta, se on välttämätöntä henkiin jääneiden elämän jatkumiselle ja estää uppoamasta ylivoimaisiin vaikeuksiin. Ei kärsimyskorvaukset ole mitään hyväntekeväisyyttä, vaan yhteiskunnan vastuunkantoa. Miksi se ei toteutunut kohdallamme? Eräs ystävä tokaisi; ”Teillehän ne kuuluisi sopeutumiseläkkeet ja torkkupeitot!”
”— Maassa asuu oikeus ja oikeamielisyydellä on majansa hedelmätarhojen keskellä ja oikeamielisyyden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus joka kestää.” (Room.8:9)
Mutta asiaahan ei voi jättää tähän. Taisteluväsymyksestä huolimatta jossain selkäytimessä oleva oikeudentunto ja oikeuden mukaisuuden vaatimus pakottaa jatkamaan.
Arvostamme ja olemme todella kiitollisia kotikunnallemme ja kotiseurakunnan diakoniatyölle, olette ojentaneet ystävänkäden silloin, kun hätä on suurin. Kiitokset rikospoliiseille, rankasta työstänne huolimatta olette ”ihmisiä ihmiselle”, teillä on sydän paikallaan. Kiitos sankarikoira Börjelle uskomattomasta suorituksesta.
Emme saaneet hyvästellä
Näimme tyttäremme viimeksi 31.7.2016, kun olimme koolla koko perheen neljän sukupolven voimin. Suunnittelimme silloin iloista sukujuhlaa, meidän vanhempien 70 vuotispäiviä sekä 50-vuotista hääpäiväämme. Se muuttuikin surujuhlaksi, hautajaisiksi. Emme saaneet hyvästellä tytärtämme, arkun kansikin oli kielletty avaamasta. Hän syntyi kymmenlapsiseen perheeseemme viidentenä lapsena, ollen näin sisarusparven keskimmäinen. Sisarukset ovat aina olleet kiintyneitä toisiinsa, toistensa turvaverkosto ja pitäneet jatkuvasti yhteyttä jakaen asioitaan keskenään. Nyt parvessa on suuri aukko, kun yksi on temmattu raa’asti tästä yhteydestä. Miksi monipuolisesti lahjakas ihminen joka rakasti, suojeli, hoivasi ja kunnioitti kaikkea elämää, joutui jättämään sen näin äkisti ja julmalla tavalla? Sitä emme ymmärrä.
Avasimme hyväntekeväisyystilin tyttäremme muistolle, että halutessaan kukkien ja adressien sijasta ihmiset voivat lahjoittaa varoja poliisikoirien hyväksi turvaliivien hankintaan. Keräys tuotti 13.170,-euroa. Keräyksen tuotto luovutettiin Tikkurilan poliisilaitoksella 10.10.2016 Poliisikoirayhdistykselle. Kiitos kaikille lahjoittajille."
Lähde josta koko teksti löytyy: http://www.loviisansanomat.net/todeksi-tullut-painajainen/
Meinasin ensin postata vain pari pätkää mutta eiköhän tällainen pitkä lainaus suotane ihan vain kunnioituksesta tragedian kohdannutta kirjoittajaa kohtaan.
"
Todeksi tullut painajainen
Toimittaja
Lovarin lukija
-
8.2.2018, 10:33
Perustuslain seitsemännen pykälän mukaan jokaisella on oikeus turvallisuuteen. Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite: ”Suomi on maailman turvallisin maa asua, yrittää ja tehdä työtä.” Kuitenkin Suomessa voidaan teurastaa ihminen työnsä ääreen omassa kodissaan. (Eläimille on eettiset säännöt) Raaka murha on tapahtunut, mutta kukaan tai mikään taho ei ota mitään vastuuta. Olemme koko ikämme pitäneet Suomea hyvänä ja turvallisena maana ja luottaneet sen viranomaisiin. Vuoden 2016 elokuun tapahtumat ovat muuttaneet käsityksemme ja koko perheemme elämän.
