Suomen ydinase - Suomi suureks, Viro vapaaks, veri virroiks

Tässä päivän mittaan olen vielä lähinnä huvikseni lueskellut "pomminteko-ohjeita." Tämä kaikista yksinkertaisin Hiroshima -tyyppinen peruspaukku olisi joidenkin lähteiden mukaan rakennettavissa, jos olisi A) riittävä määrä tarpeeksi puhdasta U 235:sta ja B) tarvittava tekniikan ymmärrys.

Katso liite: 12995

Esim. tämä proffa toteaa, että tykkityyppiperiaatteen tajuaminen ja oikeaoppinen kasaaminen saattaisi onnistua esim. hommansa osaavalta ballistiikan ja tykistön asiantuntijalta.


Ja totta tosiaan, Manhattan-projektissa uraanipommin yksi keskeisimpiä kehittelijöitä oli laivastoupseeri Deke Parsons, joka oli tykistöekspertti.

https://en.wikipedia.org/wiki/William_Sterling_Parsons

Riittävä tieto a-pommin tekemiseen on saatavilla, levällään pitkin poikin maita ja mantereita, mutta löydettävissä. Sen hyödyntäminen vaatii tietysti riittävät pohjatiedot ja lisäksi täytyy olla tilat ja muut fasiliteetit aineiden käsittelyyn, se ei ole ihan halpaa, joten ei se paukun tekeminen joka pojan hommaa ole.

Pelkistettynä koko homma on siinä, miten ratkaistaan energisten neutronien tiheyden nosto tarvittavalle tasolle niin, että se tapahtuu vasta kun paukku on saatu toimitettua haluttuun paikkaan.
 
Riittävä tieto a-pommin tekemiseen on saatavilla, levällään pitkin poikin maita ja mantereita, mutta löydettävissä. Sen hyödyntäminen vaatii tietysti riittävät pohjatiedot ja lisäksi täytyy olla tilat ja muut fasiliteetit aineiden käsittelyyn, se ei ole ihan halpaa, joten ei se paukun tekeminen joka pojan hommaa ole.

Pelkistettynä koko homma on siinä, miten ratkaistaan energisten neutronien tiheyden nosto tarvittavalle tasolle niin, että se tapahtuu vasta kun paukku on saatu toimitettua haluttuun paikkaan.

Ja aivan olennainen hankaluus on tietysti raaka-aineen hankkiminen. U 235 kun ei ole rautakaupan tiskiltä saatavaa tavaraa. Luonnonuraanin (U 238) rikastaminenkin on aikaa vievää ja hankalaa hommaa. Mielenkiintoista muuten se, että Irak rikasti uraania oman ydinaseohjelmansa tarpeisiin (se mikä oli olemassa ennen 1991 Persianlahden sotaa) 1940-luvun tekniikalla.

https://fas.org/nuke/guide/iraq/nuke/program.htm

Kalutroneilla erottelivat uraanin isotooppeja toisistaan ja tätä tekniikkaa amerikkalaiset käyttivät jo Manhattan-projektissa. Sen jälkeen maailmalla siirryttiin tehokkaampien metodien käyttöön. Ehkä Irakissa arveltiin, että tällaisen "vanhentuneen teknologian" käyttö saattaisi jäädä huomaamatta muulta maailmalta. Ja tokihan Irakin resurssit olivat muutenkin rajalliset, eli päätyivät käyttämään jo aiemmin toimivaksi todettua konstia.
 
Tässä päivän mittaan olen vielä lähinnä huvikseni lueskellut "pomminteko-ohjeita." Tämä kaikista yksinkertaisin Hiroshima -tyyppinen peruspaukku olisi joidenkin lähteiden mukaan rakennettavissa, jos olisi A) riittävä määrä tarpeeksi puhdasta U 235:sta ja B) tarvittava tekniikan ymmärrys.

Katso liite: 12995

Esim. tämä proffa toteaa, että tykkityyppiperiaatteen tajuaminen ja oikeaoppinen kasaaminen saattaisi onnistua esim. hommansa osaavalta ballistiikan ja tykistön asiantuntijalta.

Jo vain. Tykkityyppisen uraanipommin kohdalla julkisuudessa on jopa luultavasti melko tarkkoja arvailuja uraanin määrästä ja kappaleiden muodosta sekä aseen kokoonpanosta. (Löytyy hyllystä.) Riittävän väkevän 235U:n saa väitetysti räjähtämään kohtuullisella voimalla pudottamalla yhden alikriittisen massan toisen alikriittisen massan päälle; tykillä jytkystä saa isomman kun inertia pitää fissiiliä massaa koossa pienen hetken kauemmin ennen kuin vapautuvat energiat hajoittavat sen.

