Suomi 100 vuotta

Jos Turkissa vuosikausia töissä ollut äijä haluaa laitattaa hampaansa ilmaiseksi Euroopassa kuntoon ja ryhtyy sen vuoksi salakuljettamaan muita "pakolaisia", ja hänen poikansa hukkuu siinä touhussa, niin en kyllä sitä osaa yhdistää Suomen 100-vuotishistoriaan. En oikein mitenkään päin.

Kolikko on löytänyt tiensä englanninkieliseen wikipediaan. Alan Kurdin kohdalle.

In April 2017 Mint of Finland revealed a commemorative coin celebrating the centenary of Finnish independence, using a picture of Alan Kurdi's body on the obverse side of the coin. This picture is accompanied with a text 'Global Fairness' (Globaali oikeudenmukaisuus). The death of Alan Kurdi is contrasted with a Finnish public library on the reverse side of the coin.[61]

Siis kurdipoika-kolikon kääntöpuoli on kirjasto :eek: En ymmärrä miten se liittyy "globaaliin oikeudenmukaisuuteen" mitenkään. Olisi edes kääntöpuolella muistanut tuhansia suomalaisia rauhanturvaajia, jotka ovat palvelleet vuosikymmenien ajan ympäri maailmaa.

Jotenkin nuo kolikot huokuvat vihaa isänmaata kohtaan. Taiteilijalla on toki oikeus mielipiteeseensä, viime kädessä vastuu on kyllä tilaajalla.
 
Kun tarkemmin ajattelee niin aika outo asetelma teloituskomppanian ja teloitettavien jälkeen. Saikohan taiteilija nyt haluamansa?

Kyseisen juhlarahan tekijöinä ovat sellaiset "taiteilijat" joiden toiminta perustuu täysin yhteiskunnan antamiin avustuksiin. Verovarojen jakajina toimii omat, hallintojärjestelmään pesiytyneet aatetoverit. Todellisella taiteella ei ole mitään tekemistä heidän "teostensa" kanssa.

Lisäksi tämä kyseinen kuva on mitä todennäköisemmin lavastettu.

Toisekseen kyseisen kaltaiset tilanteet heijastavat aina oman aikakautensa oikeuskäytäntöä. Sotatilanteessa murhiin syyllistyneiden maanpettureiden kohtalo on kiinnijäämisen tapahtuessa aina selkeä. Ei liene epäilystäkään etteikö näin olisi tapahtunut myös punakapinaan syyllistyneiden kohdalla.

Kapinan jälkiselvittelyjen osalta ainoa ikävämpi asia oli se että suurimmat punikkirikolliset ja varsinaiset kapinan aiheuttajat pakenivat, omilta joukoiltaankin salaa Pietariin. Näin he välttyivät joutumasta oikeuden eteen Suomessa. Varsin monet kapinan suurimmista syyllisistä päätyivät Venäjälle paettuaan omiensa murhaamiksi. Minkäpä murhaajat luonnolleen voivat:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuusisen_klubin_murhat
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomas_W._Hyrskymurto
http://hyvarinen.blogspot.fi/2006/04/niin-hirmuinen-on-kiihoitettu-kansa-2.html

Kaikeksi onneksi Stalin suoritti oman puhdistuksensa parikymmentä vuotta myöhemmin. Kapinan jälkeen Neuvostoliittoon paenneet suomalaiset punikkijohtajat saivat Stalinin ja NKVD:n toimeenpanemana sen rangaistuksen miltä he välttyivät Suomessa. Näistä linkeistä löytyy heistä lisätietoja:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Stalinin_vainot
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luett...ä_vangituista_suomalaisista_kansanedustajista
http://uhreja.onego.ru/

Erityisesti edellä mainitut Venäjälle paenneet kansanedustajat ovat jääneen suomalaisilta sosialisteilta täydelliseen pimentoon. Kumma juttu. Muutenhan kaikenlaiset sosialistiänkyrät ovat edelleenkin oikein kilvan levittelemässä valheitaan punakapinan ajoilta. Miksi punikit eivät kerro ollenkaan niistä suurenmoisista saavutuksista joita Stalinin johdolla saatiin aikaan Neuvostoliitossa? Kaikkien sosialistien ihannevaltiossa. Juuri siellä työväen onnelassa, minkälaiseksi myös em. punakapinaa lietsoneet sosialistien kansanedustajat halusivat Suomen päätyvän 1918 kapinan jälkeen.
 
Nonnii...nyt on @baikal :kin maanpettureiden parasta A-ryhmää...

Maalaisliitto oli kyllä kova veto pakasta. Odotan Mauno Koiviston ja Lauri Törnin vetämistä pakasta myös...
 