Elokuun 1 päivä 2016 Kellokosken psykiatrisen sairaalan suljetulta osastolta päästettiin vapaakävelylle itselleen ja ympäristölleen vaaralliseksi tiedetty, väkivaltainen mies. Jo kaksikymmentä kertaa aikaisemmin hän oli jättänyt palaamatta takaisin sairaalaan, paluu oli tapahtunut aina poliisin toimesta. Elokuun viidennen päivän aamuna hän tuli tyttäremme hevostilalle. Yllätettynä tyttäremme ei pystynyt pitämään puoliaan rotevaa, teräasein varustautunutta miestä vastaan. Mies löi, retuutti ja iski 14 puukoniskua murhaten näin itselleen tuntemattoman tyttäremme. Peiteltyään uhrin matoilla ja kottikärryllä murhaaja asettui asumaan tyttäremme taloon mm. kuunnellen musiikkia, käyttäen tietokonetta ja aterioiden. Illan tullen hän otti tyttäremme auton lähtien ”asioillensa”. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin tyttäremme ystävä tuli tilalle, löysi uhrin ja teki hälytyksen. Poliisien tullessa mies pakeni autolla hurjaa vauhtia kymmeniä kilometrejä, paeten lopulta jalkaisin metsään. Poliisikoira sai hänet kiinni, mutta mies puukotti vielä koiraakin.
Törmäys kiviseinään
Tilalla hoitohevoset ja muut eläimet olivat olleet koko päivän ilman emäntänsä hoivaa. Puolenyön jälkeen kaksi poliisia tuli kotiimme ilmoittamaan tyttäremme kuolemasta väkivaltarikoksen uhrina. Käsittämätön oli tapahtunut, tuntui kuin olisimme törmänneet kiviseinään. Poliisikuulustelun yhteydessä kysyimme poliisiviranomaisilta, onko meidän pakko osallistua oikeudenkäyntiin. Saimme vastaukseksi, että ei tarvitse, jos hankimme asianajajan. Asianajaja kannattaa hankkia, koska valtio kuitenkin korvaa tämmöisessä tapauksessa asianajajan palkkion. Asianajaja voi myös hakea rikoksen uhrin omaisille kuuluvat korvaukset.
Saimme tuttavaltamme asianajajan puhelinnumeron ja sovimme tapaamisesta 1.9.2016. Tässä tapaamisessa asianajaja myös vakuutti meille valtion korvaavan hänen asianajopalkkionsa. Kokouksessa 18.11.2016 kotonamme, jossa oli läsnä useita perheemme jäseniä, asianajaja selitti hakevansa oikeudessa jokaiselle rikoksen uhrin omaiselle, yhteensä 10 henkilöä, kärsimyskorvauksia korvausasteikon keskivaiheilta. Hän selitti myös lakisääteisiin korvauksiin kuuluvan myös läheisen kuoleman johdosta aiheutuvista kuluista, kuten sairaanhoitokustannuksista, lääkäri-, lääke-, kuntoutus- ja terapiakustannuksista sekä ansionmenetyksistä. Matkakuluista hautajaisiin, suruvaatteista yms. Muita myöhemmin esille tulevia kuluja hän vie Valtiokonttorille suoraan, koska kuluja ilmenee varmasti myöhemminkin. Toteutuneista kuluista hän sai jo kuitteja mukaansa. Ne ilmeisesti ehtivät käräjäoikeuteen. Olemme lähettäneet sähköpostitse asianajajalle tietoja kuluistamme sen mukaan, kuin niitä on tullut. Emme tiedä, ovatko ne valtiokonttorilla tiedossa.
Olemmeko saaneet väärää tai puutteellista informaatiota? Nämä asiat ovat perheellemme uusia ja outoja, emmekä ole suuressa äkillisessä kriisissämme, järkytyksessä ja surussamme jaksaneet itse hakea tietoa käytännöistä, vaan luottaneet asianajajaamme.
Miksi päästettiin vapaalle?
Poliisiviranomaisten kehotuksesta teimme kantelun Valviraan 14.4.2017 Kellokosken psykiatrisesta sairaalasta, ihmetellen, miksi surmaaja oli kerta toisensa jälkeen päästetty vapaalle ja saanut jatkaa väkivaltaisia tekojaan katkeraan loppuun asti. Mielestämme henkilöt, jotka mahdollistivat rikoksen, ovat syyllisiä kuoleman tuottamukseen laiminlyömällä potilaansa valvonnan. Mielentilatutkimuksessa murhaaja oli ja on todettu syyntakeettomaksi, joten vastuu siitä, ettei hän aiheuta ympäristölleen vaaraa, on häntä hoitaneella taholla, Kellokosken psykiatrisella sairaalalla.