Ongelma tässä on tuo 80-90% 235U:n hankkiminen. Plutoniumilla tuota designiä ei saa toimimaan reaktorilla tuotetussa 239Pu:ssa aina epäpuhtautena esiintyvän 240Pu:n aiheuttaman preinitiaation vuoksi; kyllä näinkin toki fissioita saisi aikaan, mutta saatu räjähdysvoima vastaisi suunnilleen aseen kokonaispainoa TNT:ssä. Sama ongelma on teoriassa ydinasekelpoisen 233U:n kanssa, joka sekin luultavasti vaatii imploosiota. Tykkityyppinen ase on myös erittäin tuhlaileva fissiilin materiaalin suhteen (tarvitaan moninkertaisesti imploosiopommiin nähden ja teho jää silti pienemmäksi), joten esimerkiksi Iranin arveltiin suunnittelevan 235U:hun perustuvaa imploosioasetta.

Lisäksi tykkityyppinen pommi on erittäin vaarallinen käsiteltävä: esimerkiksi sitä kuljettavan lentokoneen putoaminen johtaisi suurella todennäköisyydellä täysimittaiseen tai liki täysimittaiseen kukuntaan. Tästä huolimatta ainakin jenkit tiettävästi varastoivat muutamia tykkityyppisiä aseita bunkkereiden tuhoamiseen pitkälle 1950-luvulle saakka, tuo ase kun on luonnostaan aika lujatekoinen.
 
Harold Agnew carrying the plutonium core of the Nagasaki Fat Man bomb, 1945

upload_2017-1-7_20-12-16.png

http://rarehistoricalphotos.com/harold-agnew-carrying-plutonium-core-nagasaki-fat-man-bomb-1945/

Laskeskelin, että Nagasakiin pudotetun Fat Man pommin 14 paunan (6,2 kg) ja halkaisijaltaan 9 cm plutoniumytimen materiaali olisi nykyhinnoin 30 - 70 miljoonan dollarin arvoinen. Koko Manhattan-projektin hinnaksi on arvioitu nykyrahassa yli 30 miljardia dollaria, kolminkertainen tulevaan HX-hankkeeseen verrattuna.

https://science.energy.gov/nbl/cert...ium-certified-reference-materials-price-list/
http://blog.nuclearsecrecy.com/2013/05/17/the-price-of-the-manhattan-project/
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä me voimme rakentaa superkoneita kuten muutkin, suurin Suomessa on Sisu mutta tästä voi ja pitää mennä reippaasti ylös.

https://www.csc.fi/fi/-/csc-n-sisu-supertietokone-euroopan-nopeimpien-joukkoon?_82_languageId=fi_FI

CSC järjesti taannoin tilaisuuden, jossa lapset saivat Heurekassa rakentaa Sisusen, eli "pienen" supertietokoneen. Teholtaan se vastasi kymmenen vuoden takaista parasta saatavilla olevaa supertietokonetta ja hintaa tänään muutamia tonneja. Siinä taisi olla kymmenkunta Intelin NUC yksikköä ja se hyödynsi rinnakkaislaskentaa. Nykyään ei laskentateho tuottane ongelmia, koska on näitä ennenkin onnistuttu simuloimaan.

USA:n National Ignition Facility on aikanaan perustettu tällaista testaamista varten, kun ydinkoekiellon myötä käytännön testit lopetettiin. On siellä toki paljon muun muassa fuusiotutkimusta tehty myös vuosien varrella, mutta nyt NIF on palaamassa juurilleen:

"NIF has returned to materials studies. Experiments beginning in 2015 FY have used plutonium targets, with a schedule containing 10 to 12 shots for 2015, and as many as 120 over the next 10 years. Plutonium shots simulate the compression of the primary in a nuclear bomb by high explosives, which has not seen direct testing since the Comprehensive Test Ban. Tiny amounts of plutonium are used in these tests, ranging from less than a milligram to 10 milligrams."
https://en.wikipedia.org/wiki/National_Ignition_Facility
 
En usko että ydinaseesta olisi Suomelle hyötyä vaikka mentäisiin Suur-Suomea rakentamaan. Ja paremmin Suomen saa suureks kun jokaisen tilaisuuden käyttää siihen että Karjala saadaan rauhanomaisesti takaisin ja Suomalaisille opetettaisiin viroa, virolaisille suomea ja virolaisista ja suomalaisista koostuva armeijan seka osasto perustettaisiin. Teoriassa voisi Viro olla osa Suomea tänään, mutta käytännössä Viron voi saada osaksi Suomea sadassa vuodessa ellei mitään muutoksia maailmalla tapahdu, kuten sotia tai vallanvaihtoa.
En tiedä onko ydinaseesta Suomelle hyötyä, varmaan sen takia että historiaa ydinaseiden käyttämisestä ei kenelläkään ole, ellei laske niitä kahta toisen maailmansodan käpyä joilla ei saavutettu silloin enempää kuin perinteisellä pommituksella (tosin huomattavasti lyhyemmässä ajassa tietenkin, sekä vaikutusta Japanin keisariin).
Mutta ongelmahan ei ole se mitä voi ja mitä ei voi tehdä. Teoriassa ei ole mikään ongelma tehdä Suomesta ydinasemaata. Käytännössä taas on ongelmia todella paljon. Vaikka Suomi voisi ydinaseen tehdä, ei siitä olisi mitään järkeä, ja näin ollen olisi se rahojen massiivista tuhlausta.
 
