Sen piti olla vitsi
KOLUMNI
Laura Huhtasaari. Bäckmanin Johan. Teemu Selänne yhteiskunnallisena mietiskelijänä. Halla-ahon Jussi. Timo Soinin ploki. Kaikki mielipiteet ja ajatukset, jotka eivät perustu tieteelliseen maailmankuvaan ja imartelevaan ihmiskäsitykseen.
Niiden piti olla vitsi. Jotain, jolle naureskella ylimielisesti. Miksi ne eivät pysyneet vitseinä?
MILLOIN vitsi muuttuu vakavaksi? Milloin koominen sivuosan esittäjä nousee etualalle puhumaan harhaisia, eikä se enää ole vitsi, vaan yhteiskunnallinen vaikuttaja?
Kovin harmittavaa omakuvan kannalta tällainen kehitys. Historian piti olla arvokas oppitunti. Kansallinen kasvatusprojekti perustui humanismin perusperiaatteisiin, tasa-arvo oli itsestäänselvyys, ja moni meistä alkoi tunkea opaskirja kädessä puheeseensa sanaa ”oletettu”.
Miksi kaikki eivät olleet tässä sivistysprojektissa mukana? Olivatko ne saaneet huonomman koulutuksen vai olivatko ne vain lähtökohtaisesti tyhmempiä, kun ne eivät ymmärtäneet meidän ihanan tieteellistä eli oikeaa maailmankatsomustamme, vaan halailivat omia harhojaan?
Vitsejä. Niiden piti olla vitsejä. Jotain, mikä viihdyttäisi meitä omassa ylemmyydentunnossamme: yksinäisiä friikkejä pervoilta postinumeroalueilta; ihmisiä, jotka eivät tiedä, että Esa-Pekka Salonen on tiukka ajattelija.
Mutta ne eivät pysyneet vitsinä. Siellä ne ovat. Suomalaiset. Suomalaisten keskellä, suomalaisten kannustamina.
NIIN KUIN Huhtasaaren Laura. Hyvät lähtökohdat silläkin oli. Pienestä kylästä maailmaan ponnistanut, kouluttautunut nuori nainen, nam.
Noin mainioilla lähtökohdilla pitäisi julkaista ihan vihreänä Instagramissa kuvia omista rinnoista eikä pauhata kreationismista, se on perussuomalainen, kai se nyt näkee ympärilleen katsomalla, että ihminen on eläin, jolle ei sovi alkoholi.
Sen piti olla vitsi. Vitsi, vitsi, vitsi. Mutta nyt se on muuttunut presidenttiehdokkaaksi, vakavasti otettavaksi yhteiskunnallisten teemojen esiintuojaksi. Miten tässä näin kävi?
Miten voivat väärät, harhautuneet, omalle epävarmuudelle perustuvat ajatukset saada Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa jalansijaa?
Miten vitsistä tulee yhtäkkiä vakava? Miksi muut ajautuvat harhojen vietäviksi, miksi tosiasiat ja tieteellinen asiantuntijuus syrjäytetään uskomusten tieltä?
Tuota kaikkea me täällä ihmettelemme nyt, kun South Beach -dieetti on juuri vaihtunut paleoruokavalioon (kivikausi, respect!), asunto on konmaritettu sen näköiseksi kuin sinne olisi murtauduttu, kahvia on ruiskutettu ohjeiden mukaisesti peräaukkoon, sukille on puhuttu rauhoittavasti, Mindfulness-kurssilla on opittu ensi kertaa elämässä hengittämään ja nyt on kiire suolistogurun luennolle kuulemaan, että paksusuolikin on ihminen.
Kirjoittaja on kirjailija ja käsikirjoittaja.