Valvira vastasi vedoten asioiden salassapitovelvollisuuteen, ympäristön karkaamisyllykkeisiin ja ko. henkilön ihmisarvoon ja oikeuksiin.
Ymmärsimme, että Kellokosken psykiatrisen sairaalan ja Valviran mielestä syyntakeettomalla on valta päättää toisen ihmisen elämästä ja kuolemasta ja olla välittämättä uhrin, uhrin omaisten, sukulaisten ja ystävien musertavasta tuskasta ja syvästä surusta. Uhrilla, meillä omaisilla siis ei ole ihmisarvoa eikä ihmisoikeuksia.
Oikeuksiin kuitenkin kuuluu mielestämme myös velvollisuus kohdella toisia ihmisarvon mukaisesti. Ei kenelläkään voi olla pelkkiä oikeuksia.
Ensimmäisessä käräjäoikeuden istunnossa joulukuussa 2016 murhaaja lähetettiin uuteen mielentilatutkimukseen. Huhtikuussa 2017 oikeus ”katsoi, että syytetty on syyllistynyt murhaan, koska surmaaminen oli tehty erityisen raa’alla tavalla ja se myös kokonaisuutena arvostellen on törkeä, varsinkin kun teko kohdistui ennestään tuntemattomaan henkilöön”.
”Meidät tuomittiin elinkautiseen”
Murhaajaa ei tuomittu rangaistukseen vaan tahdosta riippumattomaan hoitoon Niuvanniemen sairaalaan. Murhaajan elämässä mikään ei muuttunut, paitsi, että hänestä tuli murhaaja. Meidän elämässämme muuttui kaikki, meidät tuomittiin elinkautiseen.
Oikeus ”katsoi että ei ole kohtuutonta, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan suoranaiset kulut täysimääräisesti”. Sen sijaan murhaajalla oli oikeus kohtuullistaa, (olisi mieluummin kohtuullistanut tekoaan), kärsimyskorvauksia ja oikeus vähensi korvausten saajiksi vanhemmat ja 3 sisarusta jotka asuvat lähimpänä. (Yhteensä 13.000,- euroa, eipä ole tullut sitäkään). Rangaistaanko meitä suuresta perheestä, liioista sisaruksista? Yksi on sentään lähtenyt luotamme sairauden murtamana jo aikaisemmin.
Millä mitalla oikeuslaitos mittaa ja arvioi kärsimystä ja sisarusten välistä rakkautta ja kiintymystä? Kilometreinä? Vierailukerroilla? Millä näitä asioita voi todistaa tai toteen näyttää? Vaikka ison perheen jäsenet eivät asu yhdessä samassa asunnossa, vaan ovat itsenäistyneet ja joutuneet muuttamaan työnsä takia eri paikkakunnille, ovat he kuitenkin edelleen kiinteä yhteisö. Nyt yksi on temmattu raa’asti tästä yhteydestä. Miksi oikeus eriarvoistaa ja vähättelee sisarusten välistä läheisyyttä?
Tällainenko todella on rikoksen uhrin omaisten asema ja oikeudet Suomessa? Kannetaan enemmän huolta rikoksen tekijän oikeuksista, kuin yllättäen ja täysin syyttömästi tähän painajaiseen joutuneiden omaisten kärsimyksistä? Koemme, että tyttäremme/sisaremme sekä meidän omaisten ihmisarvoa on syvästi loukattu ja kärsimyksiämme vähätelty. Omaiset ovat myös uhreja, jotka on tuomittu elinkautiseen ilman armahduksen toivoa.
Vähättely ei auta tapahtuneen työstämistä ja ymmärtämistä. Perheellemme on aiheutunut paljon muitakin kuin taloudellisia menetyksiä tämän rikoksen johdosta. Paljon kuormittavia asioita, suurta stressiä, joka puolestaan sairastuttaa sekä fyysisesti että psyykkisesti.
Omaiset maksavat murhasta
Ihmetyttää että oikeudessa rikollinen saa vaieta ja valehdella. Eikö oikeuden pyrkimys olekaan löytää absoluuttinen totuus. Oikeuden päätös täytti muodollisesti lain pykälät. Pykälien lisäksi tarvittaisiin harkintaa ja oikeudenmukaisuutta tapauskohtaisesti.