Tuossa aiemmin Chigeena esitti syytöksen, jonka mukaan minä olin pannut Valo Nihtilän vetämään kepulaisia paskarattaita.

Ehdottomasti ja nöyrin mielin totean, että Nihtilä asetti suomalaiselle upseerille ja miehelle niin korkealle riman, että minä en ainakaan kykene sitä rimaa tavoittamaan ja epäilen, että aika harva sen tekee. Arvostan ehdoitta hänen tekemisiään ja lujuuttaan ja korostan: minun hartioillani ei aseteta Nihtilää kyseenalaiseksi edes sivulauseen pisteessä. Piste.

Chigeena loukkaantuu tietysti tästäkin, koska Nihtilän arvostaminen voi tapahtua vain "tietyissä piireissä", joita ei pidä tavissaappailla mennä sotkemaan. Ja sellaiselle "arvostamisen omistamiselle" minä haistatan pitkät tupaillat. :p
 
Kyseisen juhlarahan tekijöinä ovat sellaiset "taiteilijat" joiden toiminta perustuu täysin yhteiskunnan antamiin avustuksiin. Verovarojen jakajina toimii omat, hallintojärjestelmään pesiytyneet aatetoverit. Todellisella taiteella ei ole mitään tekemistä heidän "teostensa" kanssa.

Lisäksi tämä kyseinen kuva on mitä todennäköisemmin lavastettu.

Toisekseen kyseisen kaltaiset tilanteet heijastavat aina oman aikakautensa oikeuskäytäntöä. Sotatilanteessa murhiin syyllistyneiden maanpettureiden kohtalo on kiinnijäämisen tapahtuessa aina selkeä. Ei liene epäilystäkään etteikö näin olisi tapahtunut myös punakapinaan syyllistyneiden kohdalla.

Kapinan jälkiselvittelyjen osalta ainoa ikävämpi asia oli se että suurimmat punikkirikolliset ja varsinaiset kapinan aiheuttajat pakenivat, omilta joukoiltaankin salaa Pietariin. Näin he välttyivät joutumasta oikeuden eteen Suomessa. Varsin monet kapinan suurimmista syyllisistä päätyivät Venäjälle paettuaan omiensa murhaamiksi. Minkäpä murhaajat luonnolleen voivat:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuusisen_klubin_murhat
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomas_W._Hyrskymurto
http://hyvarinen.blogspot.fi/2006/04/niin-hirmuinen-on-kiihoitettu-kansa-2.html

Kaikeksi onneksi Stalin suoritti oman puhdistuksensa parikymmentä vuotta myöhemmin. Kapinan jälkeen Neuvostoliittoon paenneet suomalaiset punikkijohtajat saivat Stalinin ja NKVD:n toimeenpanemana sen rangaistuksen miltä he välttyivät Suomessa. Näistä linkeistä löytyy heistä lisätietoja:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Stalinin_vainot
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Venäjällä_poliittisista_syistä_vangituista_suomalaisista_kansanedustajista
http://uhreja.onego.ru/

Erityisesti edellä mainitut Venäjälle paenneet kansanedustajat ovat jääneen suomalaisilta sosialisteilta täydelliseen pimentoon. Kumma juttu. Muutenhan kaikenlaiset sosialistiänkyrät ovat edelleenkin oikein kilvan levittelemässä valheitaan punakapinan ajoilta. Miksi punikit eivät kerro ollenkaan niistä suurenmoisista saavutuksista joita Stalinin johdolla saatiin aikaan Neuvostoliitossa? Kaikkien sosialistien ihannevaltiossa. Juuri siellä työväen onnelassa, minkälaiseksi myös em. punakapinaa lietsoneet sosialistien kansanedustajat halusivat Suomen päätyvän 1918 kapinan jälkeen.

Suppanen on tosin arkkitehti ja muotoilija, joka suunnittelee niin yksityishenkilöille kuin kansainvälisille suuryrityksille...
https://www.suppanen.com/
 
Tämä entisen presidenttimme toteamus pitäisi julkaista kertaviikkoon jokaisen valtamedian etusivulla..omakustanteisena.

"Minua rasittaa, että on joku eliitti, joka kertoo mitä mieltä kansan pitäisi olla ja antaa tuomioitaan ja hyväksymistään sen mukaan. Täytyy tunnustaa, että minua aika lailla rasittaa sekin, kun sanotaan, että katsokaa muita maita ja kuinka me kehtaamme niiden edessä olla. Aivan kuin meidän historiamme, yhteiskuntamme tai saavutuksemme olisivat sellaisia, että pitäisi jotenkin madella muiden ihmisten edessä."
 