Viimeksi muokattu:
Ukrainan kriisin Venäjän sotilaallinen toiminta ja sen kautta osin Euroopan turvallisuden alamäki tapahtui koska Ukraina luopui ydinaseistaan ja uskoi vessapaperin arvoiseen Budapestin Memorandumiin.

Ukraina opetti, että ydinaseistettua nykyisen aggressiivisen sotilasdoktriinin Venäjää vastassa yksin oleva maa ei saa apua vaikka noudattaisi mitä sopimuksia joten se, ettei Suomi hanki joukkotuhoaseita ja on ns. "mallioppilas" sodan lakien suhteen ei lisää turvallisuuttamme yhtään Venäjän suhteen. Ilman Artikkeli 5:n tapaista ei apua tule. Tulipalon sytyttyä palovakuutusta ei saa.

Ydinaseen ei tarvitse olla tuhon välttävä tai kilpailukykyinen heti alussa. Trumpin paljastuessa päivä päivältä yhä enemmän vaalikampanjan sanojensa mittaiseksi, Suomi tarvitsee aivan kaiken mahdollisen lisäkyvyn sotilaalliseen pelotteeseensa. Jokainen lisäluoti auttaa puhumattakaan jos olisi edes hädin tuskin kenttäkelpoinen ydinase.

Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa Suomen ydinase saisi Euroopassa ymmärrystäkin ja varsinkin koska tilanne ehtii vielä pahentua ennen kuin Suomi olisi valmis, vääntää tilanne pian rautalangasta miksi sellainen tarvitaan. Voi olla jopa niin, että eräät ulkovallat voisivat hiljaisesti auttaa Suomea jollloin kaikkea ei tarvitse tehdä itse.

Suurin uhka on Venäjän halu eliminoida Suomen ydinasekehitys sotilaallisesti mahdollisimman alussa jos he saavat siitä vihiä. Siksi konventionaalinen kyky on oltava huipussaan ja valmis suojelemaan kehitystä konventionaalisilta vastaiskuilta.

Laivue 2020:n vertikaalilaukaisimet (esim. Sylver A50 tai jopa A70 jos mahtuu aluksiin ja Aster 30 tai SM2 block 4 ballististen torjuntaohjus) ovat oleellinen parannus, joka toisi Suomen puolustuskykyyn ensi kerran edes teoreettisen mahdollisuuden suoujella kohteita (esim. aluetta jossa ydinasekehitys tapahtuu) Venäjän ilmavoimien terävän kärjen kyvyilä ja jopa ballistiselta ohjusiskulta ydinasekehityksemme eliminoimiseksi. Laivueen kyky vain valitettavasti tulee hieman liian kaukana tulevaisuudessa sekä salvotulivoima ja hypersoniset tekevät suojelusta epävarman, joten olisi nopeammin oltava muut keinot ydinasekehityksen suojeluun (siis muukin kuin piilottelu), tykistön ja sen uusien kykyjen sekä Hornettien ja taitavan diplomatian ollessa tärkeässä roolissa tässä miltei mutta ei välttämättä mahdottomassa tehtävässä.
 
Baltiassa NATO käyttäisi Venäjän hyökkäyskärkiä vastaan B61:a tilanteen niin vaatiessa. Ensimmäiset sienipilvet kohoaisivat Viron, Latvian ja Liettuan taivaalle jo hyökkäyksen ensitunnin aikana.

Pre-Approved First Strike Package
• Objective: To clearly demonstrate to Russia that NATO would use nuclear weapons to defend the Baltic States.
• Concept: Effective use of small nuclear weapons would require pre-conflict consensus. This is a representative selection of three targets to respond to a Russian attack.
Whether one or all three would depend upon the character of the Russian attack.
• Weapon: Use the low end dial-a-yield for the B-61. In these three targets set at .5kt.
• Timing: In order to keep civilian casualties low, the strikes should take place within the first hour of Russian incursion into NATO territory.
• Tier 1 – Stopping the Attack; Tier 2 – If the Attack Continues

http://samgardiner.net/assets/First_Use_Package.pdf
 
Viimeksi muokattu:
Nuo eivät muuten ole mitään amatöörien skenaarioita, etenkin SKINC-aseiden käyttö. Eli "sub-kiloton nuclear charge".

Hevetistäköhän nuokin ovat vuotaneet.
 
Nuo eivät muuten ole mitään amatöörien skenaarioita, etenkin SKINC-aseiden käyttö. Eli "sub-kiloton nuclear charge".