Sen lisäksi, että korvausvaatimukset alennettiin mitättömiksi asianajaja ilmoitti, että kun syytetyllä ei ole tuloja eikä omaisuutta, Valtiokonttori ei vuoden 2006 lakimuutoksen jälkeen korvaa syytetyn puolesta hänelle tuomittuja maksuja, vain hautauskulut ja terassin korjaus. Käytännössä uhrin omaiset joutuvat maksamaan murhasta. Julmaa!
Olemme keränneet yhteen suoraan murhasta aiheutuneita kuluja 12.863,- euroa. Raskaalle työlle hevostilan ”alasajosta” , kiinteistöjen tyhjentämiselle ja rakkaan ihmisen elinympäristön ja elämän purkamiselle, matkakuluille yms emme ole laskeneet hintaa.
Surmataloon murtauduttiin
Yksi lisävastoinkäyminen oli syyskuussa 2016 jolloin asumattomaksi tiedettyyn taloon (kiitos julkisuuden valokuvineen) murtauduttiin rikkomalla ikkuna. Huhu kertoi murhaajalta jääneen huumausaineita taloon. Olimme jo siivonneet murhaajan sotkut ja pesseet verijäljet, pesettäneet veriset matot. Kun menimme 29.9. tilalle järjestelläksemme vielä tiloja kiinteistövälittäjän kuvia varten, tyrmistykseksemme tavaraa vyöryi ulko-ovelle asti. Jokainen kaappi ja laatikosto oli tyhjennetty lattioille lääkekaappia, kahvi-, sokeri-, jauhopurkkia jne myöten. Poliisi kävi paikalla, tekijöitä ei ole saatu kiinni.
Tilan myynti takkuili yli vuoden. (Paikalla tehty veriteko ei kodikkuutta lisää). Kuntotarkastuksessa ilmeni, että kiinteistöt (isotalo, pihatalo saunoineen ja hevostalli) olivat vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin 3 vuotta aikaisemmin jolloin tyttäremme oli sen ostanut. Tilan hinnaksi määriteltiinkin ensin sama, mitä hän oli maksanut. Siitä jouduimme kuitenkin vähitellen alentamaan hintaa, niin saimme myyntituloilla nipin napin maksettua tyttäremme pankkivelat. Yliaikakorot ja tilan ylläpidon ja tyhjennyksen maksoimme itse.
Olemme joutuneet myymään omaisuuttamme selvitäksemme jotenkin murhan aiheuttamista kuluista ja jokapäiväisestä elämästä. Monisairaan äidin, 72v, kansaneläke menee lääkkeisiin, neljän erikoislääkärin poliklinikkamaksuihin, sairaalamatkoihin ym. Hän tarvitsee auttamista 24/7, voimat loppuneet vuoden kuluessa niin, että tarvitsee pyörätuolia. Isä, 72v, yrittäjä, ”nauttii” pientä yrittäjäeläkettä jota ei paljon voinut itselleen maksaa elättäessään 12 henkistä perhettään.
Olemme kuitenkin perheenä olleet täysin tyytyväisiä, kunnes elokuun 5 päivä 2016 mullisti elämämme ja putosimme päistikkaa jollekin vieraalle maaperälle, jossa ei tiedä, mitä tehdä ja minne mennä, neuvottomana, jopa lamautuneena.
Vaatimus oikeuskuluista
Tilan myynnin lopulta onnistuttua huokasimme jo pienestä helpotuksesta, kun ei tarvitse huolehtia tilasta 35 km päässä, kun tuli seuraava ”korvatillikka”. Valtiokonttori lähestyi koko perhettä vaatimuksella maksaa 10.360 euron oikeuskuluja! Valtiokonttori oli jo käynyt oma-aloitteisesti perheenpään kotivakuutuksella n.3000 e. Soitin annettuun numeroon saadakseni selvitystä asiasta ja perusteluja vastoin käräjäoikeuden päätöstä. Tunnin tivaukseen ainoat vastaukset olivat: ”Vahingonkorvauspykälän mukaan. Laki on kaikille sama. En tiedä. Tehkää valitus”. Teimme kaikki kirjallisen valituksen, jossa selvitimme, että me olemme se ”vahingosta” kärsivä osapuoli ja jokainen on tarvinnut lääkäriä, lääkkeitä (pystyäkseen edes osallistumaan hautajaisiin, myöhemmin unilääkkeitä jne) useaan otteeseen sairauslomaa, terapiaa (useimmiten kuntien ilmaiseksi tarjoaman psykiatrisen sairaanhoitajan ja psykologin vastaanotoilla, kriisikeskuksissa jne.) Jotkut ovat saaneet lähetteen pitempiaikaiseen terapiaan (Kela-korvaus).