Tämä entisen presidenttimme toteamus pitäisi julkaista kertaviikkoon jokaisen valtamedian etusivulla..omakustanteisena.

Ja sitten vielä pukea se kukkasiin ja krysanteemeihin, jotta yleisö sen myös lukisi. Vähättelyn kulttuuri on Suomessa lujassa ja alemmuudentuntoiset mölöt maailmalla eivät kovin häikäiseviä tuloksia saavuta.
 
Juhlarahakohua aiemmin kommentoin, ja kommentoin nyt vielä lisää, en ole lukenenut kaikkia kommentteja ketjusta joten hyväksyttäneen sitten se selitykseksi mikäli jonkun muun ajatukset kohtaavat.

En ymmärrä miksi mihinkään juhlaan tulisi liittää turhan paljon negatiivisuutta, varsinkin kuten näiden kolikoiden suhteen tapahtui. Suomessa olisi ollut paljon positiivisia aiheitakin kuvata kuten vaikkapa;
-naisten äänioikeus 1906 (esimerkki siitä että ennen itsenäisyyttä olimme jo Euroopan kärjessä;)
-itsenäisyysjulistus 4.12 1917 (vaikka ei valokuvia, voisi hieman taiteilijan vapauttakin käyttää..)
-Karjalan evakkojen (430 000 ihmistä) uudelleen asutus 40-luvulla pl erinäiset alueet..
-Helsingin Olympialaiset -52 (kolikossa yliviivattuna toki -40)
-maan selviytyminen sotakorvauksista ja samanaikaisesti muuttuminen erääksi maailman kehittyneimmistä ja tasa-arvoisimmista maista
Ja paljon muuta

Osa suomalaisista haluaa/uskoo Kaurismäkeläiseen Suomikuvaan-itsekin tein niin joskus, osa leikkii hienostunutta, minä en karjalaisena omana itsenäni ole pätkääkään innostunut moisesta. Ylimääräinen synkistely muutenkin maailman pohjoisimmassa (ja sikäli myös pimeimmässä) asutussa maassa tulisi olla jo valtion puolelta kiellettyä, mutta sepä onkin vihervasemmiston pääideologia, väärin kaikkia täällä asuvia kohtaan.
Jotkut diggailevat Tuhansien murheellisten laulujen maa-biisiä kuten itsekin, mutta sen ei pidä millään tavalla määrittää suomalaisuutta, vaan tiettyä osaa ehkä semmoisesta kipeästä osasta.

En ymmärrä helvetin pätkääkään, miksi kokonaisvaltaisesti ja erityisesti inhimilliseti ajatellen Suomen pitäisi käydä 100-vuotissyntymäpäivinään jänkkäämään joidenkin historian pienten detaljien kanssa huomioiden kokonaisuuden, paitsi mikäli jänkkääjät edustavat todellisuudessa Suomen vastaisuutta, riippumatta agendasta, mutta omasta puolestani totean vain että onnea Suomi, oma maa.
 
Minun mielestä parhaat syntymäpäivät ovat sellaiset päivät, missä tarkastellaan mennyttä aikaa mahdollisimman rehellisesti.

Jos 100-vuotias on sitä mieltä, että virheitä ei tehty...pahoja asioita ei tapahtunut ja elämä oli ja on jatkosssakin yhtä perkeleen auringonpaistetta...yhdessäoloa, saunomista ja makkaranpaistoa, niin se harmaahapsi on jo seniili ellei peräti aivokuollut.

Ja maailmanlaajuisesti ajatellen Suomi on vielä ihan kakara. Teiniviikset halkoo ilmaa ja kaikki on ihan perseestä...paitsi oma, kun se on ainoa ja niin ihana.

Mitä Kaurismäen Akiin tulee, niin se jätkä on suomalaisempi kun suurin osa suomalaisista ikinä...


Ja vaikka olisi svedu, saku tai ryssä, niin ymmärtää Suomesta ja (perus) suomalaisuudesta enemmän kun Neil Hardwick ja Timo Soini yhteenlaskettuna.
 
Viimeksi muokattu:
Poisto
 
Aika Pahkasika henkisiä nämä uudet juhlarahat.

Juliste2.jpg


Tosin erona on se, että kyseessä oli sarkasmi ja huumori. Tämä uusi normaali on internatsismin hedelmä.

"Oma maa paska, muu maailma mahtava."