Hevetistäköhän nuokin ovat vuotaneet.

Gardiner vaikuttaisi olevan USAF evp. eversti, joka on työskennellyt mm. NATO:n esikunnassa Belgiassa ja Pentagonissa.

Eversti antaa ymmärtää, että noita Baltian skenaarioita on ”vuodettu” tarkoituksella venäläisten ihmeteltäväksi.
Asia erikseen, miten venäläisten ilmatorjunta saadaan lamautetuksi jo ensimmäisen tunnin aikana niin, että pommit saadaan toimitettua kohteisiin.
 
Viimeksi muokattu:
Ranskan ydinase Force de dissuasion on mielenkiintoinen verrokki, koska siitä löytyy komponentteja, joiden kaltaisilla Suomen ase teoriassa olisi tehokkain.
Ydinasetriadistahan Ranskalla on kaksi kolmesta jalasta eli taktinen lentokoneista laukaistava risteilyohjus ja strateginen sukellusveneistä laukaistava monikärkiohjus.

Lentokonepelote perustuu ilma-aseen Armée de l'Air ASMP ja jatkoversio ASMPA 300kt TNA-ydinkärjellä varustettuihin 500km subsonisiin risteilyohjuksiin joita on 75, niistä 50 Mirage 2000N-monitoimikaukohälvittäjissä, 15 tukialus-Rafale-N monitoimihävittäjissä, sekä 10 varastossa. Pääosa koneista toimii maatukikohdista, mutta Rafalet myös De Gaulle lentotukialukselta, kaikkien lentoetäisyys tankkereilla pidennettävissä.

Sukennusvenepelote perustuu neljään Triomphant-luokan strategiseen ydinsukellusveneeseen Triomphant, Téméraire, Vigilant ja Terrible, joiden ballistisia M45 tai uusimmassa M51 kymmenen 150kt TNO-ydinkärjen 10.000 km:n kantaman ohjuksia Ranskalla on kuusitoista kussakin veneessä.

Suomen kannattaisi HX-hävittäjäkaupassa vaatia valmistajalta yhteensopivuus ASMPA-risteilyohjukseen. Se periaatteessa olisi Rafalessa, mutta Gripen on sovittanut paljon ohjuksia mm. saman MBDA-valmistajan Meteor-ilmataisteluohjuksen joten Saabilta se tulisi tingata samaan hintaan. Toki tarvittaisiin myös jotain maksava erityinen protokolla ja taistelujärjestelmä. Silloin Ranskalta voitaisiin lainata ohjuksia esim. EU:n yhteisen ydinasepelotteen luonnin yhteydessä. Se helpottaisi sopimusten noudattamista jos Euro-ydinase olisi Ranskan mandaatilla luotu.
 
Viimeksi muokattu:
Gardiner vaikuttaisi olevan USAF evp. eversti, joka on työskennellyt mm. NATO:n esikunnassa Belgiassa ja Pentagonissa.

Eversti antaa ymmärtää, että noita Baltian skenaarioita on ”vuodettu” tarkoituksella venäläisten ihmeteltäväksi.
Asia erikseen, miten venäläisten ilmatorjunta saadaan lamautetuksi jo ensimmäisen tunnin aikana niin, että pommit saadaan toimitettua kohteisiin.

Aika hyytävää luettavaa tuo B-61 -pommien varhainen käyttö Baltiassa. Tämä uutinen vuodelta 2015 taitaa osittain liittyä samaan asiaan.

http://nationalinterest.org/blog/the-buzz/america-russia-test-new-tactical-nuclear-missiles-13319

Kerrotaan, että amerikkalaiset ovat päivittämässä arsenaaliaan. Uusin versio on B-61-12 ja todennäköisin kuljetusalusta tulee olemaan F-35.
 
Aika hyytävää luettavaa tuo B-61 -pommien varhainen käyttö Baltiassa. Tämä uutinen vuodelta 2015 taitaa osittain liittyä samaan asiaan.

http://nationalinterest.org/blog/the-buzz/america-russia-test-new-tactical-nuclear-missiles-13319

Kerrotaan, että amerikkalaiset ovat päivittämässä arsenaaliaan. Uusin versio on B-61-12 ja todennäköisin kuljetusalusta tulee olemaan F-35.


Niin. Hyytävät tuulet puhaltelevat, kuin kylmän sodan ensi tuulahduksina.

Merenkävijöiden ja maakrapujenkin on syytä nuolaista sormenpäätään ja tunnustella, mistä suunnasta tuulee, jos aurinko nousee etelästä.
 
Ukrainan kriisin Venäjän sotilaallinen toiminta ja sen kautta osin Euroopan turvallisuden alamäki tapahtui koska Ukraina luopui ydinaseistaan ja uskoi vessapaperin arvoiseen Budapestin Memorandumiin.