Me vanhemmat olemme saaneet kotikuntamme psykiatrisen sairaanhoitajan apua ja maksusitoumuksella kriisi- ja traumapsykoterapiaa sekä äidille traumafysioterapiaa. Näistä emme ole tietenkään hakeneet korvauksia Valtiokonttorilta, emmekä enää muistakaan kohdalle tulleista kuluista, koska Valtiokonttori ei ole maksanut edes sille määrättyjä lakisääteisiä korvauksia (paitsi hautauskulut ja terassin korjaus). Miksi lainvoiman saanut käräjäoikeuden päätös ei toteudu? 12.1.2018 päivätyllä kirjeellä valtiokonttori ilmoitti jokaiselle hylkäävänsä kaikki valitukset: ”Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen edellyttää, että niitä vaativalle myönnetään myös muita rikosvahinkolain mukaisia korvauksia. Oikeudenkäyntikuluja koskeva korvausvaatimus hylätään, koska teille ei ole aiheutunut muuta rikosvahinkolain nojalla korvattavaa vahinkoa.”
Soitin tässä kirjeessä annettuun numeroon. Ei vastausta, puhelu ohjautui keskukseen. ”Ei ole paikalla”. Seuraavana päivänä: ”Ei ole tänään paikalla”. Seuraavana päivänä: pitkä hiljaisuus, ”Tämän niminen henkilö ei ole täällä töissä!” ? ? ?
Onko Valtiokonttorilla puhelinnumero, johon ei koskaan vastata? Onko hylkäyskirjeiden allekirjoittaja valehenkilö? Kuka siellä tekee päätöksiä? Onko Valtiokonttori omalakinen valtio valtiossa, joka vähät välittää Suomen lainsäädännöstä?
Saimme vinkin Oikeusaputoimistosta. Soitto sinne, vastasoitto 2 viikon kuluttua. Pitkän puhelun tulos ”Tehkää uusi valitus! Tehkää valitus myös Asianajajaliittoon asianajajastanne. Tuntuu että tätä teidän asiaanne on hoidettu vähän vasemmalla kädellä”.
Valitusmyllyn keskellä
Huhhuh! Kuka jaksaa tätä valitusmyllyä?
Energia ja aika tarvittaisiin tyystin jonkinlaisen arjen ylläpitoon ja surun työstämiseen. Koemme, että Valtiokonttori toistuvasti kiusaa, nöyryyttää ja häiritsee omaisten surutyötä ja muuta selviytymistä, lisää stressiä ja unettomia öitä. Mille taholle voisi esittää valituksen ja korvausvaatimuksen terveyden ja toimintakyvyn, rauhallisten vanhuudenpäivien menetyksestä, jos ne olisivat korvattavissa? Paljon kallisarvoista ja korvaamatonta on tämä raskas isku tuhonnut elämästämme.
Koko yhteiskunnan osalta on suorastaan vaarallista, jos viranomaisiin ei voi luottaa. Mielissämme ovat alkaneet samaistua samanlaisina kasvottomina ”käsienpesijöinä” ja kohtuuttomina ylivallan käyttäjinä niin lapsemme surmaaja, oikeuslaitos, Kellokosken psykiatrisen sairaalan johto, Valvira ja Valtiokonttori. Samaan luetteloon kuuluvat ne eduskunnan järjettömän lakimuutoksen laatijat, omaiset epätasa-arvoiseen asemaan asettavasta laista. Jos tuomitulla ei ole tuloja/omaisuutta, mistä voidaan ulosmitata, omaiset saavat selvitä itse tai olla selviämättä.
Pääministeri sanoo, että viranomaiset tekevät päätöksiä ”suurella sydämellä, huolella, korkealla työmoraalilla sekä lakeja ja sopimuksia noudattaen”. Kauniita sanoja, todellisuus on toista, kuten kokemuksemme ja uutiset osoittavat. Kukaan ei näe kokonaisuutta. Me olemme kokeneet karmean todellisuuden. Meitä ei kohdella oikeudenmukaisesti. Eikö rikoksen uhrien omaiset ole ensisijaisesti tuettavia? Käyneekö Turun puukotusuhrien omaisten samoin? Tilanne on aivan sama: syyttömät uhrit, maksukyvytön tekijä.