Vasemmisto ja "älymystö" on vuosikymmeniä nojannut postmodernistiseen ja jälkistrukturalistiseen yhteiskuntateoriaan, jonka mukaan mitään ehdotonta totuutta ei pitäisi olla olemassakaan. Nyt kun heidän "totuutensa" on kyseenalaistanut kansallismielinen, eu-kriittinen, ei-sosialistinen ja puolueeton media ja bloggarit, on nopeasti lanseerattu käsite "valhemedia".
 
Suomen 100-vuotisjuhlavuonna on tarkoitus kohottaa maan korkein lipputanko osuvasti 48...75 metrin korkeuteen.

upload_2017-5-16_10-37-23.jpg

Lippuhankkeen idean isä, lippuhistorian asiantuntija Kimmo Kiljunen uskoo, että Ruotsin ja tällä hetkellä samalla myös Pohjoismaiden korkeimman 48 metrin tangon yli tullaan pääsemään.

- Kyllä Ruotsi tässä nitistetään. Ehkä sellainen 75 metrinen voisi olla tavoite maksimissaan, Kiljunen sanoo.

Tällä hetkellä Suomen korkein lipputanko sijaitsee Riihimäellä. Se on korkeudeltaan 40 metriä.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/haminan-suurlippu-kalpenee-maailman-jattilippujen-rinnalla-jaako-ruotsi-kuitenkin-taakse/6432962
 
Pitääkö suomalaisuutta hävetä? Isänmaamme ei näytä kelpaavan vieraaksi omiin satavuotisjuhliinsa

JUHANA AUNESLUOMA kirjoitti hämmentävän kolumnin (HS 11.7.) siitä, että Suomen 100-vuotisjuhlat olisi parasta viettää ilman päivänsankaria. Ajatuksen tukena olivat Kanadan monikulttuuriset 150-vuotisjuhlat, Paavo Arhinmäen sitaatit ja kummallinen rinnastus ”tympeän nationalismin” ja isänmaallisuuden välillä.

Suomen 100-vuotisjuhlissa on kyse ennen kaikkea siitä poikkeuksellisesta asiasta, jonka pieni kansakuntamme on saavuttanut: olemme maailman melskeissä kyenneet säilyttämään kansallisen identiteettimme, kielemme, kulttuurimme ja tapamme. Olemme kyenneet uhrautuvasti puolustautumaan ylivoimaista valloittajaa vastaan. Hankalissa kylmän sodan olosuhteissa Neuvostoliiton puristuksessa taivuimme ajoittain moraalisesti, mutta emme katkenneet. Hyvinvointivaltiomme pitää huolta myös heikoimmista kansalaisistaan.

Kuinka paljon pitää päivänsankarilta oikein vaatia, että Suomi – isänmaamme – kelpaa vieraaksi omiin juhliinsa?

Juha Martelius

valtiotieteen tohtori

Helsinki

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005287321.html?ref=rss

Suomen 100-vuotisjuhlia leimaa nationalismi, jota on mukavampi kutsua isänmaallisuudeksi – Kanadassa syntymäpäiviä vietetään ilman sankaria
Isänmaallisuuden ja nationalismin asettaminen toistensa vaihtoehdoiksi on looginen ajatusvirhe.
EUROOPPAA ja Suomea jäytää synkeä nationalismi. Näin luonnehti kansanedustaja Paavo Arhinmäki Euroopan ja koko maailman rauhan ja vakauden ylle nousseita tummia pilviä joulukuussa 2016. ”Kansankiihotusta harjoitetaan verkon valemedioissa, ja syyttävä sormi käännetään pakolaisiin.”

Vanhasta eurooppalaisesta ideasta oli kehitetty digitaalisen ajan sovellus. Ydin oli ennallaan: me olemme erilaisia kuin nuo toiset. Jos tarkkoja ollaan, me olemme parempia, emmekä kaipaa heitä tänne. Lisäksi meidän ongelmamme ovat heidän syytään.

UHMAKKAAN kansallistunnon vahvistuminen on nostattanut paitsi huolta myös keskustelua kansallisista identiteeteistä ja monikulttuurisen yhteiskunnan mahdollisuuksista. Jonkinlainen yhteenkuuluvuuden tunne on ihmisyhteisöjen elinehto. Englantilainen 1800-luvun filosofi John Stuart Mill ei uskonut demokratian olevan mahdollinen ilman kansallistunnetta.

Nationalismeissa oli Millin silmissä kuitenkin eroja. Yhdet pohjautuivat myyttisiin käsityksiin yhteisestä alkuperästä ja verenperinnöstä. Toiset olivat avoimempia kulttuuriselle monimuotoisuudelle, jolloin kansalaisia yhdistäväksi tekijäksi riittivät jaetut perusarvot tai yhteinen kieli.