Ukraina opetti, että ydinaseistettua nykyisen aggressiivisen sotilasdoktriinin Venäjää vastassa yksin oleva maa ei saa apua vaikka noudattaisi mitä sopimuksia joten se, ettei Suomi hanki joukkotuhoaseita ja on ns. "mallioppilas" sodan lakien suhteen ei lisää turvallisuuttamme yhtään Venäjän suhteen. Ilman Artikkeli 5:n tapaista ei apua tule. Tulipalon sytyttyä palovakuutusta ei saa.

Henkilökohtaisesti epäilen vahvasti, olisiko yksikään Ukrainan maaperälle jääneistä neuvostoaseista ollut vuonna 2014 edes toimintakuntoinen vaikka Ukraina ei olisikaan ottanut Budapestin sopimuksen tuomia avustuksia ja rahoja. Ukrainalle ei jäänyt niiden huoltamiseen tarvittavaa infrastruktuuria eikä välttämättä edes henkilöstöäkään, ja parasta ennen-päiväykset olisivat paukkuneet vähintäänkin tritiumboostereissa jo ajat sitten. Ilmeisesti myös neuvostoaseet olivat huoltointensiivisempisiä kuin nykyiset jenkkiaseet, joten ylläpitolasku olisi ollut aikamoinen. Samaan aikaan maa olisi ollut paariatasolla ja suunnilleen kaikkien kv-yhteistyökuvioiden ulkopuolella.

Emme varmaan saa Suomeen sotilasapua sillä että jätämme ydinaseen rakentamatta, mutta jättämällä ydinaseet rakentamatta vältämme aika jäätävät riskit pakotteista jotka voivat pistää koko talouden sekaisin. Turha suojautua Venäjältä ydinpommeilla jos ja kun seurauksena olisi pakotteita, jotka melko varmasti nostaisivat meidän omat protestiputinistit valtaan vaalien kautta.

Takuuvarmaa on, että ainakin ensimmäistä ydinsulkusopimuksesta lipeävää pikkumaata nimittäin kurkutettaisiin ankarimman mukaan. Ihan minimissään ydinvoimaloidemme polttoainehuolto loppuisi kuin seinään.
 
..olisiko yksikään Ukrainan maaperälle jääneistä neuvostoaseista ollut vuonna 2014 edes toimintakuntoinen

Ydinaseen hallinta ja toimivaksi saattaminen olisi vaatinut ennen kaikkea poliittista päättäväisyyttä ja sitten hieman rahaa, mutta Neuvostoliiton kalustolla olisivat olleet meitä paljon pidemmällä sellaisen rakentamisessa ja sopimusteknisesti Ukraina syntyi ydinaseistettuna Neuvostomandaatilla. Noita Neuvostoliiton 20.000 taktistahan silloin spekuloitiin helposti käytettävissä oleviksi ja USA investoi sen pelossa paljon aseriisuntaan eli en usko tuota kuin ehkä strategisen arsenaalin osalta. Aina voi jossitella että Janukovits olisi sabotoinut jne. mutta perusasia ei muutu: jos Ukrainalla olisi ollut ydinase, Venäjä ei olisi hyökännyt ja koko Euroopan turvatilanne olisi parempi.

Paljon isompi kysymys eli Suomen ydinase on tietysti vaarallinen tehdä. Boikotit niin pakotteiden kuin ydinpolttoaineen suhteen edustavat riskejä joiden suhteen tarvitaan härskintaitava poliittinen luovinta ja salailu - eihän Israelkaan tähän päivään asti myönnä mitään eikä ole siten kärsinyt ydinasepakotteista. Kuitenkin Jom Kippur sodankin osalta tiedetään asiat hyvinkin tarkkaan Israelin ydinaseen osalta ja siinä sodassa Israel pelastui nimenomaan ydinaseidensa vuoksi tarjoten esimerkin Suomelle miten ainoastaan olisi mahdollista selvitä oikeasti Venäjän sotilaallisesta iskusta.

Ilman joko ydinasetta tai NATO-jäsenyyttä Suomen puolustuskyky on tietyssä määrin itsepetoksen varaan rakennettu. Jo Neuvostoliiton aikana erään suursotaharjoituksen esikunnassa ollessani havaitsi heti miten kymmenin tuhansin taktisin varustautunut Moskova heti kohta armotta pyyhkäisisi valtavat lohkot kenttäarmeijastamme tehden Talvisodan tapaisen torjuntavoiton melko lailla mahdottomaksi. Venäjän doktriini ei anna mitään syytä epäillä, että he avoimessa konfliktissa yhtään vähemmän olisivat valmiit taktisten käyttämiseen.

Niin Venäjän Tukholman vastainen ydinpommituslentoharjoitus kuin aiempi Whisky on the Rocks tapaus, jossa kirjan Omöjlig Ubåt mukaan GRU haki ydinaseen, tässä tapauksessa miinan laskupaikkaa Ruotsin laivastotukikohtien läheisyydestä vihjaavat ydinaseen käyttökynnyksen alhaisuudesta neuvostodoktriinissa ja nykydoktriinissa puolueetonta pohjoismaata vastaan.