Vaikka raha ei todellakaan voi korvata ihmishenkeä, rakasta lasta ja sisarta, se on välttämätöntä henkiin jääneiden elämän jatkumiselle ja estää uppoamasta ylivoimaisiin vaikeuksiin. Ei kärsimyskorvaukset ole mitään hyväntekeväisyyttä, vaan yhteiskunnan vastuunkantoa. Miksi se ei toteutunut kohdallamme? Eräs ystävä tokaisi; ”Teillehän ne kuuluisi sopeutumiseläkkeet ja torkkupeitot!”
”— Maassa asuu oikeus ja oikeamielisyydellä on majansa hedelmätarhojen keskellä ja oikeamielisyyden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus joka kestää.” (Room.8:9)
Mutta asiaahan ei voi jättää tähän. Taisteluväsymyksestä huolimatta jossain selkäytimessä oleva oikeudentunto ja oikeuden mukaisuuden vaatimus pakottaa jatkamaan.
Arvostamme ja olemme todella kiitollisia kotikunnallemme ja kotiseurakunnan diakoniatyölle, olette ojentaneet ystävänkäden silloin, kun hätä on suurin. Kiitokset rikospoliiseille, rankasta työstänne huolimatta olette ”ihmisiä ihmiselle”, teillä on sydän paikallaan. Kiitos sankarikoira Börjelle uskomattomasta suorituksesta.
Emme saaneet hyvästellä
Näimme tyttäremme viimeksi 31.7.2016, kun olimme koolla koko perheen neljän sukupolven voimin. Suunnittelimme silloin iloista sukujuhlaa, meidän vanhempien 70 vuotispäiviä sekä 50-vuotista hääpäiväämme. Se muuttuikin surujuhlaksi, hautajaisiksi. Emme saaneet hyvästellä tytärtämme, arkun kansikin oli kielletty avaamasta. Hän syntyi kymmenlapsiseen perheeseemme viidentenä lapsena, ollen näin sisarusparven keskimmäinen. Sisarukset ovat aina olleet kiintyneitä toisiinsa, toistensa turvaverkosto ja pitäneet jatkuvasti yhteyttä jakaen asioitaan keskenään. Nyt parvessa on suuri aukko, kun yksi on temmattu raa’asti tästä yhteydestä. Miksi monipuolisesti lahjakas ihminen joka rakasti, suojeli, hoivasi ja kunnioitti kaikkea elämää, joutui jättämään sen näin äkisti ja julmalla tavalla? Sitä emme ymmärrä.
Avasimme hyväntekeväisyystilin tyttäremme muistolle, että halutessaan kukkien ja adressien sijasta ihmiset voivat lahjoittaa varoja poliisikoirien hyväksi turvaliivien hankintaan. Keräys tuotti 13.170,-euroa. Keräyksen tuotto luovutettiin Tikkurilan poliisilaitoksella 10.10.2016 Poliisikoirayhdistykselle. Kiitos kaikille lahjoittajille."
Tango-Mike-Heavy
Kapteeni
Alkaako tästä maailmanlaajuinen moottoripyöräjengien lähtölaskenta? Valtaavatko aina vain nuoremmat ja nuoremmat tekijät reviirit? Onko tämä lopun alkua? Ei tietenkään saisi vitsailla vakavalla asialla mutta jotenkin tämä uutinen...ähh, olkoon. Ikävä vain että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Jos nuo nyt yleensä tapaukseen liittyivät.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005557823.html
edit.
Todella karu teksti eikä tuollaista kohtaloa toivoisi kenenkään kohdalle sattuvan. Tuota murhaajaa ei olisi tullut koskaan laskea vapaalle ja vain luoja yksin tietää montako vastaavaa laitoksissamme lymyilee tälläkin hetkellä. Ei juurikaan nosta luottamusta valtion toimintaa kohtaan. Voimia ja jaksamista omaisille
HS kirjoitti:
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005557823.html
edit.
Todella karu teksti eikä tuollaista kohtaloa toivoisi kenenkään kohdalle sattuvan. Tuota murhaajaa ei olisi tullut koskaan laskea vapaalle ja vain luoja yksin tietää montako vastaavaa laitoksissamme lymyilee tälläkin hetkellä. Ei juurikaan nosta luottamusta valtion toimintaa kohtaan. Voimia ja jaksamista omaisille
Viimeksi muokattu:
Se on juuri näin.