Pew-tutkimuslaitoksen mukaan ruotsalaisten ylivoimainen enemmistö pitää ruotsalaisuuden merkittävimpänä kriteerinä nykyisin ruotsin kielen taitoa. Syntyperää pitää tärkeänä vain joka viides ja kristinuskoa seitsemän prosenttia ruotsalaisista. Kieltä oppimalla kenestä tahansa voi tulla ruotsalainen. Silti jokin kansallisuus ja kansallinen identiteetti on ihmisillä oltava.

KYSYMYS hyvästä ja pahasta nationalismista on puhuttanut eurooppalaisia kahden vuosisadan ajan.

Jotkut kutsuvat hyvää nationalismia isänmaallisuudeksi, patriotismiksi. Omaa nationalismia on mukavampi kutsua isänmaallisuudeksi. Käsitteellisesti nationalismi ja patriotismi eivät kuitenkaan eroa toisistaan. Molemmissa on kyse sen tunnistamisesta, kuka kuuluu ryhmään ja kuka ei.

Isänmaallisuuden ja nationalismin asettaminen toistensa vaihtoehdoiksi on looginen ajatusvirhe. Nationalismin vaihtoehto ei ole isänmaallisuus vaan kosmopoliittisuus, joka hylkää nationalisteille pyhän ajatuksen maailman jakautumisesta kansakuntiin.

AJATUS siitä, että tarvitsemme jonkin meitä syvemmältä yhdistävän siteen, on silti tiukassa. Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlien aikaan tuskin kuulemme, että Suomea jäytää synkeä isänmaallisuus.

Kansakunnan valtiollisen itsenäisyyden juhlinta ilman isänmaallisuutta eli nationalismia on kuin syntymäpäivät ilman syntymäpäiväsankaria. Juhlavuoden motto ”yhdessä” ei kerro, onko juhlakalun ajateltu olevan varmasti paikalla.

Itsenäisyyden 100-vuotisjuhlissa suomalainen nationalismi tuntuu olevan juhlien kunniavanhus, jolle vieraat toivottavat kaikkea hyvää, mutta jonka hankalat puolet tunnetaan. Juhlakalun ulkomaisia sukulaisia ei mielellään muistella. Hauskempi olisi juhlia ilman, mutta mitä silloin juhlittaisiin?

TOISAALLA vietetään sankaritonta syntymäpäivää. Heinäkuun alussa Kanada saavutti valtiollisena kokonaisuutena 150 vuoden kunnioitettavan iän. Juhlinta on pysytellyt mittasuhteissa, jotka muistuttavat hämäläisestä tokaisusta: ei tehrä tästä ny numeroo.

Kanadalaiset suorastaan ylpeilevät sillä, kuinka surkeat merkkipäiväjuhlat he ovat panneet pystyyn. Synkeän patriotismin jäytämästä Euroopasta katsoen meno vaikuttaa silti hilpeältä. Kanadan pääministerin Justin Trudeaun mukaan Kanada on maailman ensimmäinen post-nationalistinen eli nationalismin jälkeinen yhteiskunta. 150-vuotiaan Kanadan ytimessä ei Trudeaun silmissä ole mitään yhteistä identiteettiä tai kulttuurista valtavirtaa.

KANADASSA syntynyt mediatutkija Marshall McLuhan kohautti jo viisi vuosikymmentä sitten väittämällä, että Kanada on maailman ainoa maa, jossa on opittu elämään ilman kansallista identiteettiä. Olennaista on yhteiskunnan syvä monimuotoisuus. Kansallisen identiteetin puuttuminen pakottaa ihmiset etsimään uusia tapoja kuulua johonkin.

150-vuotisjuhlista puuttuu ehkä räväkkyyttä, mutta juhliin pääsee helposti mukaan. Nämä syntymäpäivät eivät sankariaan kaipaa.

Kirjoittaja on historioitsija ja tutkimusjohtaja Helsingin yliopistossa.
 
Kaikki joissa on kantasuomalaista verta ovat ihan geneettisesti sukua toisilleen.
(On geneettistä ajautumaa ja alapopulaatioita jos joku halua vängätä mutta se on eri asia ja vaatii laajemman keskustelun.)

En nyt tiedä onko kansallisvaltiosta puhuminen mitenkään valheellista jos valtaosa asukkaista täyttää antropologisen heimoon kuulumisen kriteeristön.

Se että nykyään kaikki eivät halua kuulua tähän heimoon tai haluavat määritellä sen uudestaan muidenkin sen jäsenten puolesta on erillinen asia joka vaatii jonkun ratkaisun pian.
 
Back
Top