Tosiasiassa nyt Suomen armeija on uskottava vain hybrididimension operaation torjunnassa (jossa Venäjä propagandassaan kiistää osallistuvansa jne.) mutta ei ole tarpeeksi uskottava avoimen konfliktin oloissa. Päinvastoin sellaisessa nyt Pohjois-Euroopan vahvin konventionaalinen armeijamme Euroopan vahvimpine tykistöineen luultavasti jopa pakottaisi Venäjän tarttumaan ydinaseeseen voittaakseen ja se sen tekisi koska suurvallan arvovalta ja Putinin luonne ei siedä tappiota ja operatiivinen suunnitelma jo sellaista em. syistä saattaisi jo alunperin edellyttää (tai sellaiseksi eskaloitua esim. Suomen vastarinnan vuoksi pieleen menossa olevasta Ahvenanmaan kaappauksesta).

Siis loppuun asti viety rehellisyys uskottavan kokonaispuolustuksen saavuttamiseksi vaatii kysymyksen: NATO vai ydinase? Ilman jompaa kumpaa ei tätä ole.
 
Viimeksi muokattu:
oikotit niin pakotteiden kuin ydinpolttoaineen suhteen edustavat riskejä joiden suhteen tarvitaan härskintaitava poliittinen luovinta ja salailu - eihän Israelkaan tähän päivään asti myönnä mitään eikä ole siten kärsinyt ydinasepakotteista.
No, eihän Pakistaniinkaan kohdistettu pakotteita, vaikka valmistikin ydinaseen itselleen vasta 1990-luvun toisella puoliskolla. Pakistan ei tosin ollut ikinä ydinsulkusopimukseen kuulunutkaan.

Suomen pitäisi saada ydinaseen hankinnalle USA:n ja Britannian tuki, jotta ongelmia ei varmasti tulisi. EU:n puoleltahan niitä ei tulisi, koska EU:lla ei ole toimivaltaa valtioiden ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan puuttumiseen. Myöskään muut EU-maat eivät voisi kohdistaa pakotteita (EU:n vapaakauppa-alue on hyvin sitova, ja toimiin EU:n jäsenmaiden täysvaltaisuuden rajoittamiseksi Unionissa voidaan ryhtyä vain, mikäli kyseinen maa toimii EU:n sopimusten vastaisesti), mikäli Suomi tekisi ydinsulkusopimuksesta irrottautumisen kaikkien sopimuksen sääntöjen mukaisesti.
 
Ydinaseen hallinta ja toimivaksi saattaminen olisi vaatinut ennen kaikkea poliittista päättäväisyyttä ja sitten hieman rahaa, mutta Neuvostoliiton kalustolla olisivat olleet meitä paljon pidemmällä sellaisen rakentamisessa ja sopimusteknisesti Ukraina syntyi ydinaseistettuna Neuvostomandaatilla. Noita Neuvostoliiton 20.000 taktistahan silloin spekuloitiin helposti käytettävissä oleviksi ja USA investoi sen pelossa paljon aseriisuntaan eli en usko tuota kuin ehkä strategisen arsenaalin osalta. Aina voi jossitella että Janukovits olisi sabotoinut jne. mutta perusasia ei muutu: jos Ukrainalla olisi ollut ydinase, Venäjä ei olisi hyökännyt ja koko Euroopan turvatilanne olisi parempi.

Emme puhu nyt samasta asiasta. Ukrainaan jääneet neukkuaseet olisivat olleet vuonna 1991 yhtä käyttökelpoisia kuin neukkuaseet keskimäärin. (Muistan lukeneeni paljon arvioita 1990-luvulta, missä yllätyttiin siitä, miten heikossa hapessa neukkujen ydinarsenaali oli todellisuudessa ollut 1980-luvun lopussa - joissain arvioitiin, että todellisuudessa ehkä vain joka kolmas ase olisi toiminut luotettavasti.) Vuonna 2014, tuskin. Ydinase ei ole mikään kalashnikovi jonka voi tuutata täyteen kosmoliinia ja upottaa suohon kunnes sitä tarvitaan; vaikka aseita säilytettäisiin asianmukaisesti ilmastoiduissa luolissa, ne vaativat säännöllistä perushuoltoa. Tätä huoltoa kutsutaan Yhdysvalloissa nimellä "rebuild" eli uudelleenrakennus, eikä vaan ihan suun mauksi. Etenkin miniatyrisoidut ydinaseet - eli ne, mitä saa mahtumaan ohjustimien kärkiin ja salkkuihin - ovat hyvinkin huoltointensiivisiä kapistuksia, koska niitä suunnitellessa on täytynyt oikoa aika moniakin luotettavuuteen vaikuttavia mutkia. Vain pari esimerkkiä mainitakseni, ydinaseiden plutoniumytimet täytyy säännöllisesti valaa ja koneistaa uudelleen (vaatii erittäin erikoistunutta metallurgian osaamista ja erikoistehtaita, joita Ukrainassa ei ole) ja niiden tritiumboosterit ladata uudelleen tritiumilla noin 8-15 vuoden välein (vaatii käytännössä erikoistunutta tritiumintuotantoreaktoria, mitä Ukrainalla ei tietääkseni ole). Lisäksi näissä käytetyt kemialliset räjähteet eivät ole yleensä sitä pitkäikäisimpää sorttia, eikä niitä saa kaupan hyllyltä. Eli tarvittaisiin erikoisräjähdysaineisiin keskittynyt tehdas ja osaamista sekä laitteita räjähdepalikoiden tarkkaan valmistukseen. Näitäkään ei tainnut Ukrainaan jäädä; suurin osa Neuvostoliiton varsinaisista ydinaseiden valmistuslaitoksista oli Venäjän alueella, Ukrainassa tehtiin lähinnä raketteja.