Suurin osa sanotaan nyt vaikka muslimiyhteisöstä ei ole radikalisoitunutta, ei sympatiseereraa radikalisoituneita henkilöitä ja näkee asian niin että yksi radikaali kusee kaikkien muroihin. Jos poliisi tai muut viranomaiset rakentavat suhteita näihin yhteisöihin, niin on hyvinkin mahdollista, jopa todennäköistä että joku yhteisön sisällä saa vihiä mahdollisista suunnitelmista ja katsoo että on kaikkien edun mukaista ilmoittaa siitä poliisille. Kaikki eivät näin ajattele ja kaikki eivät näin toimi, mutta riittää että yksi kertoo asiasta eteenpäin. Jos tällaisella henkilöllä on jonkinlainen yhteys johonkin viranomaiseen (esim työnumero, sähköposti tms), tai edes kokemus että kyseessä on ihminen eikä kasvoton virkakoneiston osa, niin todennäköisyys kasvaa, että henkilö lähtee kertomaan havaitsemistaan asioista eteenpäin.
miheikki
Greatest Leader
Oikeutta saadakseen täytyy suorittaa esitutkinta, ottaa epäillyt kiinni, suorittaa kuulustelut, järjestää oikeudenkäynti ja langettaa oikeudenkäsitystä vastaava tuomio. Jos tämä ei onnistu, niin soittakaa 112.
No kyllähän poliisi tässä suoritti tehtävänsä hyvin. Vaarallinen henkilö otettiin melko nopeasti kiinni vaikeissa olosuhteissa suoritetun jäljestyksen päätteeksi. Valtionkonttori se aina se soosaaja on,joka asiassa.
miheikki
Greatest Leader
Rikos tutkittiin, mutta oikeutta ei käsitykseni mukaan saatu.
Kaikkia syyllisiä ei edes syytetty ja kaikki kulut jäi uhrin omaisten maksettavaksi, ei kyllä kovin oikeuden mukaista.
Ketkä muut syylliset? Eihän tuossa murhassa ollut kuin yksi syyllinen.
Jos taas kyseessä on jälkeenpäin tyhjillään olleeseen taloon murtautujat, niin noitahan ei saatu koskaan kiinni?
arix
Respected Leader
Toisaalta sieltä voi saada vapaalipun kolmen kuukauden päästä...
YliKoo
Greatest Leader
Ehkä ei oikeutta, mutta kohtuutta voisi kyllä tuollaisen tapauksen yhteydessä odottaa. Esimerkiksi sitä, että Valtionkonttori maksaisi oikeuden määräämät lainvoiman saaneet korvaukset, eikä päinvastoin ryhtyisi perimään oikeudenkäyntikuluja.
Lisäksi on omaisia erittäin halventavaa, että he joutuvat selvistä asioista tappelemaan, vieläpä valtiota vastaan. Tuntuisi vieläpä oikeudenmukaiselta, etteivät syyttömät ihmiset joutuisi itse kärsimään asiassa, johon he eivät ole voineet mitenkään vaikuttaa.
Kuka päästi sairaan ihmisen vapaalle? Jos ei aivan syyllisiä, mutta vastuussa enemmän kuin tekijä itse.
Tästä täytyy olla samaa mieltä,että järjestelmä sitten pesee kätensä kun jotain sattuu.
Ei taida ihan heti rikoslaista löytyä vakavampia pykäliä tuohon. Virka-/hoitovirheestä/-rikoksesta voi silti valittaa, käsittääkseni. Oikea paikka taitaa olla Valvira, sitten aluehallintoviranomainen ja vielä eduskunnan oikeusasiamies. Poliisi ei tutki noita asioita, koska heillä ei siihen ole lääketieteellistä asiantuntemusta.
Vonka
Supreme Leader
Iltalehden samaan uutiseen oli lisätty se ainoa tuntomerkki: hyökkääjillä oli "tummat tukat".
Tässähän oli kanneltu kyseisen sairaalan toiminnasta mutta siinä vaiheessa aina kaikki on kasvotonta,eikä oikein kukaan ole varsinaisesti vastuussa.
Täytyyhän sen päätöksen joku olla allekirjoittanut...