Jokainen Ukrainaan jäänyt ase olisi pitänyt käyttää tuon huoltosyklin läpi vähintään kerran, osa luultavasti useampaan kertaan, ennen vuotta 2014. Näin siksi, kun tiettävästi neukkuaseet oli suunniteltu vielä lyhyemmille huoltosykleille kuin jenkkiaseet.

USA investoi todellakin paljon Ukrainan aseriisuntaan, koska maan johdonmukaisena politiikkana on ollut vuodesta 1945 lähtien hillitä ydinaseiden leviämistä pikkumaille ja todellisena pelkona oli, että materiaaleja tai jopa valmiita aseita päätyy Lähi-itään. Tästä syystä asiaan liittyi myös aikamoinen poliittinen painostus, ja on vähän historiatonta väittää että Ukrainalla ylipäätään oli tosiolevaisia vaihtoehtoja Budapestin sopimukselle: lähinnä vaihtoehtona allekirjoittamiselle oli itkeä ja allekirjoittaa.

Paljon isompi kysymys eli Suomen ydinase on tietysti vaarallinen tehdä. Boikotit niin pakotteiden kuin ydinpolttoaineen suhteen edustavat riskejä joiden suhteen tarvitaan härskintaitava poliittinen luovinta ja salailu - eihän Israelkaan tähän päivään asti myönnä mitään eikä ole siten kärsinyt ydinasepakotteista. Kuitenkin Jom Kippur sodankin osalta tiedetään asiat hyvinkin tarkkaan Israelin ydinaseen osalta ja siinä sodassa Israel pelastui nimenomaan ydinaseidensa vuoksi tarjoten esimerkin Suomelle miten ainoastaan olisi mahdollista selvitä oikeasti Venäjän sotilaallisesta iskusta.

Katsotaan tätä sitten kun Washingtonissa vaikuttaa voimakas Suomi-lobby ja suomalaistaustaiset äänestäjät ovat vaa'ankieliasemassa niin, että Yhdysvallat käyttää luotettavasti veto-oikeuttaan YK:ssa Suomen hyväksi joka ikinen kerta. Tosin tuossa kohdassa en oikein usko, että tarvitsisimme Venäjää vastaan omaa ydinasetta.

Maailma ei ole reilu eikä tasapuolinen paikka, ja toisille sallitaan asioita mitä toisille ei. Suomi ja ydinaseet ovat tuossa jälkimmäisessä kategoriassa.

Ilman joko ydinasetta tai NATO-jäsenyyttä Suomen puolustuskyky on tietyssä määrin itsepetoksen varaan rakennettu. Jo Neuvostoliiton aikana erään suursotaharjoituksen esikunnassa ollessani havaitsi heti miten kymmenin tuhansin taktisin varustautunut Moskova heti kohta armotta pyyhkäisisi valtavat lohkot kenttäarmeijastamme tehden Talvisodan tapaisen torjuntavoiton melko lailla mahdottomaksi. Venäjän doktriini ei anna mitään syytä epäillä, että he avoimessa konfliktissa yhtään vähemmän olisivat valmiit taktisten käyttämiseen.

Näin voi hyvin olla, ja tämä onkin iso syy sille, että kannatin NATO-jäsenyyttä. Kai sitä joutuu edelleen kannattamaan, vaikka tilanne on kyllä nyt niin levällään etten pidä NATO-liittoutumista juuri tällä hetkellä viisaana ajatuksena.

Mutta karu fakta on se, että Venäjää vastaan yksin käydyn sodan tulemme aina häviämään. Oli ydinaseita tai ei. Kysymys on vain siitä, miten paljon verta ja omaisuutta menetämme, ja säilyykö itsenäisyys. Jos meillä on ydinaseita, lisäämme myös riskiä Venäjän ennaltaehkäisevästä ensi-iskusta - ydinasein.

Siis loppuun asti viety rehellisyys uskottavan kokonaispuolustuksen saavuttamiseksi vaatii kysymyksen: NATO vai ydinase? Ilman jompaa kumpaa ei tätä ole.

Niinpä.

Olen seurannut ydinteknologiaa jo jonkin aikaa, ja yksi asia on aika selviö: ydinaseiden leviäminen on suurvalloille aivan aito huoli, ja ihan siviilitekniikankin käyttöön liittyy merkittäviä, maallikoille kenties näkymättömiä hankaluuksia jotka juontavat juurensa esimerkiksi kaksikäyttöpotentiaalista. Kun tiedän esimerkiksi sen, miten uusien reaktoriratkaisujen käyttöönotto on viivästynyt ainakin 20 tai ehkä jopa 40 vuotta suurelta osin näiden vekottimien hyvin teoreettisen ydinasepotentiaalin vuoksi, niin minun on aivan käsittämättömän vaikea kuvitella mitään sellaista tilannetta, missä suurvallat suhtautuisivat olankohautuksella Suomen ydinpommisuunnitelmiin.

Ja salassa rakentamisen voi oikeastaan unohtaa saman tien. Suomesta ei löydy sellaista määrää tän alan ammattilaisia, jotka pitäisivät omaa ydinpommia millään tavalla hyvänä ideana, että tietovuotoja ei tarvitsisi pelätä.
 
Tässä asiassa Suomella on rasitteena poliittinen järjestelmämme. Meillä ei ole osattu eikä haluttu käyttää hyväksi niitä maailmanpolitiikan hetkiä jolloin olisi ollut mahdollista kehittää maanpuolustustamme uskottavalle tasolle. Esimerkiksi kaikki Neuvostoliitosta irtaantuneet eurooppalaiset valtiot tajusivat tämän oikeastaan itsestään selvyytenä..tai heillä oli sisäpiiritietoa. Suomalaiset puolueet ovat kaikki enemmän tai vähemmän Venäjää mielisteleviä vasalleja.

Tämä johtuu ennen kaikkea siitä että meillä on vihersosialistien ja osin keskustaoikeistolaisten puolueiden hallinto. Näillä poliitikoilla ei ole enää sodanjälkeisen Paasikivi-Kekkosen aikojen jälkeen ollut ideologista vastuuntuntoa Suomen itsenäisyydestä. Tottakai ko. puolueilla on kansan vaaleissa antama mandaatti mutta se on saatu pääosin muista syistä kuin maanpuolustukseen liittyvistä tavoitteista. Meillä tarvittaisiin uudenlaista politiikkaa.

Suomesta puuttuu kokonaan puhtaasti oikeistolainen poliittinen vaihtoehto. Enkä tarkoita tällä mitään tatuoituja, kaljupäisiä pikkurikollisia natsilipunheiluttelijoita.. Ei Le Peniläisistä tai hollantilaisia rasistiääliöitä ja amerikan hihhuliuskovaisia abortinvastustajia jne.

Kysyntää olisi todellista oikeistolaista yrittäjävetoista ajatusmaailmaa edustavasta puolueesta (malli Saksan/Baijerin CDU ja esim. Tanskan oikeistopuolueen malliin jne.) joka kykenee ihan oikeasti tarjoamaan toimivan oikeistolaisen, hallintokykyisen poliittisen vaihtoehdon. Väitän että tällaiselle puolueelle voisi löytyä valtakunnallista kannatusta jopa 10-15% ääniosuudelle. Sillä olisi jo mahdollista saada konkreettista vaikutusvaltaa maan asioista. Ohjelmassa tulisi olla vahva näkemys ja kannatus maanpuolustushenkiselle itsenäisyysaatteelle. Mitään sodanlietsontaa ei kuitenkaan tarvita.

Uskon siihen että kansalaiset ymmärtävät mistä on kysymys. Heille pitäisi vain kyetä tarjoamaan sopiva ja uskottava väylä/keino saada näkemyksensä mukaan yhteiskunnan hallintoon. Ei se tietenkään helppoa ole. Suomen nykyisillä puolueilla on yhteinen pelko kaikkia uusia vaihtoehtoja vastaan. Puolueet eivät halua tilannetta jossa olisi esim. selkeä hallitus vs. oppositio asetelma. Tällainen tarjoaisi kansalaisille mahdollisuuden oikeaan kritiikkiin ja valintaan. Se toisaalta johtaisi siihen että puolueiden/poliitikkojen vastuu lisääntyisi. Kansa siirtäisi vallan toisille jos hommat ei onnistu. Nykyisellään tätä pelkoa ei Suomessa juuri ole.

Mutta toistaiseksi joudutaan sietämään nykyistä menoa..Onneksi kansalaisilla itsellään on, ainakin vielä toistaiseksi, mahdollisuus hankkia ihan oma elämä.
 
Back
Top